Kuusi kuvaa

Näyttelijä Sinikka Sokka: Olin pienenä niin kiltti, että ällöttää!

  • 44 min
  • toistaiseksi

Jos Anton Tsehov kirjoittaisi näytelmän minun elämäni teemoista, kantava kysymys voisi olla pyhittääkö intohimo elämää kohtaan kaiken ja mihin intohimo voi ihmisen ajaa, sanoo näyttelijä ja laulaja Sinikka Sokka.

Sinikka Sokan elämän eräs keskeinen kohtaus esitettiin 1950-luvun puolivälissä roomalaiskatolisten sisarten sisäoppilaitoksessa Turussa. Kuusivuotias Sinikka, viisivuotias Malla ja kaksivuotias Sakke asuivat reilun vuoden ajan keskenään laitoksessa, koska äiti ei löytänyt Helsingistä asuntoa avioeron jälkeen.

—Minä olin isosiskona vastuussa nuoremmista. Aika pienen tytön päälle tuli iso vastuu. Äiti oli Helsingissä, me Turussa. Sitä kesti yli vuoden. Olin kiltti ja reipas, viittasin koulussa ja hymyilin aina. Olin niin kiltti, että minua ällöttää. Mitään varsinaista pahaa siellä ei tapahtunut, meistä pidettiin ihan hyvää huolta, mutta se ei ollut koti ja siellä ei ollut äitiä. En saanut itkeä enkä valittaa. Se oli pienempien etuoikeus, ei minun.

Saadakseen huomiota ylireipas tyttö teki välillä "temppuja"

—Liu´uin puisessa liukumäessa paljain säärin tahallani niin, että kintut menivät aivan verille, sattui hirveästi. Se oli tapani huutaa: huomatkaa minut! Sieltä on perua tämä minun huomiontarpeeni, joka on johtanut esiintyjän ammattiin. Täytyyhän ammatinvalinnassani toki olla muustakin kyse, mutta tällaisia syviä vesiä on kuitenkin löydettävissä.

Vuonna 1971 Sosialistinen nuorisoliitto etsi lauluryhmää Berliinin poliittisen laulun festivaaleille. Mustasaaren rippileirin iltanuotiolta tutut Martti Launis ja Pekka Aarnio kokosivat ryhmän ja mukaan kutsuttiin myös Sinikka Sokka. Näin syntyi Agit Prop.

—Martti ja Pekka olivat niin i-ha-ni-a! Tutustuin heihin, kun olin isona siskona Töölön seurakunnan rippileirillä. Tiesin heidät myös Munkkivuoren seurakunnan Hootenanny-klubilta, jossa heidän yhtyeensä Guldgurkorna oli vakioesiintyjänä.

Mitkä ovat perusasioita, jotka on osattava?

Kaj Chydenius opetti musiikkia teatterikoulussa. Laulun Kalliolle kukkulalle hän sävelsi juuri Sinikka Sokan vuosikurssille. Yksi Agit Propin keskeisimmistä lauluista oli Eero Ojasen säveltämä Brechtin Oppimisen ylistys. Se alkaa sanoilla "Opi perusasiat." Mitkä ovat Sinikka Sokan mielestä tällaisia perusasioita nyt, reilut 40 vuotta myöhemmin?

—Toisen ihmisen ja hänen yksilöllisyytensä kunnioittaminen. Oikeus koulutukseen, asumiseen, ruokaan eli kaikkeen, mikä luo turvallisuutta. Hyvän koulutuksen turvaaminen on aivan keskeinen, Brecht´hän nimenomaa ylistää oppimista. Mikään ei saa estää sinua oppimasta. Vaikka olisit vankilassa, ota kirja käteen. Se on edelleen hyvä ase.

Katso ja kuuntele Sinikka Sokan tärkeät albumikuvat tarinoineen!

Lähetykset

  • la 3.10.2015 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Luontokuvaaja Hannu Hautala on tehnyt elämäntyönsä metsässä. Hänen suosikkikuvauskohteita ovat kuukkeli, joutsen, palokärki, kotka ja uivelo. Hannu Hautala rakastaa kuvaamista talven valossa ja kesän valoisissa öisissä metsissä. Hannu Hautala lienee eniten valokuvakirjoja julkaissut suomalainen luonnonvalokuvaaja. Hänen kirjojaan on julkaistu yli 50, ja niitä on käännetty useille kielille ja myyty ympäri maailmaa. Luontokuvaus vaatii ennakkovalmisteluja, sillä hyvä luontokuva ei useinkaan synny sattumalta. Hyvän kuvan saaminen voi Hautalalla kestää jopa vuosia. Hautalan kuusi kuvaa on nauhoitettu Hannun jäljet –valokuvakeskuksessa Kuusamon keskustassa. Toimittajana on Rita Trötschkes.

  • Iro Haarla on poikkeuksellinen muusikko suomalaisittain, sillä hän on saanut levyttää jo kolme levyä suurelle kansainväliselle ECM-levymekille. Musiikin tekeminen alkoi hänellä jo pienenä tyttönä, kun hän haki lohtua yksinäisyyteensä improvisoimalla pianolla lauluja. Ison osan urastaan hän teki yhteistyössä edesmenneen miehensä Edward Wesalan kanssa. Pianon rinnalla harppu on hänen soittimensa. Musiikki on hänelle ollut kuin ratsuhevonen, jonka selässä hän on ratsastanut läpi elämän myrskyjen. Iro Haarlan tapasi toimittaja Sari Valto.

  • Pepi Reinikainen on kirjailija, toimittaja, psykoterapeutti ja elämänkaarikirjoitusmallin kehittäjä. Jo ainakin tuhat ihmistä on vuosien varrella osallistunut hänen vetämilleen elämänkaarikirjoituskursseille. Elämäkaarikirjoittamisessa kirjoitetaan omasta elämästä tarina, jossa selvitellään tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. Omassa elämässään Pepi Reinikainen on oppinut hyväksymään, että kaikki unelmat eivät toteudu Hän on oppinut näkemään kurjatkin elämänvaiheet arvokkaina, koska niiden ansiosta osaa arvostaa pieniäkin hyviä asioita. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Kurinalainen, älykäs, rohkea, huumorintajuinen, menestynyt - siinä vain muutama adjektiivi, jotka kuvaavat Lenita Airistoa. Virtaa ja työtä on riittänyt siitä lähtien kun hänet kruunattiin 17-vuotiaana Suomen Neidoksi vuonna 1954. Hän kertoo rakastavansa myrskyjä ja saavansa niistä virtaa. Jos hän jotain vihaa, se on keskinkertaisuus. Vanhemmiltaan perinnöksi hän on saanut luottamuksen siihen, että pärjää ja voi tehdä mitä haluaa.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Näyttelijä, ohjaaja, laulaja ja teatterinjohtaja Kari Arffman sai suuren haasteen astuessaan vuodenvaihteessa Helsingin Kaupunginteatterin johtajaksi Asko Sarkolan jälkeen. Arffman on 'Kotkan poikii' ja opiskellut näyttelijäksi Tampereella. Johtajakokemusta hänellä on aikaisemmin kotikaupungistaan Kotkasta ja Jyväskylästä. Helsingissä hänet tunnetaan mm. kaupunginteatterin musikaalin Schreck ohjaajana ja näyttelijänä. Johtajana hän haluaa olla mutkaton ja helposti lähestyttävä ja näyttelijänä hän ainakin tietää sen, millaista on olla näyttämöllä kun juttu ei kiinnosta yleisöä. Ohjaustyönsä kautta hän on päässyt tutustumaan jo alaisiinsa ja Kaupunginteatterin toimintaan. Erityisen lähellä Kari Arffmanin sydäntä ovat musikaalit ja niiden suosio on kovassa kasvussa.

    Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen

  • Huolettoman lapsuuden Tesomalla Tampereella viettänyt Ari Hjelm pelaili kouluaikana kaikkia pallopelejä. Muistoissa on yhteinen menestys Timo Jutilan kanssa koulun joukkueessa. Omien sanojensa mukaan herkkä ja kiltti pikkupoika ei silloin osannut haaveillakaan kansainvälisestä jalkapallourasta. Uran yksi huippuhetki lempinimen "Zico" saaneella pelimiehellä oli maajoukkueessa maali Brasilian verkkoon. Jalkapallovalmentajana hän saavutti Tampereella useita mestaruuksia, mutta nyt pelaaminen on enää harrastus ja hän soveltaa taitojaan yrityselämässä.
    Ohjelman Ari "Zico" Hjelmin kuudesta kuvasta on toimittanut Tiia-Kaisa Hasa.

  • Psykologi Aku Kopakkala sanoo eläneensä uneliaita ja vikkeliä kausia. Unelias kausi oli perhekeskeinen elämä Karjalohjalla, missä Kopakkala muun muassa oli perustamassa yksityistä Steiner-koulua. Vikkelä kausi puolestaan tarkoittaa 14 vuoden aikaa, jolloin Kopakkala toimi Mehiläisen työpsykologina ja psykoterapian palvelujohtajana, kunnes hänet irtisanottiin MOT-ohjelmassa esittämiensä kommenttiensa vuoksi. Ultrapitkien matkojen juoksemista harrastava Aku Kopakkala on nyt tyytyväinen potkuihin. Ne ravistelevat arvioimaan elämänsuuntaa uusiksi.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Paras tapa parantaa maailmaa on kehittää koulua. Näin ajattelee idealistiksi tunnustautuva Saku Tuominen, joka haluaa kertoa onnistumisista maailman kouluissa. Hän vetää HundrED-projektia, jonka tarkoitus on etsiä ja tunnistaa parhaat kouluihin liittyvät innovaatiot ja levittää niistä tietoa muiden käyttöön. Suuri rakkaus hänelle on myös jääkiekko, jota hän pelaa aktiivisesti edelleen. TV-tuottajana uransa aloittanut Saku Tuominen tunnetaan myös luovuuskonsulttina ja italialaisen ruoan ystävänä. Kokkaaminen on hänelle tärkeää joka päivä.
    Kuuteen kuvaan Saku Tuomisen elämästä johdattelee Ari Meriläinen.

  • Kuvataiteilija Anita Jensen on pyrkinyt taiteensa kautta selvittämään omaa elämäntarinaansa ja vaikeata äitisuhdettaan. Jensenin äiti sairastui skitsofreniaan heti hänen syntymänsä jälkeen. Äidin sairaus varjosti koko perhettä. Ilmapiiriä kiristi myös äidin katkeruus isän menestyvää suomenruotsalaista liikemiessukua kohtaan. Äiti oli kotoisin köyhistä maalaisoloista ja he menivät naimisiisn sodan aikana. Kuudessa kuvassa Anita Jensen käy läpi lapsuutensa perhekuviota, tietään taiteilijaksi ja japanilaisen kulttuurin yllättävää vaikutusta taiteeseensa. Hän kutsuu töitään surrealistisiksi fotomontaaseiksi.
    Kuvataiteilija Anita Jensenin tapasi Sari Valto.

  • Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi Raipala-Cormier on panostanut jo 35 vuotta sitten asioihin, jotka ovat tänä päivänä pinnalla. hänelle tärkeitä asioita ovat villiyrttien keräily, kasvisruoka, luomu- ja lähiruoka, meditaatio, jooga ja hyvä olo. Frantsilassa on osattu kotikonsteihin liittyviä hoitoniksejä jo sukupolvien ajan. Virpi Raipala-Cormier kertoo elämänsä tärkeistä hetkistä ohjelmassa Kuusi kuvaa. Sen on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Käsikirjoittaja-elokuvaohjaaja Auli Mantila ei itse ota juurikaan valokuvia. Kuusi kuvaa-ohjelmassa hän kertoo, miksi ei halunnut itsestään julkaistavan valokuvia mediassa uran kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Mantila puhuu myös maalle muuttamisesta, sisarusten välisistä riidoista ja siitä, miten hänen ajatuksensa elokuvan tekemisestä ovat muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa sitten esikoiselokuva Neitoperhon.

    Ohjelman on toimittanut Laura Satimus.

  • Marco Bjurström viettää hektisen työnsä vastapainoksi paljon aikaa omalla saarellaan. Silloin on aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia. StepUp-tanssikoulu on edelleen tärkeä paikka ja opetustyötä hän tekee säännöllisesti. Sieltä on jäänyt elämään myös monet tärkeät ystävyyssuhteet. Marco Bjurström sanoo olevansa ammatiltaan innostaja, mutta hän on myös tanssija, tanssinopettaja, kouluttaja, musikaalinäyttelijä, dramaturgi, tv-juontaja sekä yrittäjä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä