Ykkösaamun kolumni

Risto Laitila: Kuuntele potilastasi, hän kertoo sinulle diagnoosin

  • 5 min
  • toistaiseksi

Sir William Osler oli maineikas kanadalainen lääkäri, joka eli ja vaikutti lääketieteen kehitykseen reilut sata vuotta sitten tavalla, joka antoi hänelle lisänimen modernin lääketieteen isähahmo.

Sir Williamilla oli tapana viljelellä iskulauseita. Yksi niistä toimii  edelleenkin lääkäreiden oppinuorana. ”Listen to your patient, he is telling you the diagnosis”. Kuuntele potilastasi, hän kertoo sinulle diagnoosin.

”Tohtori. Minulla on feokromosytooma. Minun täytyy päästä magneettiin.”

Sir William oli visionääri. Hän näki mitä tuleman piti. Potilaat hakeutuvat lääkärin vastaanotolle valmis diagnoosi mukanaan. Tohtorin täytyy vain nojata taaksepäin ja kuunnella. Vaivatonta ja tehokasta.

Lääkärin vastaanotolla potilaan kuuntelu tarkoittaa, että lääkäri ottaa potilaan anamneesin, joka on muistelo, tarina. Anamneesin ottaminen kertoo lääkärin aktiivisesta roolista. Hän johdattelee potilastaan tarinan poluille, joilta löytyvät tarpeelliset tiedot vaivan ymmärtämiseksi.

Ihannetilanteessa potilas ja lääkäri rakentavat yhdessä työdiagnoosin ja sen vaatimat jatkotoimet voidaan käynnistää. Tämä on se henki, jonka Sir William toivoi lääkärin vastaanotolla aina vallitsevan.

”Feokromosytooma. No onpahan harvinainen tauti.”

Terveydenhuollossa potilaan autonomia on pelin henki. Itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa potilaan laissa määrättyjä oikeuksia ja sitä, että kansalainen on kuskin paikalla omassa elämässään myös sairastuessaan. Tässä hengessä sanotaan myös, että potilas on itse oman sairautensa paras asiantuntija.

Tämä puolestaan rohkaisee kansalaista siihen, että hän ottaa itsestään tarkan anamneesin, tutkii itseään ja etsii luotettavista lähteistä osuvan diagnoosin. On Terveysporttia, Potilaan Lääkärilehteä ja Käypä Hoidon potilasversioita, mistä valita. Ja sitten lääkäriin, jos on tarvetta.

Akuutin toimittajan Mikko Penttilän kanssa kirjoitimme kotidiagnostiikan oppaan nimeltä ”Potilaan Opaskirja”. Kirjan julkistamitilaisuudessa Heikki Kahila, joka oli siellä oman ”Ääneen Elettyä” kirjansa tiimoilta, totesi, ettei mikään ole niin hirveää kuin lääkärikirjan avaaminen. Saa kaikki taudit niskaansa.

Heikki Kahila on oikeassa. Itse kullakin lie ainakin ajoittain oireita, jotka sopivat niin viattomiin kuin vakaviinkin tauteihin. Huolen ja pelon silmälasit vääristävät luettua terveystiedon tekstiä, eikä pian tiedä, mikä on olennaista ja mikä ei.

Sehän ei tarkalleen ottaen tarkoita, että potilas tuo lääkärille tarjottimella valmiin diagnoosin. Ei, vaan sitä, että kuuntele potilastasi, diagnoosi on kätketty hänen tarinaansa.

”Ei hemmetti. Se on feokromosytooma. Lisämunuaisen kasvain, joka erittää adrenaliinia ja noradrenaliinia. Se näkyy magneettikuvassa. Heti sinne.”

Monesti minultakin kysytään, mitä tutkimuksia pitäisi osata vaatia, kun vaikkapa iäkäs lähiomainen on menossa lääkäriin. Nimenomaan vaatia.

Tutkimuksia heti kättelyssä vaativa potilas tai tämän omainen herättää herkästi vastareaktion. ”Sinä tästä et päätä…” Ainakin minussa.

Mutta jos hetken malttaa ja tutkiskelee omia tunnereaktioitaan ja saa tunteet haltuun ja pyrkii niitä vieläpä ymmärtämäänkin, niin vaatimuksen takaa alkaa näkyä huolta ja  pelkoa.

”No kerro lisää. Miksi tällaista epäilet?”

Joskus kyllä vaativan potilaan kanssa vastaanotto menee kähinäksi. Tuntuu siltä kuin potilas heittäisi punaisen vaatteen härälle. Ei luota ammattitaitooni, ei siihen, että osaisin tehdä oikeita johtopäätöksiä, oikeaa tutkimus- tai hoitosuunnitelmaa.

Mutta tottahan sen. Johtopäätökset ja diagnoosit, eivät ne aina oikeita olekaan. Joskus menee metsään niin että rymisee. Siksi jokainen potilas on lääkärille oppitunti ja potilaan vihjeet vaivan syistä on syytä ottaa vakavasti.

”No, tehdään nyt ensin vähän muita kokeita. Katsotaan, sopivatko ne feokromosytoomaan”

Amerikkalainen lääkäriseura teki tutkimuksen kotidiagnoosien osuvuudesta. 40 % osui oikeaan. Parannettavaa siis löytyy. Vai  löytyykö? Olisiko ihanteellista, jos prosenttiluku olisi sata?

Lääkäriin voi mielestäni totta kai tulla ”sellaisena kuin olet”. Sairauden sattuessa mieli taantuu, regressoituu enemmän tai vähemmän, ja silloin reagoidaan tunteella ja intuitiivisesti. Toisin kuin lääkäri, joka kohtaa potilaansa ongelman toivon mukaan viileän analyyttisesti.

Mitä sanoisi Sir William tähän? Epäilemättä saman minkä vuosisata sitten: ”Listen to your patient, he is telling you the diagnosis.” Sehän ei tarkalleen ottaen tarkoita, että potilas tuo lääkärille tarjottimella valmiin diagnoosin. Ei, vaan sitä, että kuuntele potilastasi, diagnoosi on kätketty hänen tarinaansa. Jokaisen meistä on näin ollen hyvä tuntea oma tarinamme.

Ai miten sen feokromosytoomapotilaan kävi. No. Hänellä kyllä oli kohtauksia, joissa sydän jyskytti, verenpaine kihahti, hiki iski pintaan ja olo oli hirveä. Kerätystä virtsanäytteestä ei silti löytynyt kasvaimeen viittaavaa. Kohtaukset sopivat ahdistuneisuushäiriöön.

Risto Laitila on Ylen Akuutista tuttu yleislääkäri, jonka isona tehtävänä on lääketieteen ja terveydenhuollon kansantajuistaminen.

Lähetykset

  • to 4.8.2016 11.55 • Yle Areena

Jaksot

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

  • Niemimaan valtaus kävi äkkiä, mutta valmistelu oli huolellista. Krimin tilanteen vaikutukset ulottuvat laajalle, jopa Suomen puolustusvalmiuteen ja euroviisuihin. Helppoa ratkaisua kriisiin ei ole.

  • Poliittinen satiiri puhdistaa ja virkistää, mutta vaaleilla vitsailu on monella tavalla myös ongelmallista. // Muokattu to 23.3.: Kolumnista on poistettu hallitusta ja natseja koskeva lause, jonka saattoi käsittää väärin.

  • Poliittinen satiiri puhdistaa ja virkistää, mutta tyhmät ihmiset eivät saa pilkata poliitikkoja, sillä he eivät käsitä tekojensa seurauksia. Vaaleilla vitsailu on monella muullakin tavalla ongelmallista.

  • Suomen ja Yhdysvaltain eläkejärjestelmät ovat vastakohtia. Niitä kannattaisi kuitenkin yhdistää: oma säästäminen lainmukaisten eläkemaksujen ohella lisää vaihtoehtoja. Nyt Suomessa ollaan aika hiljaa yksilöllisestä eläkesäästämisestä, saati mahdollisuudesta jäädä ennenaikaisesti töistä säästöjen turvin.

  • Pääomista köyhä Suomi tarvitsee pääomia. Tätä itsessään selvyyttä hämmentää keskustelu sinivalkoisesta rahasta verrattuna ulkomaiseen rahaan. Mitä me oikein haluamme, kysyy valtion virkamiehenä 45 vuotta toiminut ja jopa poliitikkoja leikkauslistoillaan kauhistuttanut kolumnistimme Erkki Virtanen.

  • Nyt esittäytyy uusi ulkomaan aiheisiin keskittyvä kolumnistimme, jyväskyläläinen vapaa toimittaja Maria Markus. Hänen aiheenaan ovat romanien keskitysleirit ja muistamisen merkitys.

  • Kolumnistimme Aleksis Salusjärvi antaa kuntavaaliehdokkaille ilmaisen vinkin, nyt kannattaisi ratsastaa kulttuuritarjonnalla.

  • Nuoren elämä tapahtuu suhteessa kavereihin, ei aikuisiin. Sen näyttää hienosti tv-sarja Skam, kirjoittaa Reetta Räty.

  • Älyllinen elämä voi syntyä nopeasti ja sattumalta. Evoluutio ei tähtää älyn kehittymiseen, kirjoittaa Ylen kolumnistina aloittava Kari Enqvist.

  • Europarlamentaarikon avustaja Maria Petterssonin aiheena on sukupuolittuminen. Pettersson sai EU:n parlamentissa muistutuksen siitä, millainen avainnippu naisella sopii olla.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä