Radio Suomesta poimittuja

Sananen - Mikä kevätjuhlassa itkettää?

  • 4 min
  • toistaiseksi

Koulun kevätjuhla on hyvää treeniä Vain elämää -ohjelmaa varten. Kuinka paljon ihminen voikaan itkeä tunnin aikana. Näitä paikkoja, joissa itku tulee pakottamatta, on lopultakin aika vähän. Silmistä näkee, että niitäkin itkettää jotka eivät itke. Se ihmistyyppi ei tosin itke äitinsä hautajaisissakaan. Kylmä ja epävakaa – kuin juhlapäivä, sääennusteen mukaan.

Mikä kevätjuhlassa itkettää? Itse juhla se ei ole. Pitää porata syvemmälle.

Ala-asteen opettajani itki sekä kevätjuhlassa että joulujuhlassa. Hänen kimmokkeensa oli selkeä ja rehellinen. Ope itki, ja paineella, koska hänen harjoittamansa lasten ohjelmanumero ei mennyt KOSKAAN niin virheettä kuin hän olisi toivonut. Vanhemmat puhuivat hänelle, lohduttivat vapisevaa ja yrittivät parhaansa asettaakseen tapahtuneen oikeisiin mittasuhteisiin. Turhaan.

Ihan jo se itkettää, miten elämä voi olla näin vaikeata.

Kun stressi purkautuu, itku pärähtää. Myös joku vanhemmista stressaa sitä miten lapsi suoriutuu näyttämöllä. Kun on väännetty kolme viikkoa kevätjuhlavaatteista ja poltettu rahaa ja päädytty erikoisen näköiseen kompromissiin, niin stressihän siinäkin on tullut. Ihan jo se itkettää, miten elämä voi olla näin vaikeata. Vaikkei eletä edes Angolassa.

Kauneus itkettää. Se on universaalia. Arjessa ei aina noteeraa. Pää on pyykkikoneessa.

Kevätjuhlassa lapset ja nuoret ovat ykkösissä. Tärkeämpää on kesän läheisyyden aiheuttama sisäinen kirmaus, joka odottaa vaan saavansa jalat alleen. Se aiheuttaa silmin havaittavaa hehkua. Siinä tajuaa pitkästä aikaa miten kaunis ihminen onkaan. Kyynelkanava painetaan päälle.

Toivomme sisimmässämme elävämme henkisempää elämää.

Suvivirsi itkettää jumalattomasti. Ensin itkettää lapsikuoro, sitten omat koulumuistot. Sanat itkettävät, koska meidän kansallemme sanoitukset ovat aina olleet tärkeitä. Tarvitsemme valmiita sanoja, koska itse päätämme olla usein pukahtamatta mitään kaunista.

Suvivirsi on virsi. Virsi taas on yhteislaulettavaksi tarkoitettu hengellinen laulu. Kun suvivirsi täyttää kaikki aistit ja märkä itku nenäontelot, toivomme sisimmässämme elävämme henkisempää elämää kuin mitä elämme. Emme ehkä kaipaa kirkkoon asti, mutta kaipaamme johdatusta. Täällä tarkoitus hukkuu niin helposti samojen sivujen hipaisuun ja pinnalliseen melskeeseen. Itkemme sitä, että olisimme enemmän.

Mitä vielä itkemme? Sitä isi ei kerro. Talouspaperia menee.

Kevätjuhla on riitti, joka penslaa karstaa vanhastakin koneesta. Itkemme viattomuuden menetystä. Omaa elämäämme, valintojamme. Siitä pienestä pellavapäästä tuli tämmönen. Muitakin mahdollisuuksia olisi ollut. Kansakoulu alla, tuulipuku yllä. Lähtökuopat on peitetty, vaikka siinä olisi ollut hyvä haudan alku.

Jokainen kevät jonka saamme on valmistujaislahjamme.

Ehkä eniten itkettää ajan kuluminen. Kuoleman läheisyys. Aika kuluu ja kuluttaa. Vuosien vierimistä ei tiedosta millään. Kevätjuhlassa saattaa säpsähtää siihen ja tuohon. Minun vauvastani on tullut nuori nainen. Missä minä olen ollut? Mitä ehtisin vielä tehdä?

Jokainen kevät jonka saamme on valmistujaislahjamme.

Meidänkin, jotka emme osaa ottaa lahjoja vastaan, on opeteltava vastaanottamaan se. Muuten menee hukkaan sapluuna ja taju.

Maallikkosaarnaaja Maasola.

Lähetykset

  • ti 31.5.2016 18.03 • Yle Radio Suomi

Jaksot

  • Hikeä, verta ja kyyneleitä? Vai litroittain kahvia, pari kuumailmapuhallinta ja paljon naurua?
    Radio Suomen kesää ilahduttaa Maija Vilkkumaan kirjoittama ja säveltämä radiomusikaali "Mä halusin olla suffragetti".
    Musikaalin ohjaa Mika Kurvinen, pääosan esittäjä on näyttelijä Anna-Maija Tuokko. Ennen kuin homma on niin sanotusti paketissa vaatii se paljon ihan raadollista työtä.

    Helmikuun alussa musikaalilla ei ollut vielä edes nimeä, kun näyttelijät, ohjaaja, käsikirjoittaja, tuottaja ja äänisuunnittelija kokoontuivat lukuharjoituksiin Pasilaan. Viileää kuunnelmastudiota lämmitettiin kuumailmapuhaltimilla ja puolet väestä köhi talviflunssan jälkitiloissa. Paula Jokimies sujahti lukuharjoituksiin seuraamaan, miten tekstiä puhalletaan eläväksi.

    "Mä halusin olla suffragetti" -radiomusikaalin ensimmäinen jakso Radio Suomessa maanantaina 3.7.2017 klo 17.35.
    20-osainen musikaali kuullaan joka arkipäivä samaan aikaan neljän viikon ajan.

  • Kirjailija Paula Noronen sekoaa laskuissa miettiessään, montako Supermarsu -kirjaa on kirjoittanut. Kymmenen kappaletta niitä on ja parhaillaan kuvataan ensimmäistä elokuvaa. Se tulee ensi-iltaan tammikuun lopussa. Supermarsu -elokuva kertoo alakouluikäisestä Emiliasta, joka huomaa omaavansa lemmikkimarsunsa pureman jälkeen salaisia supervoimia.

    Marko Miettinen pakkasi mankan ja pari lasta autoonsa ja lähti seuraamaan elokuvan kuvauksia vesipuisto Serenaan Pohjois-Espooseen.
    Taisipa juttutuokiossa käsikirjoittaja Paula Norosen kanssa olla sisäänkirjoitettuna Markon salainen toive avustajan pestistäkin.

  • Suomen ainoalla sonniasemalla Hollollassa seurataan tällä kertaa vasikansiementen matkaa laboratoriosta maailmalle.

    Ennen vanhaan homma hoitui niin, että sonni astui lehmät ja tuloksena oli vasikka. Nykyään lähes kaikki karja siemennetään eikä ihan millä tahansa litkulla. Laboratoriopäällikkö Anne Olonen kertoo, että sonnin sperma käy läpi todella tarkan syynin sen jälkeen, kun se on otettu talteen. Sanna Pirkkalaisen tapaa vierailulla myös Hollolan sonniaseman tuotantojohtajan Harri Mäkivuokon.

    Kuvateksti: Sonnin siemenneste laimennetaan ja pakataan "olkiin". Yhdessä oljessa on yksi siemenannos eli noin 15 miljoonaa siittiötä. Kuva: Viking Genetics

  • Kaukana ovat ne ajat, kun kylään hankittiin yksi komia sonni, jonka luo kaikki lähiseutujen lehmät kulkivat miehelään. Perinteistä "sonni ja lehmä ne yhteen soppii" -menetelmää ei maataloudessa enää juurikaan käytetä, etenkin lypsykarja lisääntyy maassamme lähes yksinomaan keinosiemennyksen avulla. Ja sama pätee pitkälti myös hevosiin, luonnollinen astutus on hevostalleillakin harvinainen tapahtuma.

    Jos olet koskaan päässyt näkemään, kun sonni ja lehmä, tai ori ja tamma, kohtaavat lapsenteko mielessä, ymmärrät myös syyn siihen, miksi tähän on tultu. Harva tilallinen kun haluaa menettää hyvää lypsylehmää tai kelpo ravuria vain siksi, että jalka katkeaa lemmentöissä. Siinä nimittäin aitaa kaatuu ja tanner tömisee, kun sonni oikein lemmekkääksi ryhtyy...

    Sanna Pirkkalainen pääsi harvinaiselle vierailulle maamme ainoalle sonniasemalle Hollolaan. Oppaina ovat eläintenhoitajien esimies Tuula Nyström ja eläinlääkäri Henri Simonen.

  • Liftarit televisio-sarjaa varten ohjaaja Pia Asikainen ja kuvaaja Joona Pettersson tekivät kesällä 2016 neljä eri liftireissua. He reissasivat ympäri Suomea ja tutustuivat ennakkoluulottomasti matkalla tapaamiinsa ihmisiin.

    Maija Salmisen haastattelussa Pia Asikainen antaa vinkkejä liftausreissuun varustautumisessa.
    - Tärkein varuste on iloinen mieli. Aikarajoja ei matkalle kannataa liikaa suunnitella. Ota mukaan myös kynä ja pari pahvia määränpään kirjoittamiseen. Hyvä liftauspaikka kannattaa tsekata kaupungin laitamilta. Värikkäät vaatteet lisäävät havaittavuutta ja älä unohda sadevarustusta. Perinteinen paperikartta on liftarin kenties paras kaveri. Kartasta saa hätätapauksessa vaikka sateensuojaa, kun sen taittaa harjanteeksi pään ylle. Ilman pientä evästä ei reissuun kannata lähteä.

    Autoilijan ja liftarin ensikatse on tärkein hetki, korostaa Asikainen.
    -Sen pienen hetken ajan katseet kohtaavat ja silloin autoilija tekee valinnan, ottaako kyytiin vai ei. Liftarin ei kannata pitää aurinkolaseja silmillä, jotta saa paremman katsekontaktin.

    Liftarit -kesäsarja TV1:llä tiistaisin alkaen 13.6. klo 20.00.

  • Näyttelijä, käsikirjoittaja Sanna Stellan on kantajäsen televisio-sarjassa Siskonpeti. Parhaillaan kuvataan kolmatta tuotantokautta ja se nähdään televisiossa ensi syksynä. Kuvaustauon lomaan järjestyi yhteinen juttutuokio toimittaja Maija Salmisen kanssa.

    Stellan kuvailee Siskonpetin kuvausrupeamaa leirikouluksi.
    - Meillä on tosi hauskaa kuvauksissa ja teemme työtämme suurella kunnianhimolla. Mitenkään varman päälle tekemisen tuntua ei ole, vaan yritämme kehitellä myös uusia jutttuja. Työryhmämme on ihmeellinen ja hirveän taitava.

    Lokerointi naisviihteen tekemisestä ärsyttää Stellania, mutta toisaalta hän pitää hyvänä sitä, että asiasta keskustellaan.
    - En usko, että miehiltä koskaan kysytään, teettekö miesviihdettä tai mikä teidän agendanne on.
    Kun naisille esitetään nämä kysymykset, taustalla on usein se, että saako nainen olla hauska vai ei, ja miksi naisia on vähemmän hauskan tekijöinä.

    "Kaikki äitini, kaikki tyttäreni" teatteriesityksen tekstin Sanna Stellan työsti yhdessä Pirjo Heikkilän ja Miitta Sorvalin kanssa Kodin Kuvalehden lukijatekstien pohjalta. Keväällä meni esityksessä 60 000 katsojan raja rikki, mikä on iso määrä näinä päivinä, kun yhtenäiskulttuurin aika on mennyt.

  • Meditaatio on itsetutkiskelun ja rentoutumisen keino, jolla voi jopa avata ovia uusien tietoisuuksien tiloihin.
    Tyypillisesti suomalainen voi löytää sielunrauhaa vain lähtemällä kaupungin melusta kesämökille saunomaan.
    Ville Syrjälä kävi sen sijaan etsimässä oikoreittiä syvään rentoutumiseen kelluntatankissa Tuusulan Rusutjärvellä.

  • Täysi nolla, yhenlainen, kaksimielinen. Siinä esimerkkejä numeroilla arvioinnista. Vaan kumpi on lopulta pahempi - numeroarvostelu vai sanallinen arviointi? Maallikkosaarnaaja Maasola purkaa traumaa Sanasessa, sappinestesaarnassaan.

  • Maailma on täynnä puhetta ja sanoja. Pahimmillaan tulee joka tuutista mielipiteitä, joilla yritetään saada ihmiset reagoimaan.
    Tähän saumaan tulee norppalive. Se muistuttaa, miten kaunista voisi elämä olla.
    Maallikkosaarnaaja Maasola tarjoilee arkisaarnassaan livelähetykseen vain muutaman parannusehdotuksen.

  • Ennen kesä tuli keikkuen. Nyt toinen käsi on palanut ja toisessa on paleltumia. Säänmukainen pukeutuminenkaan ei onnistu. Maallikkosaarnaaja Maasola pureutuu kuin toukokuinen halla älyttömien vaatteiden maailmaan.

  • Interaktiiviset kauhuesitykset ovat rantautumassa Suomeen. Emme tyydy enää olemaan passiivisia havainnoitsijoita ja todistajia, vaan haluamme olla osa kauhutarinaa.

    Toimittajamme Justus Laitinen laittoi itsensä likoon ja syöksyi päätä pahkaa After Dark Helsingin järjestämään interaktiiviseen kauhuesitykseen nimeltä Motel.

    Esityksen ohjaaja Antti Wuokko valottaa Motellin taustoja. Kanssakokijoina Motel-kauhuesityksessä Justuksen kanssa olivat Sofia ja Erkko.

  • Ei ole hyvä, jos ihminen on ihan alussa tai ihan lopussa. Puolessa välissä tapahtuu kaikki oleellinen.
    Siksi kai hallituskin fiilistelee puoliväliriihessä. Elämänsä puolitangossa on myös Maallikkosaarnaaja Maasola. Se ei estä häntä saarnaamasta, siis - Sananen!

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä