Ykkösaamun kolumni

Risto Laitila: Kuuntele potilastasi, hän kertoo sinulle diagnoosin

  • 5 min
  • toistaiseksi

Sir William Osler oli maineikas kanadalainen lääkäri, joka eli ja vaikutti lääketieteen kehitykseen reilut sata vuotta sitten tavalla, joka antoi hänelle lisänimen modernin lääketieteen isähahmo.

Sir Williamilla oli tapana viljelellä iskulauseita. Yksi niistä toimii  edelleenkin lääkäreiden oppinuorana. ”Listen to your patient, he is telling you the diagnosis”. Kuuntele potilastasi, hän kertoo sinulle diagnoosin.

”Tohtori. Minulla on feokromosytooma. Minun täytyy päästä magneettiin.”

Sir William oli visionääri. Hän näki mitä tuleman piti. Potilaat hakeutuvat lääkärin vastaanotolle valmis diagnoosi mukanaan. Tohtorin täytyy vain nojata taaksepäin ja kuunnella. Vaivatonta ja tehokasta.

Lääkärin vastaanotolla potilaan kuuntelu tarkoittaa, että lääkäri ottaa potilaan anamneesin, joka on muistelo, tarina. Anamneesin ottaminen kertoo lääkärin aktiivisesta roolista. Hän johdattelee potilastaan tarinan poluille, joilta löytyvät tarpeelliset tiedot vaivan ymmärtämiseksi.

Ihannetilanteessa potilas ja lääkäri rakentavat yhdessä työdiagnoosin ja sen vaatimat jatkotoimet voidaan käynnistää. Tämä on se henki, jonka Sir William toivoi lääkärin vastaanotolla aina vallitsevan.

”Feokromosytooma. No onpahan harvinainen tauti.”

Terveydenhuollossa potilaan autonomia on pelin henki. Itsemääräämisoikeus. Se tarkoittaa potilaan laissa määrättyjä oikeuksia ja sitä, että kansalainen on kuskin paikalla omassa elämässään myös sairastuessaan. Tässä hengessä sanotaan myös, että potilas on itse oman sairautensa paras asiantuntija.

Tämä puolestaan rohkaisee kansalaista siihen, että hän ottaa itsestään tarkan anamneesin, tutkii itseään ja etsii luotettavista lähteistä osuvan diagnoosin. On Terveysporttia, Potilaan Lääkärilehteä ja Käypä Hoidon potilasversioita, mistä valita. Ja sitten lääkäriin, jos on tarvetta.

Akuutin toimittajan Mikko Penttilän kanssa kirjoitimme kotidiagnostiikan oppaan nimeltä ”Potilaan Opaskirja”. Kirjan julkistamitilaisuudessa Heikki Kahila, joka oli siellä oman ”Ääneen Elettyä” kirjansa tiimoilta, totesi, ettei mikään ole niin hirveää kuin lääkärikirjan avaaminen. Saa kaikki taudit niskaansa.

Heikki Kahila on oikeassa. Itse kullakin lie ainakin ajoittain oireita, jotka sopivat niin viattomiin kuin vakaviinkin tauteihin. Huolen ja pelon silmälasit vääristävät luettua terveystiedon tekstiä, eikä pian tiedä, mikä on olennaista ja mikä ei.

Sehän ei tarkalleen ottaen tarkoita, että potilas tuo lääkärille tarjottimella valmiin diagnoosin. Ei, vaan sitä, että kuuntele potilastasi, diagnoosi on kätketty hänen tarinaansa.

”Ei hemmetti. Se on feokromosytooma. Lisämunuaisen kasvain, joka erittää adrenaliinia ja noradrenaliinia. Se näkyy magneettikuvassa. Heti sinne.”

Monesti minultakin kysytään, mitä tutkimuksia pitäisi osata vaatia, kun vaikkapa iäkäs lähiomainen on menossa lääkäriin. Nimenomaan vaatia.

Tutkimuksia heti kättelyssä vaativa potilas tai tämän omainen herättää herkästi vastareaktion. ”Sinä tästä et päätä…” Ainakin minussa.

Mutta jos hetken malttaa ja tutkiskelee omia tunnereaktioitaan ja saa tunteet haltuun ja pyrkii niitä vieläpä ymmärtämäänkin, niin vaatimuksen takaa alkaa näkyä huolta ja  pelkoa.

”No kerro lisää. Miksi tällaista epäilet?”

Joskus kyllä vaativan potilaan kanssa vastaanotto menee kähinäksi. Tuntuu siltä kuin potilas heittäisi punaisen vaatteen härälle. Ei luota ammattitaitooni, ei siihen, että osaisin tehdä oikeita johtopäätöksiä, oikeaa tutkimus- tai hoitosuunnitelmaa.

Mutta tottahan sen. Johtopäätökset ja diagnoosit, eivät ne aina oikeita olekaan. Joskus menee metsään niin että rymisee. Siksi jokainen potilas on lääkärille oppitunti ja potilaan vihjeet vaivan syistä on syytä ottaa vakavasti.

”No, tehdään nyt ensin vähän muita kokeita. Katsotaan, sopivatko ne feokromosytoomaan”

Amerikkalainen lääkäriseura teki tutkimuksen kotidiagnoosien osuvuudesta. 40 % osui oikeaan. Parannettavaa siis löytyy. Vai  löytyykö? Olisiko ihanteellista, jos prosenttiluku olisi sata?

Lääkäriin voi mielestäni totta kai tulla ”sellaisena kuin olet”. Sairauden sattuessa mieli taantuu, regressoituu enemmän tai vähemmän, ja silloin reagoidaan tunteella ja intuitiivisesti. Toisin kuin lääkäri, joka kohtaa potilaansa ongelman toivon mukaan viileän analyyttisesti.

Mitä sanoisi Sir William tähän? Epäilemättä saman minkä vuosisata sitten: ”Listen to your patient, he is telling you the diagnosis.” Sehän ei tarkalleen ottaen tarkoita, että potilas tuo lääkärille tarjottimella valmiin diagnoosin. Ei, vaan sitä, että kuuntele potilastasi, diagnoosi on kätketty hänen tarinaansa. Jokaisen meistä on näin ollen hyvä tuntea oma tarinamme.

Ai miten sen feokromosytoomapotilaan kävi. No. Hänellä kyllä oli kohtauksia, joissa sydän jyskytti, verenpaine kihahti, hiki iski pintaan ja olo oli hirveä. Kerätystä virtsanäytteestä ei silti löytynyt kasvaimeen viittaavaa. Kohtaukset sopivat ahdistuneisuushäiriöön.

Risto Laitila on Ylen Akuutista tuttu yleislääkäri, jonka isona tehtävänä on lääketieteen ja terveydenhuollon kansantajuistaminen.

Lähetykset

  • to 4.8.2016 11.55 • Yle Areena

Jaksot

  • Turpobloggaaja Janne "Rysky" Riiheläisen aiheena on uudenlaisen ajan vaatima uudenlainen maanpuolustus. Muutoksen tarpeen on tuonut ennen kaikkea Venäjän muuttunut toiminta.

  • Samalla kun vanhoja työpaikkoja katoaa, uusia syntyy. Mutta ne eivät synny Suomeen, jos järjestelmä pidetään jäykkänä ja innovaatioita estävänä, kirjoittaa Anne Brunila.

  • Maanantain kolumnisti on kirjailija, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth. Hänen aiheenaan on epäonnistunut terveyspolitiikka.

  • Työllisyysaste ei ratkaisevasti nouse, mutta korjauskeinoiksi sosiaalisen eheyden haasteeseen tarjotaan aina samaa vanhaa: työ ja kannustimet. Väestö eriytyy pysyvästi, jos vaihtoehtoja ei oikeasti pian haeta, kirjoittaa Juho Saari.

  • Aamun kolumnisti on Matias Möttölä. Hän pohdiskelee sijoitusneuvojien työtä.

  • Noin kaksi kolmasosaa suomalaismiehistä ei lue naisten kirjoittamia kirjoja. Ilmiö ei ole vain suomalainen. Miksi miehet vierastavat naisten tuottamaa tekstiä, pohtii kolumnisti Maria Pettersson.

  • Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kirvoitti toisenlaista lopputulosta toivoneiden suusta pettyneitä kommentteja demokratian toimimattomuudesta. Kolumnistimme Sinikukka Saari sanoo demokratian silti nytkin toimineen ja muistuttaa, että sen luonteeseen kuuluu epävarmuus ja yllätyksen mahdollisuus. Saari pohtii, että rajutkin muutokset voivat lopulta johtaa entistä toimivimpiin kompromisseihin.

  • Kolumnisti Erkki Virtasen aiheena on naisten ja miesten palkkaero - tai oikeammin nyt jo käytännössä toteutunut samapalkkaisuus. Hän myös kysyy, onko totuudella merkitystä?

  • Uusi puritanismi pelkää pahan saastutusta ja menettää samalla mahdollisuutensa tuntea vihollisensa. Kyseessä ei ole vain sananvapaus, vaan laajempi käsitys uuspuritanismista eli allergisuus kaikelle epäilyttävälle, pohdiskelee tietokirjailija, toimittaja Jani Kaaro.

  • Tiistaikolumnisti Roope Mokka: elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa: emme tiedä mitä tehdä ennennäkemättömän yltäkylläisyyden edessä.

  • Maanantain kolumnisti yrittäjä Heidi Hammarsten pohtii menestyksen reseptiä ja suomalaisten menestystä.

  • Venäjän muissa maissa käymä informaatiosota tarvitsee niiden omien nykymenoon tyytymättömien ryhmittymien mobilisointia. Yksi painopiste on ollut äärioikeistossa, kirjoittaa turpobloggaaja Janne "Rysky" Riiheläinen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä