Ykkösaamun kolumni

Janne Riiheläinen: Taas leikitään luottamusta

  • 6 min
  • toistaiseksi

Ulkoministeri Timo Soini lausui puheessaan suurlähettiläspäivillä toissa viikolla, että "Suomikin on hybridivaikuttamisen kohteena. Yhteiskuntamme kestokykyä ja ymmärrystä tästä vaikuttamisesta on vahvistettava, ja vahvistunut se onkin".

Hybridivaikuttamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä talouden, informaation, lain, diplomatian ja sotilaallisen toiminnan koordinoitua käyttöä valtion poliittisen tavoitteen saavuttamiseksi. Kun käytetään sanaa kestokyky, niin se kertoo toiminnan laadun olevan vähintäänkin epäystävällista ja kuluttavaa. Kun puhutaan ymmärryksen vahvistamisesta, puhutaan siitä, ettei asiaa vielä ole ymmärretty tarpeellisella tasolla.

Viime viikolla julkistetussa Ulkopoliittisen instituutin UPI:n raportissa nyky-Venäjän toimintatavoista käytettiin termiä täyden skaalan konflikti. Raportissa käydään läpi Venäjän toimia ja logiikkaa niiden takana. Raportin saama vastaanotto paljasti miten erilaisia käsityksiä ihmisillä on Putinin Venäjästä. Laaja-alaisen hyväksyvän nyökyttelyn ohella raportti on herättänyt raivoisia vastalauseita. Näissä raportin totaalisesti runttaavissa mielipiteissä on muun muassa epäilty raportin sabotoivan Venäjän-suhteita tai kyseessä olevan poliittisen tilaustyön. Yllättävän moni näyttää olevan sitä mieltä, että kun tilannekuva liian ristiriidassa oman näkemyksen kanssa, on muutettava tilannekuvaa. Osa näistä vastalauseista ammentaa myös ulkopoliittisen kielen perinteisestä kaksoispuheesta ja hämärtämisestä, jotka olivat kylmän sodan aikana keinoja pärjätä Neuvostoliiton kanssa. Siinä perinteessä suorasanaisuus on yksi pahimmista synneistä.

Hybiridivaikuttamisesta puhuttaessa saatetaan sanoa, että kaikkihan sitä tekevät. Kyllä, kaikki valtiot kommunikoivat kaikkien kanssa. Kaikki yrittävät vaikuttaa muihin omien etujensa mukaisesti ja melkein kaikki myös vakoilevat kaikkia keitä pystyvät. Mutta tämä ei ole vielä hybridivaikuttamista. Hybridivaikuttamista on se, että pyrkii suunnitelmallisesti manipuloimaan tai häikäilemättömästi pakottamaan toisen toimimaan omia etujaan vastaan. Suomen turvallisuusympäristössä niin toimii tällä hetkellä vain Venäjä.

Poliitikkojen on vaikea puhua hybridivaikuttamisesta, koska poliitikon puhe on poliitikon teko. Venäjän toimet ovat sellaisia, että pelkkä niiden kuvailu ilman arvottamista on rankkaa tekstiä. Tämä näkyy hyvin myös UPI:n raportin saamassa vastaanotossa. Asiasta puhuva poliitikko saa niskoilleen syytöksiä Suomen ja Venäjän suhteiden heikentämisestä, natottamisesta ja jopa sodanlietsonnasta. Moni näyttää tulkitsevan, että suhde Venäjän ulkopolitiikkaan kertoo myös ihmisen suhteesta Venäjään ja venäläisyyteen. Tätä samaa, suomettumisen ajoilta tuttua  suhtautumistapaa vaalii myös Venäjän nykyinen informaatiovaikuttaminen Suomen suuntaan.

Vaikka hybridiuhkat ovat olemassa ja niiden olemassaolo yleisellä tasolla tuodaan esiin, jäävät konkreettisemmat puheet suljettujen ovien taakse. Ensinnäkin hybriditoimia on useimmiten lähes mahdotonta osoittaa sellaisilla tavoilla, etteivätkö ne olisi suhteellisen helposti kiistettävissä tai muuksi selitettävissä. Tilanne on kuin taitavassa kiusaamisessa. Uhri kyllä tuntee asioita nahoissaan, mutta niiden todistaminen tai edes osoittaminen saattaa olla hyvin vaikeaa. Toisekseen he, ketkä asioista tietävät, eivät saa puhua. Turvallisuuskoneistomme on tietysti hiljaa, mutta myös muut virkamiehet ja poliitikot pitkälti vaikenevat näistä. Jotain kuitenkin kertoo UPI:n saama hyväksyvä vastaanotto. Ei tällaiselle suorasanaisuudelle nyökyteltäisi, jos ei ainakin päälinjoista oltaisi samaa mieltä.

Hybridivaikuttamiseen varautumisesta puhutaan, mutta tekoja on toistaiseksi ollut suhteellisen vähän näkyvillä. Valtion virkamiehiä on koulutettu havaitsemaan informaatiovaikuttamista. Käynnissä on myös hanke rajavartiolainsäädännön muutoksista, jotka ovat tarpeen hybridiuhkiin varautumiseksi ja niiden torjumiseksi. Muitakin asioita varmaan tehdään konepellin alla. Niistä kerrota, kuten ei valmiusasioista yleensäkään. Ikävä kyllä suurin välitön vaikutus kykyihimme reagoida hybridivaikuttamiseen on valtion säästöillä. Rajavartiolaitokselta niistetään edelleen, vapaaehtoinen maanpuolustus joutuu leikkaamaan toimintaansa ja poliisiltakin nipistetään. Valtiojohdon suu siis puhuu yhtä ja kädet tekevät toista.

Harvinaisen selväpiirteinen esimerkki hybridivaikuttamisesta on Fennovoiman ydinvoimalahanke. Ulkopoliittisen instituutin raportti käy tapausta läpi hyvin tarkkaan ja selväksi käy, miten pässiä on viety narussa. Pässi on Suomi ja hybridivaikuttamisen keinoista punotun narun toisessa päässä Kreml. Fennovoiman rakentamisen yhteydessä tehdään itse asiassa kaksi kauppaa: me saamme melko edullisesti ydinvoimalan ja Venäjä saa halvalla vaikutusvaltaa Suomeen. Pääministeri Juha Sipilä kuitenkin kielsi viime sunnuntaina hyvin jyrkkäsanaisesti hankkeen poliittisuuden. Tällainen lausunto edellyttää pääministeriltä hyvää syytä puhua julkisesti pehmoisia. Fennovoimaan liittyvien ulottuvuuksien paljastaminen jääneekin tulevaisuudessa kirjoitettavien historiankirjojen tehtäväksi.

Joka tapauksessa Fennovoiman tapauksesta on nähtävissä, miten vaikeaa on vastustaa isomman pienempään suuntaamaa ja hyvin toteutettua hybridivaikuttamista. Nyt ei pidä vauhkoontua ja turvallistaa kaikkea ympärillämme tapahtuvaa, mutta sinisilmäisyyteenkään ei ole varaa. Olemme ikävä kyllä tilanteessa, jossa luottamus on jätettävä kokonaan sivuun Suomen ja Venäjän valtiollisista suhteista. Mutta pitää sitä silti leikkiä. Muissa, toivottavasti mahdollisimman runsaissa, yhteistyön ja kanssakäymisen muodoissa rajan yli niin ei onneksi tarvitse eikä pidä tehdä.

Janne "Rysky" Riiheläinen, Ykkösaamun kolumnisti 8.9.2016

Lähetykset

  • to 8.9.2016 12.48 • Yle Areena

Jaksot

  • Pop-taiteen kuninkaan kuolemasta on 30 vuotta. Kolumnissaan Heli Vaaranen muistelee ystävyyttään Andyn kanssa, sekä hänen viimeisiä vuosiaan. Taiteilija hoiti tulehtunutta sappirakkoaan taikakaluilla ja vitamiineilla. Sairastaminen ei sopinut hänen julkikuvaansa. Lopulta hän joutui hoitoon, mutta sairaalassa kaikki mahdollinen meni pieleen. Turhamaisuus koitui hänen kohtalokseen. Kuva: EPA/KIRA MELZER

  • Julmat ja väkivaltaiset tapahtumat järkyttävät myös poliisia, joskus jopa invalidisoivat. Posttraumaattista, ja myös kumulatiivistä, stressiä kuitenkin osataan hoitaa yhä paremmin. Poliisin posttraumatyöpajojen tulokset ovat rohkaisevia: osallistujat ovat saaneet konkreettista apua oireisiinsa.

  • Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että enemmistö pitää henkilökohtaista arvovapautta oikeudenmukaisempana kuin sosiaalista arvoyhtenäisyyttä. Itsemääräämiseen uskovassa tasavallassa kokoava arvokkuus voidaankin löytää vain elämänarvojen perustason yläpuolelta.

  • Politiikka vaikuttaa talouteen. Brexit, Trump tai Kreikan tilanne vaikuttavat kursseihin suoraan. Populismin nousu on tehnyt ennustettavuudesta vaikeampaa. Sijoittajan kannattaa seurata uutisia ja pitää pää kylmänä.

  • Onko esteellisyyden käsite yksiselitteinen? Läheinen pikkuserkku voi olla syy jäävätä itsensä päätöksenteosta .
    Ykkösaamun tiistaikolumnisti Erkki Virtanen

  • Jos toimittaja ei osaa kirjoittaa neutraalisti, annetaanko homma robotille? Ykkösaamun kolumnisti Jani Kaaro pohtii, voiko natseista puhua neutraalisti?

  • Turvallisuuspolitiikasta bloggaava Janne "Rysky" Riiheläinen arvioi Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin kauden alkua. Riiheläisen mukaan Trump on aiheuttanut eräänlaisen epäjatkuvuustilan kansainvälisessä politiikassa ja Yhdysvallat on menettänyt ison osan ns. pehmeästä voimastaan.

  • Toimittaja ja yrittäjä Reetta Räty on jo pitkään ihmetellyt, miksi suhtaudumme niin kriittisesti itseemme. Kriisitunnelmaa lietsotaan maassa, joka sijoittuu kärkeen kansainvälisissä vertailuissa turvallisuudessa, onnellisuudessa, koulutuksessa, korruption vähäisyydessä, äitinä olemisessa, toisiinsa luottamisessa, tyytyväisyydessä, tasa-arvossa, Räty kirjoittaa.

  • Kolumnistimme, Lapin yliopiston tutkija Saara Tervaniemi kertoo, mistä saamelaisuudessa ja saamelaisten kansallispäivässä (6.2.) on kyse. Saamelaiset ovat odottaneet useamman eliniän, että heidän asemaansa koskevat sopimukset muuttuisivat käytännöksi, saamelaistutkija muistuttaa.

  • Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari pohtii kolumnissaan kansalaisten valintojen merkitystä sosiaalipolitiikassa. Hän toteaa, ettei kansaa voi pakottaa elämään terveellisesti.

  • Lukeminen ei ole vain hauskaa, vaan se on eloonjäämistaito. Informaatioyhteiskunnassa ei voi pärjätä ilman kykyä omaksua tietoa ja tarkastella sitä monelta kantilta. Kolunistina on kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi

  • Kasvava vanhusväestö vie meidät uuteen aikaan. Jos pelaamme korttimme nyt oikein, se voi muuttaa kaiken parempaan suuntaan, väittää kolumnistimme tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jani Kaaro.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä