Ykkösaamun kolumni

Jussi Viitala: Luomakunnan kruunu?

  • 6 min
  • toistaiseksi

Onhan ihminen luomakunnan älykkäin laji? Vastaukseni on varsin savolainen: Saattaapa olla, mutta saattaa olla olemattakin. Ainakaan älykkyystesteillä asiaa ei voi selvittää. Nehän mittaavat varsin kapeaa, jos kohta merkityksellistä osa-aluetta vain ihmisen kognitiivisista kyvyistä. Tosin se ennustaa varsin hyvin elämässä menestymistä. Toronton yliopiston Keth E. Stanovich työtovereineen kuitenkin muutama vuosi sitten osoitti, että rationaalisuus ja älykkyysosamäärä korreloivat hyvin heikosti. Se tarkoittaa, ettei korkea älykkyysosamäärä ole juuri minkäänlainen suoja typeryyttä tai mielen pimeyttä ja huonoja ratkaisuja vastaan. Itse asiassa todella suurten tyhmyyksien tekoon vaaditaan huomattavan korkeaa älykkyysosamäärää.

Mitä älykkyys oikeastaan on? Howard Gardner esitti vuonna 1983, että ihmisellä on 8½ eri älyn lajia. Niitä ovat kielellinen, matemaattis-looginen, musiikillinen, avaruudellinen ja visuaalinen, liikunnallinen, intrapsyykkinen eli itsensä tajuaminen, interpsyykkinen eli sosiaalinen ja naturalistinen älykkyys ja ehkä myös eksistentiaalinen äly (se puolikas). Näistä lahjakkuuden lajeista rakentuvat ihmisten erilaiset älykkyysprofiilit. Myöhemmin Gardner ehdotti vielä joukkoa muita älyn lajeja. Miten monta ja miten painottunutta kognitiivisten kykyjen eri muotoa muilla lajeilla on? Kukaan ei tiedä. Niiden äly on oletettavasti kuitenkin erilaista kuin meillä. Tältä pohjalta lajien älykkyyksien vertailulle ei ole perusteita.

Mitä aivojen koosta voidaan päätellä? Sillä perusteella suuret valaat 6-8-kiloisine aivoineen ovat kirkkaasti johdossa. Norsutkin 4-5-kilollaan ovat kaukana ihmisen 1,3 kilon edellä. Pullokuonodelfiinillä ja maitovalaallakin on lähes kaksikiloiset aivot. Myös aivojen poimuttuneisuus usein liitetään älykkyyteen. Taaskin valaiden aivot ovat kertaluokkaa ihmisen aivoja poimuisemmat parhaana miekkavalas, ja norsuillakin on ihmistä enemmän poimuja aivoissaan.

Aivojen hermosolujen lukumäärässä kai ihminen sentään pärjää vähän paremmin, sillä ihmisen aivojen hermosolut ovat pienempiä kuin useimmilla muilla suuriaivoisilla lajeilla. Niitä mahtuu kalloomme noin 90 miljardia. Joillakin muilla lajeilla on esitetty suurempiakin lukumääriä. Tosin ihmislajin sisällä hermosolujen lukumäärä korreloi verraten löyhästi älykkyyden kanssa. Tiedetään tapauksia, joissa älykkäällä, hyvin menestyneellä henkilöllä on ollut vain puolet ihmisen normaalista aivosolumäärästä. Aivojen koon suhteessa ruumiinpainoon on usein esitetty selittävän älykkyyttä, mutta ei silläkään keinolla saada ihmistä ykköseksi. Päästäinen ja hiiri menevät ihmisen edelle, ja niitä tuskin pidetään hengen jättiläisinä.

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on selvinnyt, että aivojen kuorikerroksen tähtisoluilla on paljon tekemistä älykkyyden kanssa. Tähtisolut kuuluvat hermosolujen tuki- eli glia–soluihin. Ne ovat aivojen ja verenkierron rajapinta ja päättävät, mitkä aineet verenkierrosta pääsevät hermosoluihin. Hermosolujen väliset kontaktit – synapsit – syntyvät vain tähtisolujen ohjauksessa. Tähtisolun haara ympäröi jokaista synapsia ja poistaa ärsykkeen kulusta yli jääneen välittäjäaineen. Näin ne kuuntelevat hermosolujen toimintaa. Ne voivat myös estää tai vahvistaa synapsien toimintaa ja yhteistyötä tehden ja keskenään välittäjäaineiden avulla keskustellen ne tahdistavat hermosoluja. Ne ohjaavat myös uusien hermosolujen syntyä esimerkiksi muistijäljen syntyessä ja ohjaavat verenkiertoa aktiivisille aivojen alueille. Ensimmäisiä vinkkejä niiden roolista saatiin, kun huomattiin Einsteinin aivojen kuoressa olevan enemmän tähtisoluja kuin ihmisillä keskimäärin. (Einsteinhan testamenttasi ruumiinsa tutkimukselle.)

Tähtisolut ovat tosiaan oppimisen ja oivalluksen työkaluja. Hiirellä on vain yksi tähtisolu kahta hermosolua kohden. Ihmisellä on jokaista hermosolua kohti keskimäärin kaksi tähtisolua. Ihmisen tähtisoluindeksi on siis 2 ja hiiren 0,5. Mitä pitää ajatella siitä, että pullokuonodelfiinin tähtisoluindeksi on 3, sillivalaan 4,5 ja ryhävalaan vielä korkeampi? Olisiko niin, että maapallon valtiaslaji olisi aivan joku muu, jos delfiineillä olisi ihmisen käden tasoinen työkalu tekniikan kehittämiseen. Niillä olisi ollut jo 20 miljoonaa vuotta kehittää vaikka mitä.

Olipa mikä laji tahansa luomakunnan älykkäin tai viisain tai rationaalisin, niin ihminen on joka tapauksessa luonut kätevien käsiensä ja puhekyvyn varassa kehittyneimmän teknisen kulttuurin. Siitä syystä ihminen tietää ja vaikuttaa maailman asioihin enemmän kuin mikään muu laji. Siksi meidän vastuumme on suurin. Kannattaa kuitenkin suhtautua arvostuksella pallomme muihin älykkäisiin lajeihin. Ei sitä koskaan varmasti tiedä, vaikka joku niistä olisi viisaampi kuin me. Ainakaan uhanalainen tila, johon olemme maapallomme ajaneet, ei kerro lajimme kovin suuresta viisaudesta. Tällä hetkellä tuntuu jopa perustellulta tituleerata ihmistä luomakunnan kruunun sijasta luomakunnan syöpäkasvaimeksi.

Jussi Viitala on eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija

Lähetykset

  • to 28.7.2016 8.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Kolumnisti Marko Kilpi pohtii huumausaineiden käyttöä ennen ja nyt. Kilpi on on poliisi, jonka havainnot ja päätelmät usein muuttuvat materiaaliksi kaunokirjallisiin tuotoksiin ja käsikirjoituksiin.

  • Viestintäyrittäjä Heidi Hammarsten pohtii kolumnissaan voiko numeroilla johtaa ihmisiä.

  • Turpobloggaaja Janne "Rysky" Riiheläisen aiheena on uudenlaisen ajan vaatima uudenlainen maanpuolustus. Muutoksen tarpeen on tuonut ennen kaikkea Venäjän muuttunut toiminta.

  • Samalla kun vanhoja työpaikkoja katoaa, uusia syntyy. Mutta ne eivät synny Suomeen, jos järjestelmä pidetään jäykkänä ja innovaatioita estävänä, kirjoittaa Anne Brunila.

  • Maanantain kolumnisti on kirjailija, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth. Hänen aiheenaan on epäonnistunut terveyspolitiikka.

  • Työllisyysaste ei ratkaisevasti nouse, mutta korjauskeinoiksi sosiaalisen eheyden haasteeseen tarjotaan aina samaa vanhaa: työ ja kannustimet. Väestö eriytyy pysyvästi, jos vaihtoehtoja ei oikeasti pian haeta, kirjoittaa Juho Saari.

  • Aamun kolumnisti on Matias Möttölä. Hän pohdiskelee sijoitusneuvojien työtä.

  • Noin kaksi kolmasosaa suomalaismiehistä ei lue naisten kirjoittamia kirjoja. Ilmiö ei ole vain suomalainen. Miksi miehet vierastavat naisten tuottamaa tekstiä, pohtii kolumnisti Maria Pettersson.

  • Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kirvoitti toisenlaista lopputulosta toivoneiden suusta pettyneitä kommentteja demokratian toimimattomuudesta. Kolumnistimme Sinikukka Saari sanoo demokratian silti nytkin toimineen ja muistuttaa, että sen luonteeseen kuuluu epävarmuus ja yllätyksen mahdollisuus. Saari pohtii, että rajutkin muutokset voivat lopulta johtaa entistä toimivimpiin kompromisseihin.

  • Kolumnisti Erkki Virtasen aiheena on naisten ja miesten palkkaero - tai oikeammin nyt jo käytännössä toteutunut samapalkkaisuus. Hän myös kysyy, onko totuudella merkitystä?

  • Uusi puritanismi pelkää pahan saastutusta ja menettää samalla mahdollisuutensa tuntea vihollisensa. Kyseessä ei ole vain sananvapaus, vaan laajempi käsitys uuspuritanismista eli allergisuus kaikelle epäilyttävälle, pohdiskelee tietokirjailija, toimittaja Jani Kaaro.

  • Tiistaikolumnisti Roope Mokka: elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa: emme tiedä mitä tehdä ennennäkemättömän yltäkylläisyyden edessä.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä