Ykkösaamun kolumni

Elina Yrjölä: Huolestuttaako maahanmuutto? Anna maahanmuuttajalle duunia

  • 5 min
  • toistaiseksi

Alkuun varoitus: tämä kirjoitus saattaa kuohuttaa tunteitanne. Juttu käsittelee maahanmuuttajien työllistymistä. Se ei ole helppo eikä yksinkertainen aihe, mutta minusta meidän on täällä Suomessa ennemmin tai myöhemmin aloitettava tämä keskustelu. Uskon, että mitä aikaisemmin sen teemme ja mitä avoimemmin puhumme, sitä paremmin onnistumme.

Työ on nimittäin parasta kototuttamista.

Työtä tekemällä pääsee mukaan yhteiskuntaan. Tutustuu ihmisiin, löytää ystäviäkin. Oppii vierasta kieltä aika tehokkaasti. Ja mikä parasta, kun ihmisellä on mielekästä tekemistä ja rahaa, hän pysyy todennäköisemmin niin kutsutusti poissa pahanteosta.

Mutta mistä saamme maahanmuuttajille töitä, kun Suomessa on jo valmiiksi työttömiä?

Se onkin vaikea kysymys. On hyvin todennäköistä, että maahanmuuttajat kilpailevat ainakin aluksi jossain määrin samoista työpaikoista kuin suomalaiset. Tutkimusten mukaan (LINKKI EURO JA TALOUS -LEHTEEN, KS. ALLA) maahanmuutto ei kuitenkaan juuri heikennä kantaväestön työllisyystilannetta. Pikemminkin näyttää siltä, että maahanmuutto on omiaan tuomaan talouteen uutta puhtia. Maahanmuuttajat ovat usein taloudellisesti heikossa asemassa maahan tultuaan. Niinpä monilla heistä on kova hinku parantaa asemaansa ja siitä syystä kova hinku myös paiskia hommia.

Tämä näkyy hyvin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa maahanmuuttajien rooli talouskasvussa on iso. Yhdysvallat ei ole ihanneyhteiskunta, mutta todennäköisesti meidän kannattaisi tässä asiassa pyrkiä siihen, missä Yhdysvallat on onnistunut: saamaan maahanmuuttajat töihin tai omia yrityksiä pyörittämään. Silloin maahanmuutto alkaa pikkuhiljaa luoda uutta hyvinvointia ja uusia työpaikkoja kaikille suomalaisille.

Osa maahanmuuttajista on hyvin koulutettuja tai ainakin valmiita kouluttautumaan. Suomessa onkin jo meneillään hankkeita, joissa maahanmuuttajista kurssitetaan vaikkapa tietokoneohjelmoijia, joista on pulaa.

Iso osa maahanmuuttajista sijoittuu kuitenkin hyvin tavallisiin ja arkisiin töihin – jopa sellaisiin, joita suomalaiset eivät halua tehdä. Erään henkilöstöpalveluyrityksen listoilla on pääkaupunkiseudulla pari ja puoli sataa tiskaajaa. Listalla ei tiettävästi ole yhtään suomalaista nimeä.

Mutta kyllä olisi, jos tiskaamisesta maksettaisiin kunnon palkkaa!

Totta. Jos tiskaaminen olisi erittäin hyvin palkattua, siihenkin hommaan hakeutuisi lisää väkeä.

Ja tässä tullaankin maahanmuuttajien työllistymisen toiseen hankalaan kohtaan. Jos haluamme maahanmuuttajille töitä, meidän on hyväksyttävä niin sanotun joustavuuden lisääminen työmarkkinoille.

Tämä merkitsee todennäköisesti esimerkiksi matalapalkkaisten töiden lisääntymistä. On tyypillistä, että työmarkkinoille kielitaidottomina ja vähän koulutettuina tulevat aloittavat matalapalkkaisissa töissä. Siitä he tai viimeistään heidän lapsensa etenevät parempiin paikkoihin, jos työmarkkinat ja muu yhteiskunta toimivat hyvin (LINKKI TALOUSELÄMÄN JUTTUUN, KS. ALLA).

Aihe on suomalaisille vaikea. Me olemme tasavertaisuuden yhteiskunta. Palkka- ja varallisuuserot ovat maailman mittakavassa mitättömän pienet. Meidän on vaikea pitää reiluna sitä, että jonkun palkka on vaikkapa 10 kertaa niin suuri kuin toisen, emmekä me tykkää sitä, mitä jotkut kutsuvat piikayhteiskunnaksi.

Nämä ovat hyviä ja kunniakkaita ajatuksia, joita ei kannata kokonaan hylätä. Mutta tuskin yhteiskunnalle on hyväksi sekään, että maahanmuuttajat vain kuluttavat yhteisiä varoja eivätkä ole omalla työllään mukana kartuttamassa niitä. Ei meidän kannata jättää käyttämättä sitä voimaa, mikä maahanmuuttajissa on. Maahanmuutto hyödyttää Suomea varmimmin silloin, kun saamme tulokkaat mukaan paiskimaan hommia hyvän Suomen puolesta (LINKKI VATTIN TIEDOTTEESEEN, KS. ALLA).

Entä miten tämä tilanne hoidetaan niin, että maahanmuuttajat tosiaan tuottavat hyvinvointia ja työpaikkoja sekä itselleen että muille? Ja että suomalaisillakin on töitä, mutta kuitenkin niin, että töistä maksetaan siedettävää palkkaa?

Yksi selkeä vinkki: aletaan joustaa kielitaitovaatimuksista. Ei liikaa kielikoulutusta vaan äkkiä töihin, sillä siellä oppii suomea juuri sillä tavalla, kuin omissa hommissa pitääkin.

Lopusta meidän kannattaa ryhtyä kiireen vilkkaa keskustelemaan laajasti ja avoimesti, tosiasiat tunnustaen. Meillä on entistä enemmän maahanmuuttajia, eivätkä he kaikki täältä lähde, vaikka joku niin toivoisikin. Niinpä on aika miettiä, miten luomme sellaiset työmarkkinat ja sellaisen yhteiskunnan, että mahdollisimman iso osa tulokkaista pääsee kunnolla mukaan rakentamaan suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Mistä olemme valmiita luopumaan, ja mistä haluamme ehdottomasti pitää kiinni? Voimmeko hyväksyä vaikkapa matalapalkkatyömarkkinoiden synnyn, jos tiedämme, että matalapalkkaisista töistä on reittejä paremmin palkattuihin?

Ja mitä enemmän maahanmuutto huolestuttaa, sitä innokkaammin tätä keskustelua kannattaa käydä. Työ on parasta kotouttamista ja siksi myös paras yhteiskuntarauhan tae. Ja hei, onhan se myös ihmismäistä koettaa tarjota mahdollisimman monelle tapa hankkia elanto itselleen ja perheelleen, olipa nimi sitten Aino, Natasha tai Fatma.

 

 

LINKKEJÄ:

http://yle.fi/uutiset/yle_selvitti_maahanmuuttajamies_tyollistyy_hyvin__naiseen_verrattuna/8403605

http://yle.fi/uutiset/maahanmuuttajien_tyottomyys_nujerretaan_saksan_mallilla_sanoo_taloustieteilija/8404739

http://www.eurojatalous.fi/fi/2015/5/maahanmuuton-vaikutus-julkiseen-talouteen-riippuu-tyollistymisesta/

 

Lähetykset

  • to 21.7.2016 9.00 • Yle Areena

Jaksot

  • Kolumnisti Marko Kilpi pohtii huumausaineiden käyttöä ennen ja nyt. Kilpi on on poliisi, jonka havainnot ja päätelmät usein muuttuvat materiaaliksi kaunokirjallisiin tuotoksiin ja käsikirjoituksiin.

  • Viestintäyrittäjä Heidi Hammarsten pohtii kolumnissaan voiko numeroilla johtaa ihmisiä.

  • Turpobloggaaja Janne "Rysky" Riiheläisen aiheena on uudenlaisen ajan vaatima uudenlainen maanpuolustus. Muutoksen tarpeen on tuonut ennen kaikkea Venäjän muuttunut toiminta.

  • Samalla kun vanhoja työpaikkoja katoaa, uusia syntyy. Mutta ne eivät synny Suomeen, jos järjestelmä pidetään jäykkänä ja innovaatioita estävänä, kirjoittaa Anne Brunila.

  • Maanantain kolumnisti on kirjailija, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth. Hänen aiheenaan on epäonnistunut terveyspolitiikka.

  • Työllisyysaste ei ratkaisevasti nouse, mutta korjauskeinoiksi sosiaalisen eheyden haasteeseen tarjotaan aina samaa vanhaa: työ ja kannustimet. Väestö eriytyy pysyvästi, jos vaihtoehtoja ei oikeasti pian haeta, kirjoittaa Juho Saari.

  • Aamun kolumnisti on Matias Möttölä. Hän pohdiskelee sijoitusneuvojien työtä.

  • Noin kaksi kolmasosaa suomalaismiehistä ei lue naisten kirjoittamia kirjoja. Ilmiö ei ole vain suomalainen. Miksi miehet vierastavat naisten tuottamaa tekstiä, pohtii kolumnisti Maria Pettersson.

  • Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kirvoitti toisenlaista lopputulosta toivoneiden suusta pettyneitä kommentteja demokratian toimimattomuudesta. Kolumnistimme Sinikukka Saari sanoo demokratian silti nytkin toimineen ja muistuttaa, että sen luonteeseen kuuluu epävarmuus ja yllätyksen mahdollisuus. Saari pohtii, että rajutkin muutokset voivat lopulta johtaa entistä toimivimpiin kompromisseihin.

  • Kolumnisti Erkki Virtasen aiheena on naisten ja miesten palkkaero - tai oikeammin nyt jo käytännössä toteutunut samapalkkaisuus. Hän myös kysyy, onko totuudella merkitystä?

  • Uusi puritanismi pelkää pahan saastutusta ja menettää samalla mahdollisuutensa tuntea vihollisensa. Kyseessä ei ole vain sananvapaus, vaan laajempi käsitys uuspuritanismista eli allergisuus kaikelle epäilyttävälle, pohdiskelee tietokirjailija, toimittaja Jani Kaaro.

  • Tiistaikolumnisti Roope Mokka: elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa: emme tiedä mitä tehdä ennennäkemättömän yltäkylläisyyden edessä.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä