Aristoteleen kantapää

Keskiviikkoisin klo 17.20, Yle Radio 1

Pasi Heikuran isännöimä Aristoteleen kantapää on YLE Radio 1:n hiuksiahalkova pilkun viilaus- ja höyläysohjelma sitaattien, lentävien lauseiden ja sananparsien maailmasta.

Aristoteleen kantapää kuullaan Kulttuuritunnilla keskiviikkoisin klo 17.20 - 17.45, ja uusintana lauantaisin klo 8.35.

Aristoteleen kantapää odottaa sinunkin vihjettäsi Viikon sitaatiksi, Viikon sitaattivihjeeksi ja/tai Viikon fraasirikokseksi.

Jaksot

  • Kautta Kaustisen!

    Jokin aika sitten tein tähän ohjelmaan pätkän vanhan sanonnan nyrjähtäneestä käytöstä. Jutun sivulauseessa mainitsin, että tapahtumapaikka oli Kaustinen, tuo Keski-Pohjanmaan luonnonkaunis kansanmusiikkipitäjä. Kaikki meni muuten hyvin, mutta satuin taivuttamaan sanaa Kaustinen. Kielikorvani sanoi, että nimi taipuu kuten muutkin nen-päätteiset nimet, niin kuin vaikka Ikaalinen: Ikaalisissa, Ikaalisiin. Siinähän yksiköllinen Ikaalinen muuttuu taivutettaessa monikolliseksi. Niinpä taivutin: Kaustisilla.

    Radio-ohjelman lähetysaika oli juuri ja juuri loppunut, kun jo alkoi Kaustinen-nimiseltä paikkakunnalta sinkoilla ärhäkkää viestiä: miten voi Suomen Yleisradiossa olla äänessä joku moukka, joka ei tiedä, miten Kaustinen taipuu: Kaustisella, Kaustiselle, Kaustiselta. Ei mitään monikkoja.

    Ällistelin asiaa, niin itsestään selvältä ja tutulta käyttämäni muoto oli tuntunut. Pian sain selityksenkin: Kaustinen taipuu eri tavalla kuin muut –nen-päätteiset paikannimet siksi, että paikkakunnalla on päätetty joskus taivuttaa nimi tuolla tavalla. Näin hiukan reilu 4000 keskipohjalaista määrittelee, miten hiukan vajaa 6 miljoonaa suomen kielen käyttäjää käyttää kieltään tässä kohdassa.

    Emme nyt aio käydä läpi kaikkia noin viittätuhatta paikannimeä, jotka löytyvät Suomalaisesta paikannimikirjasta. Kysymme kuitenkin paikannimiin erikoistuneelta kielen erikoisasiantuntija Sirkka Paikkalalta, miksi toiset asiat tapahtuvat Turussa, mutta toiset Tampereella. Onko paikannimien taivutuksessa mitään tolkkua?

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Suomi on kansainvälinen kieli. Se näkyy vaikka silloin kun otetaan alle kärryt. Pyörillä varustettu kuljetusväline kärry tulee suomen kieleen muinaisruotsin sanasta kärra. Se taas tulee ties minkä mutkien kautta latinan sanasta carrus, joka tarkoittaa ”nelipyöräisiä kuormarattaita”.

    Jokainen kieli on omalaatuinen sekoitus vuosituhansien varrella saatuja ja otettuja sanoja sekä rakenteita, ja sillä sipuli – joka muuten on tullut meille muinaisruotsin sanasta sipul, jonka taustalla taas on alasaksin välityksellä latinan sana caepula eli sipuli.

    Latina oli aikoinaan maailmankieli, koska se oli katolisen kirkon kieli ja sitä kautta myös opiskelun ja tieteen kieli, koska kaikki opettajat ja tiedemiehet olivat pappeja. Diplomaateille latina sopi hyvin yhteiseksi kieleksi, koska se oli tavallaan puolueeton sen jälkeen, kun sitä ei enää puhuttu missään tietyssä valtiossa.

    Niinpä latinasta kummunneet sanat ovat arkipäivää kaikkialla maailmassa. Ja kun näiden sanojen etymologiat päätyvät aina latinaan, saa sellaisen vaikutelman, että latinan puhujat, muinaiset roomalaiset, olisivat keksineet suuren osa nykyaikaisesta sivistyksestä.

    On aika kysyä: mitä on latinan takana? Mistä sanat tulivat latinaan? Miksei koskaan viitata latinan kielen edeltäjiin?

    Pasi Heikuran vieraana latinisti Reijo Pitkäranta.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

    aristoteles@yle.fi

  • Tammikuussa 2011 Suomen lehdissä uutisoitiin nettikeskustelusta, joka oli meneillään Vauva-lehden keskustelupalstalla. Uutiseksi keskustelun teki se, että ensimmäinen viesti oli julkaistu kolme vuotta aiemmin. Nimimerkki Vierailija kysyi ensimmäisessä viestissä maaliskuussa 2008:

    Jos ohjeessa sanotaan että 1 osa riisiä ja 2 osaa vettä, miten on deseinä? Esim. jos on 6 dl vettä, monta tulee riisiä? tälläisestä saatiin väittely aikaiseksi.

    Nimimerkki sai aikaan väittelyn myös Vauva-lehden sivuilla. Väittelijöinä on kaksi koulukuntaa: Toinen tulkitsee – aivan oikein – että riisiä tulee aina puolet veden määrästä. Jos siis vettä on 6 desilitraa, riisiä on 3 desilitraa. Toinen koulukunta taas laskee yhteen yksi osaa ja kaksi osaa, joten riisiä tulisi kattilaan yksi kolmasosa veden määrästä. Kuuden vesidesilitran kanssa tulisi siis kaksi desiä riisiä.

    Muutkin kuin Vauva-lehden keskustelijat ovat hukassa matematiikan kanssa. Televisiossa, radiossa ja lehdissä kerrotaan päivittäin sellaisia uutisia kuin että vaikkapa jokin uusi vanhusten asumismuoto on kuusi kertaa halvempaa kuin hoitolaitosasuminen. Kuusi kertaa halvempaa? Jos vanhat kustannukset ovat vaikka miljoona euroa, uusi maksaa siis kuusi miljoonaa euroa vähemmän kuin yksi miljoona euroa? Kuulija on huuli pyöreänä: mitä tässä yritetään sanoa?

    Miksi matematiikka on meille niin vaikeaa? Onko numeroiden kielen ja sanojen kielen yhteensovittaminen mahdotonta? Puhuuko koko universumi matematiikkaa? Mikä on biljardi?

    Kysymyksiin numeroiden kielestä vastaa matematiikan dosentti Matti Lehtinen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura, Emilia Cronwall ja Ville Pekkanen. Ohjelma esitettiin ensimmäisen kerran 13.05.2011.

  • Vanha viisaus sanoo, että historia toistaa itseään. Yhdysvaltalainen kirjoittaja George Santayana taas kirjoitti 110 vuotta sitten, että ”ne, jotka eivät tunne historiaa, ovat tuomittuja toistamaan sitä”. Jotta siis emme toistaisi historiaamme, Aristoteleen kantapäässä muistellaan kulunutta puolta vuotta kuuntelemalla kiintoisien vieraiden kiintoisia sanomuksia, jotka aikoinaan on pitänyt leikata pois haastatteluista tilanpuutteen vuoksi. Mukana on kieliasiaa mm. laulujen sanoituksista, hulluudesta sekä dinosauruksista. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Ville Pekkanen.

  • Suomen kielessä on kymmeniä jollei satoja lainasanoja balttikielistä. Wikipedia antaa esimerkeiksi ahdas, aina, morsian, sisar ja heimo.
    Kielentutkija Santeri Junttila on tutkinut kielemme balttilainoja ja niiden tutkimusta kautta aikojen. Pasi Heikura kysyy Junttilalta, miten balttilainat ovat suomen kieleen rantautuneet ja miten lainasanoja on voinut singahdella ympäriinsä lähes tuhannen kilometrin päähän. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura, Tuula Viitaniemi ja Ville Pekkanen.

  • Itämeren heinäkuun Aristoteleen kantapää: Baltian meren omistajat.
    Itämeren vanhin nimi on Sveebien meri, josta roomalainen Tacitus kirjoitti teoksessaan Germania noin vuonna 98. Tuhat vuotta myöhemmin Adam Bremeniläinen käytti ensimmäistä kertaa nimeä Mare Balticum.
    Nykyaikaa ajatellen Itämeri eli Baltian meri on juuri balttien eli Latvian ja Liettuan meri. Millaisia ovat nämä meistä katsoen niin läheisissä mutta niin tuntemattomissa maissa puhutut balttikielet? Baltian aluetuntemuksen opettaja Helena Johansson kertoo Pasi Heikuralle balttikielistä.
    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Mitä tehdä, kun majas on hallitus?

    Näin Viron kansallispäivän kunniaksi sanomme kuulijoille tere tere ja tutustumme sukulaiskielemme sanaston erääseen kiinnostavaan erityispiirteeseen. Kuten tiedämme, viron ja suomen kielet muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Kielten nuotti on hyvin samankaltainen ja suuri osa sanoistakin on lähes identtisiä. Viron kielessä on kuitenkin myös satoja sanoja, jotka ovat samannäköisiä kuin suomen kielen sanat, mutta merkitsevät aivan muuta.

    Esimerkiksi viron kannike ei tarkoita suomeksi kanniketta vaan orvokkia. Viron piim ei tarkoita piimää vaan maitoa. Kun Tallinnassa tulee kova hätä, ei kannata mennä veskiin, koska se ei ole vessa vaan mylly.

    Asian tekee opiskelijalle haastavaksi se, että niin monet viron ja suomen sanat ovat samoja sanoja myös merkitykseltään. Esimerkiksi meri, vesi ja puu ovat Suomenlahden kummallakin puolella aivan samoja.

    Tampereen yliopiston viron kielen lehtori Lembit Vaba kertoo, että syitä näiden niin sanottujen riskisanojen merkityssekamelskaan on useita. Lähes joka sanan kohdalla selitys on erilainen. Vaikka viro ja suomi ovat sukulaiskieliä, molemmilla on oma historiansa.

    Myös maidemme erilaiset naapurikansat ovat lyöneet leimansa kielten sanastoihin. Kun suomessa on lainasanoja eniten ruotsista ja venäjästä, viron kieleen on vaikuttanut eniten 1200-luvulla alkanut muutaman sadan vuoden mittainen saksalainen valtakausi.

    Suomen kielessäkin on vahva germaanisten lainasanojen linjansa, mutta suureksi osaksi saksalaisvaikutus on tullut kieleemme ruotsin kautta. Ruotsin kieli ei viroon ole vaikuttanut kovinkaan paljoa. Virollakin on kuitenkin länsirannikollaan ruotsinkielinen vähemmistönsä, esimerkiksi Ruhnun saari on täysin ruotsinkielinen.

    Hiidenmaan ruotsalaiseen vähemmistöön liittyy tarina siitä, miten kyläläisten ja kartanonherran välille syntyi riita, jonka seurauksena koko kylä muutti Etelä-Ukrainaan. Ja siellä on vielä nykyäänkin kylä nimeltään Gammelsvenskby, Vanharuotsalaiskylä.

    Myös Ulvi Wiren törmäsi suomea opiskellessaan viron ja suomen kielen riskisanoihin. Esimerkiksi viron sana homeelle on johdos harmaata tarkoittavasta sanasta halli. Home on siis viroksi hallitus. Aivan loogista!

    Muutamien väärinkäsitysten ja selkkausten jälkeen hän päätti koota sanat kirjaksi, jonka nimeksi tuli Hääd pulmapaeva eli hyvää hääpäivää. Hän on aivan oikea ihminen vastaamaan, mitä on tapahtunut, kun mu naine on riisunud.

  • Itämeren rannoilla sijaitsee yhdeksän valtiota. Meren rannalla puhutaan ainakin kymmentä kieltä, on germaanisia, slaavilaisia, balttilaisia ja suomalaisugrilaisia kieliä.

    Tuntuu siltä, että Itämeri erottaa näiden puhujat tehokkaasti. Onko Itämeri oma kielialueensa?

    Aihetta tutkinut kielitieteen sekätyöläinen Jarno Raukko on Pasi Heikuran vieraana.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Onko Itämeri yhdistänyt kansojen kieliä? Suomi luetaan yhdeksi itämerensuomalaisista kielistä, joita täällä Itämeren koillisnurkassa on kaikkiaan seitsemän: inkeroinen, liivi, karjala, vatja, vepsä, viro ja suomi. Millaisista kielistä on kyse? Miten ne liittyvät Itämereen, syntyivätkö ne täällä? Onko kielillä samoja sanoja? Pasi Heikuran vieraana Helsingin yliopiston itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Somalian kansallispäivää vietetään heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Sen kunniaksi Aristoteleen kantapäässä keskustellaan somalin kielestä. Pasi Heikuran vieraana on suomi-somali –sanakirjan tekijä, kielitieteen sekatyöläinen Liban Ali Hersi. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Jos pitäisi arvata, mitä tarkoittaa humulus lupulus, veikkaisin huonosti latinaa tuntevana, että kyseessä on sananlasku ihminen on ihmiselle susi. Väärin meni, sehän on tietysti homo homini lupus. Lupus on latinaksi susi ja lupulus on pieni susi. Homo on ihminen ja sanojen humaani ja humanismi kantasana, mutta humuluksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

    Humulus lupulus on kasvi nimeltään humala ja siinä esiintyvä sana humulus on ilmeisesti lainaa muinaisesta germaanisanasta humela. Humela taas tarkoittaa kasvia, jonka nimi suomeksi on humala. Sanat ovat samankaltaisia, koska suomensukuiset kielet kuten karjala, vepsä, viro ja liivi ovat saaneet sanan ilmeisesti samoilta germaaneilta kuin muinaiset roomalaiset.

    Mistä se pikku susi, lupulus, sitten tulee? Humala on köynnöskasvi, joka kiipeää muiden kasvien yli niin kuin susi lampaan niskaan, kuuluu kasvin tieteellisen nimen selitys.

    Ihmiselle humala on oluen olennainen ainesosa, mauste ja säilytysaine. Oluenjuonnin seurauksia nimitetään suomenkielessä nykyään samalla sanalla, mutta tämä merkitys on uudehkoa perua, se löytyy ensi kertaa kirjallisista lähteistä vasta vuodelta 1702.

    Humala, siis humulus lupulus, kuuluu kiinnostavaa kyllä samaan kasviheimoon kuin hamppu eli cannabis sativa, lähinnä vaate- ja köysikuitujen sekä öljyn vuoksi aikoinaan hyvin laajalti viljelty kasvi. Kasvin osilla on myös päihdyttäviä ominaisuuksia, joiden vuoksi sitä käytetään joissain maissa yhtä paljon kuin meillä Pohjoisessa Euroopassa olutta.

    Nykyään suomalaiset oluenjuojat nauttivat Karhua, Sandelsia ja Kukkoa, mutta minkä merkkisiä oluita Suomessa juotiin ennen? Emeritus panimotekniikan opettaja ja pitkäaikainen olutkulttuurin harrastaja Mikko Hovi on kerännyt harrastuksekseen olutpullojen etikettejä, joita hänellä on tällä hetkellä yli 170 tuhatta. Kysytään häneltä!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Ihmiset puhuvat planeetallamme mitä ihmeellisimmillä kielillä, mutta yksi omalaatuisimmista on vihellyskieli. Vihellyskieliä vihelletään muutamilla vuoristoisilla seuduilla eri puolilla maailmaa, ja parhaiten on tunnettu Kanariansaarten vihellyskieli silbo.

    Sana silbo on espanjaa ja se tarkoittaa vihellystä. Pasi Heikuran vieraina ovat Annukka Mack ja Salvador Darias.

    Ohjelma on uusinta toukokuulta 2012.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka.

Näytä lisää

Klipit

  • Myös meillä Suomessa säätila ja vuodenaikojen vaihtelu ovat rakkaita vitsailun aiheita. Yksi viime kesänäkin usein kuultu luonnehdinta on tämä:

    "Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen."

    Ystävämme herra Himanen twiittasi meiltä, mistä sanonta tulee. Otimme yhteyttä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran eli SKS:n kirjastoon, jossa kerrottiin näin:

    ”SKS:n kirjaston sananparsikirjallisuudesta ei löydy selitystä sanonnan alkuperälle. Matti Kuusen toimittamassa vuonna 1988 ilmestyneessä sananparsikokoelmassa Rapatessa roiskuu se esiintyy aineksena. Ainakin yksi muunnelma oli jo tuolloin Suomen kesä se on kaunis mutta vähäluminen.”

    Sanonnan alkuperästä ei siis löydy lopullista totuutta. SKS:n kirjastonhoitaja Petri Kaihoja jatkaa kuitenkin kouriintuntuvalla muistelulla: ”Itse muistan kuulleeni sanonnan ensi kerran vuonna 1982. Kotikaupungissani Kuopiossa satoi kesäkuun 7. päivänä kymmenen senttiä lunta. Pysähdyin tuolloin lumipyryssä liikennevaloihin ja kuulin, kun eräs mies sanoi vierellään värjötelleelle naiselle: ”Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen”. Se oli niin nasevasti sanottu, että jäi mieleeni. Ainakin 80-luvun alussa se oli jo kansan suussa.”

    Ei ihme, että saman vuosikymmenen puolivälissä ilmestyi toteamuksen antiteesiksi Popeda-yhtyeen single Kuuma kesä, joka muistetaan etenkin kertosäkeistöstään: Pitkä kuuma kesä.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Samaa tahtia kun huoltoasemat ovat ketjuuntumisen myötä muuttuneet yhä samankaltaisemmiksi, kuluttajat ovat alkaneet etsiä persoonallisempia ratkaisuja taukojensa viettämiselle. Ei siis ihme, että saimme nimimerkki Pöytyän Pöllöltä vinkin paikallisen huoltoaseman mainoksesta. Taukopaikka mainostaa tienvarsimainoksissa, että se tarjoaa:

    "Itsetehdyt lihapullat!"

    Nimimerkki Pöytyän Pöllö ihmettelee: ”Pitääkö autoilijoiden itse tehdä lihapullansakin?” Ja näinhän siinä tosiaan mainostetaan, ei esimerkiksi ravintolan kokin tekemiä lihapullia.

    Ehkä taukoaterialla nautittavien lihapullien tekeminen itse ei sovi kiireisimmille autoilijoille, mutta niitä tee-se-itse –kokkeja, jotka pitävät kokkaamisesta ja arvostavat käsin tekemistä, mainos varmasti houkuttelee. Koska suurin kaikista on kokkaus!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Paikkakuntien nimien taivuttaminen on tulenarkaa hommaa, jota helpottaa jos on kokemusta puheena olevista seuduista. Mutta on myös sellaisia paikannimiä, joiden taivuttamiseen ei tarvita paikallistuntemusta vaan yleissivistystä. Aristoteleen kantapään Facebook-ryhmän jäsen Elina otti helmikuussa esiin Ylen tuhkarokkouutisoinnissa käytetyn kuvatekstin, joka kuului seuraavasti:

    "Kuvassa on meneillään tanssihetki päiväkodissa Kangasalassa."

    Elina tuumasi taivutuksesta näin: ”Hauskaa, että yhden pienen kaupungin nimeen on saatu mahtumaan kaksikin virhettä!" Ja aivan oikein, Aristoteleen kantapään topeliaanisten fraasirikosten ylin oksasilppuri jyrähtää kirjoittajan syylliseksi tuon jo 1400-luvulta tunnetun Pirkanmaan pitäjän nimen hutiloivaan taivutukseen. Pitäisi tietenkin sanoa: Kangasalla.

    Syyllinen on tietenkin rikkeen tekijän koulun laulunopettaja, joka aikoinaan jätti oppilaiden laulatuksessa väliin maakuntalaulun Kesäpäivä Kangasalla, sanat: Sakari Topelius, sävel: Gabriel Linsén. Lauluhan kuuluisi musiikintuntien lisäksi äidinkielentunneille paikannimien taivutuksen vuoksi ja maantiedon tunneille siinä lueteltujen järvien ja harjujen vuoksi.

    Rangaistukseksi kirjoittaja kuunnelkoon koko loppuvuoden ajan Nekalan tyttökuoron levytystä kyseisestä laulusta kolmasti päivässä aterioiden yhteydessä. Ilmiantajalle Elinalle taas muistutetaan saman some-ryhmän Heikin sanoin, että ”Kangasala ei muuten ole pieni kaupunki, vaan yksi Suomen suurimmista kunnista.”

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Kansan poliittinen muisti on lyhyt, sanovat politiikan tutkijat. Tänään todistamme kuitenkin, että kansan poliittisen kielenkäytön muisti ei ole lyhyt, koska saimme seuraavanlaista postia nimimerkki Klassikolta:

    ”Pari vuotta sitten Porin Suomi Areenassa haastateltiin entistä pääministeri Esko Ahoa. Häneltä kyseltiin mielipidettä asiasta, joka liittyi sellaiseen vastuualueeseen, jonka hoidossa hän ei ollut Porissa. Aho torjui kysymyksen viittaamalla omien sanojensa mukaan vanhaan suomalaiseen sanalaskuun: ”suutari pysyköön lestissään” korostaen näin olevansa Porissa eri ominaisuudessa.
    Kuitenkin jo vanhat roomalaiset sanoivat: ”Ne sutor supra crepidam”, eli sananmukaisesti ”älköön suutari (pyrkikö) lestinsä yläpuolelle”. Tällä he tarkoittivat, että alempiarvoinen pysyköön asemassaan, eikä hänen kannata kurkotella ylempään kastiin."

    Aristoteleen kantapään muinaisfraasien sadanpäämies repii viittansa ja huudahtaa pitkän harkinnan jälkeen fraasirikolliseksi syytetyn entisen pääministerin olevan syytön. Muinaisten roomalaisten päätökset suutarien lesteistä ovat nimittäin edellisten hallitusten tekemiä, eikä niiden vuoksi voi entisiäkään pääministereitä heittää leijonille tuhansien vuosien perästä. Suutari on heitetty!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Toisilla elämänalueilla tunteiden kirjo on leveämpi kuin tasaisessa arkielämässämme. Italialaisten oopperoiden, amerikkalaisten televisiosarjojen ja suomalaisten tangojen lisäksi tällaisia elämänalueita on mm. ammattijääkiekko.

    Niinpä ei ole ihme, että Iltalehti raportoi huhtikuussa NHL:n eli Pohjois-Amerikan jääkiekkoliigan kuumaksi äityneestä ottelusta näin:

    "Vancouverin ja Calgaryn välinen pudotuspeliottelu lähti niin sanotusti lapikkaasta."

    Kuulijamme Kari ällistelee ilmausta: ”Ainakin itsellä asiat lähtevät niin sanotusti hanskasta. Harvoin tilanteet äityivät niin pahoiksi että tunteet ja tilanteet lähtevät lapikkaista asti.”

    Amerikassa kaikki on kuitenkin suurempaa, jopa ammattiurheilijoiden tunnemyrskyt. Vaikka olisikin kyse vain siitä, että sikäläinen tunnemyräkkä olisi saanut täkäläisen toimittajan sekoittamaan toisiinsa hanskojen sukulaisen lapasen ja moneen kansallispukuunkin kuuluvat perinnejalkineet lapikkaat. Onhan sanonta jokin lähtee käsistä saanut rinnalleen jo kauan sitten muodot jokin lähtee käsineestä tai lapasesta – eli tumpusta.

    Jos lapikkaasta lähteminen yleistyy, miksemme käyttäisi myös ilmauksia lähti paulakengistä tai lähti paulapieksuista, ovathan kyseessä samat kippuravarpaiset jalkineet!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Heinäkuun matalapaineetkaan eivät saaneet Kielitoimiston sanakirjan toimituksen väen tarkkaavaisuutta herpaantumaan, vaan se seurasi kansan kielenkäyttöä myös kesällä timantintarkkana. Ehkä sääolosuhteet vaikuttivat tarkkailun sisältöihin, koska seurannan tulos, kuukauden sana, on heinäkuun kohdalla: kylmäkahvi. Näin sanakirjan toimitus pohtii sanaa:

    ”Monille lienee jo tuttu tavallisen kuumana nautittavan kahvin viilennetty versio eli jääkahvi. Tämän kesän kuumin juoma on kuitenkin kylmäuutettu kahvi – ytimekkäämmin kylmäkahvi.

    Siinä missä jääkahvi valmistetaan jäähdyttämällä kuuma kahvi jääpaloilla, syntyy kylmäkahvi liottamalla jauhettua kahvia kylmässä vedessä. Kahvi on siis kylmää koko valmistuksen ajan. Hätähousuja varten tämä juoma ei ole, sillä kahvin tekeytyminen kylmäuuttamalla kestää vähintään kymmenen tuntia.

    Tavallisen kahvin tapaan kylmäkahvi sisältää kofeiinia, joten sen vaikutus on piristävä. Mutta mahtaakohan kylmäkahvi kaunistaa samalla tavalla kuin pannun pohjalle unohtunut kylmä kahvi?”

    Joku voisi sanoa modernin anglofiilisesti, että kylmäkahvi ei ole hänen kuppinsa teetä. Meidän muiden kylmäkahvihammasta taas alkaa kolottaa niin että pitääpä tästä laittaa pannu kylmäksi!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Eri kielet ja kulttuurit käyttävät erilaisia sanontoja, jotka joskus avaavat kyseistä kulttuuria vieraskieliselle. Kuulijamme Esa törmäsi huomaamattaan tällaiseen ilmiöön, kun hän lähetti meille otteen tammikuisesta Helsingin Sanomista. Siinä kirjeenvaihtaja kirjoitti, miten pariisilaiset reagoivat tammikuussa pilalehti Charlie Hebdoon tehtyyn terrori-iskuun. Jutun idea oli se, että paluu arkeen on paras kosto terroristeille.

    Kirjoittaja muisteli kymmenen vuoden takaista pommi-iskua Lontoon metroon ja totesi, että ”lontoolaiset ottivat kunniakseen palata normaaliin arkeen niin pian kuin mahdollista”. Tätä hän täsmensi näin:

    "Ylähuulikaan ei väpättänyt, kun työmatkalaiset täyttivät taas maanalaisen vaunut ja bussit."

    Kuulijamme Esa ihmettelee: ”Ylähuuli? Tähän on vaikea eläytyä, koska yleensä surussa ALAhuuli väpättää. Onko ylähuuli mukana inhoa tms. ilmaisevassa sanonnassa, joka ei vielä ole allekirjoittaneen tiedossa?”

    Nyt kehotamme Esaa kuuntelemaan maanmainiota AC/DC-yhtyettä, joka viisitoista vuotta sitten julkaisi levyn nimeltään Stiff Upper Lip, jäykkä ylähuuli. Ilmaus ei ole australialaisten rokkareiden vaan brittiläiseen tunteidenhallintaan liitetty lausahdus, alun perin kehotuksen muodossa: keep stiff upper lip, pidä ylähuuli jäykkänä eli älä anna muiden nähdä liikutustasi.

    Siis kun suomalaiset peittävät tunteensa niin, että alahuuli ei väpätä, britit pitävät ylähuulen jäykkänä. Huomattava on, että kumpikin ilmaus liittyy tilanteisiin, joissa ei huuli lennä. Kyllä kansojen erot ovat kiehtovia!

  • Kiusaus värittää juttujamme tavallista hienommilla ilmauksilla on meille kaikille tuttu tunne. Harvoin muistamme ennen tällaisen värikkyys-ilmaisun käyttöä punnita, olemmeko niin uudistushenkisiä kuin uutuus edellyttäisi? Tai jos sanomus on vanhan kansan perinnettä, olemmeko sinut sen menneisyyden kanssa, josta sanat kumpuavat?

    Kuulijamme Vesa kuunteli toukokuussa Ylen uutisia, jossa kerrottiin, että suomalaisten lihominen on ainakin toistaiseksi lakannut. Toimittaja oli päätynyt seuraavanlaiseen havainnollistukseen:

    "Suomalaiset joutuvat rei’ittämään vyötä entistä harvemmin."

    Vesa jäi ihmettelemään lausetta: ”Olin hetken iloinen meidän suomalaisten puolesta, koska emme enää laihdu liikaa. Uutisessa kuitenkin kerrottiin, etteivät suomalaiset enää liho. Minulla vyössä on reikiä vyön päästä alkaen ja joudun tekemään reikiä lisää vain, jos laihdun.”

    Aristoteleen kantapään painonvartijoiden ylivyötiäinen on samaa mieltä: kyllä se niin päin on aina mennyt, että kun kurjuus lisääntyy, vyöhön täytyy tehdä reikiä. Niinpä määräämme kirjoittajan käyttämään koko loppukesän ajan henskeleitä, jotta hänen vyösivistyksessään oleva reikä täyttyy oikeasta päästä!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura, Tuula Viitaniemi ja Ville Pekkanen.

  • Poliisivoimat on aikoinaan perustettu lisäämään yhteiskunnan ennustettavuutta, puuttumaan yhteisöjen häiriötilanteisiin ja ehkäisemään levottomuuksia. Viimeisen vuoden aikana Yhdysvalloissa onkin jouduttu outoon tilanteeseen, kun poliisin itsensä toiminta on alkanut aiheuttaa kansalaisissa ristiriitaisia tunteita. Muun muassa viime marraskuussa Ylen radiouutiset kertoi Fergusonin kaupungin mellakoista, jotka syttyivät, kun poliisi ampui mustaihoisen nuoren miehen. Kriisi alkoi Ylen uutisten mukaan jo helpottaa seuraavasti:

    "Levottomuudet ovat kuitenkin sujuneet melko rauhallisesti."

    Kuulijamme Nimetön ihastelee: ”olen aina luullut, että levottomuudet ovat rauhallisuuden vastakohta. Hauskaa, jos USA:ssa on nyt keksitty levollinen levottomuuksien laji”.

    Ilmeisesti ulkomaantoimittajan hommissa silmä tarkentuu ja jopa levottomuuksista alkaa löytää monipuolisiakin sävyjä, kuten tyyni, unelias tai rauhallinen levottomuus.

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura, Tuula Viitaniemi ja Ville Pekkanen.

  • Muinaiset hassut ihmispoloiset luulivat, että tähtien ja tähtikuvioiden liikkeet vaikuttaisivat ihmisten elämään, vaikka nykytiede hyvin tietää, että nuo taivaan talikynttilät sijaitsevat parhaimmillaan satojen miljoonien valovuosien päässä meistä.

    Onneksi nykyajan ihminen tietää paremmin. Tiede on opettanut, että kasvatuksen lisäksi perimä eli geenit, DNA ja genotyyppi on se, mikä määrää ihmisen kohtalon, eivät tähdet. Ei siis ihme, että kuulijamme Mia törmäsi huhtikuussa Yle TV1:n dokumentissa seuraavanlaiseen vanhan sanonnan tieteelliseen uudelleenluentaan:

    "Olen syntynyt onnellisten geenien alla."

    Ehkä tulevaisuudessa saamme lukea lehdistä horoskooppeja, joissa kohtaloitamme ennustetaan eri tähtimerkkien sijasta ihmisten DNA-ketjun eri emäsparien A-T ja C-G perusteella!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • On hiukan harmillista, että juuri kun tulee täyteen tasan 20 vuotta siitä kun Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi, puheet EU:n hajoamisesta käyvät finanssikriisin vuoksi korkeimmillaan.

    Emme anna tämän pilata iloamme vaan muistutamme kuulijoitamme harvinaislaatuisesta mahdollisuudesta hankkiutua Unionin tason kielivirkaan. EU:n eri toimielimissä toimii nimittäin parisen sataa suomentajaa ja tämän vuoden elokuussa tätä joukkoa täydennetään noin kolmellakymmenellä uudella suomen taitajalla. Viimeksi näihin hommiin pestattiin väkeä kahdeksan vuotta sitten ja koska haku on työlästä ja kallista, seuraavaa hakua ei varmasti tule vähintään viiteen seuraavaan vuoteen.

    Valintamenettely on monipolvinen, ne alkavat Suomessa ja jatkuvat Brysselissä, mukana on käännöskokeita, ryhmätyöharjoituksia, suullisia esityksiä ja haastatteluja. Pätevyysvaatimuksena on kolmivuotinen korkeakoulututkinto miltä tahansa alalta, esimerkiksi suomen kielen täydellinen taito ja lisäksi vähintään kahden muun EU:n virallisen kielen perusteellista osaaminen. Niistä yhden on oltava englanti, ranska tai saksa.

    Niinpä potentiaalinen hakija voisi olla esimerkiksi äidinkielenään suomea puhuva biologi, jolla on myös perusteellinen kyky ymmärtää kirjoitettua englantia ja ruotsia.

    Joten ei muuta kuin paperit vetämään ja Brysseliin suomea puhumaan!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

  • Laiskuus on yksi kielen luonnollinen tapa uudistua. Sanat lyhenevät ja kieliopilliset monimutkaisuudet karsiutuvat, jos ihmiset ymmärtävät toisiaan vähemmälläkin. Mutta vain, jos ihmiset ymmärtävät toisiaan vähemmälläkin – on nimittäin myös laiskuutta, joka johtaa viestin väärinymmärtämiseen.

    Nimimerkkikuulijamme Taviksia ja lapsia törmäsi vuoden alussa Iltalehden uutiseen, jossa puhujan, kirjoittajan tai molempien laiskuus johti täydelliseen höperyyteen. Jutussa tosi-tv-tähti välitti toimittajalle kollegoiden kuulumisia tähän tapaan:

    "Todella moni muukin tähtösistä ja tosi-tvläisistä on siirtynyt elelemään rauhallisesti. Suuri osa tullut raskaaksi tai on jo lapsi."

    Nimimerkki Taviksia ja lapsia miettii ilmausta tai on jo lapsi näin: ”Uutinen antaa uutta tietoa siitä, miksi monet julkisuuden henkilöt eivät näytä ikääntyvän lainkaan vuosien kuluessa. Kommentista saa myös sen kuvan, että ikuisen nuoruuden sijaan tuleekin tavoitella ikuista lapsuutta.”

    Aristoteleen kantapään perhefraasien ylihallitus ei näe asiaa noin hauskana. Jos haastateltava ei jaksa työn, levon tai sairauden vuoksi sanoa: tai heillä on jo lapsi vaan jättää sanan heillä pois, sanan lisääminen paikalleen kuuluu toimittajan työhön. Muutenhan lukija saa haastateltavasta täysin aivottoman vaikutelman!

    Rangaistukseksi määräämmekin kirjoittelijan katsomaan suomalaisia tosi-tv-sarjoja niin kauan että – lapsettaa!

    Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

Näytä lisää

Muualla Yle.fi:ssä