Radioateljee

Tuntemattomalle isälle - pojan kertomus

  • 58 min
  • ei kuunneltavissa

Mitä me lopulta toisistamme tiedämme, ja miten paljon siitäkin tiedosta on muistin luovasti uudeksi muokkaamaa? Taiteilija Laurie Anderson sanoi isänsä kuolemasta, että kun isä kuoli, tuntui kuin suuri kirjasto olisi palanut. Samaa voisi sanoa jokaisesta ihmisestä. Kuka olisi koskaan lukenut läpi jonkun toisen kirjastoa? Vaikka kyse olisi läheisestäkin ihmisestä - kenties juuri silloin - vaikeinta on nähdä lähelle.

Ohjelma mietiskelee sitä ehkä näennäistä paradoksia, että joskus tunnemme huonoimmin ihmiset, joiden luulisi olevan meille tutuimpia. Ohjelma puhuu sotien jälkeisen jälleenrakennuksen miespolvelle yleisestä piirteestä, umpimielisyydestä. Hiljaiset miehet eivät kotona turhia puhelleet, jäivät vieraiksi lapsilleen. Kertomuksen isältä viimein Alzheimer vei loputkin sanat. Vaikenemisen ylisukupolvisen muurin ylitse kertomuksen poika yrittää hahmottaa isäänsä ja menneisyyden maailmaa. ”Emme osanneet puhua toisillemme”, siksi jäljelle jäävät vain kysymykset.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Ripatti
Kertoja: Eero Saarinen
Tekninen toteutus: Pekka Lappi
Tuottaja: Harri Huhtamäki.

Lähetykset

  • pe 21.10.2016 22.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Muistisairauksista ja erityisesti Alzheimerin taudista on tulossa vakava kansansairaus, väittävät asiantuntijat, jotka ovat huolissaan suurista ikäluokista. Huoli on ennen kaikkea taloudellinen. Muita huolia ei juuri yhteiskunnallisessa keskustelussa tunneta. Tämä ohjelma tutkailee asioita hieman toisista kuulokulmista.

    Nykyistä vanhustenhoitoa voi pitää eräänlaisena laillisena laittomuuden tilana - leirinä. Leiri on periaate, jolle poliittinen tila ja järjestys nykyään muodostuu. Ajatus leiristä on italialaisen filosofin Giorgio Agamben. Kontekstina on suvereeni valtio, joka päättää elämästä ja kuolemasta. Suvereenin hallitsema laillisen laittomuuden tila merkitsee vanhusten hoidossa mielivaltaa - heitteillejättöä, laillisesti.

    Alzheimerin tauti vie vanhuksen aseman vieläkin turvattomammaksi kuin se jo muutoin olisi. Taudin kulku on arvaamatonta mutta vääjäämätöntä. Jokaisella ihmisellä se kuitenkin ilmenee omalla tavallaan.

    Käsikirjoitus ja ohjaus: Harri Huhtamäki. Kertojina ovat autenttisten äänien lisäksi Minna Haapkylä, Heidi Krohn ja Antti Reini. Äänimaisemamusiikin ovat tehneet Harri Huhtamäki, Esa Karjula, Tuomas Norvio ja Tapani Rinne. Tekninen toteutus: Tuomas Norvio. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

    Ohjelma edusti Yleä lokakuussa 2014 Prix Europa -kilpailussa Berliinissä ja äänestettiin viiden parhaan joukkoon. Ohjelma sai myös Kouran vuoden 2014 kunniamaininnan dokumenttisarjassa.

  • ”Vesi – elämän neste, elvyttävä virta, solisevat purot, pulppuavat lähteet, kuin vettä vaan, wesi wanhin woitehista, kuin vesi hanhen selästä, pimeys vetten päällä, vilvoittavien vetten äärellä,
    jään ja lumen maa, korkeat hangen nietokset, aaltojen tuoma – vetten viemä, meren kyntäjä”.

    Radioateljeen akustisen tutkielman osina ovat myös muutamien runoilijoiden veteen liittyviä runoja, mutta pääosassa ovat veden äänimaisemat ja sen luomat musiikilliset assosiaatiot.

    Suunnittelu ja ohjaus: Tapani Rinne. Tekstidramaturgia: Harri Huhtamäki. Kertoja: Antti Reini. Äänimaisemamusiikki: Tapani Rinne. Äänisuunnittelu: Pauli Saastamoinen. Tuottaja: Harri Huhtamäki.

  • Wabi on yksi japanilaisen ja zeniläisen estetiikan peruskäsitteistä. – Kun taiteilija tuntee olonsa masentuneeksi tai surulliseksi ja tässä omalaatuisen tunteen tyhjyydessä tavoittaa vilahduksen jotakin aivan tavallisesta ja vaatimattomasta sen uskomattomassa ”sellaisuudessa”, mieliala on wabi. Sama mieliala kommunikoituu taiteen kokijalle. Muita peruskäsitteitä – perusmielialan kuvauksia – ovat sabi, aware ja jugen.

    Radioateljeen ohjelman käsikirjoituksesta vastaavat FT Minna Eväsoja ja Harri Huhtamäki, joka on myös ohjaaja, äänimaisemamusiikin tekijä ja tuottaja. Kertoja: Minna Eväsoja. Tekninen toteutus: Pekka Lappi.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä