Ykkösaamun kolumni

Jussi Viitala: Luomakunnan kruunu?

  • 6 min
  • toistaiseksi

Onhan ihminen luomakunnan älykkäin laji? Vastaukseni on varsin savolainen: Saattaapa olla, mutta saattaa olla olemattakin. Ainakaan älykkyystesteillä asiaa ei voi selvittää. Nehän mittaavat varsin kapeaa, jos kohta merkityksellistä osa-aluetta vain ihmisen kognitiivisista kyvyistä. Tosin se ennustaa varsin hyvin elämässä menestymistä. Toronton yliopiston Keth E. Stanovich työtovereineen kuitenkin muutama vuosi sitten osoitti, että rationaalisuus ja älykkyysosamäärä korreloivat hyvin heikosti. Se tarkoittaa, ettei korkea älykkyysosamäärä ole juuri minkäänlainen suoja typeryyttä tai mielen pimeyttä ja huonoja ratkaisuja vastaan. Itse asiassa todella suurten tyhmyyksien tekoon vaaditaan huomattavan korkeaa älykkyysosamäärää.

Mitä älykkyys oikeastaan on? Howard Gardner esitti vuonna 1983, että ihmisellä on 8½ eri älyn lajia. Niitä ovat kielellinen, matemaattis-looginen, musiikillinen, avaruudellinen ja visuaalinen, liikunnallinen, intrapsyykkinen eli itsensä tajuaminen, interpsyykkinen eli sosiaalinen ja naturalistinen älykkyys ja ehkä myös eksistentiaalinen äly (se puolikas). Näistä lahjakkuuden lajeista rakentuvat ihmisten erilaiset älykkyysprofiilit. Myöhemmin Gardner ehdotti vielä joukkoa muita älyn lajeja. Miten monta ja miten painottunutta kognitiivisten kykyjen eri muotoa muilla lajeilla on? Kukaan ei tiedä. Niiden äly on oletettavasti kuitenkin erilaista kuin meillä. Tältä pohjalta lajien älykkyyksien vertailulle ei ole perusteita.

Mitä aivojen koosta voidaan päätellä? Sillä perusteella suuret valaat 6-8-kiloisine aivoineen ovat kirkkaasti johdossa. Norsutkin 4-5-kilollaan ovat kaukana ihmisen 1,3 kilon edellä. Pullokuonodelfiinillä ja maitovalaallakin on lähes kaksikiloiset aivot. Myös aivojen poimuttuneisuus usein liitetään älykkyyteen. Taaskin valaiden aivot ovat kertaluokkaa ihmisen aivoja poimuisemmat parhaana miekkavalas, ja norsuillakin on ihmistä enemmän poimuja aivoissaan.

Aivojen hermosolujen lukumäärässä kai ihminen sentään pärjää vähän paremmin, sillä ihmisen aivojen hermosolut ovat pienempiä kuin useimmilla muilla suuriaivoisilla lajeilla. Niitä mahtuu kalloomme noin 90 miljardia. Joillakin muilla lajeilla on esitetty suurempiakin lukumääriä. Tosin ihmislajin sisällä hermosolujen lukumäärä korreloi verraten löyhästi älykkyyden kanssa. Tiedetään tapauksia, joissa älykkäällä, hyvin menestyneellä henkilöllä on ollut vain puolet ihmisen normaalista aivosolumäärästä. Aivojen koon suhteessa ruumiinpainoon on usein esitetty selittävän älykkyyttä, mutta ei silläkään keinolla saada ihmistä ykköseksi. Päästäinen ja hiiri menevät ihmisen edelle, ja niitä tuskin pidetään hengen jättiläisinä.

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on selvinnyt, että aivojen kuorikerroksen tähtisoluilla on paljon tekemistä älykkyyden kanssa. Tähtisolut kuuluvat hermosolujen tuki- eli glia–soluihin. Ne ovat aivojen ja verenkierron rajapinta ja päättävät, mitkä aineet verenkierrosta pääsevät hermosoluihin. Hermosolujen väliset kontaktit – synapsit – syntyvät vain tähtisolujen ohjauksessa. Tähtisolun haara ympäröi jokaista synapsia ja poistaa ärsykkeen kulusta yli jääneen välittäjäaineen. Näin ne kuuntelevat hermosolujen toimintaa. Ne voivat myös estää tai vahvistaa synapsien toimintaa ja yhteistyötä tehden ja keskenään välittäjäaineiden avulla keskustellen ne tahdistavat hermosoluja. Ne ohjaavat myös uusien hermosolujen syntyä esimerkiksi muistijäljen syntyessä ja ohjaavat verenkiertoa aktiivisille aivojen alueille. Ensimmäisiä vinkkejä niiden roolista saatiin, kun huomattiin Einsteinin aivojen kuoressa olevan enemmän tähtisoluja kuin ihmisillä keskimäärin. (Einsteinhan testamenttasi ruumiinsa tutkimukselle.)

Tähtisolut ovat tosiaan oppimisen ja oivalluksen työkaluja. Hiirellä on vain yksi tähtisolu kahta hermosolua kohden. Ihmisellä on jokaista hermosolua kohti keskimäärin kaksi tähtisolua. Ihmisen tähtisoluindeksi on siis 2 ja hiiren 0,5. Mitä pitää ajatella siitä, että pullokuonodelfiinin tähtisoluindeksi on 3, sillivalaan 4,5 ja ryhävalaan vielä korkeampi? Olisiko niin, että maapallon valtiaslaji olisi aivan joku muu, jos delfiineillä olisi ihmisen käden tasoinen työkalu tekniikan kehittämiseen. Niillä olisi ollut jo 20 miljoonaa vuotta kehittää vaikka mitä.

Olipa mikä laji tahansa luomakunnan älykkäin tai viisain tai rationaalisin, niin ihminen on joka tapauksessa luonut kätevien käsiensä ja puhekyvyn varassa kehittyneimmän teknisen kulttuurin. Siitä syystä ihminen tietää ja vaikuttaa maailman asioihin enemmän kuin mikään muu laji. Siksi meidän vastuumme on suurin. Kannattaa kuitenkin suhtautua arvostuksella pallomme muihin älykkäisiin lajeihin. Ei sitä koskaan varmasti tiedä, vaikka joku niistä olisi viisaampi kuin me. Ainakaan uhanalainen tila, johon olemme maapallomme ajaneet, ei kerro lajimme kovin suuresta viisaudesta. Tällä hetkellä tuntuu jopa perustellulta tituleerata ihmistä luomakunnan kruunun sijasta luomakunnan syöpäkasvaimeksi.

Jussi Viitala on eläkkeellä oleva ekologi ja tietokirjailija

Lähetykset

  • to 28.7.2016 8.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Kaikkialla yhteiskunnassa vaaditaan tekoja juuri nyt, vaikkei kukaan enää tunnu tietävän, mitä tekeminen on, sanoo kolumnisti Tuija Siltamäki. Hänen mielestään rohkeinta on joskus olla tekemättä yhtään mitään. Tuija Siltamäki on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja.

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä