Kalle Haatanen

Lauantaisin klo 10.00, Yle Radio 1

Valtiotieteiden tohtori Kalle Haatasen ohjelmissa älyllisistäkin asioista on mahdollista puhua kevyesti, ja pinnallisista syvällisesti.

Ohjelmissa syvä haastattelu yhdistyy kepeyteen, yllättävään, epäsuomalaiseen tyyliin.

Tulossa uusia avauksia, mutta sivistävä ohjelma ei unohda suuria filosofisia kysymyksiä totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

Yle Radio 1 lauantaisin klo 10.00.

Jaksot

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Renessanssi ei alkanut yhtäkkiä 1400-luvulla, sanoo tietokirjailija Pekka Matilainen.

    Jo pimeäksi väitetyn keskiajan aikana esiintyi eräänlaisia pienrenessansseja, tieteen ja taiteen elpymisiä. Kirkon rooli niiden tukahduttamisessa oli suuri.

    Firenze 1400-luvulla oli kuitenkin tiivis ja kokeileva yhteisö, jonka kulttuurin merkitystä länsimaille ei voi vähätellä. Ajanjakson nimeäminen "uudelleensyntymiseksi" on tietenkin mahtipontista, mutta renessanssin kautta voimme edelleen käydä dialogia antiikin kanssa.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Brändääminen alkoi Suomessa jo 1600-luvulla kun ensimmäiset ruukit perustettiin, kertoo markkinoinnin asiantuntija Timo Leppänen. Tällainen varhainen brändi on esimerkiksi Fiskars.

    Teollistumisen alkuaikoina tuotemerkiksi otettiin usein valmistuspaikkakunnan nimi. Mutta aikojen saatossa yritysten ja tuoteperheiden nimivalinnoissa on käytetty hyvin monenlaisia periaatteita.

    1800-luvun lopulla yrityksiä ja tuotteita alettiin nimetä uusilla positiivisia tunteita he4rättävillä nimillä. Tästä uudesta ajasta kertovat vakuutusyhtiöiden nimet, joissa käytettiin Kalevalasta otettua nimistöä kuten Sampo, pohjola ja Ilmarinen.

    1900-luvun lopulla yleistyi käytäntö, jossa vanhat yritykset vaihtoivat nimensä uusiin nimiin jotka eivät viitanneet mihinkään eikä merkinneet mitään. Tässä oli ajatuksena usein se, että uudistunut tai toimenkuvaansa muuttanut yritys ei halunnut olla missään tekemisissä yhtiön vanhan maineen tai mielikuvan kanssa. Pyrittiin siihen, että asiakkaat suhtautuisivat siihen kuten aivan uuteen tulokkaaseen.

    Sittemmin saatettiin mennä jopa niin pitkälle että yritykselle keksittiin sekä fiktiivien nimi että myös fiktiivinen historia. Tällaisesta brändäyksestä on esimerkkinä mm. Ivana Helsinki, jonka taustatarina on puhdas sepitelmä.

    Toimittajana Kalle Haatanen.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Sari Katajala-Peltomaa sanoo, että menneiden aikojen lapset olivat paremmassa asemassa kuin mitä usein on väitetty. Jo antiikissa ja keskiajalla lapsia rakastettiin ja heistä pyrittiin useimmiten pitämään huolta. Lapsia ei nähty vain sieluttomina olentoina, joiden tehtävä olisi taata vanhempien vanhuudenturva. On paljon kirjallisia todisteita siitä miten lapsia hoivattiin tai kuolleita lapsia surtiin.

    Keskiajalla lapsuus oli toki nykyistä lyhempi. Antiikista periytyi keskiajalle näkemys, että tytöt olivat naimaikäisiä jo 12-vuotiaina ja pojat 14-vuotiaina. Todellisuudessa harva lapsi joutui naimisiin aivan näin nuorena. Varhaiset avioliitot olivat yleisempiä yhteiskunnan yläluokissa. Välimerenmaissa avioiduttiin nuorempina kuin Keski- ja Pohjois-Euroopassa, missä yleinen naimaikä oli 20 ikävuoden paikkeilla.

    Lapsuus oli lyhyt vaikka ei olisi joutunut naimisiinkaan. Keskiajan kisällislaitos oli antiikin perintöä. Vaikka mestari saattoi kohdella oppipoikaansa joskus julmastikin, säätelivät monet säännöt myös mestarin velvollisuuksia.

    Kalle Haatasen vieraana on keskiajan tutkija Sari Katajala-Peltomaa. Ohjelma on uusinta vuodelta 2013.

  • Orjatyövoima ja orjakauppa olivat keskeinen osa keskiajan taloutta Euroopassa. Orjia käytettiin hyvin monenlaisiin tehtäviin, sekä ruumiilliseen että henkiseen työhön. Orjat olivat parhaimmillaan arvotavaraa, joilla saatettiin jopa kiristää hallitsijoita.
    Euroopassa orjatalous hiipui 1600-luvulla kun uudet valtiomallit alkoivat perustua kansalaisten verotukselle. Veronmaksajasta tuli valtiolle tärkeämpi jäsen kuin orjasta.
    Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori Jukka Korpela on tutkinut itäisen Euroopan ja Bysantin orjakauppaa. Korpela on löytänyt lähteitä, jotka viittaavat siihen, että myös suomalaisia ja karjalaisia on viety runsaasti orjiksi itään.

  • Vlad Seivästäjä oli 1400-luvulla elänyt Valakian ruhtinas, josta tuli kuolemansa jälkeen kansainvälinen sankari. Vlad Seivästäjä tuli tunnetuiksi väkivaltaisena hallitsijana, joka nimensä mukaan harrasti vastustajiensa raakaa seivästämistä. Vanhoista tarinoista välittyy tosin monta erilaista Vlad-hamoa. Riippuen kertojasta Vlad-ruhtinas on nähty paitsi hirmuhallitsijana myös isänmaataan rakastavana sankarikuninkaana ja kovana mutta oikeudenmukaisena hallitsijana.
    Vladien ruhtinassuku liittyi Lohikäärme-ritarikuntaan, josta muodostui suvun sukunimi Dracula. Romanian kielessä Drak merkitsee myös paholaista.

    Irlantilainen kirjailija Bram Stoker otti Dracula-nimen vampyyrihahmonsa nimeksi, vaikka Stoker ei juurikaan tuntenut historiallista Vlad Seivästäjä-myyttiä.

    Dracula-turismi alkoi Romaniassa 1970-luvulla, vaikka itse romanialaiset eivät tunteneet fiktiivistä länsimaista Draculaa. Sosialistinen Romania halusi pitää Vlad Seivästäjän isänmaalisena sankarina eikä pahamaineisena teurastajana.

    Draculasta on tullut populaarikulttuurin suuri perushahmo, josta on tehty lukemattomia kirjoja, elokuvia ja sarjakuvia.
    Kalle Haatasen ohjelmassa kerrotaan, miten keskiaikaisesta ruhtinaasta tuli meidän aikamme suosituimpia populaarikulttuurin sankareita?. Haatasen vieraana on folkloristiikan tutkija Tuomas Hovi.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä