Ykkösaamun kolumni

Risto Laitila: Kuuntele potilastasi, hän kertoo sinulle diagnoosin

  • 5 min
  • toistaiseksi

Sir William Osler oli maineikas kanadalainen lääkäri, joka eli ja vaikutti lääketieteen kehitykseen reilut sata vuotta sitten tavalla, joka antoi hänelle lisänimen modernin lääketieteen isähahmo.

Sir Williamilla oli tapana viljelellä iskulauseita. Yksi niistä toimii  edelleenkin lääkäreiden oppinuorana. ”Listen to your patient, he is telling you the diagnosis”. Kuuntele potilastasi, hän kertoo sinulle diagnoosin.

”Tohtori. Minulla on feokromosytooma. Minun täytyy päästä magneettiin.”

Sir William oli visionääri. Hän näki mitä tuleman piti. Potilaat hakeutuvat lääkärin vastaanotolle valmis diagnoosi mukanaan. Tohtorin täytyy vain nojata taaksepäin ja kuunnella. Vaivatonta ja tehokasta.

Lääkärin vastaanotolla potilaan kuuntelu tarkoittaa, että lääkäri ottaa potilaan anamneesin, joka on muistelo, tarina. Anamneesin ottaminen kertoo lääkärin aktiivisesta roolista. Hän johdattelee potilastaan tarinan poluille, joilta löytyvät tarpeelliset tiedot vaivan ymmärtämiseksi.

Ihannetilanteessa potilas ja lääkäri rakentavat yhdessä työdiagnoosin ja sen vaatimat jatkotoimet voidaan käynnistää. Tämä on se henki, jonka Sir William toivoi lääkärin vastaanotolla aina vallitsevan.

”Feokromosytooma. No onpahan harvinainen tauti.”

Terveydenhuollossa potilaan autonomia on pelin henki. Itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa potilaan laissa määrättyjä oikeuksia ja sitä, että kansalainen on kuskin paikalla omassa elämässään myös sairastuessaan. Tässä hengessä sanotaan myös, että potilas on itse oman sairautensa paras asiantuntija.

Tämä puolestaan rohkaisee kansalaista siihen, että hän ottaa itsestään tarkan anamneesin, tutkii itseään ja etsii luotettavista lähteistä osuvan diagnoosin. On Terveysporttia, Potilaan Lääkärilehteä ja Käypä Hoidon potilasversioita, mistä valita. Ja sitten lääkäriin, jos on tarvetta.

Akuutin toimittajan Mikko Penttilän kanssa kirjoitimme kotidiagnostiikan oppaan nimeltä ”Potilaan Opaskirja”. Kirjan julkistamitilaisuudessa Heikki Kahila, joka oli siellä oman ”Ääneen Elettyä” kirjansa tiimoilta, totesi, ettei mikään ole niin hirveää kuin lääkärikirjan avaaminen. Saa kaikki taudit niskaansa.

Heikki Kahila on oikeassa. Itse kullakin lie ainakin ajoittain oireita, jotka sopivat niin viattomiin kuin vakaviinkin tauteihin. Huolen ja pelon silmälasit vääristävät luettua terveystiedon tekstiä, eikä pian tiedä, mikä on olennaista ja mikä ei.

Sehän ei tarkalleen ottaen tarkoita, että potilas tuo lääkärille tarjottimella valmiin diagnoosin. Ei, vaan sitä, että kuuntele potilastasi, diagnoosi on kätketty hänen tarinaansa.

”Ei hemmetti. Se on feokromosytooma. Lisämunuaisen kasvain, joka erittää adrenaliinia ja noradrenaliinia. Se näkyy magneettikuvassa. Heti sinne.”

Monesti minultakin kysytään, mitä tutkimuksia pitäisi osata vaatia, kun vaikkapa iäkäs lähiomainen on menossa lääkäriin. Nimenomaan vaatia.

Tutkimuksia heti kättelyssä vaativa potilas tai tämän omainen herättää herkästi vastareaktion. ”Sinä tästä et päätä…” Ainakin minussa.

Mutta jos hetken malttaa ja tutkiskelee omia tunnereaktioitaan ja saa tunteet haltuun ja pyrkii niitä vieläpä ymmärtämäänkin, niin vaatimuksen takaa alkaa näkyä huolta ja  pelkoa.

”No kerro lisää. Miksi tällaista epäilet?”

Joskus kyllä vaativan potilaan kanssa vastaanotto menee kähinäksi. Tuntuu siltä kuin potilas heittäisi punaisen vaatteen härälle. Ei luota ammattitaitooni, ei siihen, että osaisin tehdä oikeita johtopäätöksiä, oikeaa tutkimus- tai hoitosuunnitelmaa.

Mutta tottahan sen. Johtopäätökset ja diagnoosit, eivät ne aina oikeita olekaan. Joskus menee metsään niin että rymisee. Siksi jokainen potilas on lääkärille oppitunti ja potilaan vihjeet vaivan syistä on syytä ottaa vakavasti.

”No, tehdään nyt ensin vähän muita kokeita. Katsotaan, sopivatko ne feokromosytoomaan”

Amerikkalainen lääkäriseura teki tutkimuksen kotidiagnoosien osuvuudesta. 40 % osui oikeaan. Parannettavaa siis löytyy. Vai  löytyykö? Olisiko ihanteellista, jos prosenttiluku olisi sata?

Lääkäriin voi mielestäni totta kai tulla ”sellaisena kuin olet”. Sairauden sattuessa mieli taantuu, regressoituu enemmän tai vähemmän, ja silloin reagoidaan tunteella ja intuitiivisesti. Toisin kuin lääkäri, joka kohtaa potilaansa ongelman toivon mukaan viileän analyyttisesti.

Mitä sanoisi Sir William tähän? Epäilemättä saman minkä vuosisata sitten: ”Listen to your patient, he is telling you the diagnosis.” Sehän ei tarkalleen ottaen tarkoita, että potilas tuo lääkärille tarjottimella valmiin diagnoosin. Ei, vaan sitä, että kuuntele potilastasi, diagnoosi on kätketty hänen tarinaansa. Jokaisen meistä on näin ollen hyvä tuntea oma tarinamme.

Ai miten sen feokromosytoomapotilaan kävi. No. Hänellä kyllä oli kohtauksia, joissa sydän jyskytti, verenpaine kihahti, hiki iski pintaan ja olo oli hirveä. Kerätystä virtsanäytteestä ei silti löytynyt kasvaimeen viittaavaa. Kohtaukset sopivat ahdistuneisuushäiriöön.

Risto Laitila on Ylen Akuutista tuttu yleislääkäri, jonka isona tehtävänä on lääketieteen ja terveydenhuollon kansantajuistaminen.

Lähetykset

  • to 4.8.2016 11.55 • Yle Areena

Jaksot

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

  • Vaaleja häiritsevät niin toiset valtiot, ääriliikkeet kuin yksityiset ihmiset ja keinoja tulee koko ajan lisää. Kohteena voivat olla sekä ehdokkaat että puolueet. Vaalien turvallisuudesta ja luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian ydintä.

  • Hallituksen puoliväliriihi lämpenee tänään. Lähtökohdat välitarkastelulle ovat jotensakin tyydyttävät ja tämän ja ensi vuoden talouskasvu-ennusteita hilataan koko ajan ylöspäin. Sinänsä on toki hyvä, että uskotaan parempaan. Se on omiaan hälventämään apatian tunnelmaa, joka maata on vuosikaudet vaivannut.

  • Helsingin Sanomat kertoi hiljattain 77-vuotiaasta leskirouvasta, joka oli houkuteltu pankissa tekemään hölmöjä sijoituksia. Kokematon asiakas ei ollut ymmärtänyt, että pankin suosittelemista osakekaupoista seuraisi valtava verolasku. Arvopaperilautakunta määräsikin pankin maksamaan korvauksia.
    Tällaisia kielteisiä uutisia sijoituspalveluista on saatu viime aikoina lukea muitakin.
    Finanssivalvonta varoitti ja mätkäisi maaliskuussa rapsut neljälle yhtiölle, joiden vanhuksille antama neuvonta oli järjestetty puutteellisesti. Suurimman, miljoonan euron maksun, sai Nordea, jonka asiakas myös 77-vuotias leskirouva oli.
    Eikä tarvitse kuin mennä viime vuoteen, kun otsikoissa pyörivät pankkien veronkiertopuuhat Panamassa ja sitä ennen Luxemburgissa.
    Negatiivinen julkisuus keskittyy toki pieneen osaan finanssiyhtiöiden toiminnasta. Mutta ne eivät ole tyhjästä temmattuja. Voitontavoittelu varsinkin sijoitustuotteiden kaupalla on mennyt osin liian pitkälle. Monet tuntuvat jo ajattelevan, että maailma olisi parempi ilman pankkiireja.
    Piiloon on jäänyt se myönteinen panos, joka finanssialalla yhteiskuntien vaurastumisessa kiistatta on. Rahoitusalan tehtävänä on kanavoida varallisuutta säästäjiltä investoijille. Harva meistä voisi ostaa omaa kotia ilman asuntolainaa, jonka pankki rahoittaa talletuksilla. Yritysten kasvu olisi paljon hitaampaa ilman lainoittajia. Eläkkeet jäisivät paljon pienemmiksi ilman sijoitustuottoja.
    Välitystehtävä on kuitenkin luottamustehtävä. Jos luottamus katoaa, on finanssiala pulassa, vaikka tekisikin edelleen voittoa.
    Tämä ymmärretään maailman finanssipäättäjien pöydissä. Alan ammattilaisten suurin yhteisö, CFA Institute, kysyi vastikään finanssijohtajilta, synnyttääkö varainhoito heistä merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Vain 11 prosenttia, joka yhdeksäs, uskoi, että heidän työllään on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
    Suomessa tuudittaudutaan helposti siihen, että meillä finanssiala ei ole kohdannut skandaaleja, jotka olisivat romuttaneet luottamuksen tyystin. Esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna sijoitusneuvojiin luotetaan Suomessa enemmän.
    Ajan merkit ovat kuitenkin selvät. Uhkakuvana on finanssialan muuntuminen ammattikunnaksi, jonne hakeutuvat vain häikäilemättömimmät rahahaukat. Ne, joita ei haittaa muiden pilkka, kunhan palkka on riittävän hyvä.
    Se olisi paha takaisku Suomessa, jossa finanssialan palveluita tarvitaan enemmän ja enemmän. Suuri osa varallisuudesta on vanhemmilla ikäluokilla. Heidän on hoidettava rahojaan viisaasti ja osattava siirtää sitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tottumusta finanssipalveluiden käytöstä ei kuitenkaan monella ole. Haussa on luotettava kumppani.
    Yksinkertainen parannuskeino olisi lisätä etiikkasisältöjä alan koulutukseen ja tutkimukseen. Olin hämmästynyt, kun etsin verkosta suomenkielisiä julkaisuja aiheesta "finanssialan etiikka". Sain vain kaksi osumaa.
    Teema loistaa poissaolollaan myös suomalaisten sijoitusneuvojien tutkinnosta. Toisin kuin kilpailijamaissa, suomalaisten oppikirjoista puuttuvat etiikkaopinnot tyystin.
    Tietenkään pelkät luennot eivät riitä. Toimintatapa, joka lähtee asiakkaan eikä myyjän tarpeista, on istutettava koko alan toimintakulttuuriin. Ihmisten täytyisi voida luottaa sijoitusneuvojaan kuin lääkäriin tai asianajajaan, luotettuun naiseen tai mieheen.
    Finanssiyhtiöt voivat parhaimmillaan olla arvostettu osa yhteiskuntaa. Unelmien mahdollistaja ja vaurastumisen siivittäjä. Mutta siihen rooliin kasvaminen edellyttää nähdäkseni ajassamme elävän epäluulon havaitsemista ja luottamuksen synnyttämistä aidoilla teoilla.

  • Joskus jooga voi auttaa päihittämään riippuvaisuuden jopa kovista huumeista. Jooga yksin ei kuitenkaan riitä. Kolumnisti Maria Markus kertoo, mitä tarvitaan lisäksi.

  • Kun sote siirtyy maakuntiin, kuntapäättäjille jää "vain koulutus". Ei silti kannata kuvitella, että koulutus olisi politiikan osa-alue, josta kaikki ovat samanmielisiä, kirjoittaa toimittaja-yrittäjä Reetta Räty.

  • Kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii Lutherin ongelmallista suhdetta juutalaisiin.

  • Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii propagandan tehoa. Sosiaalinen media on muuttanut julkisuuden ja poliitikkojen suhteen, hän sanoo.

  • Kolumnistivuorossa on kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist. Hän pitää puolustuspuheen tieteelle.

  • Ulkoministeriön tutkija Sinikukka Saari pohtii Venäjän ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suhteita.

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä