Kuusi kuvaa

la 29.10.2016

  • 45 min
  • toistaiseksi

Kuusi kuvaa -sarjassa kurkistetaan tunnettujen henkilöiden kotialbumeihin. Päähenkilö valitsee viisi merkityksellistä valokuvaa elämänsä eri vaiheista. Keskustelu käydään näiden kuvien kautta. Kuudes kuva on kuitenkin ottamatta. Minkä kuvan hän toivoisi vielä albumiinsa: mikä suuri toive tai tavoite on jäänyt toteutumatta? Valokuvat ja niihin liittyviä pieniä tarinoita löytyy osoitteesta yle.fi/kuusikuvaa.

Lähetykset

  • la 29.10.2016 9.50 • Yle Areena

Jaksot

  • - Nuorena en ymmärtänyt suomen kielestä hatintattia, nauraa sydämellisesti Fred Negendanck, joka muutti lapsena Suomeen Saksasta. Lahjakas poika oppi kuitenkin nopeasti kielen ja maan tavat ja pääsi pian Kansallisbalettiin, jossa pojista oli pula. Hänen elämänsä on aina kulkenut omia polkujaan ja hän yllätti läheisensä elämällä vuosikymmenet suomenruotsalaisen piirustuksen opettajansa Anne-Marie Häyrén-Malmströmin sielunkumppanina. Ilman luovuutta ja opettajansa tukea Fred Negendanckin elämä olisi ollut hyvin toisenlainen. Vanhemmat olisivat halunneet pojastaan baptistisaarnaajan, mutta toisin kävi. Fred valloitti sydämet ensin Kansallisbaletin tanssijana ja sitten Svensa Teaterin karismaattisena luonnenäyttelijänä Helsingissä ja Turussa. Viimeisten 15 vuoden ajan hän on menestynyt monipuolisena kuvataitelijana.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Entinen maailmanmestaruustason pyöräilijä, kiinteistövälitysyrityksensä toimitusjohtaja Mira Kasslin sanoo, että ilman urheilua hänestä olisi voinut tulla täysi hulttio. - Olen hyvin vauhdikas sielu. Edesmennyt äitini sanoisi, että minun pelastukseni on ollut urheilu.
    Vuonna 1978 syntynyt Mira Kasslin varttui työläisperheessä Helsingin Jakomäessä. Kasslin oli hyvin aktiivinen lapsi, jonka kilpapyöräilyura alkoi 8-vuotiaana. Kasslin saavutti Suomen pyöräilyhistorian ensimmäisen arvokisamitalin voittamalla nuorten MM-kisoissa pronssia 500 metrin aika-ajossa vuonna 1995 ja kultaa 500 metrin aika-ajossa sekä eräajossa vuonna 1996. 500 metrin aika-ajossa Kasslin ajoi kaksi nuorten maailmanennätystä.
    - Mä en tykkää hävitä, Mira Kasslin sanoo. Mitä ikinä hän tekeekin, hän pitää häviämisen tunteen mielessään, jotta tekisi asiat viimeisen päälle. - Jos tiedän, että olen tehnyt kaikkeni, on tappion kanssa helpompi elää. Kasslin jatkaa, ettei hänen aina tarvitse voittaa, mutta jos voitto on hänen tavoitteensa hän taistelee loppuun asti.

  • Toimittajana tunnetuksi tullut Markus Leikola on kirjoittanut yhden viime vuoden puhutuimmista kirjoista, jättieepoksen Uuden maailman katu, jossa kerrotaan 1900-luvun tarinaa. Kirjallinen työ on entistä suurempi osa hänen elämäänsä, mutta leivän hän saa omien sanojensa mukaan kolmesta k:sta: kolumnoinnista, konsultoinnista ja kirjallisuudesta. Radiokuuntelijat tuntevat hänet myös Yle Radio 1:n ohjelmasta Leikola ja Lähde.
    Näiden lisäksi aikaisempaa suurempi osa hänen työstään liittyy teatteriin. Musiikkiteatteri Kapsäkin ohjelmistossa on jo toinen hänen käsikirjoitukseensa perustuva esitys ”Nykyisempi aika”, joka perustuu Charlie Chaplinin elokuvaan ”Nykyaika”.

  • Tampereelta noin 50 kilomeriä itään päin löytyy Kuhmalahden Taidepappila, joka tunnetaan huikeista kesänäyttelyistä, lasten ja nuorten taideleireistä, monipuolisista taiteilijavieraista ja tietysti keraamikko Teemu Luodosta ja hänen mielenkiintoisista teoksistaan.

    Teemu Luodon tavaramerkki ovat persoonalliset suurikokoiset savieläimet, joita Taidepappilan isäntä on tehnyt jo vuosikymmeniä. Nuorta Teemua kiinnostivat jo varhain eläimet. Hän kertoo raahanneensa lapsena vastaan tulleita koiria, kissoja sekä pesästä pudonneita lintuja kotiinsa Helsingin Tehtaankadulla.

    Teemu Luodon näyttelyitä on ollut myös monissa keskeisissä taidemuseoissa ja sympaattisia eläimiä on myös myyty paljon. Suosittuja eläinhahmoja ovat koirat, puput, norpat ja leijonat.
    Joissain eläinhahmoissa on mukana ihmisen piirteitä kuten tunnetussa teoksessa Pupupoika vuodelta 1990. Se on uimahousuinen torso, jolla on pupun pää. - Olin tehnyt alastomia puputyttöjä, joten pupupoika on protestityö näillä seksistisille hahmoille, perustelee Teemu Luoto.

    Taidepappilan esikuvana oli alkujaan Purnun taidekeskus, jonka toiminta alkoi vain muutama vuosi ennen kuin keraamikot Teemu ja Raija Luoto ostivat ja kunnostivat Kuhmalahden vanhan pappilan kodikseen ja työtilakseen vuonna 1971.

    Taidepappilan tärkeä toimintaperiaate on ollut se, että taiteilijavieraat ovat saaneet tuoda teoksia näyttelyihin maksutta. Lisäksi he ovat saaneet työ- ja asuintiloja käyttöönsä isosta pappilasta.

    - Pääsin 15-vuotiaana Ateneumin iltakoulun keramiikkaosastolle opiskelemaan. Ensimmäisiä töitäni opiskelujen aikaan olivat keramiikkahelmet ja keraamiset säästöpossut, joita valmistin myyntiin.

    Opiskelun jälkeen hän perusti oman keramiikkatyöhuoneen Intiankadulle, joka oli lähellä Arabian tehtaita. - Ripustin talon puutarhan omenapuihin keraamisia säästöpossuja ja punasavilyhtyjä yhdessä silloisen työharjoitteluun tulleen keraamikko Raija Gauffinin kanssa, josta tuli myöhemmin vaimoni, Teemu muistelee.

    Teemun keramiikkapiha oli menestys. He toistivat ideaa myös Kuhmalahden Taidepappilassa, jossa oli suuri puutarha sekä runsaasti säilytystilaa isokokoisille tilateoksille ja savieläimille.

    Viimeisten vuosikymmenten aikana Teemu Luodon työrytmi on noudattanut luonnon rytmiä. Kevät ja kesä ovat olleet kiireisiä teosten luomiskausia ja näyttelyiden aikaa. Syksyisin ja talvisin on ollut aikaa rauhoittumiselle eli ”karhun unille” ja ulkomaan matkoille, joita Teemu Luoto on ehtinyt tehdä paljon.

    Vuonna 2018 Taidepappila täyttää 50 vuotta. Sitä edeltää välivuosi. - Pappilaa remontoidaan kesällä 2017 eikä varsinaista kesänäyttelyä ole, mutta totta kai tänne saa tulla katsomaan keramiikkaa, lupaa sydämellinen Teemu Luoto.

    Keraamikko Teemu Luodon kuuteen kuvaan johdattelee toimittaja Rita Trötschkes.

  • Minttu Mustakallio on suomalaisen elokuvataivaan todellinen tähti, joka on koko kansan suosikkikasvo, ilmiömäinen improvisaation taitaja sekä komiikan sävyjen tulkitsija. Maanläheinen elämänkatsomus, työmatkapyöräily ja mutkaton persoonallisuus ovat Mintulle ominaisia elementtejä. -Kiinnostavinta on se, että työstettävä on mahdollisimman kaukana minusta itsestäni, sanoo näyttelijä Minttu Mustakallio.

  • Seksuaalisuuden tutkimuksen uranuurtaja Suomessa, Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula kirjoitti vasta 30-vuotiaana ylioppilaaksi ja ehti työskennellä Kotkassa tv-korjaajana ennen akateemista uraa. Vanhemmat toivoivat hänestä' jatkajaa maatilalleen. Kuusi kuvaa-sarjassa Kontula kertoo, miten luumäkeläisen maatalon pojasta kasvoi Amazonin viidakoissakin kehitysyhteistyötä tehnyt kansainvälinen tutkija. Ja single-levyjen keräilijä. Ohjelman on toimittanut Laura Satimus.

  • Helsinkiläinen Jenni Kokander on näyttelijä, mutta omien sanojensa mukaan myös "lähiömutsi", joka kokee vahvasti kuuluvansa sukupolvien ketjuun. - Juuret maadoittavat meidät kaiken mediasta tulevan vyöryn ja kaaoksen keskellä, hän sanoo. Jenni kertoo olleensa lapsena ujo ja arka, mutta murrosikäisenä hyvin vaikea teini. Hän kertoo, että vaikeuksista huolimatta hän kasvoi kannustavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä, mistä on kiitollinen vanhemmilleen.

    Ohjelman Jenni Kokanderin kuudesta kuvasta on toimittanut Laura Satimus.

  • Miksi sarjakuvataiteilija ja taidemaalari Katja Tukiainen on niin viehättynyt tyttöhahmoista? Kuka on Betty Boop -poskinen vauva hänen valitsemassaan kuvassa? Elämän tärkeät hetket aukeavat kuuden kuvan kautta. Italiasta löytyi rohkeus ilmaista omia ajatuksia, Japani muistutti vaikenemisen kultaisesta taidosta. Kuudes kuva lähtee syntymään taiteilijan päässä. Siitä tulee hyvin henkilökohtainen meditointimaalaus. Toimittajana Eve Mantu.

  • Olen bibliofiili, toteaa elokuvaohjaaja ja -tuottaja Claes Olsson. Tämä selittää kuvan numero neljä, jossa hän seisoo kotona kirjahyllynsä edessä. Kun oppii lukemaan sujuvasti jo nelivuotiaana, ehtii koulun alaluokilla heilua pellenä ja kurkistella tyttöjen mekkojen alle. Mitkä kuusi kuvaa Claes Olsson valitsee elämäntarinansa tärkeiden hetkien kuvitukseksi?

  • Tietoisuus nälänhädästä ja ympäristön tuhosta läpäisi Elina Hirvosen jo pikkutyttönä. Hengenheimolaisia hän löysi lahtelaisten punkkareiden porukoista. Veljen kaveri naljaili, että sinähän menisit osoittamaan mieltä vaikka homoseksuaalisten simpukoiden puolesta. Vaikuttamishalun polte johdatti toimittajaksi, dokumenttielokuvaohjaajaksi ja kirjailijaksi. Hirvosen esikoisromaani Että hän muistaisi saman (Avain 2005) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Miten palvelijan lapsenlapsesta tuli akateemisesti koulutettu kirjailija, jonka teoksia on käännetty useille kielille? Elina Hirvonen käy läpi elämänsä tärkeitä käänteitä kuuden kuvan kautta.

  • Kuusi kuvaa -sarjassa kurkistetaan tunnettujen henkilöiden kotialbumeihin. Päähenkilö valitsee viisi merkityksellistä valokuvaa elämänsä eri vaiheista. Keskustelu käydään näiden kuvien kautta. Kuudes kuva on kuitenkin ottamatta. Minkä kuvan hän toivoisi vielä albumiinsa: mikä suuri toive tai tavoite on jäänyt toteutumatta? Valokuvat ja niihin liittyviä pieniä tarinoita löytyy osoitteesta yle.fi/kuusikuvaa.

  • ”Pidän kehuista ja hellittelyistä, yöstä ja saalistamisesta. Säikähdän myös helposti tiettyjä ihmisiä. Olen transeläinlajinen eli väärään ruumiiseen syntynyt kissa”.
    Vaikka näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja Juha Siltanen mieltääkin itsensä kissaksi, ei hän voisi sellaista itselleen allergian takia ottaa.
    Työssään Juha Siltanen luottaa kokeiluun, sattumaan ja vahinkoihin. Hänen mukaansa luovuus ei synny eikä elämä rakennu tarkoin etukäteen luotujen nuottien tai tavoitteiden pohjalta. Suunnitelmatalouden määrittelemän maailman keskellä taiteilija tuntee yksinäisyyttä.
    Juha Siltanen ei pidä haaveilemisesta eikä mielikuvittelemisesta, joita hän ei mielestään edes osaa. Juha Siltanen sanoo haluavansa näyttää työssään todellisia asioita, todellista elämää sekä maailman, joista kaikista riittää ihan tarpeeksi ammennettavaa.
    Juha Siltanen syntyi Helsingissä syyskuussa 1959 lääkäriperheeseen, jossa harrastettiin ja arvostettiin musiikkia ja kulttuuria. Hän valmistui dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1983. Uransa aikana hän on toiminut ohjaajana lukuisissa paikoissa, mm Turun Kaupunginteatterissa. Näytelmiä ja kuunnelmia hän on kirjoittanut kymmeniä ja niitä on käännetty myös mm ranskaksi ja ruotsiksi.
    Siltanen on kirjoittanut ja ohjannut kuunnelmia, suomentanut ja sovittanut näytelmiä, kirjoittanut esseitä ja tekipä hän myös vuosia Yle Radio Suomelle legendaarista Yömyöhä- musiikki- ja puheohjelmaa yhdessä muusikko M.A. Nummisen kanssa. Yleisradiossa Siltanen on myös juontanut Trio Töykeiden suoria puhelintoivekonsertteja. Juha Siltanen muistetaan myös televisio-ohjelma Levyraadista. Musiikki onkin ollut Siltaselle tärkeä lapsuudesta saakka ja hän myös soittaa itse pianoa. Musiikki kuuluu ja näkyy myös hänen tavassaan rakentaa näytelmiä tai kuunnelmia.
    Suomalaisen teatterin ja kulttuurielämän tuotteliaimpiin ja arvostetuimpiin tekijöihin lukeutuva Juha Siltanen on palkittu Pohjoismaisella kuunnelmapalkinnolla jo vuonna 1987 ja Pro Finlandia – mitalilla vuonna 2007.
    Julkisuutta ujosteleva Siltanen ei pysty kuvittelemaan tulevaisuutta eikä halua myöskään paljastaa meneillään olevia hankkeita. Niitä voivat vielä yllätykset ja sattumat muuttaa…
    Juha Siltasta haastattelee Riikka Rahi.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä