Kalle Haatanen

Muoti Neuvostoliitossa

  • 52 min
  • toistaiseksi

Melko nopeasti vallankumouksen jälkeen Neuvostoliiton johto huomasi, että myös uusi valtio tarvitsi jonkinlaista muotia. Jo NEP-kaudella 1920-luvulla alettiin perustaa pieniä yksityisiä muotiateljeita, joissa ommeltiin mittatilauspukuja ja juhlaleninkejä. Vallankumouksen ja kansalaissodan aikana koko Venäjän vaatetuotanto oli tuhoutunut.

Alun perin neuvostokulttuurin perustajat ajattelivat, että tulevaisuuden tasa-arvoisessa yhteiskunnassa muotia ei tarvita vaan kaikilla on samanlaiset vaatteet. Suunnittelijat suunnittelivat eri ammattien edustajille omat uniformut ja ajateltiin, että näillä samoilla vaateparsilla tullaan toimeen vuodesta toiseen.

Vaikka 1930-luvun Neuvostoliitossa oli ankaria nälänhätiä ja julma puhdistuskausi, Stalin arvasi, että joitakin porkkanoita on kansalle annettava. Tällöin alettiin kaupunkien uudelle eliitille tarjota uusia luksustuotteita, mm. juhla-vaatteita ja samppanjaa. 

Neuvostoliiton paradokseja on myös se, että ensimmäinen neuvostomuotitalo avattiin Moskovassa toisen maailmansodan aikana, jälleen pahimman kurjuuden keskellä.

Kuitenkin muodin tarpeellisuudesta käytiin keskustelua aivan 1970-luvulle asti. Osa taloustieteilijöistä oli edelleen sitä mieltä että muoti on turhaa eikä se kuulu sosialistiseen talousjärjestelmään.

Tärkeä neuvostomuodin suunnannäyttäjä oli 1950-luvulla avattu Moskovan GUM-tavaratalo, jossa oli oma muotitalo, joka järjesti myös muotinäytöksiä hyvin usein.

Kalle Haatasen vieraana on Uppsalan yliopiston sosiologian emeritusprofessori Jukka Gronow.

 

Lähetykset

  • la 13.8.2016 9.59 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Kuopiolainen Joonas Tolvanen opiskeli perinteistä kiinalaista taistelulajia kungfuta Kiinassa yhteensä parin vuoden ajan.
    Kungfu on olennainen osa kiinalaista kulttuuriperintöä. Sitä opetetaan lukemattomissa kungfu –kouluissa ja myös monissa buddhalaistemppeleissä.
    Kungfu-koulut ovat sisäoppilaitoksia, joissa on usein karut asumisolosuhteet ja hyvin ankara kuri. Ruoka on huonoa ja ruumiillinen kuritus arkipäivää.
    Kalle Haatasen ohjelmassa Joonas Tolvanen kertoo kokemuksistaan kungfu-kouluista ja kiinalaisesta yhteiskunnasta.

  • Kun Suomi joutui luovuttamaan Karjalan Neuvostoliitolle Talvisodan jälkeen, jäi alueelle paljon arvotavaraa, joita Suomi ei ehtinyt evakuoida. Heti sodan jälkeen neuvostoviranomaiset lähettivät Karjalaan Leningradin museoiden asiantuntijoita arvioimaan ja inventoimaan alueen kulttuuriesineistöä.
    Varsinkin kaupunkeihin, Viipuriin, Sortavalaan ja Käkisalmeen jäi paljon arvokasta tavaraa: tauluja, huonekaluja, kirjoja. Monet taideaarteet ovat kadonneet jäljettömiin mutta osa päätyi venäläisiin museoihin. Esimerkiksi Pietarin etnografisessa museossa on kuutisen sataa Karjalasta vietyä esinettä.
    Eremitaasin arkistossa on luetteloitus useita kymmeniä Viipurista tuotuja taide-esineitä.
    Mutta paljon esineistöä on myös kadonnut. Esimerkiksi Viipurista kadonnutta veistosta, joka esitti Mikael Agricolan päätä, ei ole koskaan löytynyt. Jäljettömiin on kadonnut myös kauppias Wahlin arvoviulujen kokoelma.
    Karjalan kannaksella on lähes 90 kartanoa, joiden taide-esineistä ja arvohuonekaluista suurin osa katosi välirauhan aikana teille tietymättömille.
    Taideaarteiden lisäksi Suomi menetti sodassa Karjalan moni-ilmeisen ja rikkaan kulttuuriympäristön, jollaista ei muualla Suomessa ollut.

  • Tuntematon sotilas on käsitteenä irronnut sekä Linnan romaanista että Edwin Laineen elokuvasta, sanoo teatterintutkija Julia Pajunen.  Se on erottunut alkuperäisestä kontekstistaan muistojen ja muistien kasaumaksi. Jokaisella ihmisellä on jokin käsitys Tuntemattomaan vaikka ei olisi lukenut kirjaa tai nähnyt elokuvaa.
    Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaama Tuntematon sotilas aiheutti harvinaisen paljon keskustelua. 
    Keskustelua herätti se, että ohjaaja tulkitsi alkuperäistä teosta radikaalisti ja uusien teatterin keinojen avulla. Se toi Kansallisteatteriin sellaista estetiikkaa, mitä siellä ei ollut ennen nähty.
    Eniten keskustelua nostatti kuitenkin esityksen tapa esittää väkivaltaa. Neuvostoliittolaisia sotilaita esittivät pesukoneet, joita näyttelijät moukaroivat hajalle.
    Kohua herätti varsinkin näytelmän loppukohtaus, jossa nykyjulkkisten kuvia ammuttiin symbolistisesti konepistoolilla.
    Julia Pajunen ihmettelee sitä, että julkisen keskustelun ulkopuolelle jäi joitakin kohtauksia, joissa Linnan tekstiä tulkittiin hyvin voimakkaasti ja totutusta poikkeavalla tavalla. Tällainen oli mm. kohtaus, jossa suomalaissotilaat käyttivät seksuaalisesti hyväkseen venäläisiä naisia.
    Pajusen mukaan Tuntematon sotilas on suomalaisessa kulttuurihistoriassa aivan erityisessä asemassa, koska se tunnetaan niin laajasti ja sitä voidaan käyttää lähes mihin vaan. Esimerkiksi on kirjoitettu yrityksen johtamisopas, jossa eri johtajatyyppejä verrataan Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoihin.
    Vuosikymmenten aikana käsitys Tuntemattoman sotilaan perusajatuksestakin on kääntynyt päälaelleen.   Ilmestyttyään teosta moitittiin upseerien halventamisesta ja jermumentaliteetin hyväksymisestä  Nykyään romaania luetaan kansallisen yhtenäisyyden kuvana.

  • Antiikin yhteiskunnissa matkustettiin varsin paljon. Antiikintutkija Ari Saastamoinen sanoo, että antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten elämä oli jopa liikkuvampaa kuin elämä myöhemmin keskiajalla.
    Vaikka matkustaminen oli etupäässä kauppa- ja virkamatkoja ja sotaretkiä, harrastettiin jo Roomassa jonkinlaisia turistimatkoja. Ylimykset tekivät huvimatkoja kuuluisien nähtävyyksien tai kylpypaikkojen tienoille. Myös parantavien jumalten temppeleille tehtiin terveysmatkoja.
    Massaturismin kritiikki ei ole vain meidän aikamme ilmiö. Jo antiikin roomalaiset arvostelivat turhaa ja pinnallista matkailua.
    Antiikin Kreikassa ja Roomassa kirjoitettiin jo matkaoppaita.
    Antiikin aikana oli myös matkustamista helpottavia järjestelmiä. Matkalla yöpymistä varten tehtiin vastavuoroisia kestiystävyyssopimuksia. Sopimuksen tekijät takasivat toisilleen yösijan ja turvapaikan tarvittaessa. Majatalot olivat huonoja ja likaisia ja niissä harrastettiin prostituutiota. Varakkaampi väki pyrki karttamaan niitä.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Japanin vanhat keisariajan kulttuurimuodot vaikuttavat voimakkaasti nykyajan japanilaiseen taiteeseen ja yhteiskuntaan. sanoo tutkija ja tietokirjailija Minna Eväsoja. Eväsoja on opiskellut Kiotossa useita vuosia teetaidetta, no-teatteria, kukkien asettelua ja kalligrafiaa.

    Japanilainen perinnekulttuuri on hyvin muotosidonnaista. Perinteisessä teatterissa tai teeseremoniassa toistetaan vanhoja kaavoja ja rituaaleja pilkuntarkasti. Tiukat muodot liittyvät myös sivistyneen ihmiseen sosiaalisiin suhteisiin. Keskustelussakin pitää pitäytyä tiukasti tietyissä kohteliaissa fraaseissa.

    Minna Eväsoja kertoo, että japanilainen kulttuuri on länsimaiselle ihmisille monella tavalla yllätyksellinen.

    Eväsojalle yllätyksenä tuli muun muassa se että japanilainen perhe-elämä on hyvin matriarkaalista. Koulutetutkin naiset ovat useimmiten kotirouvia niin kauan kuin lapset asuvat kotona, mutta nainen päättää perheen raha-asioista ja kaikista kotiasioista. Usein naisen varsinainen työura alkaa vasta kun lapset ovat aikuisia.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Michel Foucault'n kirjoituksilla on ollut suuri vaikutus meidän aikamme yhteiskuntatieteelliseen ajatteluun, historiantutkimukseen ja tieteenfilosofiaan. Foucault tutki kriittisesti sitä, miten yhteiskuntamme arkipäiväiset toiminnat ja rakenteet heijastavat vallan käyttöä ja yhteiskunnan hierarkioita. 
    Uusimmassa kirjassaan "Elämän politiikat" Itä-Suomen yliopiston sosiologian professori Ilpo Helén pohtii sitä , miten foucaultlainen ajattelu toimii globalisaation, hyvinvointivaltion, uusliberalismin tai biotalouden analysoinnissa. Foucault´n käsitykset vallasta ja sen rakenteista ovat vaikuttaneet paljon esimerkiksi tutkimukseen digitalisaation vaikutuksesta  yksilönvapauteen. 

  • Väite, että yhteiskuntaluokat olisivat Nyky-Suomesta hävinneet, on pötypuhetta, sanoo kansanedustaja Anna Kontula.
    -Tällä puheella pyritään vain peittämään eriarvoisuutta.
    Kontulan mukaan yhteiskunnassa on edelleen mekanismeja, jotka tuottavat joillekin köyhyyttä ja toisille liikaa varallisuutta.
    -Suomalainen erikoisuus on se että meillä eliitti haluaa kutsua itseään keskiluokaksi.

    Työväenluokalle ominaista on se, että siihen kohdistuu paljon enemmän kontrollitoimia kuin vaikkapa keskiluokkaan.
    - Esimerkiksi yhden henkilön toimeentulotukihakemus saattaa olla 40 sivua pitkä. Siinä hakijalta kysytään sellaisia asioita, jotka viranomainen saisi suoraan toisilta viranomaisilta. Hakijaa siis juoksutetaan turhaan virastosta toiseen hakemaan papereita. Sen sijaan hyvätuloinen voi saada monenlaisia veroetuja ihan vain oman ilmoituksensa perusteella.

    Kontula ihmettelee sitä, miksi hyvätuloiseen luotetaan lähtökohtaisesti enemmän kuin köyhään.
    - Eliitti ja keskiluokka ovat aina olleet sitä mieltä, että työväenluokkaiset ihmiset alkavat heti käyttää hyväksi köyhänapua, kun siihen annetaan mahdollisuus.

    - Keskiluokka ei halua antaa työväenluokalle niitä vapauksia mistä se itse nauttii.

    Lähetykset

  • Raamatun suhde sotaan ja rauhaan on monella tavoin ristiriitainen ja monitulkintainen.
    Vanhassa testamentissa on paljon verisiä sotakuvauksia varsinkin ajalta jolloin Israelin kansa palasi Egyptin orjuudesta ja valloitti takaisin ”luvatun maan”. Nämä sotakertomukset on kirjoitettu israelilaisten Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana. Niiden tehtävänä oli lujittaa kansan identiteettiä aikana, jolloin tärkeä uskonnollinen keskus Jerusalemin temppeli oli tuhottu ja suuri osa väestöstä oli ajettu pakkosiirtolaisuuteen. Israelilaisten tappio Babylonialle haluttiin selittää siten, että se oli Jahven rangaistus jumalastaan vieraantuneelle kansalle.
    Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen sanoo, että Raamatun esittämä apokalyptinen maailmankuva on hyvin houkutteleva ja helposti omaksuttava. Se sama maailmankuva on vaikuttanut jopa Hegelin ja sosialistien ajatteluun. Kun paha kapitalismi tuhotaan viimeisessä taistelussa koittaa parempi onnen aika.
    Raamatun sotien analogioita käytettiin hyväksi myös Suomen viime sotien aikana. Itä-karjalan valloittaminen rinnastettiin Israelin "luvatun maan" valloittamiseen.
    Sodan ja rauhan etiikka on ollut kristinuskolle vaikea jo uskonnon alkuajoista lähtein. Jo Paavalin aikana oli ristiriitaa siitä, miten Rooman armeijaan pitäisi suhtautua ja voiko oikeutettua sotaa olla olemassa.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä