Viikon kirja

Juhani Karila: Gorilla

  • 37 min
  • toistaiseksi

Maailma näyttäytyy nyrjähtäneeltä ja alati yllätyksiä tuottavalta esikoiskirjailija Juhani Karilan novellikokoelmassa Gorilla. Juonikäännösten nopeus ja suunnanvaihdot yllättävät lukijan monta kertaa. Karilalla on esikoiskirjailijaksi harvinaisen valmis välineistö käytettävissä. Mielikuvitus laukkaa ja yllättää, kieli on värikästä jopa paikoin ronskiakin eikä kokoelman rakennekaan natise. Tarinat kuvaavat maailman melkoisena pelikenttänä ja pelaaminen toistuukin teemana tarinoissa. Toimittaja Seppo Puttonen. Ohjelma on uusinta tammikuulta 2013.

Lähetykset

  • ti 29.1.2013 17.20 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Viinaa ja kiimaa. Näin eräs sotaveteraani muistelee sodan jälkeistä aikaa, josta yleensä puhutaan jälleenrakennuksen aikana. Tuolloin tytöt eivät pitäneet jalkojaan niin tiukasti ristissä kuin ennen sotaa. Jopa 14-vuotialla tytöillä oli sukupuolitauteja. Asuntopula oli kaupungeissa hirvittävä.
    Sodasta palanneet miehet liikkuivat rintamilta tutuissa porukoissa ja yöpyivät kellareissa, eikä heille ollut työtä. Kun 400 000 miestä kotiutettiin parissa kuukaudessa ja 400 000 evakkoa asutettiin, oli supistunut Suomi ahdas ja kaaoksessa. Mutta vähitellen rauha palautui ja vuonna 1949 Suomi oli asettunut.

    Historioitsija Antero Holmila ja Nadja Nowak keskustelevat Holmilan ja Simo Mikkosen kirjasta Suomi sodan jälkeen. Pelon, katkeruuden ja toivon vuodet 1944-1949.

  • Vuonna 1931 Tattarisuolla tehtiin karmea löytö. Lähteestä löytyi yhdeksän ihmisjalkaa, kahdeksan kättä, kaksi peukaloa, pää ja joukko sormia. Kirjailija Aki Ollikainen kuvaa romaanissaan Musta satu ihmisen pimeää puolta ja ahneutta. Ollikaisen vuonna 2012 ilmestynyt esikoisromaani Nälkävuosi oli menestys. Siinäkin hän kertoo yhteiskunnan vähäosaisista. Aki Ollikainen ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Musta satu. Sampo Mäkelä lukee näytteet.

  • Ambomaalla, Saksan Lounais-Afrikassa, reilut sata vuotta sitten suomalaiset lähetystyöntekijät sitkeästi käännyttivät pakanoita kristityiksi. Kilpailu oli kovaa, ja jokainen käännytetty palkinto.
    Viekkaudella ja vääryydellä lähetysveljet uurastivat vuosikymmeniä kaukana köyhästä ja pienestä kotimaastaan.

    Kirjailija Lauri Mäkinen ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset.

    Kuva: Laura Malmivaara

  • Palvelutalo Ehtoolehdon liki 100-vuotiaat Irma ja Siiri ovat edelleen sitä mieltä, että kaikkein jännittävin on elämässä vielä edessä - döden, döden,döden. Aivan kuin romaaneissa Kuolema Ehtoolehdossa (2013) ja Ehtoolehdon pakolaiset (2014), niin trilogian päätösosassa Irma ja Siiri ihmettelevät, miksei vanha ihminen saa kuolla ja miksi vanhuudesta on tullut sairaus.
    Nyt palvetulon henkilökuntana on robotteja ja omistajaksi on muuttunut kansainvälinen pörssiyhtiö. Onneksi Siiri ja Irma jälleen kerran hoitavat asiat kuntoon!
    Kirjailija Minna Lindgren ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Ehtoolehdon tuho. Erja Manto lukee näytteitä.
    Kuva: Stefan Bremer

  • Esikoisromaanin päähenkilö Franz on aivan tavallisen keskiluokkaisen perheen lapsi, josta tulee kouluampuja. Filosofiaan hurahtanut lukiolaispoika alkaa pitää itseään ylivertaisena

    Pärttyli Rinne on valinnut rankan aiheen esikoisromaaniinsa, kouluampumiset. Rinne mietti kirjoittaessaan pahuutta. Filosofi Immanuel Kantia tutkinut Rinne sanoo, että ihminen saattaa kohottaa itserakkautensa korkeimmaksi ehdottomaksi laiksi.

    Skotlannissa asuva Pärttyli Rinne on filosofi, dramaturgi ja käsikirjoittaja. Hän on dramatisoinut televisiolle yhdessä Matti Ijäksen kanssa Petri Tammisen romaanin Enon opetukset, ja parhaillaan Rinne kirjoittaa uutta televisiosarjaa.

  • Pieni tyttö menettää äitinsä, kun lentokoneesta irronnut jääkimpale tippuu äidin päälle. Täti voittaa lotossa kaksi kertaa päävoiton. Salama iskee kalastajamieheen kaikkiaan viisi kertaa.

    Suru äidistä kahlitsee romaanissa Saara-tytön miettimään aikaa. Kun aikuiset sanovat, että aika parantaa haavat, Saaran mielestä se tarkoittaa unohdusta. Hän ei kuitenkaan halua unohtaa, vaan hänen maailmassaan aika liikkuu taaksepäin. Asiat tapahtuvat hänen mielestään samanaikaisesti. Kun Saara muistaa menneitä, ne ovat yhtä lähellä kuin ennenkin.

    Tytön pelastukseksi tulee Annu-täti, joka ensimmäisen lottovoiton rahoilla kunnostaa kartanoa uudeksi asuinpaikaksi. Toinen lottovoitto on kuitenkin tädille liikaa, ja hän nukahtaa kolmeksi viikoksi. Herättyään hän näkee televisiosta dokumentin, joka kertoo skotlantilaisesta kalastajasta. Mieheen on salama iskenyt neljä kertaa. Täti on kirjeenvaihdossa miehen kanssa, kunnes salama iskee viidennen kerran ja mies kuolee.

  • Elina Hirvosen uusin romaani, Kun aika loppuu, on pelonsekaisia tunteita herättävä lukukokemus. Kirja kertoo siitä kuinka lähitulevaisuudessa, ehkä parinkymmenen vuoden kuluttua, nuori mies kiipeää Helsingissä Lasipalatsin katolle ja ampuu sieltä ihmisiä.

    Hirvonen sanoo miettineensä ennen kirjoittamista koulusurmaajien vanhempia ja heidän taakkaansa. Kirjoittaessa aihe kuitenkin on laajentunut koskemaan ilmastonmuutosta ja liikakansoitusta. Yksittäisestä koston teemasta kasvoikin laajempi näkökulma ekoterrorismiin.

    Vaikka romaani ei ole sukupolvitarina siitä, miten ihmisten kasvatus ja kohtelu vaikuttavat myöhempiin sukupolviin, on mielenkiintoista ajatella, mitä Hirvonen haluaa kertoa.

    Tarinassa on 58-vuotias äiti Laura Anttila, joka on oman aikansa ilmastoaktivisti. Hän opettaa yliopistossa ilmastontuhon vaaroista. Perheen isä Erik on arkkitehtina myös valveutunut ja vastuullinen. Perheen tytär kouluttaa itsensä lääkäriksi ja auttaa ihmisiä Somaliassa. Poika, Aslak, joutuu koulussa syrjityksi ja jää yksin.

    Hyvin mielenkiintoisella tavalla Hirvonen kytkee uuden sukupolven etsimään muutosta väkivallan avulla. Aslak ei ole yksin vaan ampujia on muissakin kaupungeissa samanaikaisesti. Olisi voinut kuvitella, että tarinassa olisi ollut kerskakulutukseen keskittynyt perhe. Silloin perheen pojan voisi kuvitella vastustavan tällaista elämäntapaa, koska se johtaa maailman asteittaiseen tuhoutumiseen. Mutta romaanissa asetelma olisi varmaankin ollut liian selvä asetelmaltaan. Nyt ongelmaksi muodostuukin se, miten hyvää tarkoittavan perheen lapsesta tulee ekoterroristi.

  • Epäonnistumisen ja armon välissä on sisu. Tätä mieltä on kirjailija Petri Tamminen, joka tunnustaa potevansa syyllisyyttä ja häpeää niin paljon, että valvoo öisin noita kaveruksia miettien.
    Meriromaanin päähenkilö on kapteeni Vilhelm Huurna, jolta hänen elämänsä aikana upposi viisi laivaa. Urheasti kapteeni kuitenkin purjehti maailman merillä eteenpäin. Tammisen mielestä ei ole pakko onnistua, vaan on oltava oikeus epäonnistua.
    Kirjailija Petri Tamminen ja Nadja Nowak keskustelevat Meriromaanista. Näytteen lukee Sampo Mäkelä. Kuva: Ville Juurikkala

  • Ilmastonmuutos on ratkaisevasti karannut käsistä, ihmisten hiilijalanjäljen hinnoittelu on tärkeämpää kuin vuosittaiset verotiedot ja netissä firmat ansaitsevat maineenputsauksella rahaa. Tulevaisuuden maailmassa maineenhallintafirmat siivoavat netistä asiakkailleen maksusta haitallista tietoa. Tällaisen ansaintamallin on luonut esikoiskirjailija, toimittaja Esa Mäkinen romaanissaan Totuuskuutio. Hän keskustelee kirjastaan toimittaja Seppo Puttosen kanssa.
    Kuva: Tommi Tuomi

  • Peräkammarin poika, maatalon isäntä Jaakko, menee naimisiin venäläisen Veran kanssa. Veran unelmat romahtavat, kun hän näkee uuden kotinsa, ränsistyneen talon. Bonuksena on kammarissa viruva häijy anoppi Elisabet. Tarina on tuttu, mutta Tiina Laitila Kälvemark kertoo hienosti elämästä, joka vuosisadasta toiseen on puskenut vihan, syyllisyyden ja katkeruuden voimalla. Näitä ihmisiä eivät erota toisistaan maiden rajat vaan he itse.
    Kärsämäeltä Ruotsiin muuttanut Tiina Laitila Kälvemark on aiemminkin kirjoittanut siirtolaisista. Karkulahden venäläinen Vera on Pohjois-Pohjanmaalle muuttanut nainen, jonka lapsuudessa Neuvostoliitto romahti eikä Venäjällä enää ollut mitään annettavaa.
    Tiina Laitila Kälvemark ja Nadja Nowak keskustelevat romaanista Karkulahti.
    Kuva: Mathias Kälvemark

  • Talvisota päättyi 75 vuotta sitten 13.maaliskuuta. Kirjailija Juha-Pekka Koskinen kirjoitti talvisodasta oman tulkintansa, romaanin Kuinka sydän pysäytetään. Miten idealisti pystyy toimimaan poikkeusoloissa? Entä kannattaako itkeä yhtä ihmistä, jos sata hyötyy? Näistä keskustelevat Juha-Pekka Koskinen ja Nadja Nowak Kirjakerhon viikon kirjassa.
    Kuva: Pertti Nisonen

  • Murrosikäinen tyttö Emilia saa tietää olevansa oman äidin hylkäämä ja adoptoitu. Salailu on johtunut vain liian hyvää tahtovista adoptiovanhemmista Lassesta ja Ailasta, jotka eivät saaneet pienelle tytölle kerrotuksi totuutta.
    Esikoiskirjailija Liisa Rinne on itse adoptoitu ja kirjoittaa myös omista tunnoistaan. Hän kasvattaa romaanissaan Emiliasta ristiriitaisissa tunteissa elävän nuoren naisen, joka tuntee syyllisyyttä myös siitä, ettei osaa rakastaa adoptiovanhempiaan oikealla tavalla.
    Valokuva Laura Vesa.

Näytä lisää

Klipit

  • Selleriä suositeltiin aikoinaan tiettyyn käyttötarkoitukseen, kertoo kirjailija Asko Sahlberg. Olisiko tässä syy Johannes Kastajan vaikeuksiin, kysyy Seppo Puttonen Viikon kirja -ohjelmassa.

Näytä lisää

Vanhan Areenan löydät vielä

Muualla Yle.fi:ssä