Välilevyjä

Musiikin mesenaatit (osa 2/2)

  • 56 min
  • ei kuunneltavissa

Säveltäjän aseman muuttuminen musiikin käsityöläisestä ja valtaapitävien nöyrästä musiikillisesta palvelijasta romantiikan itselliseksi taiteilijaneroksi muutti 1800-luvulla perinpohjaisesti säveltäjien taloudellisen tomintaympäristön. Elantoaan säveltämällä epätoivoisesti kasaan riipimään pyrkineiden romantiikan sävelheerosten painokkaan musiikillisen perinnön oheistuotteena syntyi läjä inhimillisiä ja taloudellisia tragedioita. Välilevyjen Musiikin mesenaatit -ohjelmaparin jälkimmäisessä osassa luodaan katsaus säveltäjien taloudellisiin selviytymisstrategioihin romantiikan julmassa todellisuudessa sekä perehdytään siihen sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen kehityskulkuun, jonka seurauksena kansallisvaltiot muuttuivat Euroopassa taiteen ja kulttuurin tärkeimmäksi rahoittajaksi.

Toimittajana Olli Virtaperko.

Ohjelmassa kuultavat musiikit:

1. Ludwig van Beethoven: Sinfonia no. 9, II osa (The London Classical Players, joht. Roger Norrington)
2. Franz Liszt: Rondeau fantastique sur un thème espagnol (Leslie Howard, piano)
3. Pauline Duchambge: La jalouse (Patrice Michaels, soprano; David Schrader, piano)
4. Oskar Merikanto: Valse lente (Eero Heinonen, piano)
5. Trad., sov. Erkki Melartin: Silloin minä itkin (Martti Talvela, basso; Pertti Eerola, piano)
6. Erkki Melartin: Sinfonia no. 6 osa IV (Tampere Filharmonia, joht. Leonid Grin)
7. Einojuhani Rautavaara: Pianokonsertto no. 1 osa III (Ralf Gothóni ja Leipzigin radion sinfoniaorkesteri, joht. Max Pommer)
8. Markus Fagerudd: Bluesoresque I (Petri Kumela, kitara ja Heikki Nikula, bassoklarinetti)

Lähetykset

  • ma 26.9.2016 11.00 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Melko tasan kaksikymmentä vuotta sitten kriitikko Seppo Heikinheimo teki itsemurhan. Läheiset eivät yllättyneet, muusikot huokaisivat helpotuksesta ja kulttuurieliitti alkoi pureskella kynsiään, koska Heikinheimon nekrologi lupasi postuumit muistelmat.

    Kriitikoille ei ole juuri pystytetty monumentteja, mutta Heikinheimo pystytti sellaisen itse sekä työllään että muistelmillaan. Välilevyjen erikoislähetyksessä sitä monumenttia ihmettelee peräti kaksi nuoremman polven kriitikkoa, kun vieraana on Jaani Länsiö. Monumenttia ei yritetä romauttaa jalustalta, siihen eivät voimat riittäisi, vaan muisto-ohjelma sujuu kunnioittavassa hengessä. Paitsi että mukaan pujahtaa haitaritohtorin suomenruotsalainen laulu. Ajat ovat muuttuneet...

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Fréderic Chopin: Nokturni nro 1 b-molli (Vladimir Ashkenazy)
    2. Modest Musorgski: Borisin monologi oopp. Boris Godunov (Martti Talvela ja RSO/Leif Segerstam)
    3. Ludwig van Beethoven: Bagatelli nro 6 Es-duuri kok. Kuusi bagatellia (Olli Mustonen)
    4. Aulis Sallinen: Laulu sisaren turmelemisesta oopp. Kullervo (Vesa-Matti Loiri ja Suomen kansallisoopperan orkesteri/Ulf Söderblom)
    5. Maria Kalaniemi: Svalan (Maria Kalaniemi ja yhtye)
    6. Arvo Pärt: Arbos (Hortus Musicus/Andres Mustonen)
    7. Dmitri Shostakovitsh: Ikuinen muisto (Adagio), 3. osa sinfoniasta nro 11 g-molli (Mariinski-teatterin orkesteri/Valeri Gergijev)

  • Ammattikriitikon osa ei ole helppo: Vaikka musiikin kuuntelusta nauttisi kuinka, sen itse tekemisestä ei nauti, koska tietää itse kuinka huono on. Ukulelen rämpyttämisen myötä Välilevyjen toimitus on kuitenkin havainnut, että mitä kauempana musiikin tekeminen on taidemusiikin keskeisistä periaatteista, sitä helpompi musiikin tekemisestä on nauttia. Vaikka ei se aivan niin yksinkertaista ole, etenkään kuulijan kannalta.

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Jarmo Julkunen: Raindrops keep fallin' on my head
    2. Carl Nielsen: Solen er så röd mor (Elof og Wamberg)
    3. Jukka Perko, Teemu Viinikainen ja Jarmo Saari: Suvivirsi
    4. Maksimilian Shteinberg: Vaietkoon jokainen ihmisolento kok. Suuri viikko (Clarion-kuoro/Steven Fox)
    5 .Olli Virtaperko: Soabbegealdinoaivi (Ensemble Ambrosius)
    6. Kansansävelmä Portugalista: Jose embala o menino (Montserrat Figueras ja Hesperion XXI)
    7. J.S. Bach: Sooloviulusonaattia nro 1 g-molli (Viktoria Mullova)
    8. Gaspar Sanz: Canarios (Jarmo Julkunen)

  • Kun säveltäjä Claudio Monteverdi julkaisi 19-vuotiaana ensimmäisen madrigaalikirjansa, oli vielä renessanssi. Kun hän julkaisi 71-vuotiaana viimeisen madrigaalikirjansa, oli jo barokki. Lähes yhtä järisyttävän musiikillisen maisemareitin muodostavat Beethovenin jousikvartetot, jotka kurottavat klassismista romantiikan kautta modernismiin. Ovatko Schönbergin mullistukset ja Stravinskyn tyyliharhailut verrannollisia näihin saavutuksiin? Ja onko sillä mitään merkitystä, kehittyykö musiikki itsensä ulkopuolella mihinkään suuntaan?

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Claudio Monteverdi: Cantai tempo ensimmäisestä madrigaalikirjasta (Les Arts Florissants/Paul Agnew)
    2. Claudio Monteverdi: Lamento de la ninfa kahdeksannesta madrigaalikirjasta (Les Arts Florissants/Paul Agnew)
    3. Ludwig van Beethoven: Allegro, 1. osa jousikvartetosta nro 3 D-duuri (Endellion-kvartetti)
    4. Ludwig van Beethoven: Presto - Molto poco adagio, 5. osa jousikvartetosta nro 14 cis-molli (Brentano-jousikvartetti)
    5. Arnold Schönberg: Häälaulu kok. Kuusi laulua (Helen Vanni ja Glenn Gould)
    6. Arnold Schönberg: Jousitrio, op. 45 (Kremerata Musica)
    7. Igor Stravinsky: Osa sinfoniasta Es-duuri (Detroitin SO/Antal Dorati)
    8. Igor Stravinsky: Osa Kevätuhrista (Los Angelesin FO/Esa-Pekka Salonen)
    9. Igor Stravinsky: Variation de Calliope baletista Apollon musagete (Tapiola Sinfonietta/Masaaki Suzuki)
    10. Igor Stravinsky: Osa teoksesta Movements (Charles Rosen ja Columbia-SO/Igor Stravinsky)
    11. Aaron Copland: 3. osa Non troppo lento pianokvartetosta (Vanburgh-kvartetti ja Martin Roscoe)

  • Taidemusiikkihuumori on huonoa, koska se on niin helppoa. Vakavassa ja jäykässä ympäristössä pienikin pieru naurattaa paljon. Mutta pohjimmiltaan huumoritaidemusiikin klassikoissa ei ole mitään hauskaa. Mozartin Musiikillinen pila on oidipaalisesti häiriintynyt liian pitkä vitsi. Joseph Haydn nolaa yleisön ilkeästi houkuttelemalla taputukset väärään kohtaan. Florence Foster Jenkinsin laulutaiteelle ei oikeasti saisi nauraa. Ja Victor Borgekin repii huumoria vain siitä, kuinka vihaa musiikkia.

    Toimittajana Kare Eskola.

    1. Johann Pachelbel: Kaanon (The Cambridge Buskers)
    2. Pjotr Tshaikovski: Pianokonsertto B-duuri (The Cambridge Buskers)
    3. W.A. Mozart: Adagio ja Presto teoksesta Ein Musikalischer Spass (The English Concert/Andrew Manze)
    4. Johann Strauss nuorempi: Adelen naurukupletti operetista Lepakko (Florence Foster Jenkins)
    5. Erkki Palola: Menuet for Future ”For two hopeless musicians” (Erkki Palola ja Samuli Peltonen)
    6. Joseph Haydn: Adagio ja Finaali (Presto) jousikvartetosta nro 38 Es-duuri (Quatuor Mosaiques)
    7. Erik Satie: Sonatine bureucratique (Jean-Yves Thibaudet)
    8. P.D.Q Bach: Smokski the Russian Bear
    9. P.D.Q Bach: Osa B-duuri sarjasta The Short-Tempered Clavier (Christopher O'Riley)
    10. Franz Liszt: Liebestraum nro 3 As-duuri (Victor Borge)
    11. Antti Paalanen: Yeah mama (Antti Paalanen)

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä