Aristoteleen kantapää

Sano se selkokielellä

  • 24 min
  • toistaiseksi

Kuten me kaikki suomalaiset hyvin tiedämme, suomi on maailman helpoin kieli. Suomea lausutaan niin kuin kirjoitetaan ja kirjoitetaan niin kuin lausutaan, eikä meillä ole vaikkapa kymmeniä ässiä niin kuin venäläisillä. Suomen kielessä on myös oma sanansa joka asialle. Meidän ei tarvitse arvailla merkityksiä asiayhteydestä niin kuin vaikka englantilaisten, joille present on joko lahja tai olla läsnä.

Niinpä on vain itsestään selvää, että Suomi on lukutaidon osalta maailman johtavia maita. Meillä luetaan sanomalehtiä ja käydään kirjastossa enemmän kuin muualla. Myös koululaisten tietoja ja taitoja mittaavissa Pisa-mittauksissa suomalaiset ovat lukutaitojensa suhteen maailman huippua.

Miksi siis tarvitaan selkokieltä? Tiedättehän ne isoilla kirjaimilla präntätyt kirjat, lehdet ja esitteet, joissa on lähinnä päälauseita. Eikö näin hyvän lukutaidon maassa riitä tavallinen yleiskieli?

Antero Malin purkaa nämä maamme lukutaitoennätykset ja tilastot viime vuonna ilmestyneessä Toisin sanoen -kirjasessa, joka valottaa selkokielen olemusta monelta taholta.

Jos kaksi kolmasosaa kansasta osaakin lukea erinomaisesti, kolmasosan kohdalla lukutaito on niin heikkoa, että selviytyminen tietoyhteiskunnassa on hankalaa. Kaikkein huonoimmalla tasolla on peräti kymmenesosa suomalaisista.

Koululaisten lukutaitotutkimuksessa vuonna 2000 taas puolet nuorista menestyi erinomaisesti. Mutta kahdelle huonoimmalle tasolle jäi nuoristamme yhteensä parikymmentä prosenttia ja näiden alle noin kaksi prosenttia. Vaikkapa 15-vuotiaiden ikäluokasta tämä tarkoittaa 4000 nuorta, joiden lukutaito on niin huono, että he ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta.

Erinomaisesti lukevassa maassamme on siis satojatuhansia  ihmisiä, joille selkeä yleiskieli on liian vaikeaa ymmärrettäväksi. Heidän lisäkseen on laskettava selkokielen alkuperäinen kohderyhmä, noin 30 000 kehitysvammaista ja saman verran alati kasvavasta dementikkojen ryhmästä.

Koko ajan kasvava selkokielen tarvitsijoiden joukko on tällä hetkellä noin satatuhantinen uussuomalaisten ryhmä, joille Yle on suunnannut omat selkokieliset uutislähetyksensä. Nämä lähetykset alkoivat vuonna 1992 ulkosuomalaisille, mutta nyt niille on enemmän tarvetta kotimaassa.

Tässä malliksi pätkä selkokielistä uutistekstiä:

Kolme tutkijaa saa yhdessä lääketieteen Nobelin palkinnon. Tiedemiehet saavat Nobelin palkinnon, koska he ovat löytäneet uutta tietoa geeneistä ja kantasoluista. Palkitut tiedemiehet ovat Mario Capecchi, Oliver Smithies ja Martin Evans. Tiedemiehet tutkivat kantasoluja. Kantasolut pystyvät korjaamaan vaikeita sairauksia, jos lääkärit osaavat käyttää niitä oikein. Jokaisessa ihmisessä on omia kantasoluja.

Kun selkokielen tarvitsijoita on näin paljon, on oikeastaan ihme, että sitä on maassamme kehitetty vasta 26 vuotta. Yksi kielen kehittäjistä on Pertti Rajala, erityispedagogi, josta on tullut yksi maamme ahkerimmista selkokirjailijoista. Lehtien ja opaskirjasten lisäksi nimittäin suomenkielistä kirjallisuutta on mukautettu selkokielelle. Rajala on tässäkin työssä ennättänyt pitkälle ja hänen tunnetuimpia mukautuksiaan ovat Kalevala ja Seitsemän veljestä.

Millaista selkokielen pitää olla? Meneekö kirjallisuus pilalle, kun se mukautetaan selkokielelle? Eikö voitaisi vaan kirjoittaa ymmärrettävämmin? Selkokirjailija ja Satakunnan maakuntajohtaja Pertti Rajala on paras mies vastaamaan.

Pasi Heikura

aristoteles@yle.fi

Ohjelma on uusinta vuodelta 2007.

Lähetykset

  • ke 23.4.2014 17.20 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Sinivuokko eli Hepatica nobilis ja valkovuokko eli Anemone nemorosa ovat meillä kevään ensimmäisiä kukkia. Hepatica ja anemone? Onko kyse hepatiitista ja anemiasta? Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen sanaston asiantuntija Kirsti Aapala kertoo miten kukat ovat saaneet nimensä.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Latina on roomalaiskatolisen kirkon komentokieli. Kirkon avulla latina levisi huomattavasti laajemmalle kuin mihin Rooman valtakunta sitä kykeni viemään. Niin laajalle, että se näkyy lainasanojen muodossa kaikkialla. Ei pelkästään korkeakirkollisissa yhteyksissä vaan myös arjessamme. Pasi Heikuran kanssa lainasanoista keskustelee latinisti, professori Teivas Oksala.
    Ohjelma on toiveuusinta joulukuulta 2012. Sen ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka. Mukana myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

  • Toivo Kärjen syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi sata vuotta. Monet sanoittajasuuruudet, kuten Sauvo Puhtila, Reino Helismaa, Juha Vainio ja Vexi Salmi ovat käyneet niin sanottua Kärjen koulua.

    Pasi Heikura kysyy Vexi Salmelta, millaista Toivon Kärjen koulussa oli? Miten tämä tuottelias säveltäjä ja vaikutusvaltainen levy-yhtiön johtaja vaikutti suomalaiseen iskelmälyriikkaan?

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi. Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

  • Ylioppilaslakin käyttö levisi Ruotsista Suomeen 170 vuotta sitten. Enää pelkät lakit eivät riitä opiskelijoiden univormuksi. Kaikilla on nykyään haalarit. Mistä tämä villitys on saanut alkunsa? Pasi Heikura kysyy haalariharrastaja Matti Ängöltä, ovatko haalarit vain remuisien juhlien pukukoodin helpottaja vai onko niillä historiansa?

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

    Mukana myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

  • Eduskuntavaalien äänestäjiin pyritään vaikuttamaan monella tavalla. Television vaalitenteissä, radio- ja sanomalehtihaastatteluissa, vaalikoneissa sekä turuilla ja toreilla huomio kiinnittyy paitsi asiasisältöön myös tapaan, jolla ehdokkaat vaaliteemoistaan puhuvat.

    Aristoteleen kantapäässä Pasi Heikura kysyy, miltä eduskuntavaalien kampanjat näyttivät puhekouluttajan ja retoriikan asiantuntijan silmin. Haastateltavana on Kriittisen korkeakoulun Puhekoulun vastuuopettaja Severi Hämäri.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Ville Pekkanen.

    Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, ja fraasirikos.

  • Suomalainen iskelmä tunnetaan kaihosta ja melankoliasta. Toinen leimallinen piirre suomalaiselle kevyelle musiikille on, että suuri osa menestyvistä laulajistamme on paremminkin sanoittajia eikä niinkään taitavia tulkitsijoita.

    Tämän kertaisessa Aristoteleen kantapäässä Pasi Heikura kysyy populaarimusiikin historioitsija Maarit Niiniluodolta, miten suomalaisen populaarimusiikin sanoitukset ovat kehittyneet ja miksi rakastamme laulujen sanoituksia?

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Ville Pekkanen. Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, ja fraasirikos.

    Ohjelma on uusinta, joka esitettiin ensimmäisen kerran 5. joulukuuta 2008.

Näytä lisää

Klipit

Näytä lisää

Vanhan Areenan löydät vielä

Muualla Yle.fi:ssä