Aristoteleen kantapää

Sano se selkokielellä

  • 24 min
  • toistaiseksi

Kuten me kaikki suomalaiset hyvin tiedämme, suomi on maailman helpoin kieli. Suomea lausutaan niin kuin kirjoitetaan ja kirjoitetaan niin kuin lausutaan, eikä meillä ole vaikkapa kymmeniä ässiä niin kuin venäläisillä. Suomen kielessä on myös oma sanansa joka asialle. Meidän ei tarvitse arvailla merkityksiä asiayhteydestä niin kuin vaikka englantilaisten, joille present on joko lahja tai olla läsnä.

Niinpä on vain itsestään selvää, että Suomi on lukutaidon osalta maailman johtavia maita. Meillä luetaan sanomalehtiä ja käydään kirjastossa enemmän kuin muualla. Myös koululaisten tietoja ja taitoja mittaavissa Pisa-mittauksissa suomalaiset ovat lukutaitojensa suhteen maailman huippua.

Miksi siis tarvitaan selkokieltä? Tiedättehän ne isoilla kirjaimilla präntätyt kirjat, lehdet ja esitteet, joissa on lähinnä päälauseita. Eikö näin hyvän lukutaidon maassa riitä tavallinen yleiskieli?

Antero Malin purkaa nämä maamme lukutaitoennätykset ja tilastot viime vuonna ilmestyneessä Toisin sanoen -kirjasessa, joka valottaa selkokielen olemusta monelta taholta.

Jos kaksi kolmasosaa kansasta osaakin lukea erinomaisesti, kolmasosan kohdalla lukutaito on niin heikkoa, että selviytyminen tietoyhteiskunnassa on hankalaa. Kaikkein huonoimmalla tasolla on peräti kymmenesosa suomalaisista.

Koululaisten lukutaitotutkimuksessa vuonna 2000 taas puolet nuorista menestyi erinomaisesti. Mutta kahdelle huonoimmalle tasolle jäi nuoristamme yhteensä parikymmentä prosenttia ja näiden alle noin kaksi prosenttia. Vaikkapa 15-vuotiaiden ikäluokasta tämä tarkoittaa 4000 nuorta, joiden lukutaito on niin huono, että he ovat vaarassa syrjäytyä yhteiskunnasta.

Erinomaisesti lukevassa maassamme on siis satojatuhansia  ihmisiä, joille selkeä yleiskieli on liian vaikeaa ymmärrettäväksi. Heidän lisäkseen on laskettava selkokielen alkuperäinen kohderyhmä, noin 30 000 kehitysvammaista ja saman verran alati kasvavasta dementikkojen ryhmästä.

Koko ajan kasvava selkokielen tarvitsijoiden joukko on tällä hetkellä noin satatuhantinen uussuomalaisten ryhmä, joille Yle on suunnannut omat selkokieliset uutislähetyksensä. Nämä lähetykset alkoivat vuonna 1992 ulkosuomalaisille, mutta nyt niille on enemmän tarvetta kotimaassa.

Tässä malliksi pätkä selkokielistä uutistekstiä:

Kolme tutkijaa saa yhdessä lääketieteen Nobelin palkinnon. Tiedemiehet saavat Nobelin palkinnon, koska he ovat löytäneet uutta tietoa geeneistä ja kantasoluista. Palkitut tiedemiehet ovat Mario Capecchi, Oliver Smithies ja Martin Evans. Tiedemiehet tutkivat kantasoluja. Kantasolut pystyvät korjaamaan vaikeita sairauksia, jos lääkärit osaavat käyttää niitä oikein. Jokaisessa ihmisessä on omia kantasoluja.

Kun selkokielen tarvitsijoita on näin paljon, on oikeastaan ihme, että sitä on maassamme kehitetty vasta 26 vuotta. Yksi kielen kehittäjistä on Pertti Rajala, erityispedagogi, josta on tullut yksi maamme ahkerimmista selkokirjailijoista. Lehtien ja opaskirjasten lisäksi nimittäin suomenkielistä kirjallisuutta on mukautettu selkokielelle. Rajala on tässäkin työssä ennättänyt pitkälle ja hänen tunnetuimpia mukautuksiaan ovat Kalevala ja Seitsemän veljestä.

Millaista selkokielen pitää olla? Meneekö kirjallisuus pilalle, kun se mukautetaan selkokielelle? Eikö voitaisi vaan kirjoittaa ymmärrettävämmin? Selkokirjailija ja Satakunnan maakuntajohtaja Pertti Rajala on paras mies vastaamaan.

Pasi Heikura

aristoteles@yle.fi

Ohjelma on uusinta vuodelta 2007.

Lähetykset

  • ke 23.4.2014 17.20 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Suomen kielessä on kymmeniä jollei satoja lainasanoja balttikielistä. Wikipedia antaa esimerkeiksi ahdas, aina, morsian, sisar ja heimo.
    Kielentutkija Santeri Junttila on tutkinut kielemme balttilainoja ja niiden tutkimusta kautta aikojen. Pasi Heikura kysyy Junttilalta, miten balttilainat ovat suomen kieleen rantautuneet ja miten lainasanoja on voinut singahdella ympäriinsä lähes tuhannen kilometrin päähän. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura, Tuula Viitaniemi ja Ville Pekkanen.

  • Mitä tehdä, kun majas on hallitus?

    Näin Viron kansallispäivän kunniaksi sanomme kuulijoille tere tere ja tutustumme sukulaiskielemme sanaston erääseen kiinnostavaan erityispiirteeseen. Kuten tiedämme, viron ja suomen kielet muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Kielten nuotti on hyvin samankaltainen ja suuri osa sanoistakin on lähes identtisiä. Viron kielessä on kuitenkin myös satoja sanoja, jotka ovat samannäköisiä kuin suomen kielen sanat, mutta merkitsevät aivan muuta.

    Esimerkiksi viron kannike ei tarkoita suomeksi kanniketta vaan orvokkia. Viron piim ei tarkoita piimää vaan maitoa. Kun Tallinnassa tulee kova hätä, ei kannata mennä veskiin, koska se ei ole vessa vaan mylly.

    Asian tekee opiskelijalle haastavaksi se, että niin monet viron ja suomen sanat ovat samoja sanoja myös merkitykseltään. Esimerkiksi meri, vesi ja puu ovat Suomenlahden kummallakin puolella aivan samoja.

    Tampereen yliopiston viron kielen lehtori Lembit Vaba kertoo, että syitä näiden niin sanottujen riskisanojen merkityssekamelskaan on useita. Lähes joka sanan kohdalla selitys on erilainen. Vaikka viro ja suomi ovat sukulaiskieliä, molemmilla on oma historiansa.

    Myös maidemme erilaiset naapurikansat ovat lyöneet leimansa kielten sanastoihin. Kun suomessa on lainasanoja eniten ruotsista ja venäjästä, viron kieleen on vaikuttanut eniten 1200-luvulla alkanut muutaman sadan vuoden mittainen saksalainen valtakausi.

    Suomen kielessäkin on vahva germaanisten lainasanojen linjansa, mutta suureksi osaksi saksalaisvaikutus on tullut kieleemme ruotsin kautta. Ruotsin kieli ei viroon ole vaikuttanut kovinkaan paljoa. Virollakin on kuitenkin länsirannikollaan ruotsinkielinen vähemmistönsä, esimerkiksi Ruhnun saari on täysin ruotsinkielinen.

    Hiidenmaan ruotsalaiseen vähemmistöön liittyy tarina siitä, miten kyläläisten ja kartanonherran välille syntyi riita, jonka seurauksena koko kylä muutti Etelä-Ukrainaan. Ja siellä on vielä nykyäänkin kylä nimeltään Gammelsvenskby, Vanharuotsalaiskylä.

    Myös Ulvi Wiren törmäsi suomea opiskellessaan viron ja suomen kielen riskisanoihin. Esimerkiksi viron sana homeelle on johdos harmaata tarkoittavasta sanasta halli. Home on siis viroksi hallitus. Aivan loogista!

    Muutamien väärinkäsitysten ja selkkausten jälkeen hän päätti koota sanat kirjaksi, jonka nimeksi tuli Hääd pulmapaeva eli hyvää hääpäivää. Hän on aivan oikea ihminen vastaamaan, mitä on tapahtunut, kun mu naine on riisunud.

  • Itämeren rannoilla sijaitsee yhdeksän valtiota. Meren rannalla puhutaan ainakin kymmentä kieltä, on germaanisia, slaavilaisia, balttilaisia ja suomalaisugrilaisia kieliä.

    Tuntuu siltä, että Itämeri erottaa näiden puhujat tehokkaasti. Onko Itämeri oma kielialueensa?

    Aihetta tutkinut kielitieteen sekätyöläinen Jarno Raukko on Pasi Heikuran vieraana.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Onko Itämeri yhdistänyt kansojen kieliä? Suomi luetaan yhdeksi itämerensuomalaisista kielistä, joita täällä Itämeren koillisnurkassa on kaikkiaan seitsemän: inkeroinen, liivi, karjala, vatja, vepsä, viro ja suomi. Millaisista kielistä on kyse? Miten ne liittyvät Itämereen, syntyivätkö ne täällä? Onko kielillä samoja sanoja? Pasi Heikuran vieraana Helsingin yliopiston itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Somalian kansallispäivää vietetään heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Sen kunniaksi Aristoteleen kantapäässä keskustellaan somalin kielestä. Pasi Heikuran vieraana on suomi-somali –sanakirjan tekijä, kielitieteen sekatyöläinen Liban Ali Hersi. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Jos pitäisi arvata, mitä tarkoittaa humulus lupulus, veikkaisin huonosti latinaa tuntevana, että kyseessä on sananlasku ihminen on ihmiselle susi. Väärin meni, sehän on tietysti homo homini lupus. Lupus on latinaksi susi ja lupulus on pieni susi. Homo on ihminen ja sanojen humaani ja humanismi kantasana, mutta humuluksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

    Humulus lupulus on kasvi nimeltään humala ja siinä esiintyvä sana humulus on ilmeisesti lainaa muinaisesta germaanisanasta humela. Humela taas tarkoittaa kasvia, jonka nimi suomeksi on humala. Sanat ovat samankaltaisia, koska suomensukuiset kielet kuten karjala, vepsä, viro ja liivi ovat saaneet sanan ilmeisesti samoilta germaaneilta kuin muinaiset roomalaiset.

    Mistä se pikku susi, lupulus, sitten tulee? Humala on köynnöskasvi, joka kiipeää muiden kasvien yli niin kuin susi lampaan niskaan, kuuluu kasvin tieteellisen nimen selitys.

    Ihmiselle humala on oluen olennainen ainesosa, mauste ja säilytysaine. Oluenjuonnin seurauksia nimitetään suomenkielessä nykyään samalla sanalla, mutta tämä merkitys on uudehkoa perua, se löytyy ensi kertaa kirjallisista lähteistä vasta vuodelta 1702.

    Humala, siis humulus lupulus, kuuluu kiinnostavaa kyllä samaan kasviheimoon kuin hamppu eli cannabis sativa, lähinnä vaate- ja köysikuitujen sekä öljyn vuoksi aikoinaan hyvin laajalti viljelty kasvi. Kasvin osilla on myös päihdyttäviä ominaisuuksia, joiden vuoksi sitä käytetään joissain maissa yhtä paljon kuin meillä Pohjoisessa Euroopassa olutta.

    Nykyään suomalaiset oluenjuojat nauttivat Karhua, Sandelsia ja Kukkoa, mutta minkä merkkisiä oluita Suomessa juotiin ennen? Emeritus panimotekniikan opettaja ja pitkäaikainen olutkulttuurin harrastaja Mikko Hovi on kerännyt harrastuksekseen olutpullojen etikettejä, joita hänellä on tällä hetkellä yli 170 tuhatta. Kysytään häneltä!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Ihmiset puhuvat planeetallamme mitä ihmeellisimmillä kielillä, mutta yksi omalaatuisimmista on vihellyskieli. Vihellyskieliä vihelletään muutamilla vuoristoisilla seuduilla eri puolilla maailmaa, ja parhaiten on tunnettu Kanariansaarten vihellyskieli silbo.

    Sana silbo on espanjaa ja se tarkoittaa vihellystä. Pasi Heikuran vieraina ovat Annukka Mack ja Salvador Darias.

    Ohjelma on uusinta toukokuulta 2012.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka.

  • Dinojuna on yksi monista suosituista lastenohjelmista, jotka kertovat dinosauruksista.
    Siinä esiintyy sellaisia sanoja kuten pteranodon ja cryolophosaurus.

    Miksi dinosaurusten nimet ovat niin vaikeita? Miten niiden nimet muodostuvat? Milloin lapset ensimmäistä kertaa innostuivat dinosauruksista? Pasi Heikura kysyy, paleontologi Mikko Haaramo vastaa.

    Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Suomessakin tehdään polkupyöriä. Mutta milloin ja mistä polkupyörä tuli Suomeen? Missä polkupyöriä on meillä tehty? Ja ennen kaikkea: minkä nimisiä polkupyörämerkkejä Suomessa on tehty? Pyöräilyperinneyhdistys Vanhojen velojen puheenjohtaja Markku Lahtinen kertoo Pasi Heikuralle suomalaisen polkupyörän historiasta. Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Sinivuokko eli Hepatica nobilis ja valkovuokko eli Anemone nemorosa ovat meillä kevään ensimmäisiä kukkia. Hepatica ja anemone? Onko kyse hepatiitista ja anemiasta? Kotimaisten kielten keskuksen Kotuksen sanaston asiantuntija Kirsti Aapala kertoo miten kukat ovat saaneet nimensä.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Latina on roomalaiskatolisen kirkon komentokieli. Kirkon avulla latina levisi huomattavasti laajemmalle kuin mihin Rooman valtakunta sitä kykeni viemään. Niin laajalle, että se näkyy lainasanojen muodossa kaikkialla. Ei pelkästään korkeakirkollisissa yhteyksissä vaan myös arjessamme. Pasi Heikuran kanssa lainasanoista keskustelee latinisti, professori Teivas Oksala.
    Ohjelma on toiveuusinta joulukuulta 2012. Sen ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka. Mukana myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

  • Toivo Kärjen syntymästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi sata vuotta. Monet sanoittajasuuruudet, kuten Sauvo Puhtila, Reino Helismaa, Juha Vainio ja Vexi Salmi ovat käyneet niin sanottua Kärjen koulua.

    Pasi Heikura kysyy Vexi Salmelta, millaista Toivon Kärjen koulussa oli? Miten tämä tuottelias säveltäjä ja vaikutusvaltainen levy-yhtiön johtaja vaikutti suomalaiseen iskelmälyriikkaan?

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi. Ohjelmassa myös viikon sitaatti, sitaattivinkki, fraasirikos ja yleisönosasto.

Näytä lisää

Klipit

  • Kiusaus värittää juttujamme tavallista hienommilla ilmauksilla on meille kaikille tuttu tunne. Harvoin muistamme ennen tällaisen värikkyys-ilmaisun käyttöä punnita, olemmeko niin uudistushenkisiä kuin uutuus edellyttäisi? Tai jos sanomus on vanhan kansan perinnettä, olemmeko sinut sen menneisyyden kanssa, josta sanat kumpuavat?

    Kuulijamme Vesa kuunteli toukokuussa Ylen uutisia, jossa kerrottiin, että suomalaisten lihominen on ainakin toistaiseksi lakannut. Toimittaja oli päätynyt seuraavanlaiseen havainnollistukseen:

    "Suomalaiset joutuvat rei’ittämään vyötä entistä harvemmin."

    Vesa jäi ihmettelemään lausetta: ”Olin hetken iloinen meidän suomalaisten puolesta, koska emme enää laihdu liikaa. Uutisessa kuitenkin kerrottiin, etteivät suomalaiset enää liho. Minulla vyössä on reikiä vyön päästä alkaen ja joudun tekemään reikiä lisää vain, jos laihdun.”

    Aristoteleen kantapään painonvartijoiden ylivyötiäinen on samaa mieltä: kyllä se niin päin on aina mennyt, että kun kurjuus lisääntyy, vyöhön täytyy tehdä reikiä. Niinpä määräämme kirjoittajan käyttämään koko loppukesän ajan henskeleitä, jotta hänen vyösivistyksessään oleva reikä täyttyy oikeasta päästä!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura, Tuula Viitaniemi ja Ville Pekkanen.

  • Eri kielet ja kulttuurit käyttävät erilaisia sanontoja, jotka joskus avaavat kyseistä kulttuuria vieraskieliselle. Kuulijamme Esa törmäsi huomaamattaan tällaiseen ilmiöön, kun hän lähetti meille otteen tammikuisesta Helsingin Sanomista. Siinä kirjeenvaihtaja kirjoitti, miten pariisilaiset reagoivat tammikuussa pilalehti Charlie Hebdoon tehtyyn terrori-iskuun. Jutun idea oli se, että paluu arkeen on paras kosto terroristeille.

    Kirjoittaja muisteli kymmenen vuoden takaista pommi-iskua Lontoon metroon ja totesi, että ”lontoolaiset ottivat kunniakseen palata normaaliin arkeen niin pian kuin mahdollista”. Tätä hän täsmensi näin:

    "Ylähuulikaan ei väpättänyt, kun työmatkalaiset täyttivät taas maanalaisen vaunut ja bussit."

    Kuulijamme Esa ihmettelee: ”Ylähuuli? Tähän on vaikea eläytyä, koska yleensä surussa ALAhuuli väpättää. Onko ylähuuli mukana inhoa tms. ilmaisevassa sanonnassa, joka ei vielä ole allekirjoittaneen tiedossa?”

    Nyt kehotamme Esaa kuuntelemaan maanmainiota AC/DC-yhtyettä, joka viisitoista vuotta sitten julkaisi levyn nimeltään Stiff Upper Lip, jäykkä ylähuuli. Ilmaus ei ole australialaisten rokkareiden vaan brittiläiseen tunteidenhallintaan liitetty lausahdus, alun perin kehotuksen muodossa: keep stiff upper lip, pidä ylähuuli jäykkänä eli älä anna muiden nähdä liikutustasi.

    Siis kun suomalaiset peittävät tunteensa niin, että alahuuli ei väpätä, britit pitävät ylähuulen jäykkänä. Huomattava on, että kumpikin ilmaus liittyy tilanteisiin, joissa ei huuli lennä. Kyllä kansojen erot ovat kiehtovia!

  • Poliisivoimat on aikoinaan perustettu lisäämään yhteiskunnan ennustettavuutta, puuttumaan yhteisöjen häiriötilanteisiin ja ehkäisemään levottomuuksia. Viimeisen vuoden aikana Yhdysvalloissa onkin jouduttu outoon tilanteeseen, kun poliisin itsensä toiminta on alkanut aiheuttaa kansalaisissa ristiriitaisia tunteita. Muun muassa viime marraskuussa Ylen radiouutiset kertoi Fergusonin kaupungin mellakoista, jotka syttyivät, kun poliisi ampui mustaihoisen nuoren miehen. Kriisi alkoi Ylen uutisten mukaan jo helpottaa seuraavasti:

    "Levottomuudet ovat kuitenkin sujuneet melko rauhallisesti."

    Kuulijamme Nimetön ihastelee: ”olen aina luullut, että levottomuudet ovat rauhallisuuden vastakohta. Hauskaa, jos USA:ssa on nyt keksitty levollinen levottomuuksien laji”.

    Ilmeisesti ulkomaantoimittajan hommissa silmä tarkentuu ja jopa levottomuuksista alkaa löytää monipuolisiakin sävyjä, kuten tyyni, unelias tai rauhallinen levottomuus.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura, Tuula Viitaniemi ja Ville Pekkanen.

  • Muinaiset hassut ihmispoloiset luulivat, että tähtien ja tähtikuvioiden liikkeet vaikuttaisivat ihmisten elämään, vaikka nykytiede hyvin tietää, että nuo taivaan talikynttilät sijaitsevat parhaimmillaan satojen miljoonien valovuosien päässä meistä.

    Onneksi nykyajan ihminen tietää paremmin. Tiede on opettanut, että kasvatuksen lisäksi perimä eli geenit, DNA ja genotyyppi on se, mikä määrää ihmisen kohtalon, eivät tähdet. Ei siis ihme, että kuulijamme Mia törmäsi huhtikuussa Yle TV1:n dokumentissa seuraavanlaiseen vanhan sanonnan tieteelliseen uudelleenluentaan:

    "Olen syntynyt onnellisten geenien alla."

    Ehkä tulevaisuudessa saamme lukea lehdistä horoskooppeja, joissa kohtaloitamme ennustetaan eri tähtimerkkien sijasta ihmisten DNA-ketjun eri emäsparien A-T ja C-G perusteella!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • On hiukan harmillista, että juuri kun tulee täyteen tasan 20 vuotta siitä kun Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi, puheet EU:n hajoamisesta käyvät finanssikriisin vuoksi korkeimmillaan.

    Emme anna tämän pilata iloamme vaan muistutamme kuulijoitamme harvinaislaatuisesta mahdollisuudesta hankkiutua Unionin tason kielivirkaan. EU:n eri toimielimissä toimii nimittäin parisen sataa suomentajaa ja tämän vuoden elokuussa tätä joukkoa täydennetään noin kolmellakymmenellä uudella suomen taitajalla. Viimeksi näihin hommiin pestattiin väkeä kahdeksan vuotta sitten ja koska haku on työlästä ja kallista, seuraavaa hakua ei varmasti tule vähintään viiteen seuraavaan vuoteen.

    Valintamenettely on monipolvinen, ne alkavat Suomessa ja jatkuvat Brysselissä, mukana on käännöskokeita, ryhmätyöharjoituksia, suullisia esityksiä ja haastatteluja. Pätevyysvaatimuksena on kolmivuotinen korkeakoulututkinto miltä tahansa alalta, esimerkiksi suomen kielen täydellinen taito ja lisäksi vähintään kahden muun EU:n virallisen kielen perusteellista osaaminen. Niistä yhden on oltava englanti, ranska tai saksa.

    Niinpä potentiaalinen hakija voisi olla esimerkiksi äidinkielenään suomea puhuva biologi, jolla on myös perusteellinen kyky ymmärtää kirjoitettua englantia ja ruotsia.

    Joten ei muuta kuin paperit vetämään ja Brysseliin suomea puhumaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Laiskuus on yksi kielen luonnollinen tapa uudistua. Sanat lyhenevät ja kieliopilliset monimutkaisuudet karsiutuvat, jos ihmiset ymmärtävät toisiaan vähemmälläkin. Mutta vain, jos ihmiset ymmärtävät toisiaan vähemmälläkin – on nimittäin myös laiskuutta, joka johtaa viestin väärinymmärtämiseen.

    Nimimerkkikuulijamme Taviksia ja lapsia törmäsi vuoden alussa Iltalehden uutiseen, jossa puhujan, kirjoittajan tai molempien laiskuus johti täydelliseen höperyyteen. Jutussa tosi-tv-tähti välitti toimittajalle kollegoiden kuulumisia tähän tapaan:

    "Todella moni muukin tähtösistä ja tosi-tvläisistä on siirtynyt elelemään rauhallisesti. Suuri osa tullut raskaaksi tai on jo lapsi."

    Nimimerkki Taviksia ja lapsia miettii ilmausta tai on jo lapsi näin: ”Uutinen antaa uutta tietoa siitä, miksi monet julkisuuden henkilöt eivät näytä ikääntyvän lainkaan vuosien kuluessa. Kommentista saa myös sen kuvan, että ikuisen nuoruuden sijaan tuleekin tavoitella ikuista lapsuutta.”

    Aristoteleen kantapään perhefraasien ylihallitus ei näe asiaa noin hauskana. Jos haastateltava ei jaksa työn, levon tai sairauden vuoksi sanoa: tai heillä on jo lapsi vaan jättää sanan heillä pois, sanan lisääminen paikalleen kuuluu toimittajan työhön. Muutenhan lukija saa haastateltavasta täysin aivottoman vaikutelman!

    Rangaistukseksi määräämmekin kirjoittelijan katsomaan suomalaisia tosi-tv-sarjoja niin kauan että – lapsettaa!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Internet on helpottanut monia arkisia toimiamme niin paljon, että kaikkia mahdollisia palveluja yritetään soveltaa internetissä toimiviksi. Monesti tulokset ovat sellaisia, että lopulta ihmetyttää, miten muulla tavalla on koskaan voitu asioita hoitaakaan, mutta aina ei.

    Kuulijamme Marjatta sai taannoin sähköpostiinsa keskusliikkeen asiakaskirjeen, jossa hän törmäsi yllättävään tarjoukseen, kas näin:

    "Hampaiden hoito miinus 15 % verkkokaupassa!"

    Marjatta ihmettelee: ”Pitäisikö hoitaa hampaat verkossa?”

    Ainakin nykyisillä tekniikoilla hammaskivien rapsuttelu, vanhojen paikkojen kunnon tarkistus, uusien reikien etsiminen jne. pelkän internetin avulla tuntuukin futuristiselta. Mutta silmämme ovat jo liittyneet kiinteäksi osaksi maailmanlaajuista tietoverkkoa, joten mikseivät sitten muutkin elimemme! Siis kritiikki sikseen, muutosvastarinta romukoppaan ja kaikki loputkin elimet hampaattomasti vaan mukaan internetiin!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Lainasanat ja lainailmaukset kuuluvat kielen arkiseen elämään, mutta joskus vieraan kielen ilmauksen logiikan lainaaminen aiheuttaa vain väärinymmärrystä. Omituisiin tuloksiin saattaa päästä ihan vain suoralla käännöksellä, niin kuin kuulijamme Heksun löytämässä esimerkissä viime lokakuisesta iltapäivälehdestä. Uutinen kertoi Yhdysvaltain Virginiassa räjähtäneen Antares-raketin koosta seuraavasti:

    "14-kerroksinen raketti oli Orbital Sciences –yhtiön rakentama..."

    Heksu sauhuaa: ”Toimittaja on möhlinyt ja kääntänyt suoraan suomeksi amerikkalaisen tavan popularisoida kohteiden korkeuksia vertaamalla niitä ”kerroksiin”. Eli todennäköisesti alkuperäislähteen mukaan raketti oli ”14 stories high”. Vaikka tällä tavoin ilmaistuna korkeudesta saakin jonkinlaisen mielikuvan, Luoja varjelkoon meitä ilmauksen yleistymiseltä. Meillähän on jo käytössä oikein hyvä mittayksikkö, jota kutsutaan metriksi!”

    Heksu on oikeassa. Amerikkalainen ymmärtää 14-kerrosta korkean raketin korkeuden olevan n. 14 kertaa 10 jalkaa eli 42 metriä. Suora suomennos 14-kerroksinen raketti saa härmäläisen miettimään, mitä toimintoja kaikkiin noihin raketin kerroksiin on sijoitettu. Ja mikä tärkeintä: onko mukana 13. kerros vai onko se jätetty välistä pois, niin kuin monesta pilvenpiirtäjästä?

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Kielessä on joskus hassuja muoti-ilmauksia, mutta joskus myös kielen vaatemuotia käsittelevät ilmaukset ovat hassuja. Monesti sanojen merkitykset nimittäin muuttuvat ihan toiseen suuntaan, jos kaikki kirjaimet eivät ole kohdillaan.

    Kuulijanimimerkkimme Yllättynyt lukija joutui ällistyksen valtaan maaliskuussa lukiessaan Glorian muotisivuja. Lehti lupasi muotijutultaan seuraavaa näin:

    "Toimittajien pastillimuotijutussa esitellään kevään karkeimmat värit."

    Yllättynyt lukija putosi kärryiltä heti: ”Ihmettelen, millaisia ovat karkeat värit ja miksi kukaan haluaisi sellaisia kantaa. Olisiko ollut varmempi puhua 'karkkiväreistä'?” Ja hänhän on oikeassa, toimittaja on kohdellut nimisanaa karkki kuin se olisi laatusana, ja taivuttanut sitä vertailumuoto superlatiivissa. Samalla lopputulos on alkanut muistuttaa laatusanan karkea superlatiivia.

    Aristoteleen kantapään makeisfraasien ylimaistaja jyrähtää syytteeseen mukaan sen, että jutussa puhutaan pastillimuodista, vaikka kyseessä ei olekaan pillerinmuotoisten makeisten maistelu. Toimittaja koettaa ilmeisesti sanaleikin varjolla puhua karkkivärien yhteydessä pastillisävyistä eikä pastellisävyistä niin kuin pitäisi. Suussa imettävä makeinen pastilli ja vaaleista pastelliliiduista nimensä saaneet pastellivärit menevät usein sekaisin, eikä ihme, onhan kummankin taustalla latinan tahnaa tarkoittava sana pasta.

    Määräämmekin toimittajan syömään koko heinäkuun ajan salmiakkipastilleja ja miettimään, onko pastillin väri karkein mahdollinen!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Turha väittää, että poliittinen keskustelu olisi Suomesta kuollut, kyllä meillä osataan, kun tarvitaan. Tästä hyvä esimerkki julkaistiin maaliskuussa Kristillisdemokraattisen puolueen KD-lehdessä. Puolueen kansanedustaja jyrisi lehden jutussa siitä, miten valtio säästäisi rutkasti rahaa, jos suomalaisten alkoholinkulutus vähenisi ruotsalaisten tasalle.

    Keskustelu alkoholista kuumentaa kuitenkin tunteita, oli parlamentaarikko huomannut. Eli lehden sanojen mukaan:

    "Alkoholi on hänen mielestään osoittautunut poliittiseksi pyhäksi lehmäksi, jota kierretään ja vältellään koskemasta selfiekepilläkään."

    Kiitämme otteen lähettänyttä kuulijaamme Miikkaa ja ylistämme kielen uudistajaa, joka on rohkeasti saanut yhdistettyä ikivanhan Intian uskonnon pyhän lehmän ja moderniakin modernimman selfiekepin! Tässä jää muinaisten amerikkalaisten venemiesten kielestä syntynyt sanonta I wouldn’t touch it with a ten feet pole eli en koskisi siihen kymmenen jalan sauvallakaan eittämättä kakkoseksi!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Kielitoimiston sanakirjan toimitus ei ole kesäterässä vaan sen valitsema kesäkuun sana on suoraan energiatekniikan eturintamasta. Sana on tuuliruuvi ja näin sanakirjan toimitus tuumaa sanasta:

    ”Uusiutuvien energialähteiden kehittäminen luo keksintöjen ohessa uusia sanoja. Tuulipuistoon ja uudenlaisiin tuulimyllyihin (jotka tosin virallisesti ovat tuulivoimaloita) on jo totuttu, nyt tutustutaan tuuliruuviin. Kesäkuun uutisissa nimittäin kerrottiin, että Suomeen ehkä saadaan maailman korkein tuuliruuvi, jos vain rahoitus vihdoin onnistuu. Tuuliruuvi on tuulivoimala, jossa ei ole lapoja, kuten perinteisissä tuulivoimaloissa. Siitä ei lähde ääntä, ja muutenkin sen sanotaan olevan ympäristöystävällisempi kuin siivekkäiden tuulimyllyjen.

    Suomessa tuulee niin paljon, että tuulivoiman talteenotto voi kannattaa, mutta ainakaan vielä aurinko ei paista kylliksi, niin että päästäisiin rakentamaan aurinkoteitä. Keski-Euroopassa jo kokeillaan näitä aurinkopaneelein varustettuja pyöräteitä, joilla polkeminen tuottaa energiaa.”

    Tuulihan on köyhän perusoikeus, joten ehkä tällä keksinnöllä saadaan ruuvattua ihmisten asenteita tuulen puolelle!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Suomalaiset ovat luonnonläheistä metsäläiskansaa, jonka urbaani sivistys on vain pintaa. Tämän kuulee kielemme sanonnoista, jotka vilisevät muun muassa karhuja, kettuja ja jäniksiä. Urbaania pintakiiltoa on kuitenkin juuri sen verran, että metsäläiset sanonnat saattavat joskus mennä – niin, metsään. Kuulijamme, nimimerkki ARR luki maaliskuussa Talouselämä-lehdestä seuraavanlaisen luontoviittauksen:

    "Viimeisin ketunlenkki on nyt tullut vastaan reaktorirakennuksen sähköjohdotuksissa."

    Kirjoittajan mukaan ketunlenkki tarkoittaa sitä, että ”puolalaiset sähköasentajat vetävät betonisen rakennusjärkäleen uumenissa parhaillaan kymmeniä kilometrejä sähköjohtoja uudestaan, reaktorin automaatiosuunnitelman reititysten mukaisesti”.

    Nimimerkki ARR jyrisee näin: ” Sähkömiehenä tiedän hyvin, ettei sähkökaapelointi mene koskaan ”ketunlenkille” – ei edes väärin suoritettunakaan. Ketunlenkki kun on ketun keino paljastaa jäljittäjänsä ja siis eläimen suojakeino vihollisen varalta. Ketunlenkki-sanalla ei olekaan mitään kielikuvallista käyttöä sähkökaapeloinnissa.

    Sähkökaapelointityötä suoritettaessa käy välillä niin, että kaapeli kiertyy haitallisesti mutta silloin puhutaan engelsmannista. En tiedä mistä ilmaisu juontuu. Mutta sitä voi käyttää hyvin myös tämän Olkiluodon ydinvoimalaitoksen asennustöiden yhteydessä, vaikka laitosta rakennetaankin ranskalaisjohtoisesti puolalaisella asentajatyöllä”.

    Aristoteleen kantapää ihastelee ARR:n tietoja ja taitoja sekä tuomitsee lehden kirjoittajan syylliseksi viattoman ketun väärinkäytölle. Määräämmekin rikkeen tekijän koko kesäksi vedelle ja ketunleivälle!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

Näytä lisää

Vanhan Areenan löydät vielä

Muualla Yle.fi:ssä