Todellisia tarinoita

Olemme perineet toivon, unohduksen lahjan

  • 49 min
  • ei kuunneltavissa

Lähi-idän levottomuuksien ja sotien takia valtava pakolaisvirta alkoi vyöryä viime vuonna kohti Eurooppaa, valtaosa Välimeren kautta, ja Välimerelle syntyi nopeasti humanitaarinen kriisi. Vuonna 2015 arviolta puoli miljoonaa ihmistä haki turvapaikkaa eri Euroopan maista.

"Olemme perineet toivon, unohduksen lahjan"( Wislawa Szymborska) on kuvanveistäjä Pekka Jylhän näyttelyn motto. Sen keskiössä on 3D-tekniikalla toteutettu luonnollista kokoa oleva Aylan, 3-vuotias kurdipoika, joka hukkui pakolaisjoukon mukana elokuussa 2015 Turkin rannikolla. Lehtikuva kuolleesta pojasta herätti valtavaa kansainvälistä huomiota. Presidentti Hollande julisti kuvan olevan muistutus maailmalle, että se on syvästi vastuussa pakolaisten huolenpidosta tässä inhimillisessä katastrofissa. Välimerestä oli tullut kuoleman meri, ja lehtikuvasta pakolaiskriisin symboli.

Lehtikuvasta järkyttynyt ja toisaalta inspiroitunut Pekka Jylhä sanoo: ”Ihminen on varustettu hienolla ominaisuudella: unohtamisen lahjalla. Erityisesti tällaisina vaikeina aikoina sille on paljon käyttöä: kyky unohtaa hirveätkin asiat ja lähteä kohti valoa. Minä koen taiteilijoiden tehtäväksi ottaa esille tällaiset asiat. Ei minulla ole vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, mutta minun keinoni on tuoda ne esille, ettei asiaa unohdeta eikä sitä päästä piilottamaan.”

Edelleen monilla on vaikea sisäistää, että rajojen yli ei vyöry pelkkiä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, vaan tulevia suomalaisia - ei heitä vaan meitä.

Kirjailija Hassan Blasim kaipaa Irakiin joka päivä. Hän kirjoittaa surrealistisia tarinoita Irakista ja irakilaisten hyytävästä todellisuudesta - sodasta, väkivallasta, pakolaisuudesta, terrorismista ja rasismista. ”I believe that the role of the writer today, whether in times of war or peace, is to not let what is going on all around us become a cheap and easy target for the media, for politicians or for our own forgetfulness. I think the fragment of 'imagination' for example, contributes somehow to our understanding of the past,” Hassan Blasim sanoo.

Käsikirjoitus ja ohjaus Desiree Räsänen, lukija: Petja Lähde, äänisuunnittelu Kai Rantala, tuottaja Hannu Karisto.

Lähetykset

  • to 2.6.2016 22.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • 3-vuotias Dania-tyttönen pakeni vanhempiensa kanssa hengenvaarallista reittiä Irakista Suomeen. He pääsivät asumaan tamperelaisen perheen kotiin. Miten kaksi erilaista perhettä sopeutui yhteiseen keittiöön, yhteen kylpyhuoneeseen ja erilaisiin tapoihin? Dokumentti seurasi yhteiselämää vuoden ajan.

  • Dokumentti kertoo ajallemme tyypillisen ylisuorittajan tarinan. Pärjätäkseen muiden joukossa nainen sairastuu miellyttämiseen ja suorittamiseen, ja hinta on kova. Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Ohjelma loppuvuodesta menehtyneen dokumentaristi Timo Ruusuvuoren muistoksi.

    Toteutus: Timo Ruusuvuori, Satu Härkönen ja Hannu Karisto.

  • Oiva Pölönen on viimeisen päälle legendaarinen hevoskauppias. Omintakeinen mies on tehnyt kauppaa jo vuosikymmeniä, ja edelleen Oiva matkustaa useamman reissun vuodessa Baltian maihin tuodakseen maahan liinaharjoja.

    Jo Oivan isä Onni myi aikoinaan lehmiä ja myös hän oli kova hevosmies: Elämä ei ollut mitään ilman niitä. Näillä teillä on sitten poikakin ollut ikänsä. "Se on eräänlainen tauti tämäkin. Hoitoaikaan keljuttaa ja ostoaikaan ei muista sitä", Oiva virnistelee miettiessään eloaan ja oloaan.

    Oiva asustelee Kontiolahden Lehmossa jo isänsä aikoinaan hankkimalla tilalla. Seurana on aina vaihteleva määrä hummia sekä punaiset kissat Mujunen ja Heikki. Yksinäistä ei Oivalla näytä olevan, tilalla laukkaa kauppakumppaneita ja hevoskavereita yhtenään.

    "Kaikkihan Oivan tuntee", tuumataan Pohjois-Karjalassa, vaikka aikamoiselta mysteerimieheltä poikamiehenä elelevä avojaloin kulkija kyllä vaikuttaa.

    Toteutus: Reetta Arvila, Kai Rantala ja Hannu Karisto

    Musiikki: Olli Haapakangas

  • 1990-luvulla Yleisradiossa järjestettiin avoimien ovien päivä. Vierailijat saivat silloin mahdollisuuden kertoa mikrofoniin mitä juuri sillä hetkellä on mielessä tai mikä on tärkeintä. Olisivatko tarinat tänään erilaisia? Toteutus: Hannu Karisto ja Rami Lindholm.

  • Millainen on lumen ääni? Millaisia muistoja ja merkityksiä lumeen liittyy? Toteutus: Kaija Pakarinen, Rami Lindholm ja Hannu Karisto.

  • Moni meistä unelmoi. Kuinka monella on rohkeus toteuttaa unelmansa? Toteutus: Kaija Pakarinen ja Hannu Karisto.

  • Loistava näyttelijä, etäinen isä ja etäisempi isoisä Harri Tirkkonen on parantumattomasti sairas. Mitä hän haluaa kertoa elämästään niille, jotka siitä vähiten tietävät, omille sukulaisilleen? Tirkkonen siteeraa Goethea: "Näyttelijälle suon anteeksi kaikki ihmisen virheet. Ihmiselle en suo anteeksi ainuttakaan näyttelijän virhettä." Kuinka kokee kuulemansa isä ja isoisä, hänen poikansa, joka joskus vannoi tekevänsä kaiken toisin? Dokumentissa poika haastaa isänsä – ja itsensä. Toteutus: Jarko Tirkkonen, Kai Rantala ja Hannu Karisto.

  • Runoilija ja kirjailija Päivi Nenosen kielet ovat suomi ja venäjä, ja hänellä on koti kummassakin maassa. Silti hän on toisessa aina vieras. Voiko suomalainen muuttua venäläiseksi tai venäläinen suomalaiseksi? Voiko ihminen vaihtaa identiteettiään?

    Toteutus: Anna-Kaisa Brenner, Kai Rantala ja Hannu Karisto. Dokumentin lukija on näyttelijä Sami Kojonen.

  • Leonard Cohen kuoli maanantaina 7.marraskuuta 82-vuotiaana.

    Norjalainen dokumentti kertoo Leonard Cohenin tarinan ensimmäisistä hapuilevista runoista maailmankuuluksi lauluntekijäksi. Cohen väitti, ettei hän muista tai halua muistaa menneitä.

    Palkittu norjalainen dokumentaristi Kari Hesthamar sai hänet muistelemaan ja kertomaan mm. suhteestaan norjalaiseen Marianneen.

    Toteutus Aune Waronen, Pentti Männikkö ja Hannu Karisto.

  • Oma isä joutuu arkisen onnettomuuden takia sairaalaan ja saa päävamman, jonka johdosta isän vointi muuttuu radikaalisti. Toipuuko isä koskaan? Odottaminen ja epätietoisuus luovat tuskaa ja ahdistusta.

    Dokumentti kertoo henkisestä kamppailusta hyväksyä se, että omat vanhemmat eivät enää huolehdi sinusta vaan sinä heistä. Onko se oikein? Velvoittaako se johonkin?
    Länsimainen kulttuurimme ei ehkä ole kovin perhekeskeinen, mutta ehkä sen pitäisi olla? Yhteiskunta auttaa jonkin verran mutta riittääkö se?

    Toteutus: Tiina Miinalainen, Kai Rantala ja Hannu Karisto.

  • Onko vakaviin rikoksiin syyllistyneen oikea paikka vankila vai hoitolaitos? Kahden rikoksen ja kahden harvinaisen näkökulman kautta aukenee selityksiä teoille, jotka ovat käsittämättömiä sekä tekijälle että uhrin omaisille.

    Kun Anu syyllistyi henkirikokseen, hän oli psykoosissa ja harhojen vallassa. Vankilan sijasta hän joutui syyntakeettomana pakkohoitoon suljettuun Niuvanniemen sairaalaan. Siellä alkoivat sairaudesta toipuminen, oman rikoksen käsittely ja kasvaminen vastuuseen. Rikosta eivät selitä pelkästään vaikea päihderiippuvuus ja sairaus. Niuvanniemessä Anu on tehnyt pitkän matkan löytääkseen kamamaailmaan ja sairauteen kadonneen minuutensa.

    Jaana menetti poikansa sattumanvaraisen henkirikoksen uhrina. Vuosia häntä vaivasivat miksi-kysymykset, joihin ei koskaan tule vastausta. Hiljainen toipuminen tapahtuu usein piilossa. Jaana on saanut apua, mutta moni omainen kokee jääneensä yksin. Omaiset on heidän omien sanojensa mukaan tuomittu elinkautiseen rikoksen seurausten kanssa. Vuosien mittaan kasvaa hiljaa hyväksyntä, että tapahtunut henkirikos on osa omaa elämää. Peruuttamatonta tekoa ei voi antaa anteeksi, mutta sen kanssa on elettävä.

    Toteutus: Asko Jaakonaho, Mari Lukkari, Mikko Viskari, Kai Rantala ja Hannu Karisto.

  • 1970- ja -80-luvuilla Suomessa toimi kymmeniä luvattomia merirosvoradioita, joista osa nousi suureen suosioon. Laiton radiotoiminta synnytti painetta, joka edesauttoi kaupallisen radiotoiminnan vapauttamista 1980-luvun puolivälissä.

    Yhteiskunta suhtautui radiopiraatteihin varsin vakavasti. Luvattomia asemia etsittiin sekä kiinteiden radiopeilausasemien, että liikkuvien peilausautojen avulla. Kiinni jääneet laittoman radiotoiminnan harjoittajat saivat sakkoja ja korvausvaatimuksia jopa kymmeniätuhansia markkoja. Hurjimmillaan radiopiraattien työ oli kissa ja hiiri -leikkiä viranomaisten kanssa.

    Dokumentti perustuu neljän entisen radiopiraatin haastatteluun, sekä autenttiseen materiaaliin useiden merirosvoradioiden lähetyksistä 1960-90 -luvuilta. Haastattelussa muun muassa Right Wing Radion, Radio Bambinon ja Radio Meteorin operaattorit kertovat motiiveistaan, radiolähetysten käytännön toteuttamisesta sekä kohtaamisistaan viranomaisten kanssa. Katkelmat merirosvoradioiden lähetyksistä valottavat, millainen oli "vapaan radion" saundi.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Sampsa Oinaala, äänisuunnittelu: Kai Rantala ja Anders Wiksten, tuottaja: Hannu Karisto

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä