Ykkösaamun kolumni

Reetta Räty: Miten kasvattaa lapsi, jolla on hyvä itsetunto?

  • 4 min
  • toistaiseksi

Pikkulasten isä kysyi minulta ja ystävältäni, minkä ikäisenä lapset voi jättää yksin kotiin. No se riippuu lapsista, vastasimme molemmat lähes parahtaen.

Minulla on kaksi lasta, ystävälläni kolme.

Kertasimme kokemuksia: Yksi lapsi jäi eskari-ikäisenä mielellään hetkeksi yksin. Toista en jättäisi illaksi, vaikka hän on yli 10-vuotias. Nämä kaksi taas voivat olla kaksin pitkänkin ajan ja pärjäävät hyvin.

Niin: riippuu lapsesta, millaisia kasvatusratkaisuja teemme.

Usein oletetaan, että kasvatus on kiinni vain vanhemmista ja heidän tarkasti harkituista kasvatusmetodeistaan. Silloin unohdetaan, että monet meistä vanhemmista tekevät päätöksiä ilman mitään metodeita, perehtymättä kasvatusoppaisiin. Tehdään niin kuin oikealta tuntuu, lapsi ja tilanne kerrallaan.

Huithapelia, mutta helppoa.

Tällaisella kasvatusmetodilla on vaikeaa vastata kyselyihin, joissa halutaan tietää, minkä ikäisenä vanhemmat vaikkapa velvoittavat lapset huolehtimaan huoneen siivouksesta. 6-vuotiaana? 9-vuotiaana?

Kaikkeen tekee mieli vastata: se nyt vähän riippuu.

Jotkut lapset siivoavat jälkensä ilman että kukaan edes pyytää. Toisten kanssa käydään jatkuvaa neuvonpitoa vielä yläasteella.

Kasvatus ei taivu kyselyiden tippuvalikoihin.

En voinut olla nauramatta, kun kollega ideoi tositv-ohjelmaa, jossa kasvatusneuvojat tekisivät parin viikon road tripin lasten kanssa. Kamera kuvaisi, kun asiantuntijat ratkaisevat reissussa syntyviä konflikteja ”rakentavalla tavalla”, ellei peräti lapsentahtisesti.

Kuten kollega, oletan, että asiantuntijat naksahtaisivat ihan kuten me muutkin vanhemmat. Kasvattaminen on niin erilaista paperilla ja käytännössä. Tiedän kyllä itsekin ohjeen siitä, kuinka lapsen tunnetiloihin ei saa ”mennä mukaan”. Ongelma on, että tunnetilat eli raivokohtaukset tapahtuvat minun eteisessäni. Olen niissä mukana ihan lähtökohtaisesti.

On toki ihan oikein, että vanhempia kritisoidaan ja neuvotaan. Silloin tunnustetaan, että vanhemmat käyttävät isoa valtaa lapsiinsa. En silti oikein sulata jatkuvaa huolta nykyvanhempien holtittomuudesta. Lastenpsykiatrin tittelillä voi heittää kepeästi, että nykyvanhemmat roikkuvat somessa, kun pitäisi leikkiä lasten kanssa pihapuussa, tai tunkevat lapset aikuisten maailmaan liian varhain. Varmasti tällaista tapahtuu, mutta missä mittakaavassa? Merkittävästi enemmän kuin ennen, jolloin kaikki oli hyvin? Niinkö?

Moralisointi ja liioittelu eivät auta lapsia tai heidän vanhempiaan, jotka muistavat hyvin myös oman lapsuutensa.

Vielä 70-luvulla lapset saivat piiskaa. Ulos tai parvekkeelle jäähylle laittaminen oli tavallista. Fyysinen kuritus kiellettiin laissa vuonna 1984.

Miten me 70-luvun lapset selvisimme suht selväjärkisinä?

Johanna Matikka Ensi- ja turvakotien liitosta sanoo, ettei kannata ajatella vain omia kokemuksiaan. ”Esimerkiksi sisarukset voivat kokea samat asiat hyvin eri tavoin.”

Lasten stressitutkimuksista tiedetään, että niin sanottu ”lievempikin” väkivalta voi altistaa mielen sairauksille tai siirtyä myöhemmin omien lasten harteille.

Matikka sanoo myös, että henkistä väkivaltaa ei aina tunnisteta väkivallaksi. Siksi sitä saatetaan väheksyä. Kylmistä äideistä tai pelottavista isistä jää jälkiä. Esimerkiksi tunteiden kieltäminen ja mitätöinti kulkevat mukana aikuisuuteen.

Ja ihan oikeasti pikkulapsia myös lyödään, läpsitään, tukistetaan, ravistellaan.

Tässä tutkimuksessa  peräti 42 prosenttia äideistä kertoo kurittaneensa lastaan fyysisesti (isiä osallistui tutkimukseen vain vähän, siksi luvut koskevat äitejä).

Samaa teemaa käsittelevässä Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissa  kiinnitetään huomiota avun saamisen vaikeuteen. “…on syytä olettaa, että väkivallalta suojelevat palvelut ovat sattumanvaraisia niin uhrina olevan kuin väkivaltaisesti toimivan äidin näkökulmasta ”, tutkijat kirjoittavat.

Kasvatuksessa näkyy sama trendi kuin yhteiskunnassa muutenkin: ongelmat kasautuvat. Toivottavasti emme kuitenkaan ajattele, että ne koskevat aina jotakuta muuta, ei minua.

Kasvatusneuvojen hankaluus on ehkä ennen kaikkea siinä, että kasvatus ei ole yksittäisiä tekoja. Elämä lasten kanssa on jatkuvaa neuvottelua, ei niinkään kyllä tai ei –päätöksiä.

Huithapelikin miettii kaikkea tällaista:

Mitä tapahtuu, kun sanoo lapselle, että ei saa itkeä turhasta? Joutuvatko lapseni miettimään, millä tuulella vanhemmat ovat? Kasvaako lapsesta stressaaja, vai luottaako hän asioiden järjestyvän? Miten kasvattaa lapsi, jolla on hyvä itsetunto ja joka on ihan tosi kiva muille ihmisille?

Reetta Räty, Ykkösaamun kolumnisti

Lähetykset

  • to 1.9.2016 9.05 • Yle Areena

Jaksot

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

  • Niemimaan valtaus kävi äkkiä, mutta valmistelu oli huolellista. Krimin tilanteen vaikutukset ulottuvat laajalle, jopa Suomen puolustusvalmiuteen ja euroviisuihin. Helppoa ratkaisua kriisiin ei ole.

  • Poliittinen satiiri puhdistaa ja virkistää, mutta vaaleilla vitsailu on monella tavalla myös ongelmallista. // Muokattu to 23.3.: Kolumnista on poistettu hallitusta ja natseja koskeva lause, jonka saattoi käsittää väärin.

  • Poliittinen satiiri puhdistaa ja virkistää, mutta tyhmät ihmiset eivät saa pilkata poliitikkoja, sillä he eivät käsitä tekojensa seurauksia. Vaaleilla vitsailu on monella muullakin tavalla ongelmallista.

  • Suomen ja Yhdysvaltain eläkejärjestelmät ovat vastakohtia. Niitä kannattaisi kuitenkin yhdistää: oma säästäminen lainmukaisten eläkemaksujen ohella lisää vaihtoehtoja. Nyt Suomessa ollaan aika hiljaa yksilöllisestä eläkesäästämisestä, saati mahdollisuudesta jäädä ennenaikaisesti töistä säästöjen turvin.

  • Pääomista köyhä Suomi tarvitsee pääomia. Tätä itsessään selvyyttä hämmentää keskustelu sinivalkoisesta rahasta verrattuna ulkomaiseen rahaan. Mitä me oikein haluamme, kysyy valtion virkamiehenä 45 vuotta toiminut ja jopa poliitikkoja leikkauslistoillaan kauhistuttanut kolumnistimme Erkki Virtanen.

  • Nyt esittäytyy uusi ulkomaan aiheisiin keskittyvä kolumnistimme, jyväskyläläinen vapaa toimittaja Maria Markus. Hänen aiheenaan ovat romanien keskitysleirit ja muistamisen merkitys.

  • Kolumnistimme Aleksis Salusjärvi antaa kuntavaaliehdokkaille ilmaisen vinkin, nyt kannattaisi ratsastaa kulttuuritarjonnalla.

  • Nuoren elämä tapahtuu suhteessa kavereihin, ei aikuisiin. Sen näyttää hienosti tv-sarja Skam, kirjoittaa Reetta Räty.

  • Älyllinen elämä voi syntyä nopeasti ja sattumalta. Evoluutio ei tähtää älyn kehittymiseen, kirjoittaa Ylen kolumnistina aloittava Kari Enqvist.

  • Europarlamentaarikon avustaja Maria Petterssonin aiheena on sukupuolittuminen. Pettersson sai EU:n parlamentissa muistutuksen siitä, millainen avainnippu naisella sopii olla.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä