Ykkösaamun kolumni

Risto Laitila: Kuuntele potilastasi, hän kertoo sinulle diagnoosin

  • 5 min
  • toistaiseksi

Sir William Osler oli maineikas kanadalainen lääkäri, joka eli ja vaikutti lääketieteen kehitykseen reilut sata vuotta sitten tavalla, joka antoi hänelle lisänimen modernin lääketieteen isähahmo.

Sir Williamilla oli tapana viljelellä iskulauseita. Yksi niistä toimii  edelleenkin lääkäreiden oppinuorana. ”Listen to your patient, he is telling you the diagnosis”. Kuuntele potilastasi, hän kertoo sinulle diagnoosin.

”Tohtori. Minulla on feokromosytooma. Minun täytyy päästä magneettiin.”

Sir William oli visionääri. Hän näki mitä tuleman piti. Potilaat hakeutuvat lääkärin vastaanotolle valmis diagnoosi mukanaan. Tohtorin täytyy vain nojata taaksepäin ja kuunnella. Vaivatonta ja tehokasta.

Lääkärin vastaanotolla potilaan kuuntelu tarkoittaa, että lääkäri ottaa potilaan anamneesin, joka on muistelo, tarina. Anamneesin ottaminen kertoo lääkärin aktiivisesta roolista. Hän johdattelee potilastaan tarinan poluille, joilta löytyvät tarpeelliset tiedot vaivan ymmärtämiseksi.

Ihannetilanteessa potilas ja lääkäri rakentavat yhdessä työdiagnoosin ja sen vaatimat jatkotoimet voidaan käynnistää. Tämä on se henki, jonka Sir William toivoi lääkärin vastaanotolla aina vallitsevan.

”Feokromosytooma. No onpahan harvinainen tauti.”

Terveydenhuollossa potilaan autonomia on pelin henki. Itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa potilaan laissa määrättyjä oikeuksia ja sitä, että kansalainen on kuskin paikalla omassa elämässään myös sairastuessaan. Tässä hengessä sanotaan myös, että potilas on itse oman sairautensa paras asiantuntija.

Tämä puolestaan rohkaisee kansalaista siihen, että hän ottaa itsestään tarkan anamneesin, tutkii itseään ja etsii luotettavista lähteistä osuvan diagnoosin. On Terveysporttia, Potilaan Lääkärilehteä ja Käypä Hoidon potilasversioita, mistä valita. Ja sitten lääkäriin, jos on tarvetta.

Akuutin toimittajan Mikko Penttilän kanssa kirjoitimme kotidiagnostiikan oppaan nimeltä ”Potilaan Opaskirja”. Kirjan julkistamitilaisuudessa Heikki Kahila, joka oli siellä oman ”Ääneen Elettyä” kirjansa tiimoilta, totesi, ettei mikään ole niin hirveää kuin lääkärikirjan avaaminen. Saa kaikki taudit niskaansa.

Heikki Kahila on oikeassa. Itse kullakin lie ainakin ajoittain oireita, jotka sopivat niin viattomiin kuin vakaviinkin tauteihin. Huolen ja pelon silmälasit vääristävät luettua terveystiedon tekstiä, eikä pian tiedä, mikä on olennaista ja mikä ei.

Sehän ei tarkalleen ottaen tarkoita, että potilas tuo lääkärille tarjottimella valmiin diagnoosin. Ei, vaan sitä, että kuuntele potilastasi, diagnoosi on kätketty hänen tarinaansa.

”Ei hemmetti. Se on feokromosytooma. Lisämunuaisen kasvain, joka erittää adrenaliinia ja noradrenaliinia. Se näkyy magneettikuvassa. Heti sinne.”

Monesti minultakin kysytään, mitä tutkimuksia pitäisi osata vaatia, kun vaikkapa iäkäs lähiomainen on menossa lääkäriin. Nimenomaan vaatia.

Tutkimuksia heti kättelyssä vaativa potilas tai tämän omainen herättää herkästi vastareaktion. ”Sinä tästä et päätä…” Ainakin minussa.

Mutta jos hetken malttaa ja tutkiskelee omia tunnereaktioitaan ja saa tunteet haltuun ja pyrkii niitä vieläpä ymmärtämäänkin, niin vaatimuksen takaa alkaa näkyä huolta ja  pelkoa.

”No kerro lisää. Miksi tällaista epäilet?”

Joskus kyllä vaativan potilaan kanssa vastaanotto menee kähinäksi. Tuntuu siltä kuin potilas heittäisi punaisen vaatteen härälle. Ei luota ammattitaitooni, ei siihen, että osaisin tehdä oikeita johtopäätöksiä, oikeaa tutkimus- tai hoitosuunnitelmaa.

Mutta tottahan sen. Johtopäätökset ja diagnoosit, eivät ne aina oikeita olekaan. Joskus menee metsään niin että rymisee. Siksi jokainen potilas on lääkärille oppitunti ja potilaan vihjeet vaivan syistä on syytä ottaa vakavasti.

”No, tehdään nyt ensin vähän muita kokeita. Katsotaan, sopivatko ne feokromosytoomaan”

Amerikkalainen lääkäriseura teki tutkimuksen kotidiagnoosien osuvuudesta. 40 % osui oikeaan. Parannettavaa siis löytyy. Vai  löytyykö? Olisiko ihanteellista, jos prosenttiluku olisi sata?

Lääkäriin voi mielestäni totta kai tulla ”sellaisena kuin olet”. Sairauden sattuessa mieli taantuu, regressoituu enemmän tai vähemmän, ja silloin reagoidaan tunteella ja intuitiivisesti. Toisin kuin lääkäri, joka kohtaa potilaansa ongelman toivon mukaan viileän analyyttisesti.

Mitä sanoisi Sir William tähän? Epäilemättä saman minkä vuosisata sitten: ”Listen to your patient, he is telling you the diagnosis.” Sehän ei tarkalleen ottaen tarkoita, että potilas tuo lääkärille tarjottimella valmiin diagnoosin. Ei, vaan sitä, että kuuntele potilastasi, diagnoosi on kätketty hänen tarinaansa. Jokaisen meistä on näin ollen hyvä tuntea oma tarinamme.

Ai miten sen feokromosytoomapotilaan kävi. No. Hänellä kyllä oli kohtauksia, joissa sydän jyskytti, verenpaine kihahti, hiki iski pintaan ja olo oli hirveä. Kerätystä virtsanäytteestä ei silti löytynyt kasvaimeen viittaavaa. Kohtaukset sopivat ahdistuneisuushäiriöön.

Risto Laitila on Ylen Akuutista tuttu yleislääkäri, jonka isona tehtävänä on lääketieteen ja terveydenhuollon kansantajuistaminen.

Lähetykset

  • to 4.8.2016 11.55 • Yle Areena

Jaksot

  • Kaikkialla yhteiskunnassa vaaditaan tekoja juuri nyt, vaikkei kukaan enää tunnu tietävän, mitä tekeminen on, sanoo kolumnisti Tuija Siltamäki. Hänen mielestään rohkeinta on joskus olla tekemättä yhtään mitään. Tuija Siltamäki on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja.

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä