Kuusi kuvaa

Kansallisoopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen: Elämän tasapaino on kuin 4-jalkainen jakkara

  • 44 min
  • toistaiseksi

– Vesi on vähän niin kuin tuli. Se ei ole minään hetkenä samanlainen. Sillä on valtava voima, kuten tulellakin.

Suomen Kansallisoopperan pääjohtajan Päivi Kärkkäisen työhuoneesta näkyy lehdettömään aikaan palanen Töölönlahtea.

– Vesi on minulle hyvin tärkeä elementti. Lapsuuden kesinä Lempäälän Hulaudessa oltiin järven rannalla, pohjoisen mökillämme Sallassa kulkee Naruskajoki. Juoksevan veden katseluun ei koskaan kyllästy. Kotimme Tampereella on Pyhäjärven rannassa.

– Kun muutama vuosi sitten sairastuin syöpään, huomasin parantumiselleni olevan äärettömän voimaannuttavaa, että saatoin tuijottaa vettä. Se oli syysaikaa, katsoin myrskyävää Pyhäjärveä ja kuuntelin musiikkia.

Päivi Kärkkäinen tajusi veden tärkeyden asuessaan vuoden Yhdysvalloissa 1980-luvun lopulla. Hän ajoi vähintään viikoittain sadan mailin matkan lähimmälle lammelle päästäkseen veden ääreen.

Vesi kuuluu olennaisesti myös useaan Päivi Kärkkäisen harrastukseen. Uinti, kalastus, laitesukellus ja räpyläuinti ovat kaikki hänelle rakkaita lajeja.

– Vesi on levollista, rauhoittavaa, kuitenkaan ei staattista. Soljuvan veden kuulokokemus on myös hurmaavaa. Esimerkiksi räpyläuinnissa pääsee meditatiiviseen tilaan, jossa ajatuksetkin vain soljuvat

Räpyläuinti on Päivi Kärkkäisen omaa aikaa. Hän näkee elämän tasapainon jakkaran neljänä jalkana, jotka on syytä pitää tasapainossa. Oman itsen lisäksi jakkaraa kannattelevat oma perhe, ystävät ja työ.

– Jotta elämä olisi onnellista, näille kaikille neljälle jalalle tulee olla tasapuolisesti aikaa. Hetken aikaa jakkara pysyy pystyssä kolmellakin jalalla, kun elämässä tulee jaksoja jolloin kaikille ei ole aikaa. Mutta sitten se pitää paikata ja tasapaino palaa.

– Kun aloitin nykyisessä työssäni, se vaati minulta paljon ja ystävät jäivät vähemmälle. Kun sairastuin, puolestaan työ jäi vähemmälle ja perheen ja ystävien merkitys korostui.

– Moni nainen ajattelee, että perheen aika on omaa aikaa, mutta ei se niin ole. Jokainen tarvitsee omaa aikaa, on se sitten lenkillä tai lukemassa tai vain omissa ajatuksissaan.

Lähetykset

  • la 30.1.2016 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Luontokuvaaja Hannu Hautala on tehnyt elämäntyönsä metsässä. Hänen suosikkikuvauskohteita ovat kuukkeli, joutsen, palokärki, kotka ja uivelo. Hannu Hautala rakastaa kuvaamista talven valossa ja kesän valoisissa öisissä metsissä. Hannu Hautala lienee eniten valokuvakirjoja julkaissut suomalainen luonnonvalokuvaaja. Hänen kirjojaan on julkaistu yli 50, ja niitä on käännetty useille kielille ja myyty ympäri maailmaa. Luontokuvaus vaatii ennakkovalmisteluja, sillä hyvä luontokuva ei useinkaan synny sattumalta. Hyvän kuvan saaminen voi Hautalalla kestää jopa vuosia. Hautalan kuusi kuvaa on nauhoitettu Hannun jäljet –valokuvakeskuksessa Kuusamon keskustassa. Toimittajana on Rita Trötschkes.

  • Iro Haarla on poikkeuksellinen muusikko suomalaisittain, sillä hän on saanut levyttää jo kolme levyä suurelle kansainväliselle ECM-levymekille. Musiikin tekeminen alkoi hänellä jo pienenä tyttönä, kun hän haki lohtua yksinäisyyteensä improvisoimalla pianolla lauluja. Ison osan urastaan hän teki yhteistyössä edesmenneen miehensä Edward Wesalan kanssa. Pianon rinnalla harppu on hänen soittimensa. Musiikki on hänelle ollut kuin ratsuhevonen, jonka selässä hän on ratsastanut läpi elämän myrskyjen. Iro Haarlan tapasi toimittaja Sari Valto.

  • Pepi Reinikainen on kirjailija, toimittaja, psykoterapeutti ja elämänkaarikirjoitusmallin kehittäjä. Jo ainakin tuhat ihmistä on vuosien varrella osallistunut hänen vetämilleen elämänkaarikirjoituskursseille. Elämäkaarikirjoittamisessa kirjoitetaan omasta elämästä tarina, jossa selvitellään tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. Omassa elämässään Pepi Reinikainen on oppinut hyväksymään, että kaikki unelmat eivät toteudu Hän on oppinut näkemään kurjatkin elämänvaiheet arvokkaina, koska niiden ansiosta osaa arvostaa pieniäkin hyviä asioita. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Kurinalainen, älykäs, rohkea, huumorintajuinen, menestynyt - siinä vain muutama adjektiivi, jotka kuvaavat Lenita Airistoa. Virtaa ja työtä on riittänyt siitä lähtien kun hänet kruunattiin 17-vuotiaana Suomen Neidoksi vuonna 1954. Hän kertoo rakastavansa myrskyjä ja saavansa niistä virtaa. Jos hän jotain vihaa, se on keskinkertaisuus. Vanhemmiltaan perinnöksi hän on saanut luottamuksen siihen, että pärjää ja voi tehdä mitä haluaa.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Näyttelijä, ohjaaja, laulaja ja teatterinjohtaja Kari Arffman sai suuren haasteen astuessaan vuodenvaihteessa Helsingin Kaupunginteatterin johtajaksi Asko Sarkolan jälkeen. Arffman on 'Kotkan poikii' ja opiskellut näyttelijäksi Tampereella. Johtajakokemusta hänellä on aikaisemmin kotikaupungistaan Kotkasta ja Jyväskylästä. Helsingissä hänet tunnetaan mm. kaupunginteatterin musikaalin Schreck ohjaajana ja näyttelijänä. Johtajana hän haluaa olla mutkaton ja helposti lähestyttävä ja näyttelijänä hän ainakin tietää sen, millaista on olla näyttämöllä kun juttu ei kiinnosta yleisöä. Ohjaustyönsä kautta hän on päässyt tutustumaan jo alaisiinsa ja Kaupunginteatterin toimintaan. Erityisen lähellä Kari Arffmanin sydäntä ovat musikaalit ja niiden suosio on kovassa kasvussa.

    Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen

  • Huolettoman lapsuuden Tesomalla Tampereella viettänyt Ari Hjelm pelaili kouluaikana kaikkia pallopelejä. Muistoissa on yhteinen menestys Timo Jutilan kanssa koulun joukkueessa. Omien sanojensa mukaan herkkä ja kiltti pikkupoika ei silloin osannut haaveillakaan kansainvälisestä jalkapallourasta. Uran yksi huippuhetki lempinimen "Zico" saaneella pelimiehellä oli maajoukkueessa maali Brasilian verkkoon. Jalkapallovalmentajana hän saavutti Tampereella useita mestaruuksia, mutta nyt pelaaminen on enää harrastus ja hän soveltaa taitojaan yrityselämässä.
    Ohjelman Ari "Zico" Hjelmin kuudesta kuvasta on toimittanut Tiia-Kaisa Hasa.

  • Psykologi Aku Kopakkala sanoo eläneensä uneliaita ja vikkeliä kausia. Unelias kausi oli perhekeskeinen elämä Karjalohjalla, missä Kopakkala muun muassa oli perustamassa yksityistä Steiner-koulua. Vikkelä kausi puolestaan tarkoittaa 14 vuoden aikaa, jolloin Kopakkala toimi Mehiläisen työpsykologina ja psykoterapian palvelujohtajana, kunnes hänet irtisanottiin MOT-ohjelmassa esittämiensä kommenttiensa vuoksi. Ultrapitkien matkojen juoksemista harrastava Aku Kopakkala on nyt tyytyväinen potkuihin. Ne ravistelevat arvioimaan elämänsuuntaa uusiksi.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Paras tapa parantaa maailmaa on kehittää koulua. Näin ajattelee idealistiksi tunnustautuva Saku Tuominen, joka haluaa kertoa onnistumisista maailman kouluissa. Hän vetää HundrED-projektia, jonka tarkoitus on etsiä ja tunnistaa parhaat kouluihin liittyvät innovaatiot ja levittää niistä tietoa muiden käyttöön. Suuri rakkaus hänelle on myös jääkiekko, jota hän pelaa aktiivisesti edelleen. TV-tuottajana uransa aloittanut Saku Tuominen tunnetaan myös luovuuskonsulttina ja italialaisen ruoan ystävänä. Kokkaaminen on hänelle tärkeää joka päivä.
    Kuuteen kuvaan Saku Tuomisen elämästä johdattelee Ari Meriläinen.

  • Kuvataiteilija Anita Jensen on pyrkinyt taiteensa kautta selvittämään omaa elämäntarinaansa ja vaikeata äitisuhdettaan. Jensenin äiti sairastui skitsofreniaan heti hänen syntymänsä jälkeen. Äidin sairaus varjosti koko perhettä. Ilmapiiriä kiristi myös äidin katkeruus isän menestyvää suomenruotsalaista liikemiessukua kohtaan. Äiti oli kotoisin köyhistä maalaisoloista ja he menivät naimisiisn sodan aikana. Kuudessa kuvassa Anita Jensen käy läpi lapsuutensa perhekuviota, tietään taiteilijaksi ja japanilaisen kulttuurin yllättävää vaikutusta taiteeseensa. Hän kutsuu töitään surrealistisiksi fotomontaaseiksi.
    Kuvataiteilija Anita Jensenin tapasi Sari Valto.

  • Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi Raipala-Cormier on panostanut jo 35 vuotta sitten asioihin, jotka ovat tänä päivänä pinnalla. hänelle tärkeitä asioita ovat villiyrttien keräily, kasvisruoka, luomu- ja lähiruoka, meditaatio, jooga ja hyvä olo. Frantsilassa on osattu kotikonsteihin liittyviä hoitoniksejä jo sukupolvien ajan. Virpi Raipala-Cormier kertoo elämänsä tärkeistä hetkistä ohjelmassa Kuusi kuvaa. Sen on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Käsikirjoittaja-elokuvaohjaaja Auli Mantila ei itse ota juurikaan valokuvia. Kuusi kuvaa-ohjelmassa hän kertoo, miksi ei halunnut itsestään julkaistavan valokuvia mediassa uran kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Mantila puhuu myös maalle muuttamisesta, sisarusten välisistä riidoista ja siitä, miten hänen ajatuksensa elokuvan tekemisestä ovat muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa sitten esikoiselokuva Neitoperhon.

    Ohjelman on toimittanut Laura Satimus.

  • Marco Bjurström viettää hektisen työnsä vastapainoksi paljon aikaa omalla saarellaan. Silloin on aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia. StepUp-tanssikoulu on edelleen tärkeä paikka ja opetustyötä hän tekee säännöllisesti. Sieltä on jäänyt elämään myös monet tärkeät ystävyyssuhteet. Marco Bjurström sanoo olevansa ammatiltaan innostaja, mutta hän on myös tanssija, tanssinopettaja, kouluttaja, musikaalinäyttelijä, dramaturgi, tv-juontaja sekä yrittäjä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä