Viikon kirja

Rajanaapuri

  • 37 min
  • ei kuunneltavissa

Ahkera mutta ei kaikessa onnistuva mies rakentaa tontilleen rantasaunaa vaikka talo ei ole edes järven rannalla. Ensin pitää siis rakentaa lampi. Puuhaa seuraa kesälomallaan oleva historianopettaja. Rajanaapurit keskustelevat rakentamisesta ja maailman menosta muutenkin. Tarinassa on havukka-ahomaisen tuntuista järkeilyä turhuudesta ja maailman kummallisuuksista. Roope Lipasti kohdistaa valonpilkahduksia suomalaisen miehen sielunmaisemaan. Kirjailija Roope Lipasti keskustelee toimittaja Seppo Puttosen kanssa romaanistaan.

Lähetykset

  • ti 18.9.2012 17.21 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Turhamainen, juonittelija, suoraselkäinen, ystävilleen uskollinen. Tällainenkin Eeva Joenpelto oli.
    Kun Vetää kaikista ilmestyi 1974, se oli kirjasyksyn tapaus. Siitä tuli rakastetun Lohja-sarjan ensimmäinen osa. Sen Joenpelto kirjoitti sormet verillä. Menestys oli myös palkinto vaikeasta vuodesta, jonka alussa tapahtui riitaisa avioero.
    Tietokirjailija Helena Ruuska ja Nadja Nowak puhuvat teoksesta Elämän kirjailija Eeva Joenpelto.
    Kuva: C. G. Hagström.

  • Helsingissä 1830-luvulla keskusta oli niin pieni, että Maneesikadulta lähdetiin Kolmikulmaan koleraa pakoon. Se oli myös aikaa, jolloin lumpun osto oli veristä kilpailua. Lumpusta tehtiin paperia, ja niinpä luutnantin valtakirjakin oli alun perin likainen räsy. Eikä Kaari Utrio olisi Kaari Utrio, jos hänen romaanissaan ei olisi ihanaa rakkaustarinaa.
    Kaari Utrio ja Nadja Nowak puhuvat romaanista Paperiprinssi.
    Kuva: Tomi Kontio

  • Varoitus: tämä ohjelma ei sovi jouluihmisille! Miina Supinen halusi kirjoittaa maailman kamalimmasta joulusta. Jossain Helsingin liepeillä on kammottava rysä Mantelimaa, jossa vallitsee ikuinen joulu, krääsää ja meteliä riittää, eikä joulupukkikaan ole se mukava ihrama.
    Hauskan ja älyttömän Supisen mukaan lammas heräsi jouluaamuna ja meni syömään, mutta sen ruokakipossa olikin Jeesus.
    Supisen puheet käyvät terapiasta kaikille heille, joille joulu ei ole vuoden suurin juhla.
    Kirjailija Miina Supinen ja Nadja Nowak puhuvat romaanista Mantelimaa.
    Kuva: Pertti Nisonen

  • Esikoiskirjailija Simo Hiltunen kiinnostui pahuudesta niin paljon, että kirjoitti siitä romaanin Lampaan vaatteissa. Hiltunen on sitä mieltä, että pahuutta on meissä kaikissa. Ainakin sitä on romaanin perhesurmaajissa ja lapsiaan pahoinpitelevissä isissä. Romaaniaan varten Hiltunen luki kaikki lehtijutut, mitä hänen työpaikkansa lehdessä oli koskaan kirjoitettu perhesurmista. Yllättäen niitä oli enemmän 60-luvulla kuin nykyisin. Simo Hiltunen on muuten sitä mieltä, että on puhuttava perhemurhista, ei perhesurmista.
    Simo Hiltunen ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Lampaan vaatteissa. Pekka Savolainen lukee näytteet.

    Kuvaaja: Jarmo Kontiainen.

  • Juoksijalegenda Paavo Nurmi (1897-1973) on tietenkin kansallissankari ja Lentävä suomalainen. Mutta Nurmi oli myös taitava liikemies, hän soitti viulua ja luki venäläisiä klassikoita.
    Tätä monipuolisesti lahjakasta ihmistä on luonnehdittu juroksi, saidaksi ja töykeäksi.
    Kirjailija Karo Hämäläinen on kirjoittanut teoksen Yksin - romaani Paavo Nurmesta. Hämäläinen ja Nadja Nowak keskustelevat kirjasta.
    Kuva: Harri Hinkka

  • Laura Lindstedt on kirjoittanut haastavan rohkean romaanin Oneiron. Se on mielikuvitusmatka kuoleman jälkeiseen aikaan ja olotilaan.

    Seitsemän naista kommunikoivat keskenään eri kielillä ja ajatuksia vaihtaen muun muassa siitä, miten he kuolivat.

    Lindstedt houkuttelee lukijan oudolle ja kiehtovalle matkalle eri kulttuureihin ja ihmiskohtaloihin. Brasialaisen Rosa Imaculadan rinnassa sykkii vielä ennen kuolemaa nuoren miehen siirretty sydän. Amerikkalainen performanssitaiteilija Shlomith laihduttaa itsensä yleisön edessä hengiltä. Senegalilainen Maimuna kuolee ennen kuin pääsee toteuttamaan unelmaansa mallintöistä Pariisissa. Natsien Kotkanpesän turistiravintolassa tarjoileva itävaltalainen Ulrike kohtaa loppunsa rekkamiehen autonkopissa. Hollantilainen Wlbgis menehtyy kurkkusyöpään. Venäläinen Polina ryyppää itsensä hengiltä. Ranskalainen hienostorouva Nina ei ehdi synnyttää kaksoslapsiaan.

    Oneironin kaltaista kunnianhimoista romaania ei ole Suomessa vähään aikaan julkaistu.

  • Hertta Kuusinen oli juuri vapautunut vankilasta, kun hän ja Yrjö Leino tutustuivat. Oli kevät 1939 ja nämä kaksi kommunistia rakastuivat intohimoisesti.
    Kun Suomi palasi rauhaan, Kuusinen ja Leino olivat menestyvä poliitikkopariskunta. Hertasta oli tullut kansanedustaja ja työläispoika Leinosta ministeri, jonka pää ei kuitenkaan kestänyt menestystä. Leinosta tuli juoppo, jota Hertta tuki. Lopulta puolueelta tuli käsky: Hertan on erottava rappiolla olevasta miehestään.
    Heidi Köngäs ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Hertta.

    Kuva: Jouni Harala

  • Kari Hotakainen: Henkireikä

    Aiemmissa Kari Hotakaisen kirjoissa oli usein miehiä, jotka eivät saaneet sanaa suustaan juuri silloin kun olisi pitänyt vaimon kanssa keskustella suhdetta hiertävistä henkisistä henkseleistä. Nyt Henkireikä-romaanissa on mies, joka puhuu vaimolleen koko ajan. Puhetta tulee Syyrian tilanteesta ja Ukrainan kriisistä. Tämä saa vaimoraasun raivon partaalle ja julmaan tekoon.
    Romaanin keskushenkilönä on kuitenkin ihmisluonteiden erikoisuuksista luennoiva rikosylikomisario. Hänen kauttaan Hotakainen kuvaa kuinka palveluammatissa olevan ihmisen pinna katkeaa, jos sitä liiaksi kiristää.
    Useita sisätarinoita kertova romaani on Hotakaisen tuotannossa muutos muutenkin uuteen suuntaan. Kirjailija kuvaa aiempaa kolmen kirjan rahasarjaansa (Ihmisen osa, Jumalan sana ja Luonnonlaki) sinfonisiksi kirjoiksi. Nyt tätä hän luonnehtii kamarisävellykseksi.
    Kari Hotakainen keskustelee kirjastaan toimittaja Seppo Puttosen kanssa Kirjakerhon Viikon kirjassa tiistaina 3.11. klo 17.20 ja uusinta sunnuntaina 8.11. klo 8.05.

  • Englannissa Canterburyssa asuva Emmi Itäranta (s.1976) on siitä merkillinen kirjailija, että hän kirjoittaa samaan aikaan suomeksi ja englanniksi. Näin ovat syntyneet kansainvälisesti menestynyt esikoisromaani Teemestarin kirja (2012) ja Kudottujen kujien kaupunki (2015).
    Itäranta käyttää apunaan fantasiaa kirjoittaessaan esimerkiksi diktaattoreista ja näiden nöyristä alamaisista. Nyt hän haluaa varoittaa siitä, mihin eri ihmisryhmien leimaaminen ja syrjään sysääminen voivat pahimmillaan johtaa.
    Kirjakerhon viikon kirjassa Emmi Itäranta ja Nadja Nowak keskustelevat hänen uudesta romaanistaan Kudottujen kujien kaupunki.

    Näytteen lukee Soila Valkama.

    Kuva Heini Lehväslaiho.

  • Kun omissa häissä on 5000 vierasta, niin siinä on suomalaisella Annalla ihmettelemistä. Kuten romaanin Anna, on Kristiina Bruunkin asunut Bangladeshissa useita vuosia. Bruun hämmästyi, kuinka avoimesti musliminaiset puhuivat esimerkiksi abortista.
    Kirjailija Kristiina Bruun ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Kaikki mikä on sinun.
    Kuva: Anu Maarit Saarelainen

  • Sofi Oksasen uusimman romaanin lukeminen herättää ristiriitaisia tunteita ja mielleyhtymiä. Se on rohkea ja mielenkiintoinen hyppäys pois Viroa koskevan kirjasarjan historiallisrealistisesta kerronnasta. Se yllättää aihepiirillään ja rakenteellaan. Se on myös etääntynyt realismista kohti mystiikkaa ja maagista realismia.

    Romaani kertoo erikoisesta Norma -nimisestä naisesta, jonka tukka kasvaa valtavalla vauhdilla. Tukka on myös niin erikoisen hyvää hiuslaatua, että menee kaupaksi kampaamoille naisten hiusten pidennyksiin.

    Neljän sukupolven naisen kautta Oksanen kertoo kuinka miehet ovat käyttäneet runsashiuksisia naisia kautta aikain näyttelykappaleina ja tehokkaiden tukka-aineiden mannekiineina. Kansainvälinen tukkakauppa on myös kasvanut jo tuottoisaksi kaupankäynniksi.

    Kun tarinaan yhdistyy vielä kohdunvuokraus ja lapsikauppa, aloin ymmärtää Sofi Oksasen kuvaavan naista eräänlaisena tuotantoalustana.

    Kirjassa kehittymättömissä maissa olevat naisvankilamaiset kohdunvuokrausfirmat tienaavat suuria rahoja ihmisillä, jotka sijaissynnyttäjien kautta haluavat lapsen itselleen.

    Sofi Oksanen on kirjoittanut tarinaansa rikosromaanin rakenteen. Alussa Norman äiti kuolee metron alle. Norma ryhtyy selvittämään, onko äiti tehnyt sen itse vai joku työntänyt hänet kiskoille. Epäilykset kohdistuvat Max Lambertiin, joka on Ruotsissa toimiva rikollispomo.

    Valokuva Toni Härkönen

  • Riikka Ala-Harjan mielestä me emme tarvitse enää muita lihaksia kuin perslihaksia istumiseen ja sormia älypuhelimen käyttöön. Siitä huolimatta muokkaamme ruumistamme ehkä enemmän kuin koskaan. Kevyt liha -romaanin päähenkilö on keski-ikäinen yksinhuoltaja ja teatterin valaistussuunnittelija Saara, joka kuntoilee hullun lailla.
    Hän on melkein yhtä tunnollinen kuin lavastaja Marita, joka on ahkera 60-vuotias nainen, joka saa potkut. Vaikka maritat tekisivät mitä, niin aina he jäävät jalkoihin. Sen sijaan teatteriohjaaja Panu ei välitä tekemistään virheistä, eikä turhia stressaa. Ja siitä huolimatta tällaiset panut saavat kaiken huomion ja kunnian.
    Kirjailija Riikka Ala-Harja ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Kevyt liha.
    Kuva: Ville Juurikkala

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Selleriä suositeltiin aikoinaan tiettyyn käyttötarkoitukseen, kertoo kirjailija Asko Sahlberg. Olisiko tässä syy Johannes Kastajan vaikeuksiin, kysyy Seppo Puttonen Viikon kirja -ohjelmassa.

Muualla Yle.fi:ssä