Ykkösaamun kolumni

Jussi Viitala: Luomakunnan kruunu?

  • 6 min
  • toistaiseksi

Onhan ihminen luomakunnan älykkäin laji? Vastaukseni on varsin savolainen: Saattaapa olla, mutta saattaa olla olemattakin. Ainakaan älykkyystesteillä asiaa ei voi selvittää. Nehän mittaavat varsin kapeaa, jos kohta merkityksellistä osa-aluetta vain ihmisen kognitiivisista kyvyistä. Tosin se ennustaa varsin hyvin elämässä menestymistä. Toronton yliopiston Keth E. Stanovich työtovereineen kuitenkin muutama vuosi sitten osoitti, että rationaalisuus ja älykkyysosamäärä korreloivat hyvin heikosti. Se tarkoittaa, ettei korkea älykkyysosamäärä ole juuri minkäänlainen suoja typeryyttä tai mielen pimeyttä ja huonoja ratkaisuja vastaan. Itse asiassa todella suurten tyhmyyksien tekoon vaaditaan huomattavan korkeaa älykkyysosamäärää.

Mitä älykkyys oikeastaan on? Howard Gardner esitti vuonna 1983, että ihmisellä on 8½ eri älyn lajia. Niitä ovat kielellinen, matemaattis-looginen, musiikillinen, avaruudellinen ja visuaalinen, liikunnallinen, intrapsyykkinen eli itsensä tajuaminen, interpsyykkinen eli sosiaalinen ja naturalistinen älykkyys ja ehkä myös eksistentiaalinen äly (se puolikas). Näistä lahjakkuuden lajeista rakentuvat ihmisten erilaiset älykkyysprofiilit. Myöhemmin Gardner ehdotti vielä joukkoa muita älyn lajeja. Miten monta ja miten painottunutta kognitiivisten kykyjen eri muotoa muilla lajeilla on? Kukaan ei tiedä. Niiden äly on oletettavasti kuitenkin erilaista kuin meillä. Tältä pohjalta lajien älykkyyksien vertailulle ei ole perusteita.

Mitä aivojen koosta voidaan päätellä? Sillä perusteella suuret valaat 6-8-kiloisine aivoineen ovat kirkkaasti johdossa. Norsutkin 4-5-kilollaan ovat kaukana ihmisen 1,3 kilon edellä. Pullokuonodelfiinillä ja maitovalaallakin on lähes kaksikiloiset aivot. Myös aivojen poimuttuneisuus usein liitetään älykkyyteen. Taaskin valaiden aivot ovat kertaluokkaa ihmisen aivoja poimuisemmat parhaana miekkavalas, ja norsuillakin on ihmistä enemmän poimuja aivoissaan.

Aivojen hermosolujen lukumäärässä kai ihminen sentään pärjää vähän paremmin, sillä ihmisen aivojen hermosolut ovat pienempiä kuin useimmilla muilla suuriaivoisilla lajeilla. Niitä mahtuu kalloomme noin 90 miljardia. Joillakin muilla lajeilla on esitetty suurempiakin lukumääriä. Tosin ihmislajin sisällä hermosolujen lukumäärä korreloi verraten löyhästi älykkyyden kanssa. Tiedetään tapauksia, joissa älykkäällä, hyvin menestyneellä henkilöllä on ollut vain puolet ihmisen normaalista aivosolumäärästä. Aivojen koon suhteessa ruumiinpainoon on usein esitetty selittävän älykkyyttä, mutta ei silläkään keinolla saada ihmistä ykköseksi. Päästäinen ja hiiri menevät ihmisen edelle, ja niitä tuskin pidetään hengen jättiläisinä.

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on selvinnyt, että aivojen kuorikerroksen tähtisoluilla on paljon tekemistä älykkyyden kanssa. Tähtisolut kuuluvat hermosolujen tuki- eli glia–soluihin. Ne ovat aivojen ja verenkierron rajapinta ja päättävät, mitkä aineet verenkierrosta pääsevät hermosoluihin. Hermosolujen väliset kontaktit – synapsit – syntyvät vain tähtisolujen ohjauksessa. Tähtisolun haara ympäröi jokaista synapsia ja poistaa ärsykkeen kulusta yli jääneen välittäjäaineen. Näin ne kuuntelevat hermosolujen toimintaa. Ne voivat myös estää tai vahvistaa synapsien toimintaa ja yhteistyötä tehden ja keskenään välittäjäaineiden avulla keskustellen ne tahdistavat hermosoluja. Ne ohjaavat myös uusien hermosolujen syntyä esimerkiksi muistijäljen syntyessä ja ohjaavat verenkiertoa aktiivisille aivojen alueille. Ensimmäisiä vinkkejä niiden roolista saatiin, kun huomattiin Einsteinin aivojen kuoressa olevan enemmän tähtisoluja kuin ihmisillä keskimäärin. (Einsteinhan testamenttasi ruumiinsa tutkimukselle.)

Tähtisolut ovat tosiaan oppimisen ja oivalluksen työkaluja. Hiirellä on vain yksi tähtisolu kahta hermosolua kohden. Ihmisellä on jokaista hermosolua kohti keskimäärin kaksi tähtisolua. Ihmisen tähtisoluindeksi on siis 2 ja hiiren 0,5. Mitä pitää ajatella siitä, että pullokuonodelfiinin tähtisoluindeksi on 3, sillivalaan 4,5 ja ryhävalaan vielä korkeampi? Olisiko niin, että maapallon valtiaslaji olisi aivan joku muu, jos delfiineillä olisi ihmisen käden tasoinen työkalu tekniikan kehittämiseen. Niillä olisi ollut jo 20 miljoonaa vuotta kehittää vaikka mitä.

Olipa mikä laji tahansa luomakunnan älykkäin tai viisain tai rationaalisin, niin ihminen on joka tapauksessa luonut kätevien käsiensä ja puhekyvyn varassa kehittyneimmän teknisen kulttuurin. Siitä syystä ihminen tietää ja vaikuttaa maailman asioihin enemmän kuin mikään muu laji. Siksi meidän vastuumme on suurin. Kannattaa kuitenkin suhtautua arvostuksella pallomme muihin älykkäisiin lajeihin. Ei sitä koskaan varmasti tiedä, vaikka joku niistä olisi viisaampi kuin me. Ainakaan uhanalainen tila, johon olemme maapallomme ajaneet, ei kerro lajimme kovin suuresta viisaudesta. Tällä hetkellä tuntuu jopa perustellulta tituleerata ihmistä luomakunnan kruunun sijasta luomakunnan syöpäkasvaimeksi.

Jussi Viitala on eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija

Lähetykset

  • to 28.7.2016 8.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että enemmistö pitää henkilökohtaista arvovapautta oikeudenmukaisempana kuin sosiaalista arvoyhtenäisyyttä. Itsemääräämiseen uskovassa tasavallassa kokoava arvokkuus voidaankin löytää vain elämänarvojen perustason yläpuolelta.

  • Politiikka vaikuttaa talouteen. Brexit, Trump tai Kreikan tilanne vaikuttavat kursseihin suoraan. Populismin nousu on tehnyt ennustettavuudesta vaikeampaa. Sijoittajan kannattaa seurata uutisia ja pitää pää kylmänä.

  • Onko esteellisyyden käsite yksiselitteinen? Läheinen pikkuserkku voi olla syy jäävätä itsensä päätöksenteosta .
    Ykkösaamun tiistaikolumnisti Erkki Virtanen

  • Jos toimittaja ei osaa kirjoittaa neutraalisti, annetaanko homma robotille? Ykkösaamun kolumnisti Jani Kaaro pohtii, voiko natseista puhua neutraalisti?

  • Turvallisuuspolitiikasta bloggaava Janne "Rysky" Riiheläinen arvioi Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin kauden alkua. Riiheläisen mukaan Trump on aiheuttanut eräänlaisen epäjatkuvuustilan kansainvälisessä politiikassa ja Yhdysvallat on menettänyt ison osan ns. pehmeästä voimastaan.

  • Toimittaja ja yrittäjä Reetta Räty on jo pitkään ihmetellyt, miksi suhtaudumme niin kriittisesti itseemme. Kriisitunnelmaa lietsotaan maassa, joka sijoittuu kärkeen kansainvälisissä vertailuissa turvallisuudessa, onnellisuudessa, koulutuksessa, korruption vähäisyydessä, äitinä olemisessa, toisiinsa luottamisessa, tyytyväisyydessä, tasa-arvossa, Räty kirjoittaa.

  • Kolumnistimme, Lapin yliopiston tutkija Saara Tervaniemi kertoo, mistä saamelaisuudessa ja saamelaisten kansallispäivässä (6.2.) on kyse. Saamelaiset ovat odottaneet useamman eliniän, että heidän asemaansa koskevat sopimukset muuttuisivat käytännöksi, saamelaistutkija muistuttaa.

  • Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari pohtii kolumnissaan kansalaisten valintojen merkitystä sosiaalipolitiikassa. Hän toteaa, ettei kansaa voi pakottaa elämään terveellisesti.

  • Lukeminen ei ole vain hauskaa, vaan se on eloonjäämistaito. Informaatioyhteiskunnassa ei voi pärjätä ilman kykyä omaksua tietoa ja tarkastella sitä monelta kantilta. Kolunistina on kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi

  • Kasvava vanhusväestö vie meidät uuteen aikaan. Jos pelaamme korttimme nyt oikein, se voi muuttaa kaiken parempaan suuntaan, väittää kolumnistimme tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jani Kaaro.

  • Kolumnistimme, ulkoministeriön erikoistutkija Sinikukka Saari kirjoittaa kolumnissaan Nato-jahkailusta ja tunnustautuu sellaiseksi itsekin.

  • Perustulokokeilun myötä kaksituhatta ihmistä saa kahden vuoden ajan eräänlaista kansalaispalkkaa. Riittävätkö valtion rahat kokeilua suurempaan toteutukseen, kysyy kolumnistimme Erkki Virtanen

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä