Todellisia tarinoita

Poro on parasta

  • 42 min
  • ei kuunneltavissa

Rovaniemellä Sierijärven porotilalla Ari Maununiemi ja Sampo Pasma elävät arkea, joka sujuu vahvassa yhteydessä luonnon ja eläinten kanssa. Poro on parasta -dokumentti johdattaa kuulijan pohjoisen maisemaan, jossa porot ovat arkipäivää. Ne ovat nuorille poromiehille paitsi työ myös elämäntapa ja ravinnonlähde. Miltä näyttää tämän ikiaikaisen perinteen ja nykymaailman rinnakkaiselo? Toteutus: Mervi Leino, Kai Rantala ja Hannu Karisto.

Lähetykset

  • to 8.9.2016 10.32 • Yle Areena

Jaksot

  • Kommunistinen liike nousi sotien jälkeen maan alta voimatekijäksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Riitaisten kommunistien jo 60-luvun lopulta alkanut alamäki kiihtyi 80-luvulla syöksykierteeksi, joka päättyi puolueen paradoksaaliseen konkurssiin.

    Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kommunismista ei ole puhunut päivänpolitiikassa enää kukaan. Kommunisteja on toki edelleen, mutta miten voi heidän vallankumoususkonsa.

    Toteutus: Mikko Järvinen, Kai Rantala ja Hannu Karisto.

  • Ylikiimingin Alavuotolla Ahon Matin eli Matti Väänäsen arkea on aina värittänyt lehmät ja navettahommat. Lähes viiteenkymmeneen vuoteen ei ole kulunut päivääkään ettei Matti olisi puuhannut navetassa, vaikkakin aamu- ja iltalypsyt ovat kyllä muutamat kerrat jääneet välistä sairauden takia. Hyvin kotona viihtyvä Matti on ollut viimeksi kotoa yötä poissa 60-luvulla, kun armeijan harmaat kutsuivat Riihimäelle. Sen koommin mies ei ole nähnyt tarvetta sen kummemmin reissata. Mielessä on kuitenkin vuosikymmenet pyörinyt Riihimäki ja unelma päästä käymään vielä tutuilla paikoilla. Ja nyt oli aika lähteä matkaan. Unelmien road tripille mukaan lähti reissukaveriksi Reetta Arvila.

    Dokumentin ovat toteuttaneet Reetta Arvila, Jaakko Jämsä ja Hannu Karisto. Musiikki on Olli Haapakankaan.

  • "Minä olen nämä laulut oppinut pienenä lapsena eikä niissä kiertolaisten vankkureissa ollut muita soittimia kuin oma ääni vaan, ja hevosella aisakellot. Ja taloihin kun tultiin niin usein meille sanottiin: yötä saatte olla mutta omaa kieltä ette puhu. Ja jos vahingossa puhuttiin tai laulettiin, niin sitten tuli meille lähtö taas." Hilja Grönforsia ovat musiikintutkijat kutsuneet mustalaisten Lönnrotiksi: vuosia kestäneen työn tuloksena hän on kerännyt talteen sekä oman sukunsa laulut että myös yli kaksisataa miltei unohtunutta kappaletta eri puolilta Suomea. Radiodokumentin Eihän tämä maa minun omani ollut" on käsikirjoittanut ja ohjannut Katariina Lillqvis

  • “Murhattu” lukee musteella lehtileikkeen yläreunassa. Kellastuneelta sanomalehtipaperilta katsoo nuori nainen vakavana. Kuvan alla on painettu otsikko In memoriam. Mitä paljastuu 1930-luvulla tapahtuneesta surmatyöstä, ja miksi vuosikymmeniä murhaajaksi on luultu väärää miestä? Lähde mukaan selvittämään murhamysteeriä.

    Toteutus: Päivi Leino, Kai Rantala, Kerttu Koivukoski ja Hannu Karisto.

  • Dokumentti kertoo siitä, mitä lapsuuden varhainen kiintymyssuhde merkitsee ihmisen kehitykselle. Vaikka sen vaikutuksia omaan elämään ei voi hallita tahdonvoimalla, aikuisen tahdolla voidaan löytää kyky ymmärtää tätä suhdetta. Ohjelman päähenkilö pääsi työstämisen kautta irti vääränlaisen kehityskaaren aiheuttamista vakavista ongelmista.

    Trauma voi estää ihmistä elämästä täyttä elämää, jumiuttaa mielen menneisyyden traumatapahtumiin, jotka toistuvat mielessä halliten ajatuksia.

    Kaltoinkohtelun aiheuttama vakava lapsuuden trauma voi tuottaa tilan, jossa aikuisena elämää suoritetaan ilman, että ihminen pystyy noudattamaan omaa tahtoaan. Trauma voi viedä aikuisuudesta toimintakyvyn, jota tarvittaisiin juuri silloin, kun elämä tulisi ottaa omiin käsiin ja luotsata sitä haluttuun suuntaan.

    Tämä radiodokumentti valaisee lapsuuden traumaa kolmelta taholta. Se esittää vakavan trauman kokeneen oman tarinan sekä hänen runollisessa muodossa kertomansa tunnekokemuksen traumasta ja toipumisesta. Ohjelman kolmantena juonteena kulkee terapeutin selvitys siitä, miten trauma syntyy ja miten hoito etenee.

    Jos lapsuuden kiintymyssuhde on turvallinen, voi eriytyä, tulla itsenäiseksi ihmiseksi ja oppia tuntemaan omaa mieltään ja toisen mieltä. Silloin ei tarvitse muokkautua täysin jonkun muun mielen mukaisesti. Pahimmillaan sen joutuu tekemään turvattomassa kiintymyssuhteessa uhan alla oleva lapsi, jonka pitää vaistota ja hyvin herkästi ottaa toisen tarpeet ja toiveet huomioon, koska on vaarallista, jos ei keskity toiseen ihmiseen.

    Pelottavavaksi koetussa kiintymyssuhteessa lapselle voi rakentua jakaantunut minuus, jossa persoonan traumaan kiinnittyneet osat ottavat vastuun selviytymisestä uhkaa ja vaaraa sisältävissä vuorovaikutustilanteissa. Lapsi sopeutuu esimerkiksi jäädyttämällä tunteensa, alistumalla tai oppimalla rauhoittamaan vanhemman raivoa.

    Arjessa traumasta erillään olevat persoonan osat pyrkivät ottamaan kaiken irti niistä vuorovaikutushetkistä, jolloin uhka ei ole akuutti ja "hyvä vanhempi" on läsnä. Monesti tällainen lapsuudessa traumatisoitunut aikuisena vihaa vahingoitetun lapsen kokemusosia itsessään ja syyttää itseään kaikesta tapahtuneesta tuntien syvää lojaalisuutta vanhempiaan kohtaan.

    Vakavistakin traumoista voi toipua. Terapiasessioissa mielen menneet päättymättömät tapahtumat muuttuvat vähitellen muistoiksi, jotka eivät enää häiritse nykyelämää.

    Ohjelmassa asiantuntijana on traumapsykoterapeutti Anne Suokas-Cunliffe.

    Ohjelman ovat toteuttaneet toimittaja Henna Salakari, äänisuunnittelija Kai Rantala ja tuottaja Hannu Karisto.

    Päähenkilöä näyttelee Liisa Lehto.

    Musiikki:
    Melodia Africana, Questa Notte, Diverine, Run, Rose, Fairytale, sävellys: Ludovico Einaudi
    Kuutamolento, sävellys, esitys: Noa Nakai, viulu, alttoviulu ja piano. (Runon "MInä olen vanki" taustalla)

    Kuva:
    Tiia Virta

  • Saksalainen filosofi Martin Heidegger toteaa teoksessaan Sein und Zeit, että hiljaisuus on omantunnon ääni. Hiljaisuus voi myös ahdistaa, tuottaa pelkoa tai mielihyvää.

    Teollisuudessa tarvittavien voimansiirtovälineiden myötä yhteiskunnat ovat siirtyneet rajattomaan hälyyn. Kaupunkien suurten kerrostalojen väliset rotkot voimistavat moninkertaistavat hälyn kaikuja, rikkovat viestit pirstaleisiksi, tuottavat taukoamattoman informaation tulkittavaksi.

    Ohjelma tutkii hiljaisuuden ja metelin olemusta neljästä suunnasta, pohjoisesta etelään, nuoruudesta vanhuuteen. Miksi sama paikka voi olla niin erilainen?

    Toteutus: Heikki Niskanen, Kai Rantala ja Hannu Karisto.
    Rooleissa Anu Sinisalo ja Aarre Karen.

  • Merikansan rukous, pykeijalainen elämän malli on klassikkodokumentti vuodelta 1976. Ollaan Ruijassa, Jäämeren rannoilla kalastajien työn äärellä. Paljon on elämänmeno nykyiseen verrattuna muuttunut, mutta eivät toki perusasiat. Digitaalisuudesta ei tämän ohjelman aikoihin ollut tietoakaan. Äänimaailmat on tallennettu hartaudella, ja niille annetaan tilaa.toteutus: Pertti Salomaa, Esko Tolonen ja Juhani Lihtonen.

  • Saksalainen elokuvantekijä Jonas Rothlaender tapasi suomalaisen naisen ja rakastui. Edessä oli muutto uuteen ympäristöön ja kulttuuriin. Miten kaukosuhde kääntyy lähisuhteeksi? Miten oma identiteetti uudessa maassa löytyy?

    Radiodokumentissa käsitellään Suomeen eri kulttuureista rakkauden perässä muuttaneiden miesten sopeutumisongelmia ja parisuhteen kompastuskiviä. Miehet avaavat taustojaan ja pohtivat avoimen rohkeasti suhdettaan suomalaiseen kulttuuriin ja parisuhteisiinsa. Oivalluksia, toivoa, toivottomuutta ja kasvua. Miten sudenkuopista voi selvitä? Millaista on elää ja asua Suomessa ulkomaalaisena miehenä?

    Oman identiteetin tarkastelu ja itsenäistyminen nousevat keskiöön kun Jonas käy läpi omaa sopeutumisprosessiaan kylmässä pohjolassa. Ohjelman käsikirjoitus Jonas Rothlaender.

    Suomenkielinen versiointi: Pauliina Motturi, Kai Rantala ja Hannu Karisto.

  • Saksalla ja Suomella oli jatkosodan Lapissa aseveljeyden varjossa salainen yhteistyö. Valtiollinen poliisimme oli tärkeänä apuna kun sotavankeja vangittiin ja tapettiin saman kaavan mukaan kuin muuallakin pitkin Saksan Itä-rintamaa. Sarjan kolmas jakso liikkuu yöttömän yön ja kaamoksen Lapissa. Tarinaan nivoutuu myös sodan alla Itävallasta Suomeen tulleet juutalaispakolaiset. Heidän tarinansa tuo mieleen keskustelun, jota pakolaisten ympärillä tänään käydään. Holokaustin varjo-sarjan toimittajana on Tom Östling ja äänisuunnittelusta vastaa Kai Rantala. Lukijat: Juha Pulli ja Erja Manto.

  • Kesällä vuonna 1942 Kolmannen valtakunnan kakkosmies Heinrich Himmler vietti Suomessa kesäisen viikon. Keskitysleirien pystyttämisestä vastaavana hän oli vähän ennen tuloaan seurannut Auschwitzin ensimmäisten uhrien kuolinkamppailua. Lomamatkaksi merkitty Suomen-vierailu jätti jälkeensä kysymysten vuon. Yhtä mieltä ollaan vain siitä ettei Himmler ollut Suomessa vain kesää ihailemassa. Oliko hänen salkussaan lista kaikista Suomen juutalaisista? Uhkasiko heitä luovutus Hitlerin Saksaan? Mitä hotelli Seurahuoneella tapahtui? Mikä osuus Himmlerin hierojalla Felix Kerstenillä oli tapahtumiin? Sarjan satiirinen keski-osa ilakoi vakavalla aiheella. Toteutus: Tom Östling, Kai Rantala ja Hannu Karisto. Lukijat: Jukka Pitkänen, JP Pulkkinen, Juhani Rajalin, Valtteri Tuominen, Juha Pulli ja Erja Manto.

  • Suomen kuuluisin matemaatikko Rolf Nevanlinna vieraili 30-luvulla taajaan Saksassa luennoitsijana ja tutkijana. Hän myös innostui Hitleristä. Perheessä Saksa oli aina ollut lähempänä sydäntä kuin Englanti. Hiljattain kuollut Arne-poika muistaa ohjelmassa miten saksalainen sotilas oli kodin vieraista kohteliain. Keskellä palavinta sotaa isä piti radiossa puheen, joka on ruskeakielisintä natsismin ylistystä mitä Yleisradiosta on kuultu. Puhe ylisti Hermann Göringiä uljaiden teutoonien johtajana. Ajoitus oli kohdallaan. Suomen ja Saksan-välinen aseveljeys oli kukkeimmillaan. Yhteisymmärrystä ja ase-apua ei sopinut häiritä. Toteutus: Tom Östling, Kai Rantala ja Hannu Karisto.

  • 3-vuotias Dania-tyttönen pakeni vanhempiensa kanssa hengenvaarallista reittiä Irakista Suomeen. He pääsivät asumaan tamperelaisen perheen kotiin. Miten kaksi erilaista perhettä sopeutui yhteiseen keittiöön, yhteen kylpyhuoneeseen ja erilaisiin tapoihin? Dokumentti seurasi yhteiselämää vuoden ajan.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä