Kuusi kuvaa

Kuusi kuvaa: Claes Olsson

  • 43 min
  • toistaiseksi

Olen bibliofiili, toteaa elokuvaohjaaja ja -tuottaja Claes Olsson. Tämä selittää kuvan numero neljä, jossa hän seisoo kotona kirjahyllynsä edessä. Kun oppii lukemaan sujuvasti jo nelivuotiaana, ehtii koulun alaluokilla heilua pellenä ja kurkistella tyttöjen mekkojen alle.

Mitkä kuusi kuvaa Claes Olsson valitsee elämäntarinansa tärkeiden hetkien kuvitukseksi?

Lähetykset

  • la 2.5.2015 8.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Minttu Mustakallio on suomalaisen elokuvataivaan todellinen tähti, joka on koko kansan suosikkikasvo, ilmiömäinen improvisaation taitaja sekä komiikan sävyjen tulkitsija. Maanläheinen elämänkatsomus, työmatkapyöräily ja mutkaton persoonallisuus ovat Mintulle ominaisia elementtejä. -Kiinnostavinta on se, että työstettävä on mahdollisimman kaukana minusta itsestäni, sanoo näyttelijä Minttu Mustakallio.

  • Seksuaalisuuden tutkimuksen uranuurtaja Suomessa, Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula kirjoitti vasta 30-vuotiaana ylioppilaaksi ja ehti työskennellä Kotkassa tv-korjaajana ennen akateemista uraa. Vanhemmat toivoivat hänestä' jatkajaa maatilalleen. Kuusi kuvaa-sarjassa Kontula kertoo, miten luumäkeläisen maatalon pojasta kasvoi Amazonin viidakoissakin kehitysyhteistyötä tehnyt kansainvälinen tutkija. Ja single-levyjen keräilijä. Ohjelman on toimittanut Laura Satimus.

  • Helsinkiläinen Jenni Kokander on näyttelijä, mutta omien sanojensa mukaan myös "lähiömutsi", joka kokee vahvasti kuuluvansa sukupolvien ketjuun. - Juuret maadoittavat meidät kaiken mediasta tulevan vyöryn ja kaaoksen keskellä, hän sanoo. Jenni kertoo olleensa lapsena ujo ja arka, mutta murrosikäisenä hyvin vaikea teini. Hän kertoo, että vaikeuksista huolimatta hän kasvoi kannustavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä, mistä on kiitollinen vanhemmilleen.

    Ohjelman Jenni Kokanderin kuudesta kuvasta on toimittanut Laura Satimus.

  • Miksi sarjakuvataiteilija ja taidemaalari Katja Tukiainen on niin viehättynyt tyttöhahmoista? Kuka on Betty Boop -poskinen vauva hänen valitsemassaan kuvassa? Elämän tärkeät hetket aukeavat kuuden kuvan kautta. Italiasta löytyi rohkeus ilmaista omia ajatuksia, Japani muistutti vaikenemisen kultaisesta taidosta. Kuudes kuva lähtee syntymään taiteilijan päässä. Siitä tulee hyvin henkilökohtainen meditointimaalaus. Toimittajana Eve Mantu.

  • Olen bibliofiili, toteaa elokuvaohjaaja ja -tuottaja Claes Olsson. Tämä selittää kuvan numero neljä, jossa hän seisoo kotona kirjahyllynsä edessä. Kun oppii lukemaan sujuvasti jo nelivuotiaana, ehtii koulun alaluokilla heilua pellenä ja kurkistella tyttöjen mekkojen alle. Mitkä kuusi kuvaa Claes Olsson valitsee elämäntarinansa tärkeiden hetkien kuvitukseksi?

  • Tietoisuus nälänhädästä ja ympäristön tuhosta läpäisi Elina Hirvosen jo pikkutyttönä. Hengenheimolaisia hän löysi lahtelaisten punkkareiden porukoista. Veljen kaveri naljaili, että sinähän menisit osoittamaan mieltä vaikka homoseksuaalisten simpukoiden puolesta. Vaikuttamishalun polte johdatti toimittajaksi, dokumenttielokuvaohjaajaksi ja kirjailijaksi. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (Avain 2005) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Miten palvelijan lapsenlapsesta tuli akateemisesti koulutettu kirjailija, jonka teoksia on käännetty useille kielille? Elina Hirvonen käy läpi elämänsä tärkeitä käänteitä kuuden kuvan kautta.

  • Kuusi kuvaa -sarjassa kurkistetaan tunnettujen henkilöiden kotialbumeihin. Päähenkilö valitsee viisi merkityksellistä valokuvaa elämänsä eri vaiheista. Keskustelu käydään näiden kuvien kautta. Kuudes kuva on kuitenkin ottamatta. Minkä kuvan hän toivoisi vielä albumiinsa: mikä suuri toive tai tavoite on jäänyt toteutumatta? Valokuvat ja niihin liittyviä pieniä tarinoita löytyy osoitteesta yle.fi/kuusikuvaa.

  • ”Pidän kehuista ja hellittelyistä, yöstä ja saalistamisesta. Säikähdän myös helposti tiettyjä ihmisiä. Olen transeläinlajinen eli väärään ruumiiseen syntynyt kissa”.
    Vaikka näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja Juha Siltanen mieltääkin itsensä kissaksi, ei hän voisi sellaista itselleen allergian takia ottaa.
    Työssään Juha Siltanen luottaa kokeiluun, sattumaan ja vahinkoihin. Hänen mukaansa luovuus ei synny eikä elämä rakennu tarkoin etukäteen luotujen nuottien tai tavoitteiden pohjalta. Suunnitelmatalouden määrittelemän maailman keskellä taiteilija tuntee yksinäisyyttä.
    Juha Siltanen ei pidä haaveilemisesta eikä mielikuvittelemisesta, joita hän ei mielestään edes osaa. Juha Siltanen sanoo haluavansa näyttää työssään todellisia asioita, todellista elämää sekä maailman, joista kaikista riittää ihan tarpeeksi ammennettavaa.
    Juha Siltanen syntyi Helsingissä syyskuussa 1959 lääkäriperheeseen, jossa harrastettiin ja arvostettiin musiikkia ja kulttuuria. Hän valmistui dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1983. Uransa aikana hän on toiminut ohjaajana lukuisissa paikoissa, mm Turun Kaupunginteatterissa. Näytelmiä ja kuunnelmia hän on kirjoittanut kymmeniä ja niitä on käännetty myös mm ranskaksi ja ruotsiksi.
    Siltanen on kirjoittanut ja ohjannut kuunnelmia, suomentanut ja sovittanut näytelmiä, kirjoittanut esseitä ja tekipä hän myös vuosia Yle Radio Suomelle legendaarista Yömyöhä- musiikki- ja puheohjelmaa yhdessä muusikko M.A. Nummisen kanssa. Yleisradiossa Siltanen on myös juontanut Trio Töykeiden suoria puhelintoivekonsertteja. Juha Siltanen muistetaan myös televisio-ohjelma Levyraadista. Musiikki onkin ollut Siltaselle tärkeä lapsuudesta saakka ja hän myös soittaa itse pianoa. Musiikki kuuluu ja näkyy myös hänen tavassaan rakentaa näytelmiä tai kuunnelmia.
    Suomalaisen teatterin ja kulttuurielämän tuotteliaimpiin ja arvostetuimpiin tekijöihin lukeutuva Juha Siltanen on palkittu Pohjoismaisella kuunnelmapalkinnolla jo vuonna 1987 ja Pro Finlandia – mitalilla vuonna 2007.
    Julkisuutta ujosteleva Siltanen ei pysty kuvittelemaan tulevaisuutta eikä halua myöskään paljastaa meneillään olevia hankkeita. Niitä voivat vielä yllätykset ja sattumat muuttaa…
    Juha Siltasta haastattelee Riikka Rahi.

  • Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski Helsingin sanomista valitsi keskustelupaikaksi elämänsä kuudesta kuvasta Lapinlahden entisen mielisairaalan. Heidän perheensä matka oli myrskyinen ja hänen isoveljensä sairastui skitsofreniaan. Veljensä rinnalla hän on oppinut elämään taudin kanssa. Aittokoskella on työn alla uusi kirja, joka käsittelee nationalismia Euroopassa. Työnsä kautta hän on tutustunut nuoreen pakolaisperheeseen Saksassa ja auttaa heitä löytämään paikkansa Euroopasta.

    Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen.

  • Kuusi kuvaa -sarjassa kurkistetaan tunnettujen henkilöiden kotialbumeihin. Päähenkilö valitsee viisi merkityksellistä valokuvaa elämänsä eri vaiheista. Keskustelu käydään näiden kuvien kautta. Kuudes kuva on kuitenkin ottamatta. Minkä kuvan hän toivoisi vielä albumiinsa: mikä suuri toive tai tavoite on jäänyt toteutumatta? Valokuvat ja niihin liittyviä pieniä tarinoita löytyy osoitteesta yle.fi/kuusikuvaa.

  • "Maailma on kaaos, joka lopulta tuhoaa meistä jokaisen. Hetken voimme ymmärtää sitä, kunnes sen pyörre vie meidät mukanaan. Ihmiset tappavat, raiskaavat ja kiduttavat toisiaan, eikä sille voi mitään. Perustetaan valtio turvaksi ja se alkaa sortaa. Uskotaan uskontoon, joka vie helvettiin. Pakotietä ei ole, mutta omaa minuuttaan ja sisäistä maailmaansa kannattaa silti tutkia."
    (Timo Airaksinen: Elämänhallinnan haaste, esipuhe, 2007)

    Timo Airaksinen on työkseen tutkinut ihmisen syvintä olemusta, ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta ja ihmisen ja yhteiskunnan suhdetta lähes puoli vuosisataa. Hän opiskeli alun perin Turun yliopistossa psykologiaa, jatkoi filosofian parissa ja toimi 33 vuotta Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorina. Hänen erityisalaansa ovat erityisesti etiikka ja yhteiskuntafilosofia.

    Kuusi kuvaa -sarjassa kurkistetaan tunnettujen henkilöiden kotialbumeihin. Filosofian professori Timo Airaksisen kuviin kävi tutustumassa Elina Saksala.

  • ”Olen opastanut kaikissa Turun museoissa, paitsi Luostarimäen käsityöläismuseossa, sillä siellä ei saa pitää punaisia kynsiä”, nauraa Aiju von Schöneman, turkulaisten rakastama opas ja tarinankertoja.

    Lakatut kynnet, punainen nuttura ja tupakka ovat nyt jo 77-vuotiaan ladyn ulkoisia tavaramerkkejä. Nerokas historiantuntija lumoaa ja yllättää kuulijansa. Hän höystää historialliset tarinat jännittävillä yksityiskohdilla ja punoo niistä kokonaisuuden sielukkaasti. Jokaisessa Aijun opastuksessa on kolme elementtiä: ruumis, sielu ja henki.

    Voimaa Aiju saa ihmisistä, jotka lataavat hänen akkujaan. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2002, mutta opastaa hän yhä ja rakastaa työtään. Uransa aikoina hän vei lukuisia ryhmiä myös Savonlinnan Oopperajuhlille, Retrettiin, Heinäveden ja Laatokan luostareihin ja muihin tilattuihin kohteisiin.

    Retretin jälkeen Aiju juurtui lopullisesti Turkuun. Siellä hän on opastanut monia historiallisia teemareittejä, jotka hän aina rakensi huolella ja huumorilla. Turun kaupunki on antanut merkittävän tunnustuksen ja useita palkintoja pidetylle oppaalle.

    Lapsuutensa Aiju von Schöneman vietti Sotkamossa. Hän oppi rakastamaan nimismiehenä toimineen isänsä ansiosta historiaa ja mummunsa ansiosta jännittäviä tarinoita.

    Isän työ nimismiehenä ja läänin vallesmannina Kainuussa keräsi monenlaisia vieraita Aijun lapsuudenkotiin. Hän tapasi jo varhain kuuluisia kirjailijoita, näyttelijöitä, siirtolaisia ja sirkuslaisia, jotka tarvitsivat nimismiehen apua lupa-asioissa.

    Aiju syntyi Hämeenlinnassa vuonna 1939, koska rajaseutu Kainuussa evakuoitiin sodan uhan vuoksi. Aiju sanoo olevansa kiitollinen siitä, että on nähnyt niin paljon – myös sodan jälkeisen pula-ajan ja kurjuuden ympärillään.

    Isän merkitys Aijulle on tärkeä. Hän oli hyväsydäminen, sivistynyt ja kekseliäs mies, jolla oli aikaa tyttärelle. Leikkimisyys ja hassuttelu ovat Aijulle edelleen tärkeitä. Aiju kulki isän mukana käräjämatkoilla ja näki miten asioita ratkottiin. Kielitaitoisena miehenä hän tarjosi tyttärelleen jo varhain sellaisia matkoja, joista jokainen kainuulainen tyttö vain uneksi.

    Aiju käyttää mielellään työssään historiallisia rooliasuja, joilla hän kuvittaa opastuksiaan. Kun Turku järjesti1996 ensimmäiset keskiaikamarkkinat, teetti Aiju itselleen ylhäisönaisen 1300-luvun puvun.

    Moni turisti on nähnyt hänet myös Koiramäen kierroksella vaaleanpunaisessa mamsellin puvussa, vaikka puku ei ole historiallisesti aikakauteen sopiva. Lukuisat turistit ovat kuvanneet hänet kävelemässä päivänvarjo heiluen ympärillään lapsilauma.

    Aiju rakastaa lasten opastamista ja puhuu lapsille mielellään enkeleistä. Omat hautajaisensa hän on suunnitellut tarkkaan. Hän haluaa tulla tuhkatuksi Pöytyän enkelipuistoon. Aijulla on mutkaton suhde kuolemaan, sillä asunnon eteisessä on odottamassa ruumisarkku. Sen hän pyysi ja sai eläkelahjakseen työtovereilta.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä