Ykkösaamun kolumni

Reetta Räty: Miten kasvattaa lapsi, jolla on hyvä itsetunto?

  • 4 min
  • toistaiseksi

Pikkulasten isä kysyi minulta ja ystävältäni, minkä ikäisenä lapset voi jättää yksin kotiin. No se riippuu lapsista, vastasimme molemmat lähes parahtaen.

Minulla on kaksi lasta, ystävälläni kolme.

Kertasimme kokemuksia: Yksi lapsi jäi eskari-ikäisenä mielellään hetkeksi yksin. Toista en jättäisi illaksi, vaikka hän on yli 10-vuotias. Nämä kaksi taas voivat olla kaksin pitkänkin ajan ja pärjäävät hyvin.

Niin: riippuu lapsesta, millaisia kasvatusratkaisuja teemme.

Usein oletetaan, että kasvatus on kiinni vain vanhemmista ja heidän tarkasti harkituista kasvatusmetodeistaan. Silloin unohdetaan, että monet meistä vanhemmista tekevät päätöksiä ilman mitään metodeita, perehtymättä kasvatusoppaisiin. Tehdään niin kuin oikealta tuntuu, lapsi ja tilanne kerrallaan.

Huithapelia, mutta helppoa.

Tällaisella kasvatusmetodilla on vaikeaa vastata kyselyihin, joissa halutaan tietää, minkä ikäisenä vanhemmat vaikkapa velvoittavat lapset huolehtimaan huoneen siivouksesta. 6-vuotiaana? 9-vuotiaana?

Kaikkeen tekee mieli vastata: se nyt vähän riippuu.

Jotkut lapset siivoavat jälkensä ilman että kukaan edes pyytää. Toisten kanssa käydään jatkuvaa neuvonpitoa vielä yläasteella.

Kasvatus ei taivu kyselyiden tippuvalikoihin.

En voinut olla nauramatta, kun kollega ideoi tositv-ohjelmaa, jossa kasvatusneuvojat tekisivät parin viikon road tripin lasten kanssa. Kamera kuvaisi, kun asiantuntijat ratkaisevat reissussa syntyviä konflikteja ”rakentavalla tavalla”, ellei peräti lapsentahtisesti.

Kuten kollega, oletan, että asiantuntijat naksahtaisivat ihan kuten me muutkin vanhemmat. Kasvattaminen on niin erilaista paperilla ja käytännössä. Tiedän kyllä itsekin ohjeen siitä, kuinka lapsen tunnetiloihin ei saa ”mennä mukaan”. Ongelma on, että tunnetilat eli raivokohtaukset tapahtuvat minun eteisessäni. Olen niissä mukana ihan lähtökohtaisesti.

On toki ihan oikein, että vanhempia kritisoidaan ja neuvotaan. Silloin tunnustetaan, että vanhemmat käyttävät isoa valtaa lapsiinsa. En silti oikein sulata jatkuvaa huolta nykyvanhempien holtittomuudesta. Lastenpsykiatrin tittelillä voi heittää kepeästi, että nykyvanhemmat roikkuvat somessa, kun pitäisi leikkiä lasten kanssa pihapuussa, tai tunkevat lapset aikuisten maailmaan liian varhain. Varmasti tällaista tapahtuu, mutta missä mittakaavassa? Merkittävästi enemmän kuin ennen, jolloin kaikki oli hyvin? Niinkö?

Moralisointi ja liioittelu eivät auta lapsia tai heidän vanhempiaan, jotka muistavat hyvin myös oman lapsuutensa.

Vielä 70-luvulla lapset saivat piiskaa. Ulos tai parvekkeelle jäähylle laittaminen oli tavallista. Fyysinen kuritus kiellettiin laissa vuonna 1984.

Miten me 70-luvun lapset selvisimme suht selväjärkisinä?

Johanna Matikka Ensi- ja turvakotien liitosta sanoo, ettei kannata ajatella vain omia kokemuksiaan. ”Esimerkiksi sisarukset voivat kokea samat asiat hyvin eri tavoin.”

Lasten stressitutkimuksista tiedetään, että niin sanottu ”lievempikin” väkivalta voi altistaa mielen sairauksille tai siirtyä myöhemmin omien lasten harteille.

Matikka sanoo myös, että henkistä väkivaltaa ei aina tunnisteta väkivallaksi. Siksi sitä saatetaan väheksyä. Kylmistä äideistä tai pelottavista isistä jää jälkiä. Esimerkiksi tunteiden kieltäminen ja mitätöinti kulkevat mukana aikuisuuteen.

Ja ihan oikeasti pikkulapsia myös lyödään, läpsitään, tukistetaan, ravistellaan.

Tässä tutkimuksessa  peräti 42 prosenttia äideistä kertoo kurittaneensa lastaan fyysisesti (isiä osallistui tutkimukseen vain vähän, siksi luvut koskevat äitejä).

Samaa teemaa käsittelevässä Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissa  kiinnitetään huomiota avun saamisen vaikeuteen. “…on syytä olettaa, että väkivallalta suojelevat palvelut ovat sattumanvaraisia niin uhrina olevan kuin väkivaltaisesti toimivan äidin näkökulmasta ”, tutkijat kirjoittavat.

Kasvatuksessa näkyy sama trendi kuin yhteiskunnassa muutenkin: ongelmat kasautuvat. Toivottavasti emme kuitenkaan ajattele, että ne koskevat aina jotakuta muuta, ei minua.

Kasvatusneuvojen hankaluus on ehkä ennen kaikkea siinä, että kasvatus ei ole yksittäisiä tekoja. Elämä lasten kanssa on jatkuvaa neuvottelua, ei niinkään kyllä tai ei –päätöksiä.

Huithapelikin miettii kaikkea tällaista:

Mitä tapahtuu, kun sanoo lapselle, että ei saa itkeä turhasta? Joutuvatko lapseni miettimään, millä tuulella vanhemmat ovat? Kasvaako lapsesta stressaaja, vai luottaako hän asioiden järjestyvän? Miten kasvattaa lapsi, jolla on hyvä itsetunto ja joka on ihan tosi kiva muille ihmisille?

Reetta Räty, Ykkösaamun kolumnisti

Lähetykset

  • to 1.9.2016 9.05 • Yle Areena

Jaksot

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

  • Vaaleja häiritsevät niin toiset valtiot, ääriliikkeet kuin yksityiset ihmiset ja keinoja tulee koko ajan lisää. Kohteena voivat olla sekä ehdokkaat että puolueet. Vaalien turvallisuudesta ja luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian ydintä.

  • Hallituksen puoliväliriihi lämpenee tänään. Lähtökohdat välitarkastelulle ovat jotensakin tyydyttävät ja tämän ja ensi vuoden talouskasvu-ennusteita hilataan koko ajan ylöspäin. Sinänsä on toki hyvä, että uskotaan parempaan. Se on omiaan hälventämään apatian tunnelmaa, joka maata on vuosikaudet vaivannut.

  • Helsingin Sanomat kertoi hiljattain 77-vuotiaasta leskirouvasta, joka oli houkuteltu pankissa tekemään hölmöjä sijoituksia. Kokematon asiakas ei ollut ymmärtänyt, että pankin suosittelemista osakekaupoista seuraisi valtava verolasku. Arvopaperilautakunta määräsikin pankin maksamaan korvauksia.
    Tällaisia kielteisiä uutisia sijoituspalveluista on saatu viime aikoina lukea muitakin.
    Finanssivalvonta varoitti ja mätkäisi maaliskuussa rapsut neljälle yhtiölle, joiden vanhuksille antama neuvonta oli järjestetty puutteellisesti. Suurimman, miljoonan euron maksun, sai Nordea, jonka asiakas myös 77-vuotias leskirouva oli.
    Eikä tarvitse kuin mennä viime vuoteen, kun otsikoissa pyörivät pankkien veronkiertopuuhat Panamassa ja sitä ennen Luxemburgissa.
    Negatiivinen julkisuus keskittyy toki pieneen osaan finanssiyhtiöiden toiminnasta. Mutta ne eivät ole tyhjästä temmattuja. Voitontavoittelu varsinkin sijoitustuotteiden kaupalla on mennyt osin liian pitkälle. Monet tuntuvat jo ajattelevan, että maailma olisi parempi ilman pankkiireja.
    Piiloon on jäänyt se myönteinen panos, joka finanssialalla yhteiskuntien vaurastumisessa kiistatta on. Rahoitusalan tehtävänä on kanavoida varallisuutta säästäjiltä investoijille. Harva meistä voisi ostaa omaa kotia ilman asuntolainaa, jonka pankki rahoittaa talletuksilla. Yritysten kasvu olisi paljon hitaampaa ilman lainoittajia. Eläkkeet jäisivät paljon pienemmiksi ilman sijoitustuottoja.
    Välitystehtävä on kuitenkin luottamustehtävä. Jos luottamus katoaa, on finanssiala pulassa, vaikka tekisikin edelleen voittoa.
    Tämä ymmärretään maailman finanssipäättäjien pöydissä. Alan ammattilaisten suurin yhteisö, CFA Institute, kysyi vastikään finanssijohtajilta, synnyttääkö varainhoito heistä merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Vain 11 prosenttia, joka yhdeksäs, uskoi, että heidän työllään on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
    Suomessa tuudittaudutaan helposti siihen, että meillä finanssiala ei ole kohdannut skandaaleja, jotka olisivat romuttaneet luottamuksen tyystin. Esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna sijoitusneuvojiin luotetaan Suomessa enemmän.
    Ajan merkit ovat kuitenkin selvät. Uhkakuvana on finanssialan muuntuminen ammattikunnaksi, jonne hakeutuvat vain häikäilemättömimmät rahahaukat. Ne, joita ei haittaa muiden pilkka, kunhan palkka on riittävän hyvä.
    Se olisi paha takaisku Suomessa, jossa finanssialan palveluita tarvitaan enemmän ja enemmän. Suuri osa varallisuudesta on vanhemmilla ikäluokilla. Heidän on hoidettava rahojaan viisaasti ja osattava siirtää sitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tottumusta finanssipalveluiden käytöstä ei kuitenkaan monella ole. Haussa on luotettava kumppani.
    Yksinkertainen parannuskeino olisi lisätä etiikkasisältöjä alan koulutukseen ja tutkimukseen. Olin hämmästynyt, kun etsin verkosta suomenkielisiä julkaisuja aiheesta "finanssialan etiikka". Sain vain kaksi osumaa.
    Teema loistaa poissaolollaan myös suomalaisten sijoitusneuvojien tutkinnosta. Toisin kuin kilpailijamaissa, suomalaisten oppikirjoista puuttuvat etiikkaopinnot tyystin.
    Tietenkään pelkät luennot eivät riitä. Toimintatapa, joka lähtee asiakkaan eikä myyjän tarpeista, on istutettava koko alan toimintakulttuuriin. Ihmisten täytyisi voida luottaa sijoitusneuvojaan kuin lääkäriin tai asianajajaan, luotettuun naiseen tai mieheen.
    Finanssiyhtiöt voivat parhaimmillaan olla arvostettu osa yhteiskuntaa. Unelmien mahdollistaja ja vaurastumisen siivittäjä. Mutta siihen rooliin kasvaminen edellyttää nähdäkseni ajassamme elävän epäluulon havaitsemista ja luottamuksen synnyttämistä aidoilla teoilla.

  • Joskus jooga voi auttaa päihittämään riippuvaisuuden jopa kovista huumeista. Jooga yksin ei kuitenkaan riitä. Kolumnisti Maria Markus kertoo, mitä tarvitaan lisäksi.

  • Kun sote siirtyy maakuntiin, kuntapäättäjille jää "vain koulutus". Ei silti kannata kuvitella, että koulutus olisi politiikan osa-alue, josta kaikki ovat samanmielisiä, kirjoittaa toimittaja-yrittäjä Reetta Räty.

  • Kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii Lutherin ongelmallista suhdetta juutalaisiin.

  • Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii propagandan tehoa. Sosiaalinen media on muuttanut julkisuuden ja poliitikkojen suhteen, hän sanoo.

  • Kolumnistivuorossa on kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist. Hän pitää puolustuspuheen tieteelle.

  • Ulkoministeriön tutkija Sinikukka Saari pohtii Venäjän ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suhteita.

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä