Radio 1 vastaa

Moni nauttii sunnuntaiaamuisin musiikista

  • 4 min
  • ei kuunneltavissa

Radio 1:n vastaava tuottaja Anna Simojoki käy läpi kuuntelijapalautetta.

Lähetykset

  • la 22.9.2012 15.37 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Nyt on kuulkaas sellainen viikko takana, että vokaalimusiikki ei ole miellyttänyt:

    "Hei te siellä! Kuoroharrastus on samanlainen kuin keramiikkaharrastus. Harrastajille varmaan ihan kivaa, mutta tuotoksilla ei pitäisi rasittaa ympäristöään. Yle Radio yhdessä soi nykyään aivan liikaa kaikenlaiset kakofoniset kuoroteokset."

    Oi, tuo nyt oli aika ikävästi sanottu. Minunkin vanha tätini harrastaa sekä keramiikkatöitä että kuorolaulua seurakunnan kuorossa ja…noh… pysyypähän ainakin poissa pahanteosta.

    Ja lisää tulee sapiskaa:
    "Ihan liikaa tulee Oopperailtoja ja oopperamusiikkia ylipäätään. Miksi joka perjantain yöklassinen on pakko aloittaa oopperalla? En siis kestä ooppera- (enkä operetti- tai musikaalimusiikkiakaan!).

    Minne rakas Veikko Ylikojola on kadonnut konserttien suunnitteluista?! Tahtoo Veikon takaisin!

    Eikö voisi tulla yhden tunnin ohjelmaa viikossa, jossa soitetaan vain vanhaa musiikkia? Senhän sopisi laittaa vaikka jonkin päivän Faunin iltapäivän tai Klassista kahteen-ohjelman kohdalle!

    Kesä on alkanut, mutta ohjelmistostanne ei sitä huomaa. Miksei?
    (Kesä alkaa joka vuosi 1. toukokuuta!)

    Voisitteko jo julkaista teemaheinäkuunne aiheen, kiitos!"

    Tuossa oli muutama kysymys, johon minäkin osaan vastata. Ensinäkin kysymys Veikko Ylikojolasta. Oikeastaanhan Veikko jäi eläkkeelle jo vuosia sitten, mutta on kollegoidensa ja ennen kaikkea kuuntelijoiden riemuksi jatkanut joidenkin äänilevykonserttien laatimista. Kuitenkin viime vuodenvaihteessa Veikko päätti, että on aika jäädä kokonaan eläkkeelle. Olisimmehan mekin mielellään hänet vielä pitäneet, mutta toisaalta kyllä hän ansaitsee ihan kokoaikaisen eläkkeen niin pitkän ja kunniakkaan uran jälkeen.

    Sitten kysymys teemaheinäkuusta. Viime vuonna oli Itämeren heinäkuu, sitä ennen romantiikan heinäkuu, mutta tänä vuonna on ….Keskiajan heinäkuu!
    Keskiaika on kiehtovan myyttinen aikakausi, jota hyödynnetään nykyään paljon muun muassa fantasiakirjallisuudessa, elokuvissa ja tv-sarjoissa, kuten Game of Thrones. Toisaalta moni nykyajan instituutio ja muu ilmiö juontaa suoraan keskiajalta. Ja onko ihminen oikeastaan muuttunut niistä ajoista mihinkään? Minkälaista oli Suomessa silloin?

    Muun muassa näista ja paljon muustakin tulemme kuulemaan ensi heinäkuussa ja silloin myös äskeinen palautteenantaja saa kuullakseen tavallistakin enemmän kaipaamaansa vanhaa musiikkia.

    Tarkemmista ohjelmasarjoista ja nimikkeistä kerromme myöhemmin lisää, mutta heinäkuu on mitä parhainta aikaa keskiajalle - silloin oli niin lämmintäkin, maailmanloppua odotellessa.

    Tästäkin asiasta saa olla eri tai samaa mieltä ja lähettää ajatuksia ja ideoita sekä muita tuntemuksia joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi.
    Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Keskiaikaa odetellessa nauttikaamme keväästä.

    Kaj Färm

    Yle Radio 1 vastaa 14.5.2016

  • ... kiitos,  :-) ja kumarrus taas kerran! Mistä ihmeestä Tiedeykkösen toimittajat löytävät sellaisia haastateltavia??? En ymmärrä niistä aiheista, kvanttiteorioista, tietokoneista ja semmoisista yhtikäs mitään, mutta kuuntelen ne ohjelmat aina alusta loppuun, jos juttua tekevät vakidaamit. Kuuntelen korvat höröllä, huuli pyöreänä, silmät hämmästyksestä ymmyrkäisinä.

    Näin alkaa kanavalle tullut pitkä palaute, josta luen nyt suurimman osan. Näin posti jatkuu:

    Joskus melkein saa jotain käsitystäkin niistä asioista... vaikka ei se ole edes tarpeen. Ohjelmat ovat kiinnostavia monella tavalla! Toimittajat, jotka näitä juttuja tekevät, tänään Sisko Loikkanen ja Virpi Väisänen, ovat loistavia. Usein kuulee, kuinka haastateltava on ensin vähän kireä, nyreä tai jännittynyt, mutta oikeitten kysymysten johdattelemana rentoutuu ja alkaa innostuneesti selittää asiaa - tavallisella rennolla kotikielellä. Mitäpä aina asiasta, vaikkei ymmärräkään. Ymmärtää edes, että onpa kiinnostava asia.

    Kiitos myös musiikin Eva Tigerstedtille, Lotta Emanuelssonille ja Outi Paakkaselle hyvästä työstä ja monista ihanista ohjelmista! Ja kiitos myös Maija Eloheimolle ja Brysselin koneelle, paljon on ollut mielenkiintoista asiaa! Ei moni asia siinäkään itseä ihmeemmin hipaise, mutta on kiva tietää. Kaikki tieto on mielenkiintoista, kun sen tarjoaa miellyttävä ja asiansa osaava toimittaja.

    No, nyt on tullut kehuttua vain naisia, mutta suuri kiitos myös Kare Eskolalle (radiossa Klassinen Suomi on paljon mukavampi ja antavampi, vaikka teevee antaa monille kasvot) ja Juha-Pekka Rantalalle, joitten ohjelmat ovat suosikkejani. Aristoteleen kantapää pitää myös aina kuunnella.

    Kurja juttu sen sijaan, että kanavaa voi ryhtyä kuulemaan vasta 10-11 jälkeen! En tottavie ala pilata päivääni kuuntelemalla heti päivän aluksi irtisanomisista, hallitusriidoista, maanjäristyksistä jms. Enkä sekavalla kevyen musiikin konsertilla, jossa tulisi varmaan paljon lempijazzianikin, mutta - yyyööööök! - hirveästi iskelmäsössöä, jota en missään tapauksessa halua kuulla.

    Kiitos kaikille! Parhaansa kai kaikki yrittävät. Hyvää jatkoa!

    Paljosta on tuon palautteen lähettäjä ilahtunut, vaikka aamut ja aamupäivät eivät häntä miellytäkään. Juuri niistä taas tuntuu pitävän seuraavan postin lähettäjä:

    Onpa merkillistä, että nauliudun likipitäen joka päivä aamuhartaudesta alkaen kuuntelemaan Radio ykköstä, vaikka usein saatan ensin ajatella, että tuo tai tämä aihe ei oikein kiinnosta, esimerkiksi neurotalous tai Filippiinien vaalit. Noista ja monituisista muista aiheista olen viime aikoina kuunnellut pitkät pätkät radiosta. Olen käsityöläinen ja teen työtäni yksin. Kiitos, että samalla tulen kuulleeksi asioista, joiden pariin en muuten etsiytyisi!

    Radio siis yllättää niin kuin sen ainakin minusta pitääkin tehdä, tai siis radion innostuneet toimittajat yllättävät. Hieno juttu! Kolmaskin palautteen antaja on samankaltaisilla linjoilla:

    Esko Salervolla on armoitettu lahja lukea taivaallisesti ja sävyin kirjoja. Putkinotkosta en välitä tippaakaan, mutta Salervon tapa lukea on saanut senkin tuntumaan kiinnostavalta! Salervolle pitäisi myöntää jokin Vuoden Lukija-titteli tai vastaava! Parhaat kiitokset sinulle Esko Salervo lukemisesi aiheuttamasta ilosta!

    Putkinotkon ja Esko Salervon ystäville tiedoksi, että Putkinotkoa on luettu radiossa jo lähes 80 jakson verran, ja sarja jatkuu vielä kesäkuun. Jos luenta on mennyt ohi korvien, kaikki noin kahdeksanminuuttiset jaksot löytyvät Areenasta.

    Kiitos kaikesta postista! Kertokaa meille, mistä Radio 1:ssä pidätte ja mistä ette. Sähköpostiosoite on yle.radio1@yle.fi. Ja katuosoite on Yle Radio 1, PL 8, 00024 Yle.

    Hyvää äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille, äidiksi tahtoville ja äitien lapsille!

    Anna Simojoki

    Radio 1 vastaa 7.5.2016

  • Oli vappuaatto tai ei, niin palautetta tulee lukea. Aloitetaan moitteista:

    ”Kuuntelin Yle Areenasta Todellisia tarinoita sarjasta ”Kaiken maailman marseljeesit”-ohjelman, joka kertoo Ranskan kansallislaulun Marseljeesin historiasta.
    Ohjelmassa kerrottiin että Yhdysvaltain Ranskan suurlähettiläs Benjamin Franklinistä olisi tulut myöhemmin Yhdysvaltain presidentti.
    Franklin ei ole ollut koskaan Yhdysvaltain presidentti. Franklin toimi elämänsä aikana ainostaan Pennsylvanian osavaltion kuvernöörinä ja Yhdysvaltain postilaitoksen pääjohtajana.

    Hän oli yksi niistä Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista joista ei tullut kuitenkaan koskaan presidenttiä. Muut olivat John Hancock ja John Morton.”

    Kirjoittaja on aivan oikeassa. Benjamin Franklin toimi monella alalla tiedemiehestä suurlähettilääksi, mutta Yhdysvaltain presidentiksi hän ei milloinkaan noussut. Mainitun dokumenttiohjelman puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että Benjamin Franklin kyllä toimi Pensylvanian osavaltion presidenttinä vuodesta 1785 vuoteen 1788. Vasta vuonna 1790 Pensylvanian lainsäädäntöä muutettiin niin, että presidentin virasta tuli kuvernöörin virka. Tämä osaltaan kertoo siitä melkein sata vuotta kestäneestä prosessista, jonka aikana Yhdysvalloista muotoutui sen kaltainen liittovaltio, mikä se nykyään on. Saa nähdä kuinka kauan Euroopan yhdentyminen kestää.
    Kiitos ajatuksia herättäneestä palautteesta. Kyseinen dokumentti ”Kaiken maailman Marseljeesit” on siis jo Areenassa, mutta radiosta sen voi kuulla huomenna tältä kanavalta kello 18.00.

    Sitten toiseen moitteeseen:

    ”Aikaisemmin olen kehunut YLE 1:tä siitä, että se ainoana radiokanavana huomioi ohjelmissaan juhlapyhät. Mutta nyt... Vappuaattoilta on pelkkää jazz-musiikkia! Vappuaattona valvoskellaan pidempään, ehkä mökillä jo oleillaan ja kevättä juhlitaan. Aikaisemmin saattoi kanavalta kuunnella vappusäveliä ja kevääseen sopivaa musiikkia mutta nyt siis ei. Luulen, että jazz-musiikki on kanavan vähiten kuunneltua ohjelmaa joten ratkaisu tuntuu oudolta. Miksi tätä jazz-ohjelmistoa ei olisi voinut lähettää vappupäivänä koska sunnuntai-illat ovat muutenkin jazz-musiikille varatut. Toivottavasti tästä 30.4. päivästä ei tule toistuvasti tällaista jazz-päivää Radio 1:een.”

    No voi voi. Me kun niin iloitsimme siitä, että Euroradion jazz-ilta sattui vappuaattoon. Ajattelimme sen sopivan hyvin, mutta ymmärrän toki, ettei se voi kaikkia miellyttää. Kyseessä on siis Kansainvälisen jazzin päivän erikoislähetys. Täällä Yle Radio yhdessä se alkaa tänään kello 19 uutisten jälkeen ja jatkuu aina kello kahteen saakka. Luvassa on hienoa ohjelmaa Euroopan eri kolkista: muun muassa suoria jazzkonsertteja Prahasta ja Skotlannin Aberdeenista. Toimittajana ohjelmassa on Markus Partanen. Tämä on ainakin minun aikanani ensimmäinen tämän tyyppinen Eurojazz-lähetys, enkä vielä osaa sanoa, onko siitä tulossa perinne.

    Joka tapauksessa muuta keväistä ja vappumaista musiikkia kuullaan ennen jazz-iltaa vaikkapa Faunin iltapäivässä. Huomenna, varsinaisena Vapun päivänä, radioimme esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesterin perinteisen Vappumatinean kello 14.00 ja illalla kello 19 uutisten jälkeen ikään kuin vastapainoksi on luvassa työväenhenkinen äänilevykonsertti ”Pätkätöistä leipäjonoon”. Mielestäni melkoisen monipuolinen kattaus on siis luvassa.

    Loppuun vielä yksi kiitos ja senkin esitän minä itse: Nettisivuillamme kyselemme Yle Radio 1:n kuuluvuusongelmista, joita tiedämme olevan runsaasti. Kuitenkin olen todella ilahtunut siitä aktiivisuudesta, jota olette osoittaneet kyselyä kohtaan: jo yli 800 tarkkaa vastausta ympäri Suomea. Vaikka onkin ikävää, että kuulumme paikoittain niin huonosti, nämä tarkat vastaukset auttavat meitä pyytämään korjausta tilanteeseen. Mikäänhän ei tässä maailmassa tapahdu nopeasti, mutta tämä on iso askel parempaa kohti. Kiitoksia teille siitä.

    Muutakin palautetta otetaan mieluusti vastaan joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi.

    Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Oikein iloista vappua kaikille.

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 30.4.2016

  • Hyvää lauantaita. Nyt se sitten tapahtuu: tässäkin ohjelmassa puhutaan Sotesta. Uskolliseksi kuuntelijaksemme esittäytyvä lääketieteen lisensiaatti Mikko on nimittäin hyvin tuohtunut siitä, miten vääristyneesti hänen mielestään puhutaan Sotesta ja siihen liittyvään asiakkaan valinnanvapauteen. Häntä ärsyttää se, että myös Ylessä kuten lehdistössäkin annetaan ymmärtää, että sote-alalla olevat yritykset olisivat jotain ylikansallisia mammuttiyhtiöitä, jotka tähtäävät suomalaisten rahojen varastamiseen jonnekin Panamalaisille tileille. Näin Mikko jatkaa:

    ”Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Sote-alalla toimii pääasiassa suomalaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Oikeanlaisella lainsäädännöllä tällaisia pieniä paikallisia yrityksiä voisi syntyä Suomeen huomattavasti lisää. Ainoa tuollainen pelottava monikansallinen alan yritys on Attendo, jolla on toimintaa myös muissa Pohjoismaissa. Kaikki muut alan yrittäjät ovat suomalaisia firmoja, jotka palkkaavat suomalaisia työntekijöitä ja kaikki nämä maksavat veronsa Suomeen, jotta muun muassa julkiset toimijat saisivat rahoituksensa. Lakatkaa siis toistamasta papukaijojen lailla pelottelua keskittyneistä sote-alan jäteistä. Esimerkiksi kaupan ala on oikeasti Suomessa hyvin keskittynyttä – siitä olisi syytä olla huolissaan eikä siitä, että Suomeen syntyisi uusia pk-yrityksiä sosiaali ja terveysalalle.”

    Näin siis Mikko. Hyvä puheenvuoro, vaikka siinä ei käynytkään tarkemmin ilmi, missä ohjelmissa erityisesti olisi tällaisiin painotuksiin syyllistytty, otaksun, että kohde on erityisesti uutis- ja ajankohtaisohjelmat. Asia on nyt tullut esitetyksi ja kiitoksia tästäkin palautteesta.

    Kiitostakin on tullut esimerkiksi musiikkivalinnoista. Tässä ote Järvenpäästä tulleesta kirjeestä:

    ”Teemu Sipilä on suosikkini valitsemaan musiikkia ohjelmiin kuten ”Klassista kahteen” tai ”Aamusoitto”. Toivonkin, että sävellysten valitsijat ilmoitettaisiin etukäteen eikä vain ohjelman jälkeen, jotta voisi keskittyä paremmin siihen, mitä on tulossa. Viime aikoina on kuitenkin tullut uusia tuntemattomia valitsijoita, joilla on samantapaisia mieltymyksiä kuin Sipilällä ja minulla, erityisesti kauniita pianokappaleita.”

    Välitän kiitokset toimittaja Sipilälle, jonka kyvyt on muuten huomattu muuallakin. Teemu Sipilälle nimittäin myönnettiin menneellä viikolla Helsingin yliopiston vuoden 2016 Pacius-palkinto. Perusteena oli Teemun merkittävä ja ansiokas toiminta Helsingin yliopiston konserttien ja musiikin alan esitelmäsarjojen kehittämisessä. Onnitelkaamme häntä siis tästäkin.

    Luen tähän vielä yhden toiveen, mikä liittyy musiikkiohjelmistoon sekin:

    ”Toivoisin, että esimerkiksi Radion Sinfoniaorkesterin konsertteja esitellessään muuten aivan ihanat toimittajat Lotta Emmanuelsson sekä Outi Paananen ilmoittaisivat sinfonioiden osat nimeltä. Näin olisi helpompi seurata konserttia.”

    Välitän tämän toiveen heille.

    Kiitoksia jälleen kerran yhteydenotoistanne ja toivon niitä myös lisää.

    Palautetta voi lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi.

    Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Kevät on vielä melko viileä, mutta kaunis se on joka tapauksessa. Nautitaan siitä.

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 16.4.2016

  • Hyvää lauantaita!

    Yle Radio 1:n vaihtevasta kuuluvuudesta tulee meille palautetta aika ajoin. Tällaisen viestin saimme sähköpostitse alkuviikosta:

    Miksi yle radio yhden kuuluvuus muuttui tänä aamuna klo 9 jälkeen aivan surkeaksi? Asemaa ei saa esille pihdeilläkään. Pelkkää kaameaa rahinaa ja muita asemia päällekkäin. Taajuus on normaalisti 90,7. Muutenkin ykkösen kuuluvuus on heikoin. Kaikki mainoskanavat kyllä pauhaavat. Missä on vika? Olen närkästynyt, koska tämä on minulle ainoa oikea kanava. Olen koittanut saada kanavaa esiin kolmella eri radiolla, jotka sijaitsevat eri puolilla taloa.

    On vaikea sanoa, mistä tämä nimenomainen ongelma on johtunut. Esitän kuitenkin valistuneen arvauksen. Yle Radiolla 1:llä on kymmeniä lähetinasemia Suomessa. Lähetinasemien verkkoa ylläpitää Digita, joka huoltaa lähetinasemia säännöllisesti, joskus jopa viikoittain. Väliaikaisissa kuuluvuuspulmissa syy saattaa piillä verkon huoltotöissä. Digitan verkkosivuilla listataan verkon huolto- ja vikatietoja varsin hyvin. Jos radio ei yllättäen tahdo kuulua, Digitan sivuilta voi etsiä selitystä.

    Radio 1 tosiaan kuuluu keskimääräistä radiokanavaa heikommin monin paikoin, silloinkin kun mitään ei huolleta. Viime vuonna paransimme Yle Radio 1:n kuuluvuutta hankkimalla laitteen, jolla säädettiin keskiverrot äänenvoimakkuudet kuulumaan aiempaa selvemmin, siis ne melko hiljaiset ja suht kovat äänet.

    Tämä paransi kuuluvuutta aika mukavasti, mutta kaikkia Radio 1:n kuuluvuuspulmia uudistus ei poistanut. Siksi haluamme nyt kartoittaa, millä seuduilla kuuluvuus on erityisen kehno. Tähän tarvitsemme teidän apuanne, armaat kuuntelijat.

    Olemme laatineet Radio 1:n kuuluvuudesta kyselyn, johon pyydämme teitä vastaamaan, jos olette huomanneet kanavan kuuluvuudessa ongelmia. Kysely löytyy Radio 1:n nettisivulta osoitteesta yleradio1.fi.

    Kysymme perinteisestä FM- eli ULA-kuuntelusta, emme nettiradiosta. Rätiseekö mökkiradio usein? Eikö keittiöradiosta kuulu Radio 1, vaikka muut kanavat löytyvät? Entä auto? Katkeaako Radio 1:n kuuluminen aina samassa kohdassa työmatkaa?

    Toivomme, että vastaukset tulisivat nimenomaan nettikyselyn kautta. Jos teillä ei ole nettiä käytössänne, voitte lähettää tietoa kanavan kuuluvuuspulmista myös kirjeitse. Kertokaa silloin ainakin kolme asiaa. Ensinnäkin tarkka osoite, jossa kanava kuuluu huonosti. Toiseksikin kirjatkaa, millä taajuudella Radio 1 kuuluu kehnosti. Ja kolmanneksikin kertokaa, onko kyseessä maaseutu, taajama vai kaupunki. Siis tarkka osoite, radiotaajuus ja vielä se, koskeeko pulma kuuntelua maaseudulla, pienehkössä taajamassa vai kaupungissa.

    Kuluneella viikolla on muuten valittu viime vuoden parhaat kuunnelmat. Tällä kertaa Sokeain kuunnelmaraati piti onnistuneimpana kuunnelmana Radio 1:ssä lähetettyä Ikimaata. Ikimaa kertoo saastuneesta Itämerestä. Palkintoraadin mukaan Ikimaassa yhdistyvät loistava äänisuunnittelu ja toimiva käsikirjoitus. Sokeain kuunnelmapalkinnon kunniaksi Ikimaa uusitaan Radio 1:ssä huomenna sunnuntaina klo 15.00 ja vielä maanantaina klo 19.03.

    Kiitos kaikesta postista ja hyvää viikonloppua!

    Anna Simojoki

    Yle Radio 1 vastaa 9.4.2016

  • Kanavajohto kommentoi kuuntelijapalautetta.

  • Tällä viikolla Yle Radio 1:n ohjelmille satoi kiitosta, kun niin kutsutut Koura-palkinnot myönnettiin viime vuoden parhaille radio-, TV- ja verkkosisällöille Helsingissä.

    Radio 1:n ohjelmista tunnustusta saivat sekä yksittäiset ohjelmat että radiosarjat. Vuoden sivistysteko -palkinnon sai Kare Eskolan toimittama Välilevyjä. Siinä Kare pyöräili pitkin poikin Suomea ja otti samalla selvää maakuntien kulttuuri-ihmeistä.

    Palkinnot jakanut koulutusrahasto Koura on Ylen ja MTV:n yhteinen rahasto. Jokavuotiset Koura-palkinnot ovat alan suurimpia rahapalkintoja Suomessa.

    Kouran erikoispalkinnon sai Koraanin luenta. Viime vuonnahan Radio 1:ssä kuultiin koko Koraani 60-osaisena sarjana. Jokaiseen jaksoon kuului keskusteluosuus, jossa luentaa taustoitettiin. Kissa ei nyt malta olla nostamatta häntäänsä, sillä Koraanin luenta oli kulttuuriteko, joka kiinnosti laajasti myös ulkomailla. Sellainen on radiomaailmassa harvinaista. Koraani-sarjan saama erikoispalkinto myönnettiin Juha-Pekka Hotiselle, Pekka Savolaiselle ja Erja Mannolle. Jos Koraani on jäänyt kuuntelematta, sen voi edelleen käydä kuuntelemassa Areenassa.

    Viime torstain Koura-juhlassa palkittiin Radio 1:n ohjelmista myös kuunnelmat Taidenäyttely radiossa ja Viides maailmanvalta. Ne saivat pääpalkinnot draamasarjassa. Voittoisia draamoja olivat tekemässä muun muassa Tiina Luoma, Soila Valkama, Esko Salervo ja Anders Wiksten. Lisäksi Kouran kunniamaininnan saivat toimittaja Jukka Mikkolan Avaruusromua-ohjelma sekä radiosarja Kuusi kuvaa.

    Kiitos ja kumarrus kaikille palkituille! He ovat palkintonsa ja hyvän mielensä ansainneet!

    Radio 1 elää monipuolisista ohjelmistaan. Nyt palkittiin monta hienoa ohjelmaa, ja moni muukin olisi tunnustuksen ansainnut. Varsin monille kuuntelijoillekin kanava ohjelmineen kelpaa. Tässä tuore kanavalle tullut palaute:

    Tuhannet kiitokset Tavallisten ihmisten historia -sarjan ensimmäisestä osasta. Oli ihanaa keskittyä melkein kolmeksi vartiksi hienosti tehtyyn ja huiman kiinnostavaan ohjelmaan. Siinä oli Yle radio 1:n parhaat ominaisuudet kauniisti paketissa. Tällaisia lisää!

    Nöyrä pyyntö: Älkää antako periksi hälinälle ja lörpötykselle. Ei piiruakaan Yle Puheen suuntaan, kiitos. Minua ei kiinnosta kuulla, paleliko kuuluttajan käsiä, kun hän tuli töihin vai ei. Myös toistensa päälle puhuvien puolijulkkisten väliset keskustelut ovat hermostuttavia. Pyydän rauhaa korville, sisältöä aivoille. Sitä ei muilta kanavilta saa.

    Radio 1 on puhetavaltaan usein erilainen kuin Yle Puhe tai YleX, mikä on tarkoituskin. Yksi tyyli miellyttää yhtä ja toinen toista. Joskus kanavan valintaan saattaa vaikuttaa myös oma mieliala tai kiinnostava puheenaihe. Suomalaiset kuuntelevat keskimäärin yhtä tai kahta radiokanavaa päivässä, ja pysyvät usein hyvin uskollisina suosikeilleen. Hyvä niin. Toivottavasti kaikille löytyy mieluisaa kuunneltavaa.

    Kiitos kaikista palautteista ja hyvää viikonloppua!

    Anna Simojoki

    Radio 1 vastaa 18.2.2016

  • "Klassinen Suomi"-sarja alkoi viime maanantaina niin televisiossa Yle Teemalla kuin täällä Yle Radio yhdessäkin. Molemmat versiot – niin televisio- kuin radiosarjakin- ovat saaneet paljon huomiota, minkä ne toki ansaitsevatkin. Maanantaina kuullaan ja nähdään osa numero kaksi. Radiossa kello yksitoista aamupäivällä ja televisiossa siis Teemalla kello 21.
    Radiosarja uusitaan näin lauantaisin kello 14 ja televisiosarja sunnuntaisin kello 20.10. Suosittelen molempia lämpimästi. Ne eivät ole aivan identtisiä, vaan menevät ikään kuin lomittain täydentäen toisiaan.

    Asiaan liittyvä hauska palaute tuli Hämeenlinnasta:
    "Hyvältä tuntuu tämä "Klassinen Suomi" kuten aiemmatkin sarjat –kuten "Iskelmä Suomikin" Tuli mieleeni, että oikeastaan pitäisi tehdä kymmenenosainen televisiosarja aiheesta Radio yksi. Niin monipuolisen tarjonnan tämä minun kanavani antaa niin nykymaailmasta kuin historiastakin ja sekä kulttuurista, tieteestä että politiikasta. Olisi hauska nähdä, miten tällainen ohjelmisto syntyy - tekijät esiin!"

    Hauska idea tosiaankin. Voin televisiosarjaa odotellessa kertoa, että kovalla työllä se syntyy. Kuten melkein mikä tahansa hyvä maailmassa.

    Seuraava kaunis kirje tulee Helsingistä:

    "Olen pitkään ajatellut lähettää kiittävää palautepostia, mutta kun olen kuunnellut Kuuntelijain palautetta, niin suosikkini ovat jo saaneet kiittävää palautetta, joten olen ajatellut, että mitäpäminänyttässäenäärupeenalkaan ... Varsinkin nyt, kun sekä Brysselin kone (Maija Elonheimo on ihan nero!) ja Eva Tigerstedtin ohjelmat ovat saaneet ansaitsemaansa kiitosta.
    Mielestäni elämme nyt koko 62-vuotisen elämäni synkintä aikaa. En ala luetella tekijöitä, tiedät ne itsekin, sekä Suomesta että maailmalta. Mitä voimme panna vastaan? Sivistyksen, epäilyn, uteliaisuuden, tieteen, taiteen ... Ajattelun hitauden suorittamisen tehokkuutta vastaan. Kaiken sen, mitä Radio Ylen 1 ja Teema edustavat.
    Tietenkin on juttuja joista "en tykkää", mutta mitä väliä? Iloitsen saamastanne hyvästä palautteesta ja uskon, että me, jotka seuraamme Radio Ylen 1tä ja Teemaa vielä onnistumme muuttamaan maailman valoisammaksi.

    Jaksakaa jatkaa, toivottaa kuuntelijamme "Arabianrannan punavihreässä kuplassa"

    Kiitoksia todella paljon hienosta palautteesta. Jaksetaan kaikki jatkaa ja elää, vaikka välillä tuntuisikin siltä, että kivirekeä vedetään hyvin hiekoitetussa ylämäessä.
    Meitä on myös muistutettu selkeän ääntämisen tärkeydestä - ja tähän minun on sanottava, että ei. Me emme voi antaa puhekoulutusta kaikille haastateltavillemme, kuten on ehdotettu.
    Muistojen bulevardi on jälleen saanut paljon kiitoksia ja ehdotuksia soitettavaksi halutuista klassikoista.

    Kiitoksia kaikesta palautteesta ja lisää toivomme.

    Palautetta ja muuta postia voi lähettää nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi.
    Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Voiko jo sanoa, että kevät keikkuen tulevi? Vähän siltä näyttäisi.

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 12.3.2016

  • Hyviä ohjelmaideoita ja ruusuisia kiitoksia. Niistä on tämän viikon palautteet tehty, mutta on toki risukin jaossa, joten aloitan sillä:

    ”Kaj Färm. Minkä takia luette ainoastaan kehuja ja muuta positiivista? Varmaan saatte haukkujakin. Minä en juuri nyt keksi muuta haukuttavaa kuin uutislähetysten alkutunnuksen – varsinaisen vonkumisen, mutta se kyllä ärsyttää aina!”
    Näin kirjoitti Mara Helsingistä. Näitten tunnusten tehtävänä on arvatenkin herättää kuuntelija huomaamaan, että nyt uutiset alkavat. Selvää on, että kaikki tunnarit ärsyttävätkin välillä.

    Sitten toisenlaiseen kirjeeseen:
    ”Hei, olen nauttinut Eva Tigerstedtin musiikkiohjelmista. Musiikin historia ja itse musiikki aukeavat ihan uudella tavalla tällaiselle musiikkiopistoa käymättömällekin.
    Kirjallisuuden suurkuluttajana toivoisin, että joku tekisi samanlaisia ohjelmia kirjallisuudesta, esimerkiksi novelleista tai runoista. Että niissä avattaisiin tekstien rakenteellisia ja tulkinnallisia hienouksia ja lopuksi kuunneltaisiin koko novelli tai runo. Juonen kehittely, intertekstuaaliset viitteet, kliimaksi jne. Eikä pelkästään suomalaisia, vaan ihan Kafkaa, Poeta, Hesseä, Garcia Marquezia ja muita huippunovellisteja.

    Opettajana olen huolissani suomalaisten kirjallisuuden tuntemuksesta. Osittain heikko tuntemus johtuu syötteen vähyydestä. Radio ja varsinkin suuresti arvostamani Ylen 1 olisi oiva kanava tällaisen syötteen tarjoamiseen.
    Novellisarjaa odotellen, Johanna Salosta”

    Kiitoksia Johanna aivan erinomaisesta ideasta. Toimitan sen edelleen kirjatoukkaosastollemme – saapa nähdä, mitä siellä tuumataan. Seuraavassa on kiitoksia, mutta myös moite:

    ”Lämmin kiitos äsken päättyneestä musiikkiohjelmasta, jossa Lotta Emmanuelsson haastatteli Ralf Gothonia Winterreise-laulusarjasta. Kiinnostavaa ja syvällistä puhetta ja pohdintaa. Mutta miksi ihmeessä haastattelu oli tehty jossain meluisassa kuppilassa? Aika ajoin Gothonin punnittu puhe oli hautautua taustameluun. Hieno haastattelu olisi ansainnut rauhallisemman ympäristön.
    Kaikesta huolimatta: kiitos tästä ohjelmasta. Ystävällisin terveisin: Raija”

    Raija puuttuu tärkeään asiaan. Vaikka on välillä hyvä poistua studioakustiikasta elävään ympäristöön, on siinä riskinsäkin. Joskus taustahäly kiinnittää liikaa huomiota. Tätä asiaa painotetaan kyllä toimittajille, mutta välillä voi käydä vahinkojakin. Kiitos palautteesta.

    Lopuksi vielä tärkeä kannanotto ennen kaikkea valtakunnan päättäjille:
    ”Tervehdys! Radio yhdestä on muodostunut meidän kahden eläkeläisen perheessä kolmas perheenjäsen. Aamu alkaa yleensä kahdeksan uutisilla ja aamukahvia juotaessa on hyvä aika päivittää tietoja maailmanmenosta ykkösaamun myötä. Ilman muistojen bulevardia on vaikea aloittaa päivän askareita. Roman Schatzin maamme kirja käsittelee letkeällä tavalla ja usein tuoreesta näkökulmasta suomalaista elämänmenoa. Myös Kalle Haatasen persoonallinen tapa lähestyä vieraitaan ja käsiteltävää asiaa on virkistävä. Brysselin koneen lento on aina vakaata ja tietoa jakavaa Maija Elonheimon ohjauksessa. Olen myös ihastellut Sisko Loikkasen kykyä keskustella vaikeista tieteellisistä asioista. Unohtamatta hienoa klassinen musiikin tarjontaa. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta tässä päällimmäisiä mieleen tulleita. Kiitokset kaikille ja vihjeeksi päättäjille: mikäli suunnittelette kanavien remonttia säästöpaineisiin vedoten jättäkää ykkönen rauhaan. Se on parasta kansansivistystyötä, mitä Ylellä on tarjota.”

    Sanaakaan en tuosta vaihtaisi.

    Kiitos taas kaikesta palautteesta, jota odotamme lisää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi. 
    Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi ja tietenkin perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista viikonloppua.

    Kaj Färm

    Yle Radio 1 vastaa 5.3.2016

  • Kalle Haataisen ohjelma 13.2.2016, jossa professori Jukka Korpela kertoi länsimaisen yhteiskunnan synnystä, oli niin mielenkiintoinen ja antoisa, että jätin kotityöt ja keskityin vain kuuntelemiseen.

    Tällä tavoin alkaa kanavalle tullut sähköposti, ja jatkuu näin:

    Ohjelma oli uusinta joltain edeltäneistä vuosista, mutta jäänyt minulta silloin kuulematta. Nyt voisin kuunnella sen vielä uudelleen. On suurenmoista, kun radio 1:n ohjelmistossa on haastatteluja, jotka saavat ajattelemaan. Erityisen tärkeää se on eläkeläiselle, jonka liikuntakyky rajoittaa luentosaleihin menoa.

    Kyseessä oli Kalle Haatasen ohjelma Länsimaisen yhteiskunnan synty. Loistava jakso, joka käy läpi Euroopan historiaa ja kertoo, kuinka ajatusvirtauksista ja kulttuurieroista on muodostunut jako läntiseen ja itäiseen maailmaan. Olen itse kuunnellut tuon ohjelman kaksi ja puoli kertaa. Oli nimittäin jäänyt tunne, että jotain olennaista oli vilahtanut ohi. Vahva suositus siis minultakin. Länsimaisen yhteiskunnan synty -ohjelma löytyy Areenasta.

    Areena ja some ja lähetysikkuna ja mitä niitä nyt onkaan ovat muutamassa vuodessa asettuneet osaksi monien elämää. Aina kaikki ei mene putkeen, kuten seuraavasta palautteesta käy ilmi:

    Olisiko liikaa toivottu, että Radio 1:n ohjelmatiedot olisivat näkyvissä. Ne puuttuvat keskipäivältä sekä lähetysikkunasta, että ohjelmaoppaasta. Haluan nähdä, mitä on tulossa ja siis kuunnella enkä vain pitää laitetta auki. Voihan olla, että hyvääkin tulee, nyt on varmempaa lukea jotain printtiä.

    Tämä tuskastunut posti saapui viime keskiviikkona, jolloin netin ohjelmatietosivulta puuttui Radio 1:n tietoja. Pulma vaikutti lähetysikkunaan, Radio 1:n etusivulle, Areenaan ja radioiden mobiilisovelluksiin.

    Ikävä kyllä samankaltainen ongelma on toistunut aika ajoin. Ohjelmaoppaassa on tietoteknisiä pulmia, joiden syytä ei ole löydetty, vaikka kovasti on yritetty. Pahoittelen hankaluutta. Haluamme ohjelmaoppaan kuntoon niin pian kuin mahdollista.

    Sitten ilahtuneeseen postiin:

    Kiitos Kaisa Pulakan esseesarjoista. Myös tämä Salatut eläimet on ollut hieno. Historiallisen mystiikan ja 2000-luvun länsi-ihmisen pulskan arjen sekoittaminen toimii hauskasti. Pulakka antaa sarjoihin paljon persoonaansa, muttei korosta liikaa itseään. Ja lammasjakson lopetus oli kyllä vastustamattoman kaunis. Kiitos!

    P.S. Nyt kun Yleä ahdistellaan kaikista suunnista, kysyn vain, mikä muu kanava tekisi mitään tällaistakaan ohjelmaa.

    No, arvelenpa, että sarja eläinten kulttuurihistoriasta on tosiaan hyvin ylemäinen ohjelma. Joten kiitos kauniista sanoista! Viime kuukausina onkin kuultu riittämiin Yle-kiukkua.

    Salatut eläimet -ohjelmasarjan viimeinen osa lähetettiin tällä viikolla. Silloin Kaisa Pulakka kertoi koiran kulttuurihistoriasta. Tuo jakso samoin kuin jaksot lampaasta, kanasta ja mehiläisestä ovat yhä kuunneltavissa Areenassa.

    Ensi viikolla samalla ohjelmapaikalla eli maanantaisin kello 17:40 alkaa uusi sarja nimeltään Puisevia tarinoita. Siinä kerrotaan tarinoita ja tosiasioita suomalaisista puista. Ensimmäisessä osassa on aiheena mänty. Puisevia tarinoita toimittaa Tiina Harpf.

    Kiitos kaikista posteista! Kiitokset, moitteet ja toiveet ovat kaikki tervetulleita.

    Anna Simojoki

    Radio 1 vastaa 27.2.2016

  • ”Toteutan vihdoin pitkään aikomani palautteen kirjoittamisen.” En siis minä vaan kuuntelija Pirkanmaalta:

    ”Olemme Yle Radio 1:n vakiokuuntelijoita, se riittää meille hyvin ja antaa paljon tietoa ja keskustelunaiheita.

    Ykkösaamun toimituskunnalle kiitokset erinomaisesti kootusta ajankohtaisohjelmasta arkiaamuisin. Soisin, että se olisi pakollista kuunneltavaa peruskoulujen yläasteilla ja lukioissa, sillä mistään ei saa niin paljon tuoretta tietoa siitä, mitä meillä ja muualla tapahtuu, ja vielä usein hyvin taustoitettuna. Asioihin on todella paneuduttu.

    On monta muutakin puhe-, tai puhemusiikkiohjelmaa, joiden anti on eri tavoin mainiota. Roman Schatzista ja Minna Lindgrenistä Suomi on saanut terävät ja hyvää huumoria viljelevät herkkuohjelmien tekijät. Sitten ovat tiedeohjelmat, muut ajankohtaisohjelmat, historiakatsaukset ja vaikkapa Anna-Liisa Haavikon monipuoliset keskusteluohjelmat. Unohtamatta niitä varsinaisia musiikkiohjelmia.

    Jostain syystä äänimediassa on kuitenkin yksi vakava puute, johon ei oikein kiinnitetä huomiota. Tämä koskee liian monia puhujia, valitettavasti myös sekä toimittajia että näyttelijöitä. Suomen kielen pitkiä sanoja ei jakseta ääntää loppuun asti, niin että viimeisetkin äänteet kuuluisivat. Sanojen ensimmäisen painollisen tavun antama vauhti loppuu ennen aikojaan. Se on äärettömän kiusallista, sillä eihän se vaadi kuin asian tiedostamista ja ammattiylpeyttä. Tai ehkä myös koulutusta, ja sitä ei taida olla.
    Radio-ohjelmien parissa vietämme päivittäin monta antoisaa hetkeä. Kiitos niistä!

    Terveisin 'Kuulijat Pirkanmaalta'"

    Kiitoksia hienosta palautteesta. Tuo sanojen loppujen nieleskely on todellinen ilmiö, johon on kyllä kiinnitetty paljon huomiota niin kauan kuin minä olen ollut radiossa –ja se on aika kauan se. Esimerkiksi kuuluttajiemme koulutuksessa asiaan kiinnitetään paljon huomiota.
    En kuitenkaan väitä, etteikö sitä tapahtuisi yhä ja paljonkin. Eikä syyttää voi pelkästään haastateltavia tai muita, jotka eivät ole varsinaisia äänityöläisiä. Mutta asiaan kiinnitetään kyllä huomiota, jos se ollenkaan lohduttaa.

    Sitten puhetta kuunnelmista ja hieman samasta asiasta myös:

    ”Kuuntelin juuri Paul Templeä vuodelta 1962. Hämmästyttävän hyvä äänenlaatu, sanoisin parempi kuin nykyisin yleensä. Näyttelijöiden artikulointikin on todella selkeää, niin paljon parempaa kuin nykyisin. Hienoja näyttelijöitä.”

    Näin totesi Matti ja samasta aiheesta jatkaa toinenkin kuuntelija:

    ”Erittäin paljon kiitoksia Radioteatterin jännityskuunnelmasarjasta Paul Temple ja Spencerin juttu. Loistavaa että olette lähettäneet tämän Radioteatteriklassikon uudelleen. Nyt pitääkin saada kuulla jatkoa Paul Templelle ja kuulla Radio 1: stä myös Paul Temple ja tapaus Conrad sekä Paul Temple ja Valentinen tapaus. Eihän lauantai-iltapäivät ole mitään ilman näitä!”

    Luulenpa, että tulevina vuosina palaamme taatusti Paul Temple -klassikoihin, mutta tämän Spencerin jutun jälkeen loikkaamme välillä nykypäivään eli valmistumassa on ihka uusi viihdekuunnelmasarja. Siitä kerron kuitenkin enemmän, vasta kun itsekin tiedän.

    Kiitoksia jälleen palautteesta ja ideoista. Läheskään kaikkea en pystynyt käymään läpi tässä, mutta jokainen palaute huomioidaan ja suoriin tiedusteluihin pyritään vastaamaan myös henkilökohtaisesti, jos osoite on vain mukana.

    Lisää tällaista joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi.

    Myös suoraan minulle voi lähettää postia sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai sitten perinteisen postin kautta osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Etelässä ovat hiihtolomat alkamassa eli siitä vaan sivakoimaan!

    Kaj Färm

    Radio 1 vastaa 20.2.2016

  • ”Milloin Esko Seppäsestä oikein pääsee eroon?” puuskahtaa kuuntelijamme Espoosta. Hän jatkaa näin: ” Perjantaiseen Ykkösaamuun oli jälleen päästetty Esko Seppänen jauhamaan samaa EU- USA- ja NATO-kammoaan. Huvittavinta oli se kritiikittömyys, jolla Olli Seuri häntä haastatteli. Seppänen haukkui esimerkiksi ensin NATO:n ja kehui heti perään Norjan linjan. Seurille ei ilmeisesti tullut mieleen huomauttaa, että Norjahan on Natomaa! Onko Seppäsellä vanhana toimittajana jokin erioikeus päästä kaikkiin mahdollisiin ajankohtaisohjelmiin aina kun mieli on pahoitettu ja tuttu uho nousee?”
    Muun muassa tätä kyseli siis herra Espoosta. Sanonpahan tähän vain, että Esko Seppänen on ollut aina aktiivinen keskustelija, jonka kanssa on ollut helppoa olla samaa tai eri mieltä, mutta ajatuksia hän joka kerta herättää.

    Sitten hieman toisenlaiseen palautteeseen:
    ”Arvostan Yle Radio 1:tä erittäin paljon! Kuuntelen sitä erittäin mielelläni aamuisin ennen työhön lähtöä ja myös vapaapäivinä. Pidän kaikista Ylen miellyttävä-äänisistä kuuluttajista ja rauhallisesta tunnelmasta varhais-aamuisin. Aina kun mahdollista kuuntelen ehdottomasti aamuhartaudet ja myös iltahartaudet jos voin. Monista aamuhartauksista olen saanut hyvän alun työpäivään. Erittäin syvän vaikutuksen teki Veli-Pekka Hännisen pitämä aamuhartaus pari päivää sitten. Puhui hyvin kauniisti perheestään ja arvostan erityisesti hänen rohkeuttaan puolustaa niitä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa ja joita harvat puolustavat ja jotka itse eivät voi itseään puolustaa - eli tuotantoeläimiä. Toivoisin että tämä palaute voisi jotenkin mennä Hänniselle itselleen myös.”
    Näin toivoi nimimerkki ”Ehdottomasti yle-fani”. Välitämme kiitokset syyllisille.

    Seuraavassa kommentoidaan viime lauantain palauteohjelmaa:
    ”Anna Simojoki kertoi kuuntelijapalauteohjelmassa, että vanhoja kuunnelmasarjoja on ostettavissa äänikirjoina. Haluaisin lisätä, että myös kirjastosta voisi käydä katsomassa. Ainakin Hyvinkään kaupunginkirjastossa näkyy olevan Radioteatterin tuotantoa cd-muodossa, muun muassa riveittäin Knalleja ja sateenvarjoja.”
    Kiitoksia tästä täydennyksestä. Kirjastolaitos ansaitsee kaiken huomion ja kiitoksen.

    Mitäs muuta tähän viikkoon on kuulunut? Kuusi kuvaa ohjelmaa on kehuttu runsaasti, tosin itse kuvien katselu nettisivuilta on ilmeisesti aiheuttanut monille vaikeuksia tai ei ole onnistunut lainkaan. Tutkimme asiaa.
    Riston valinnan aukioloaikoihin on ajan hengen mukaisesti toivottu pidennystä. Ystävänpäiväkortteja on lähetetty myös paljon, eritoten kuuluttajille. Miten huomaavaista!
    Postikorteilla on otettu osaa myös toivekuunnelma-hankkeeseen. Radioteatteri ja Yle Radio 1 keräävät kuuntelijoiden pitkien kuunnelmien toiveuusintoja ja niihin liittyviä tarinoita. Kätevimmin toivominen käy nettisivujemme kautta, mutta aivan epäilemättä nämä postikortitkin otetaan huomioon.

    Myös kaikenlainen muu palaute voidaan lähettää joko nettisivujemme kautta tai sitten sähköpostitse osoitteeseen yle.radio1@yle.fi.
    Myös suoraan minulle voi lähettää postia joko sähköpostitse osoitteeseen kaj.farm@yle.fi tai perinteisen kirjeenkannon tapaan osoitteeseen: Kaj Färm PL 8, 00024 Yleisradio.

    Rauhallista viikonloppua.

    Kaj Färm

    Yle Radio 1 vastaa 13.2.2016

Muualla Yle.fi:ssä