Aristoteleen kantapää

Voi aikoja, voi tappoja!

  • 24 min
  • toistaiseksi

Murhaavan heinäkuun kunniaksi Aristoteleen kantapää perehtyy Jerry Cottonien otsikoihin. Pasi Heikuran haastateltavana Cottoneita kääntänyt kirjailija Tapani Bagge. Ohjelma on uusinta kesäkuulta 2010.

Lähetykset

  • ke 4.7.2012 17.20 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Onko Itämeri yhdistänyt kansojen kieliä? Suomi luetaan yhdeksi itämerensuomalaisista kielistä, joita täällä Itämeren koillisnurkassa on kaikkiaan seitsemän: inkeroinen, liivi, karjala, vatja, vepsä, viro ja suomi. Millaisista kielistä on kyse? Miten ne liittyvät Itämereen, syntyivätkö ne täällä? Onko kielillä samoja sanoja? Pasi Heikuran vieraana Helsingin yliopiston itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Somalian kansallispäivää vietetään heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Sen kunniaksi Aristoteleen kantapäässä keskustellaan somalin kielestä. Pasi Heikuran vieraana on suomi-somali –sanakirjan tekijä, kielitieteen sekatyöläinen Liban Ali Hersi. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Jos pitäisi arvata, mitä tarkoittaa humulus lupulus, veikkaisin huonosti latinaa tuntevana, että kyseessä on sananlasku ihminen on ihmiselle susi. Väärin meni, sehän on tietysti homo homini lupus. Lupus on latinaksi susi ja lupulus on pieni susi. Homo on ihminen ja sanojen humaani ja humanismi kantasana, mutta humuluksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

    Humulus lupulus on kasvi nimeltään humala ja siinä esiintyvä sana humulus on ilmeisesti lainaa muinaisesta germaanisanasta humela. Humela taas tarkoittaa kasvia, jonka nimi suomeksi on humala. Sanat ovat samankaltaisia, koska suomensukuiset kielet kuten karjala, vepsä, viro ja liivi ovat saaneet sanan ilmeisesti samoilta germaaneilta kuin muinaiset roomalaiset.

    Mistä se pikku susi, lupulus, sitten tulee? Humala on köynnöskasvi, joka kiipeää muiden kasvien yli niin kuin susi lampaan niskaan, kuuluu kasvin tieteellisen nimen selitys.

    Ihmiselle humala on oluen olennainen ainesosa, mauste ja säilytysaine. Oluenjuonnin seurauksia nimitetään suomenkielessä nykyään samalla sanalla, mutta tämä merkitys on uudehkoa perua, se löytyy ensi kertaa kirjallisista lähteistä vasta vuodelta 1702.

    Humala, siis humulus lupulus, kuuluu kiinnostavaa kyllä samaan kasviheimoon kuin hamppu eli cannabis sativa, lähinnä vaate- ja köysikuitujen sekä öljyn vuoksi aikoinaan hyvin laajalti viljelty kasvi. Kasvin osilla on myös päihdyttäviä ominaisuuksia, joiden vuoksi sitä käytetään joissain maissa yhtä paljon kuin meillä Pohjoisessa Euroopassa olutta.

    Nykyään suomalaiset oluenjuojat nauttivat Karhua, Sandelsia ja Kukkoa, mutta minkä merkkisiä oluita Suomessa juotiin ennen? Emeritus panimotekniikan opettaja ja pitkäaikainen olutkulttuurin harrastaja Mikko Hovi on kerännyt harrastuksekseen olutpullojen etikettejä, joita hänellä on tällä hetkellä yli 170 tuhatta. Kysytään häneltä!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Ihmiset puhuvat planeetallamme mitä ihmeellisimmillä kielillä, mutta yksi omalaatuisimmista on vihellyskieli. Vihellyskieliä vihelletään muutamilla vuoristoisilla seuduilla eri puolilla maailmaa, ja parhaiten on tunnettu Kanariansaarten vihellyskieli silbo.

    Sana silbo on espanjaa ja se tarkoittaa vihellystä. Pasi Heikuran vieraina ovat Annukka Mack ja Salvador Darias.

    Ohjelma on uusinta toukokuulta 2012.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka.

  • Dinojuna on yksi monista suosituista lastenohjelmista, jotka kertovat dinosauruksista.
    Siinä esiintyy sellaisia sanoja kuten pteranodon ja cryolophosaurus.

    Miksi dinosaurusten nimet ovat niin vaikeita? Miten niiden nimet muodostuvat? Milloin lapset ensimmäistä kertaa innostuivat dinosauruksista? Pasi Heikura kysyy, paleontologi Mikko Haaramo vastaa.

    Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Suomessakin tehdään polkupyöriä. Mutta milloin ja mistä polkupyörä tuli Suomeen? Missä polkupyöriä on meillä tehty? Ja ennen kaikkea: minkä nimisiä polkupyörämerkkejä Suomessa on tehty? Pyöräilyperinneyhdistys Vanhojen velojen puheenjohtaja Markku Lahtinen kertoo Pasi Heikuralle suomalaisen polkupyörän historiasta. Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Sinivuokko eli Hepatica nobilis ja valkovuokko eli Anemone nemorosa ovat meillä kevään ensimmäisiä kukkia. Hepatica ja anemone? Onko kyse hepatiitista ja anemiasta? Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen sanaston asiantuntija Kirsti Aapala kertoo miten kukat ovat saaneet nimensä.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Latina on roomalaiskatolisen kirkon komentokieli. Kirkon avulla latina levisi huomattavasti laajemmalle kuin mihin Rooman valtakunta sitä kykeni viemään. Niin laajalle, että se näkyy lainasanojen muodossa kaikkialla. Ei pelkästään korkeakirkollisissa yhteyksissä vaan myös arjessamme. Pasi Heikuran kanssa lainasanoista keskustelee latinisti, professori Teivas Oksala.
    Ohjelma on toiveuusinta joulukuulta 2012. Sen ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka. Mukana myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

  • Toivo Kärjen syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi sata vuotta. Monet sanoittajasuuruudet, kuten Sauvo Puhtila, Reino Helismaa, Juha Vainio ja Vexi Salmi ovat käyneet niin sanottua Kärjen koulua.

    Pasi Heikura kysyy Vexi Salmelta, millaista Toivon Kärjen koulussa oli? Miten tämä tuottelias säveltäjä ja vaikutusvaltainen levy-yhtiön johtaja vaikutti suomalaiseen iskelmälyriikkaan?

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi. Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

  • Ylioppilaslakin käyttö levisi Ruotsista Suomeen 170 vuotta sitten. Enää pelkät lakit eivät riitä opiskelijoiden univormuksi. Kaikilla on nykyään haalarit. Mistä tämä villitys on saanut alkunsa? Pasi Heikura kysyy haalariharrastaja Matti Ängöltä, ovatko haalarit vain remuisien juhlien pukukoodin helpottaja vai onko niillä historiansa?

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

    Mukana myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

  • Eduskuntavaalien äänestäjiin pyritään vaikuttamaan monella tavalla. Television vaalitenteissä, radio- ja sanomalehtihaastatteluissa, vaalikoneissa sekä turuilla ja toreilla huomio kiinnittyy paitsi asiasisältöön myös tapaan, jolla ehdokkaat vaaliteemoistaan puhuvat.

    Aristoteleen kantapäässä Pasi Heikura kysyy, miltä eduskuntavaalien kampanjat näyttivät puhekouluttajan ja retoriikan asiantuntijan silmin. Haastateltavana on Kriittisen korkeakoulun Puhekoulun vastuuopettaja Severi Hämäri.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Ville Pekkanen.

    Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, ja fraasirikos.

  • Suomalainen iskelmä tunnetaan kaihosta ja melankoliasta. Toinen leimallinen piirre suomalaiselle kevyelle musiikille on, että suuri osa menestyvistä laulajistamme on paremminkin sanoittajia eikä niinkään taitavia tulkitsijoita.

    Tämän kertaisessa Aristoteleen kantapäässä Pasi Heikura kysyy populaarimusiikin historioitsija Maarit Niiniluodolta, miten suomalaisen populaarimusiikin sanoitukset ovat kehittyneet ja miksi rakastamme laulujen sanoituksia?

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Ville Pekkanen. Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, ja fraasirikos.

    Ohjelma on uusinta, joka esitettiin ensimmäisen kerran 5. joulukuuta 2008.

Näytä lisää

Klipit

  • Muinaiset hassut ihmispoloiset luulivat, että tähtien ja tähtikuvioiden liikkeet vaikuttaisivat ihmisten elämään, vaikka nykytiede hyvin tietää, että nuo taivaan talikynttilät sijaitsevat parhaimmillaan satojen miljoonien valovuosien päässä meistä.

    Onneksi nykyajan ihminen tietää paremmin. Tiede on opettanut, että kasvatuksen lisäksi perimä eli geenit, DNA ja genotyyppi on se, mikä määrää ihmisen kohtalon, eivät tähdet. Ei siis ihme, että kuulijamme Mia törmäsi huhtikuussa Yle TV1:n dokumentissa seuraavanlaiseen vanhan sanonnan tieteelliseen uudelleenluentaan:

    "Olen syntynyt onnellisten geenien alla."

    Ehkä tulevaisuudessa saamme lukea lehdistä horoskooppeja, joissa kohtaloitamme ennustetaan eri tähtimerkkien sijasta ihmisten DNA-ketjun eri emäsparien A-T ja C-G perusteella!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • On hiukan harmillista, että juuri kun tulee täyteen tasan 20 vuotta siitä kun Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi, puheet EU:n hajoamisesta käyvät finanssikriisin vuoksi korkeimmillaan.

    Emme anna tämän pilata iloamme vaan muistutamme kuulijoitamme harvinaislaatuisesta mahdollisuudesta hankkiutua Unionin tason kielivirkaan. EU:n eri toimielimissä toimii nimittäin parisen sataa suomentajaa ja tämän vuoden elokuussa tätä joukkoa täydennetään noin kolmellakymmenellä uudella suomen taitajalla. Viimeksi näihin hommiin pestattiin väkeä kahdeksan vuotta sitten ja koska haku on työlästä ja kallista, seuraavaa hakua ei varmasti tule vähintään viiteen seuraavaan vuoteen.

    Valintamenettely on monipolvinen, ne alkavat Suomessa ja jatkuvat Brysselissä, mukana on käännöskokeita, ryhmätyöharjoituksia, suullisia esityksiä ja haastatteluja. Pätevyysvaatimuksena on kolmivuotinen korkeakoulututkinto miltä tahansa alalta, esimerkiksi suomen kielen täydellinen taito ja lisäksi vähintään kahden muun EU:n virallisen kielen perusteellista osaaminen. Niistä yhden on oltava englanti, ranska tai saksa.

    Niinpä potentiaalinen hakija voisi olla esimerkiksi äidinkielenään suomea puhuva biologi, jolla on myös perusteellinen kyky ymmärtää kirjoitettua englantia ja ruotsia.

    Joten ei muuta kuin paperit vetämään ja Brysseliin suomea puhumaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Laiskuus on yksi kielen luonnollinen tapa uudistua. Sanat lyhenevät ja kieliopilliset monimutkaisuudet karsiutuvat, jos ihmiset ymmärtävät toisiaan vähemmälläkin. Mutta vain, jos ihmiset ymmärtävät toisiaan vähemmälläkin – on nimittäin myös laiskuutta, joka johtaa viestin väärinymmärtämiseen.

    Nimimerkkikuulijamme Taviksia ja lapsia törmäsi vuoden alussa Iltalehden uutiseen, jossa puhujan, kirjoittajan tai molempien laiskuus johti täydelliseen höperyyteen. Jutussa tosi-tv-tähti välitti toimittajalle kollegoiden kuulumisia tähän tapaan:

    "Todella moni muukin tähtösistä ja tosi-tvläisistä on siirtynyt elelemään rauhallisesti. Suuri osa tullut raskaaksi tai on jo lapsi."

    Nimimerkki Taviksia ja lapsia miettii ilmausta tai on jo lapsi näin: ”Uutinen antaa uutta tietoa siitä, miksi monet julkisuuden henkilöt eivät näytä ikääntyvän lainkaan vuosien kuluessa. Kommentista saa myös sen kuvan, että ikuisen nuoruuden sijaan tuleekin tavoitella ikuista lapsuutta.”

    Aristoteleen kantapään perhefraasien ylihallitus ei näe asiaa noin hauskana. Jos haastateltava ei jaksa työn, levon tai sairauden vuoksi sanoa: tai heillä on jo lapsi vaan jättää sanan heillä pois, sanan lisääminen paikalleen kuuluu toimittajan työhön. Muutenhan lukija saa haastateltavasta täysin aivottoman vaikutelman!

    Rangaistukseksi määräämmekin kirjoittelijan katsomaan suomalaisia tosi-tv-sarjoja niin kauan että – lapsettaa!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Internet on helpottanut monia arkisia toimiamme niin paljon, että kaikkia mahdollisia palveluja yritetään soveltaa internetissä toimiviksi. Monesti tulokset ovat sellaisia, että lopulta ihmetyttää, miten muulla tavalla on koskaan voitu asioita hoitaakaan, mutta aina ei.

    Kuulijamme Marjatta sai taannoin sähköpostiinsa keskusliikkeen asiakaskirjeen, jossa hän törmäsi yllättävään tarjoukseen, kas näin:

    "Hampaiden hoito miinus 15 % verkkokaupassa!"

    Marjatta ihmettelee: ”Pitäisikö hoitaa hampaat verkossa?”

    Ainakin nykyisillä tekniikoilla hammaskivien rapsuttelu, vanhojen paikkojen kunnon tarkistus, uusien reikien etsiminen jne. pelkän internetin avulla tuntuukin futuristiselta. Mutta silmämme ovat jo liittyneet kiinteäksi osaksi maailmanlaajuista tietoverkkoa, joten mikseivät sitten muutkin elimemme! Siis kritiikki sikseen, muutosvastarinta romukoppaan ja kaikki loputkin elimet hampaattomasti vaan mukaan internetiin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Lainasanat ja lainailmaukset kuuluvat kielen arkiseen elämään, mutta joskus vieraan kielen ilmauksen logiikan lainaaminen aiheuttaa vain väärinymmärrystä. Omituisiin tuloksiin saattaa päästä ihan vain suoralla käännöksellä, niin kuin kuulijamme Heksun löytämässä esimerkissä viime lokakuisesta iltapäivälehdestä. Uutinen kertoi Yhdysvaltain Virginiassa räjähtäneen Antares-raketin koosta seuraavasti:

    "14-kerroksinen raketti oli Orbital Sciences –yhtiön rakentama..."

    Heksu sauhuaa: ”Toimittaja on möhlinyt ja kääntänyt suoraan suomeksi amerikkalaisen tavan popularisoida kohteiden korkeuksia vertaamalla niitä ”kerroksiin”. Eli todennäköisesti alkuperäislähteen mukaan raketti oli ”14 stories high”. Vaikka tällä tavoin ilmaistuna korkeudesta saakin jonkinlaisen mielikuvan, Luoja varjelkoon meitä ilmauksen yleistymiseltä. Meillähän on jo käytössä oikein hyvä mittayksikkö, jota kutsutaan metriksi!”

    Heksu on oikeassa. Amerikkalainen ymmärtää 14-kerrosta korkean raketin korkeuden olevan n. 14 kertaa 10 jalkaa eli 42 metriä. Suora suomennos 14-kerroksinen raketti saa härmäläisen miettimään, mitä toimintoja kaikkiin noihin raketin kerroksiin on sijoitettu. Ja mikä tärkeintä: onko mukana 13. kerros vai onko se jätetty välistä pois, niin kuin monesta pilvenpiirtäjästä?

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Kielessä on joskus hassuja muoti-ilmauksia, mutta joskus myös kielen vaatemuotia käsittelevät ilmaukset ovat hassuja. Monesti sanojen merkitykset nimittäin muuttuvat ihan toiseen suuntaan, jos kaikki kirjaimet eivät ole kohdillaan.

    Kuulijanimimerkkimme Yllättynyt lukija joutui ällistyksen valtaan maaliskuussa lukiessaan Glorian muotisivuja. Lehti lupasi muotijutultaan seuraavaa näin:

    "Toimittajien pastillimuotijutussa esitellään kevään karkeimmat värit."

    Yllättynyt lukija putosi kärryiltä heti: ”Ihmettelen, millaisia ovat karkeat värit ja miksi kukaan haluaisi sellaisia kantaa. Olisiko ollut varmempi puhua 'karkkiväreistä'?” Ja hänhän on oikeassa, toimittaja on kohdellut nimisanaa karkki kuin se olisi laatusana, ja taivuttanut sitä vertailumuoto superlatiivissa. Samalla lopputulos on alkanut muistuttaa laatusanan karkea superlatiivia.

    Aristoteleen kantapään makeisfraasien ylimaistaja jyrähtää syytteeseen mukaan sen, että jutussa puhutaan pastillimuodista, vaikka kyseessä ei olekaan pillerinmuotoisten makeisten maistelu. Toimittaja koettaa ilmeisesti sanaleikin varjolla puhua karkkivärien yhteydessä pastillisävyistä eikä pastellisävyistä niin kuin pitäisi. Suussa imettävä makeinen pastilli ja vaaleista pastelliliiduista nimensä saaneet pastellivärit menevät usein sekaisin, eikä ihme, onhan kummankin taustalla latinan tahnaa tarkoittava sana pasta.

    Määräämmekin toimittajan syömään koko heinäkuun ajan salmiakkipastilleja ja miettimään, onko pastillin väri karkein mahdollinen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Turha väittää, että poliittinen keskustelu olisi Suomesta kuollut, kyllä meillä osataan, kun tarvitaan. Tästä hyvä esimerkki julkaistiin maaliskuussa Kristillisdemokraattisen puolueen KD-lehdessä. Puolueen kansanedustaja jyrisi lehden jutussa siitä, miten valtio säästäisi rutkasti rahaa, jos suomalaisten alkoholinkulutus vähenisi ruotsalaisten tasalle.

    Keskustelu alkoholista kuumentaa kuitenkin tunteita, oli parlamentaarikko huomannut. Eli lehden sanojen mukaan:

    "Alkoholi on hänen mielestään osoittautunut poliittiseksi pyhäksi lehmäksi, jota kierretään ja vältellään koskemasta selfiekepilläkään."

    Kiitämme otteen lähettänyttä kuulijaamme Miikkaa ja ylistämme kielen uudistajaa, joka on rohkeasti saanut yhdistettyä ikivanhan Intian uskonnon pyhän lehmän ja moderniakin modernimman selfiekepin! Tässä jää muinaisten amerikkalaisten venemiesten kielestä syntynyt sanonta I wouldn’t touch it with a ten feet pole eli en koskisi siihen kymmenen jalan sauvallakaan eittämättä kakkoseksi!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Kielitoimiston sanakirjan toimitus ei ole kesäterässä vaan sen valitsema kesäkuun sana on suoraan energiatekniikan eturintamasta. Sana on tuuliruuvi ja näin sanakirjan toimitus tuumaa sanasta:

    ”Uusiutuvien energialähteiden kehittäminen luo keksintöjen ohessa uusia sanoja. Tuulipuistoon ja uudenlaisiin tuulimyllyihin (jotka tosin virallisesti ovat tuulivoimaloita) on jo totuttu, nyt tutustutaan tuuliruuviin. Kesäkuun uutisissa nimittäin kerrottiin, että Suomeen ehkä saadaan maailman korkein tuuliruuvi, jos vain rahoitus vihdoin onnistuu. Tuuliruuvi on tuulivoimala, jossa ei ole lapoja, kuten perinteisissä tuulivoimaloissa. Siitä ei lähde ääntä, ja muutenkin sen sanotaan olevan ympäristöystävällisempi kuin siivekkäiden tuulimyllyjen.

    Suomessa tuulee niin paljon, että tuulivoiman talteenotto voi kannattaa, mutta ainakaan vielä aurinko ei paista kylliksi, niin että päästäisiin rakentamaan aurinkoteitä. Keski-Euroopassa jo kokeillaan näitä aurinkopaneelein varustettuja pyöräteitä, joilla polkeminen tuottaa energiaa.”

    Tuulihan on köyhän perusoikeus, joten ehkä tällä keksinnöllä saadaan ruuvattua ihmisten asenteita tuulen puolelle!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Suomalaiset ovat luonnonläheistä metsäläiskansaa, jonka urbaani sivistys on vain pintaa. Tämän kuulee kielemme sanonnoista, jotka vilisevät muun muassa karhuja, kettuja ja jäniksiä. Urbaania pintakiiltoa on kuitenkin juuri sen verran, että metsäläiset sanonnat saattavat joskus mennä – niin, metsään. Kuulijamme, nimimerkki ARR luki maaliskuussa Talouselämä-lehdestä seuraavanlaisen luontoviittauksen:

    "Viimeisin ketunlenkki on nyt tullut vastaan reaktorirakennuksen sähköjohdotuksissa."

    Kirjoittajan mukaan ketunlenkki tarkoittaa sitä, että ”puolalaiset sähköasentajat vetävät betonisen rakennusjärkäleen uumenissa parhaillaan kymmeniä kilometrejä sähköjohtoja uudestaan, reaktorin automaatiosuunnitelman reititysten mukaisesti”.

    Nimimerkki ARR jyrisee näin: ” Sähkömiehenä tiedän hyvin, ettei sähkökaapelointi mene koskaan ”ketunlenkille” – ei edes väärin suoritettunakaan. Ketunlenkki kun on ketun keino paljastaa jäljittäjänsä ja siis eläimen suojakeino vihollisen varalta. Ketunlenkki-sanalla ei olekaan mitään kielikuvallista käyttöä sähkökaapeloinnissa.

    Sähkökaapelointityötä suoritettaessa käy välillä niin, että kaapeli kiertyy haitallisesti mutta silloin puhutaan engelsmannista. En tiedä mistä ilmaisu juontuu. Mutta sitä voi käyttää hyvin myös tämän Olkiluodon ydinvoimalaitoksen asennustöiden yhteydessä, vaikka laitosta rakennetaankin ranskalaisjohtoisesti puolalaisella asentajatyöllä”.

    Aristoteleen kantapää ihastelee ARR:n tietoja ja taitoja sekä tuomitsee lehden kirjoittajan syylliseksi viattoman ketun väärinkäytölle. Määräämmekin rikkeen tekijän koko kesäksi vedelle ja ketunleivälle!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Kielemme on täynnä tuttuihin tunnetiloihin liittyviä ilmauksia, jotka kuitenkin tulevat meille vieraista maailmankolkista. Niinpä niissä on helppo onnahtaa etenkin silloin kun on ns. tilanne päällä. Ei siis ihme, että kuulijamme nimimerkki Eläintensuojelija törmäsi maaliskuussa Helsingin Sanomien juttuun, jossa Raideammattilaisten yhteisjärjestö oli kimpaantunut siitä, että VR oli muuttanut yksipuolisesti loma-ajan laskentaa, ja tämä oli jutun mukaan:

    "...viimeinen niitti, joka katkaisi kamelin selän."

    Vanhassa sananlaskussa esiintyy oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän. Ja meillä Suomessa tunnetaan kuuluisa viimeinen niitti, jonka jälkeen ovet paukkuvat, omat tiet kutsuvat ja lyyti alkaa laulamaan. Mutta että viimeinen niitti katkaisisi kamelin selän? Onko kamelin selkää niitattu?!

    Eläintensuojelijakin on huolestunut: ”Kovin pahahan rikos ei ole, viittaavathan molemmat ilmaukset samaan suuntaan. Mutta miksi valtakunnallisessa päivälehdessä käytetään näin väkivaltaista kielikuvaa? Onko syyllinen sittenkin VR:n sadistinen johto?”

    Aristoteleen kantapään kamelifraasien ylikyttyräätykkääjä tuomitseekin ilmauksen rikokseksi kamelikuntaa kohtaan ja määrää kirjoittajan keräämään kesän aikana viimeisiä oljenkorsia yhteensä 15 kappaletta, kuivaamaan ne prässäämällä ja liimaamaan pahville teipillä.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Matematiikan eli numeroiden kielen kääntäminen ihmisten kielelle on tunnetusti hankalaa. Hankalinta on silloin, kun matemaattiset oliot ovat muuntuneet tavallisten sanojen näköisiksi kokonaisuuksiksi, eikä käyttäjän tekstinkäsittelyosastolla soi hälytyskellot.

    Silloin lukijalla alkavat hälytyskellot piristä, niin kuin kuulijallamme Iidalla maaliskuussa Helsingin Sanomia lukiessa. Lehti kirjoitti siitä, miten Maaseutuviraston käyttöön ottama uusi valtakunnallinen koordinaattijärjestelmä vaikuttaa lähes 50 000 maatilan peltojen kokoon. Jutun otsikko kertoi, että ”Peltojen pinta-alat mitataan uudestaan” ja alaotsikko konkretisoi näin:

    "Useimpien viljelijöiden pellot pienenevät aarista puoleen hehtaariin".

    Iida kirjoittaa: ”Kirjoittajalla ovat mittayksikkömuunnokset pahasti kadoksissa”. Näin voisi tosiaan ajatella, jos ajatellaan, että maanviljelijällä on aarin kokoinen pelto ja se todetaan mittauksen jälkeen puolen hehtaarin kokoiseksi. Pinta-alamitta aarihan on kymmenen metriä kertaa kymmenen metriä –kokoisen neliön pinta-ala eli sata neliömetriä. Hehtaari puolestaan on sata metriä kertaa sata metriä –kokoisen neliön pinta-ala eli 10 000 neliömetriä eli sata aaria. Jos peltoala muuttuu aarista viiteenkymmeneen aariin, pieneneminen on vallankumouksellista laatua.

    Voisiko kyse olla kuitenkin epätarkasta taivutusmuodosta? Puhekielessä määrä, jonka jokin pienenee, voidaan ilmaista vaikka aarista puoleen hehtaariin, mutta kirjoitetussa kielessä ymmärrettävämpi olisi muoto aarista puoleen hehtaaria. Kyse on siis peltoalan vähenemisen määrän ilmaus eikä pienenemisen lopputuloksen kuvaus. Helppoa kuin heinänteko! Lauletaanpa tälle hehtaarimuunnokselle lopuksi aaria!

  • Kun tarvitaan poikkeuksellisia tekoja, kuka tahansa meistä pystyy ylittämään arkiset rajamme ja tekemään niin kuin tarve on. Silloin kielikin joustaa ja nousee vanhojen muotojen yläpuolelle.

    Kaleva-lehti uutisoi tällaisesta toukokuussa, kun Kuusamossa keskusteltiin 25 kiintiöpakolaisen sijoittamisesta kaupunkiin. Keskustelun aaltoillessa oli sitten syntynyt seuraavanlainen tilanne:

    Määttä kuitenkin lietsoi rauhaa (...)

    Ilmiantajamme nimimerkki Nyt kutsuu mua Kuusamo hämmästelee rauhan lietsomis –ilmaisua. Eikä ihme, onhan tätä alun perin seppien ahjon palkeiden puhaltamisverbiä totuttu näkemään lähinnä sodan lietsomisen yhteydessä. Rauhaa taas hierotaan – niin kuin kauppaa – tai sovitellaan – niin kuin riitoja ja rikoksia.

    Mutta jos tilanne vaatii ehdotonta, välitöntä ja ehkä jopa hyökkäävää rauhantekoa, sitten rauhaa pitää lietsoa. Itse asiassa sitä tarvittaisiin monessa muussakin paikassa kuin Kuusamossa, joten kaikki rohkeasti rauhaa lietsomaan!

Näytä lisää

Vanhan Areenan löydät vielä

Muualla Yle.fi:ssä