Ykkösaamun kolumni

Elina Yrjölä: Huolestuttaako maahanmuutto? Anna maahanmuuttajalle duunia

  • 5 min
  • toistaiseksi

Alkuun varoitus: tämä kirjoitus saattaa kuohuttaa tunteitanne. Juttu käsittelee maahanmuuttajien työllistymistä. Se ei ole helppo eikä yksinkertainen aihe, mutta minusta meidän on täällä Suomessa ennemmin tai myöhemmin aloitettava tämä keskustelu. Uskon, että mitä aikaisemmin sen teemme ja mitä avoimemmin puhumme, sitä paremmin onnistumme.

Työ on nimittäin parasta kototuttamista.

Työtä tekemällä pääsee mukaan yhteiskuntaan. Tutustuu ihmisiin, löytää ystäviäkin. Oppii vierasta kieltä aika tehokkaasti. Ja mikä parasta, kun ihmisellä on mielekästä tekemistä ja rahaa, hän pysyy todennäköisemmin niin kutsutusti poissa pahanteosta.

Mutta mistä saamme maahanmuuttajille töitä, kun Suomessa on jo valmiiksi työttömiä?

Se onkin vaikea kysymys. On hyvin todennäköistä, että maahanmuuttajat kilpailevat ainakin aluksi jossain määrin samoista työpaikoista kuin suomalaiset. Tutkimusten mukaan (LINKKI EURO JA TALOUS -LEHTEEN, KS. ALLA) maahanmuutto ei kuitenkaan juuri heikennä kantaväestön työllisyystilannetta. Pikemminkin näyttää siltä, että maahanmuutto on omiaan tuomaan talouteen uutta puhtia. Maahanmuuttajat ovat usein taloudellisesti heikossa asemassa maahan tultuaan. Niinpä monilla heistä on kova hinku parantaa asemaansa ja siitä syystä kova hinku myös paiskia hommia.

Tämä näkyy hyvin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa maahanmuuttajien rooli talouskasvussa on iso. Yhdysvallat ei ole ihanneyhteiskunta, mutta todennäköisesti meidän kannattaisi tässä asiassa pyrkiä siihen, missä Yhdysvallat on onnistunut: saamaan maahanmuuttajat töihin tai omia yrityksiä pyörittämään. Silloin maahanmuutto alkaa pikkuhiljaa luoda uutta hyvinvointia ja uusia työpaikkoja kaikille suomalaisille.

Osa maahanmuuttajista on hyvin koulutettuja tai ainakin valmiita kouluttautumaan. Suomessa onkin jo meneillään hankkeita, joissa maahanmuuttajista kurssitetaan vaikkapa tietokoneohjelmoijia, joista on pulaa.

Iso osa maahanmuuttajista sijoittuu kuitenkin hyvin tavallisiin ja arkisiin töihin – jopa sellaisiin, joita suomalaiset eivät halua tehdä. Erään henkilöstöpalveluyrityksen listoilla on pääkaupunkiseudulla pari ja puoli sataa tiskaajaa. Listalla ei tiettävästi ole yhtään suomalaista nimeä.

Mutta kyllä olisi, jos tiskaamisesta maksettaisiin kunnon palkkaa!

Totta. Jos tiskaaminen olisi erittäin hyvin palkattua, siihenkin hommaan hakeutuisi lisää väkeä.

Ja tässä tullaankin maahanmuuttajien työllistymisen toiseen hankalaan kohtaan. Jos haluamme maahanmuuttajille töitä, meidän on hyväksyttävä niin sanotun joustavuuden lisääminen työmarkkinoille.

Tämä merkitsee todennäköisesti esimerkiksi matalapalkkaisten töiden lisääntymistä. On tyypillistä, että työmarkkinoille kielitaidottomina ja vähän koulutettuina tulevat aloittavat matalapalkkaisissa töissä. Siitä he tai viimeistään heidän lapsensa etenevät parempiin paikkoihin, jos työmarkkinat ja muu yhteiskunta toimivat hyvin (LINKKI TALOUSELÄMÄN JUTTUUN, KS. ALLA).

Aihe on suomalaisille vaikea. Me olemme tasavertaisuuden yhteiskunta. Palkka- ja varallisuuserot ovat maailman mittakavassa mitättömän pienet. Meidän on vaikea pitää reiluna sitä, että jonkun palkka on vaikkapa 10 kertaa niin suuri kuin toisen, emmekä me tykkää sitä, mitä jotkut kutsuvat piikayhteiskunnaksi.

Nämä ovat hyviä ja kunniakkaita ajatuksia, joita ei kannata kokonaan hylätä. Mutta tuskin yhteiskunnalle on hyväksi sekään, että maahanmuuttajat vain kuluttavat yhteisiä varoja eivätkä ole omalla työllään mukana kartuttamassa niitä. Ei meidän kannata jättää käyttämättä sitä voimaa, mikä maahanmuuttajissa on. Maahanmuutto hyödyttää Suomea varmimmin silloin, kun saamme tulokkaat mukaan paiskimaan hommia hyvän Suomen puolesta (LINKKI VATTIN TIEDOTTEESEEN, KS. ALLA).

Entä miten tämä tilanne hoidetaan niin, että maahanmuuttajat tosiaan tuottavat hyvinvointia ja työpaikkoja sekä itselleen että muille? Ja että suomalaisillakin on töitä, mutta kuitenkin niin, että töistä maksetaan siedettävää palkkaa?

Yksi selkeä vinkki: aletaan joustaa kielitaitovaatimuksista. Ei liikaa kielikoulutusta vaan äkkiä töihin, sillä siellä oppii suomea juuri sillä tavalla, kuin omissa hommissa pitääkin.

Lopusta meidän kannattaa ryhtyä kiireen vilkkaa keskustelemaan laajasti ja avoimesti, tosiasiat tunnustaen. Meillä on entistä enemmän maahanmuuttajia, eivätkä he kaikki täältä lähde, vaikka joku niin toivoisikin. Niinpä on aika miettiä, miten luomme sellaiset työmarkkinat ja sellaisen yhteiskunnan, että mahdollisimman iso osa tulokkaista pääsee kunnolla mukaan rakentamaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Mistä olemme valmiita luopumaan, ja mistä haluamme ehdottomasti pitää kiinni? Voimmeko hyväksyä vaikkapa matalapalkkatyömarkkinoiden synnyn, jos tiedämme, että matalapalkkaisista töistä on reittejä paremmin palkattuihin?

Ja mitä enemmän maahanmuutto huolestuttaa, sitä innokkaammin tätä keskustelua kannattaa käydä. Työ on parasta kotouttamista ja siksi myös paras yhteiskuntarauhan tae. Ja hei, onhan se myös ihmismäistä koettaa tarjota mahdollisimman monelle tapa hankkia elanto itselleen ja perheelleen, olipa nimi sitten Aino, Natasha tai Fatma.

 

 

LINKKEJÄ:

http://yle.fi/uutiset/yle_selvitti_maahanmuuttajamies_tyollistyy_hyvin__naiseen_verrattuna/8403605

http://yle.fi/uutiset/maahanmuuttajien_tyottomyys_nujerretaan_saksan_mallilla_sanoo_taloustieteilija/8404739

http://www.eurojatalous.fi/fi/2015/5/maahanmuuton-vaikutus-julkiseen-talouteen-riippuu-tyollistymisesta/

 

Lähetykset

  • to 21.7.2016 9.00 • Yle Areena

Jaksot

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

  • Vaaleja häiritsevät niin toiset valtiot, ääriliikkeet kuin yksityiset ihmiset ja keinoja tulee koko ajan lisää. Kohteena voivat olla sekä ehdokkaat että puolueet. Vaalien turvallisuudesta ja luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian ydintä.

  • Hallituksen puoliväliriihi lämpenee tänään. Lähtökohdat välitarkastelulle ovat jotensakin tyydyttävät ja tämän ja ensi vuoden talouskasvu-ennusteita hilataan koko ajan ylöspäin. Sinänsä on toki hyvä, että uskotaan parempaan. Se on omiaan hälventämään apatian tunnelmaa, joka maata on vuosikaudet vaivannut.

  • Helsingin Sanomat kertoi hiljattain 77-vuotiaasta leskirouvasta, joka oli houkuteltu pankissa tekemään hölmöjä sijoituksia. Kokematon asiakas ei ollut ymmärtänyt, että pankin suosittelemista osakekaupoista seuraisi valtava verolasku. Arvopaperilautakunta määräsikin pankin maksamaan korvauksia.
    Tällaisia kielteisiä uutisia sijoituspalveluista on saatu viime aikoina lukea muitakin.
    Finanssivalvonta varoitti ja mätkäisi maaliskuussa rapsut neljälle yhtiölle, joiden vanhuksille antama neuvonta oli järjestetty puutteellisesti. Suurimman, miljoonan euron maksun, sai Nordea, jonka asiakas myös 77-vuotias leskirouva oli.
    Eikä tarvitse kuin mennä viime vuoteen, kun otsikoissa pyörivät pankkien veronkiertopuuhat Panamassa ja sitä ennen Luxemburgissa.
    Negatiivinen julkisuus keskittyy toki pieneen osaan finanssiyhtiöiden toiminnasta. Mutta ne eivät ole tyhjästä temmattuja. Voitontavoittelu varsinkin sijoitustuotteiden kaupalla on mennyt osin liian pitkälle. Monet tuntuvat jo ajattelevan, että maailma olisi parempi ilman pankkiireja.
    Piiloon on jäänyt se myönteinen panos, joka finanssialalla yhteiskuntien vaurastumisessa kiistatta on. Rahoitusalan tehtävänä on kanavoida varallisuutta säästäjiltä investoijille. Harva meistä voisi ostaa omaa kotia ilman asuntolainaa, jonka pankki rahoittaa talletuksilla. Yritysten kasvu olisi paljon hitaampaa ilman lainoittajia. Eläkkeet jäisivät paljon pienemmiksi ilman sijoitustuottoja.
    Välitystehtävä on kuitenkin luottamustehtävä. Jos luottamus katoaa, on finanssiala pulassa, vaikka tekisikin edelleen voittoa.
    Tämä ymmärretään maailman finanssipäättäjien pöydissä. Alan ammattilaisten suurin yhteisö, CFA Institute, kysyi vastikään finanssijohtajilta, synnyttääkö varainhoito heistä merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Vain 11 prosenttia, joka yhdeksäs, uskoi, että heidän työllään on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
    Suomessa tuudittaudutaan helposti siihen, että meillä finanssiala ei ole kohdannut skandaaleja, jotka olisivat romuttaneet luottamuksen tyystin. Esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna sijoitusneuvojiin luotetaan Suomessa enemmän.
    Ajan merkit ovat kuitenkin selvät. Uhkakuvana on finanssialan muuntuminen ammattikunnaksi, jonne hakeutuvat vain häikäilemättömimmät rahahaukat. Ne, joita ei haittaa muiden pilkka, kunhan palkka on riittävän hyvä.
    Se olisi paha takaisku Suomessa, jossa finanssialan palveluita tarvitaan enemmän ja enemmän. Suuri osa varallisuudesta on vanhemmilla ikäluokilla. Heidän on hoidettava rahojaan viisaasti ja osattava siirtää sitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tottumusta finanssipalveluiden käytöstä ei kuitenkaan monella ole. Haussa on luotettava kumppani.
    Yksinkertainen parannuskeino olisi lisätä etiikkasisältöjä alan koulutukseen ja tutkimukseen. Olin hämmästynyt, kun etsin verkosta suomenkielisiä julkaisuja aiheesta "finanssialan etiikka". Sain vain kaksi osumaa.
    Teema loistaa poissaolollaan myös suomalaisten sijoitusneuvojien tutkinnosta. Toisin kuin kilpailijamaissa, suomalaisten oppikirjoista puuttuvat etiikkaopinnot tyystin.
    Tietenkään pelkät luennot eivät riitä. Toimintatapa, joka lähtee asiakkaan eikä myyjän tarpeista, on istutettava koko alan toimintakulttuuriin. Ihmisten täytyisi voida luottaa sijoitusneuvojaan kuin lääkäriin tai asianajajaan, luotettuun naiseen tai mieheen.
    Finanssiyhtiöt voivat parhaimmillaan olla arvostettu osa yhteiskuntaa. Unelmien mahdollistaja ja vaurastumisen siivittäjä. Mutta siihen rooliin kasvaminen edellyttää nähdäkseni ajassamme elävän epäluulon havaitsemista ja luottamuksen synnyttämistä aidoilla teoilla.

  • Joskus jooga voi auttaa päihittämään riippuvaisuuden jopa kovista huumeista. Jooga yksin ei kuitenkaan riitä. Kolumnisti Maria Markus kertoo, mitä tarvitaan lisäksi.

  • Kun sote siirtyy maakuntiin, kuntapäättäjille jää "vain koulutus". Ei silti kannata kuvitella, että koulutus olisi politiikan osa-alue, josta kaikki ovat samanmielisiä, kirjoittaa toimittaja-yrittäjä Reetta Räty.

  • Kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii Lutherin ongelmallista suhdetta juutalaisiin.

  • Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii propagandan tehoa. Sosiaalinen media on muuttanut julkisuuden ja poliitikkojen suhteen, hän sanoo.

  • Kolumnistivuorossa on kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist. Hän pitää puolustuspuheen tieteelle.

  • Ulkoministeriön tutkija Sinikukka Saari pohtii Venäjän ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suhteita.

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä