Ykkösaamun kolumni

Jani Kaaro: Trollaamisen oudossa ytimessä

  • 5 min
  • toistaiseksi

Kaikkihan me heitä vihaamme: Internetin trolleja. Tuota kyberajan susllaumaa, joka kulkee nimettömyyden suojassa, ja loukkaa, raatelee ja häpäisee kaiken, mikä meille muille on tärkeää ja kaunista. He elävät vahingonilosta, osaavat provokaation kaikki likaiset keinot, ja saavat tyydytyksensä sinun päiväsi pilaamisesta. Niin käsittämätön on tämä ilmiö, että psykologit uskovat trollien edustavan ainutlaatuista ihmistyyppiä. Heissä yhdistyvät persoonallisuuden kolme "pimeää" piirrettä: psykopaattisuus, macchiavellismi ja narsismi.

 

Paitsi, en ole oikein koskaan uskonut tuota psykologista selitystä. Tätä voi olla vaikea niellä, mutta aion tässä esittää, että trollaus on yksi ilmentymä ikiaikaisesta kulttuuri-instituutiosta.

 

Kun tässä kolumnissa puhun trolleista, en tarkoita ketä tahansa pölkkypäätä. joka laukoo törkyä internetissä. Tarkoitan trollien enemmän tai vähemmän järjestäytynyttä alakulttuuria, jossa ihmiset identifioivat itsensä trolleiksi. Vaikka mikään ei ole heille pyhää, heillä kuitenkin on oma pyhä kirjansa. Se on filosofi Arthur Schopenhauerin Taito olla ja pysyä oikeassa. Satiirisessa teoksessa annetaan ohjeita siihen, miten väittelyn voi voittaa, totuudesta viis.

 

Näistä ohjeista mainittakoon muutama: Vie vastustajasi väite loogiseen äärimmäisyyteensä, jolloin vastustaja joutuu puolustelemaan olkiukkoa, ja menettää näin uskottavuutensa. Provosoi vastustajasi vihaiseksi, sillä vihainen vastustaja on huolimaton ja tekee virheitä. Käytä kaikki tilaisuudet henkilökohtaisiin solvauksiin. Jos vastustajasi vastaa samalla mitalla, tyrmistytä hänet toteamalla, että keskustelussa ei sovi mennä henkilökohtaisuuksiin. Tämä ei ole omaa keksintöäni. Lähteeni on tutkija Whitney Philllipsin trollausta käsittelevä kirja That's Why We Can't Have Nice Things. Siinä trollit avoimesti myöntävät henkisen velkansa Schopenhauerln satiirille.

 

Phillips kertoo, että monien kulttuurien tarinaperinteestä löytyy myyttinen arkkityyppi, joka muistuttaa kovasti trollia. Tämä hahmo on englanniksi trickster, ja paremman termin puuttuessa kutsun häntä tässä keppostelijaksi. Keppostelija on antisankari. Hän on itsekäs, häpeämätön ja täysin moraaliton. Hän on rajojen rikkoja, kiinnostunut vain omista tarpeistaan ja etsii vain omaa tyydytystään. Mitä ihminen rakentaa, sen keppostelija rikkoo, ja mitä ihminen saa aikaan, sen keppostelija mitätöi. Keppostelijaa vetää puoleensa kaikki elämän nurjat puolet; uloste, lika, jätteet.

 

Keppostelijatarinat ovat universaaleja, sillä niihin kätkeytyy myös suurta viisautta. Omia alhaisia viettejään seuraava ja alituisesti hölmöilevä keppostelija nimittäin paljastaa kustakin kulttuurista aina jotakin, mitä kukaan ei oikein halua katsoa. Kun keppostelija rikkoo sanattomat sopimukset, hän tekee sanattomat sopimukset näkyväksi. Kun keppostelija könyää elämän nurjalla puolella, hän tekee näkyväksi sen, minkä ihmiset ovat halunneet työntää pois silmistään. Missä vain on jotakin tekopyhää, senkin keppostelija saa näkymään. Tämä tietenkin on naurattanut ihmisiä kautta aikojen.

 

Jos trollit ja hakkerit ovat kyberajan keppostelijoita, mitä he sitten ovat tehneet näkyväksi? Katsotaan.

 

Muistatteko kun trollit hakkeroivat tiensä pettämissivusto Ashley Madisonin asiakastietoihin ja julkaisivat ne netissä? Se oli järkytytys niille, joiden toiminta tuli päivänvaloon, mutta eivätkö trollit paljastaneet jotakin olennaista kaksoisstandardeista, joista en ole kuullut paljon puhuttavan. Tarkoitan sitä, että miehet antavat aamulla töihin lähtiessään suukon vaimon poskelle, ja kun kukaan ei näe, he kirjautuvat Ashley Madisonin sivuille etsimään vierasta naista. Miten meillä ylipäänsä voi olla tällainen sivusto ja miten se voi millään tavalla olla okei?

 

Entäpä sitten ne trollien liikkeelle laittamat huhut, väitteet ja uutisvinkit, jotka ovat täysin perättömiä, mutta ovat silti päätyneet valtamedian totena julkaisemiksi uutisiksi. Trolli haluaa vain pitää hauskaa, mutta tulee samalla paljastaneeksi, ettei median faktantarkistus olekaan sitä luokkaa kuin olemme vuosikaudet olettaneet? Entä mikä on ideana trollien jatkuvassa rasistisessa tai muussa häirinnässä keskustelupalstoilla ja facebookissa? Trolli haluaa tietenkin vain ärsyttää, mutta samalla hän tulee paljastaneeksi, että ihanteiden kannattaja ei aina olekaan niin kovin ihanteellinen, jos ihanteet pannaan trollitestiin.

 

Kansantarinoiden keppostelijalla on aina nälkä, ja samalla tavalla myös trolli etsii tyydytystä sinun pahasta mielestäsi. Jos haluat vielä nähdä itsensä suurtrollin, katso vain Donald Trumpia. Keppostelijatarinat ovat kaikissa kulttuurissa suurta viihdettä, ja Trump on tämän viihteen ruumiillistuma. Ihmiset odottavat henkeä pidätellen, ketä tai mitä ryhmää hän seuraavaksi uskaltaa loukata. Hän myös tekee näkyväksi jotain, mitä republikaanien johdon on ollut tavattoman vaikea myöntää: Kuinka heidän puolueensa on muuttunut yrittäjyyden, isänmaallisuuden ja markkinatalouden puolestapuhujasta kiihkoilevaksi, nurkkakuntaiseksi ja umpimieliseksi, ja he ovat sallineet sen tapahtua.

 

Jos trollaus on modernia keppostelua, mitä me voimme siitä oppia? Tärkein asia on mielestäni se, että trollit eivät tule ulkoavaruudesta tai noitametsästä. He tulevat täältä, omasta kulttuuristamme, omista kouluistamme, omista perheistämme. He eivät ole keksineet pyörää uudestaan, vaan ammentavat oppinsa ja kokemuksensa täältä. Mitä he siis ammentavat?

 

On keltainen lehdistö, joka uutisoi: Nyt on rohkeaa - Rihanna vilautti punaisella matolla. On ministeri, joka keksii lukuja päästään ja kommentoi "sori siitä". On terrori-iskuja ja Välimereen hukkuvia lapsia, jotka muuttuvat median käsittelyssä "ikonisiksi kuviksi" ja "spektaakkeleiksi", ja joilla tahkotaan kasapäin rahaa. On rasismia, josta tulee salonkikelpoista, kun sitä kutsutaan maahanmuuttokriittisyydeksi. Mikään ei ole todellista ja kaikki on showta ja vitsiä. Kaiken tämän trollit vievät loogiseen ja rationaaliseen äärimmäisyyteensä ja paljastavat siinä sivussa jotakin meidän omasta vastenmielisestä todellisuudestamme.

 

Millään tällä en halua sanoa, etteikö trollaaminen olisi ongelma. Se on, etenkin jos joudut sen kohteeksi, enkä herra paratkoon tiedä, mitä sille voi tehdä. Kansantarinoissa keppostelija jättää aina jälkeensä suuren hämmennyksen ja hajaannuksen, ja sellaisen hämmennyksen vallassa me taidamme olla nyt, koko kansakunta.

 

Jani Kaaro/Ykkösaamun kolumnisti 15.9.2016

 

 

Lähetykset

  • to 15.9.2016 8.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Viestintäyrittäjä Heidi Hammarsten pohtii kolumnissaan voiko numeroilla johtaa ihmisiä.

  • Turpobloggaaja Janne "Rysky" Riiheläisen aiheena on uudenlaisen ajan vaatima uudenlainen maanpuolustus. Muutoksen tarpeen on tuonut ennen kaikkea Venäjän muuttunut toiminta.

  • Samalla kun vanhoja työpaikkoja katoaa, uusia syntyy. Mutta ne eivät synny Suomeen, jos järjestelmä pidetään jäykkänä ja innovaatioita estävänä, kirjoittaa Anne Brunila.

  • Maanantain kolumnisti on kirjailija, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth. Hänen aiheenaan on epäonnistunut terveyspolitiikka.

  • Työllisyysaste ei ratkaisevasti nouse, mutta korjauskeinoiksi sosiaalisen eheyden haasteeseen tarjotaan aina samaa vanhaa: työ ja kannustimet. Väestö eriytyy pysyvästi, jos vaihtoehtoja ei oikeasti pian haeta, kirjoittaa Juho Saari.

  • Aamun kolumnisti on Matias Möttölä. Hän pohdiskelee sijoitusneuvojien työtä.

  • Noin kaksi kolmasosaa suomalaismiehistä ei lue naisten kirjoittamia kirjoja. Ilmiö ei ole vain suomalainen. Miksi miehet vierastavat naisten tuottamaa tekstiä, pohtii kolumnisti Maria Pettersson.

  • Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kirvoitti toisenlaista lopputulosta toivoneiden suusta pettyneitä kommentteja demokratian toimimattomuudesta. Kolumnistimme Sinikukka Saari sanoo demokratian silti nytkin toimineen ja muistuttaa, että sen luonteeseen kuuluu epävarmuus ja yllätyksen mahdollisuus. Saari pohtii, että rajutkin muutokset voivat lopulta johtaa entistä toimivimpiin kompromisseihin.

  • Kolumnisti Erkki Virtasen aiheena on naisten ja miesten palkkaero - tai oikeammin nyt jo käytännössä toteutunut samapalkkaisuus. Hän myös kysyy, onko totuudella merkitystä?

  • Uusi puritanismi pelkää pahan saastutusta ja menettää samalla mahdollisuutensa tuntea vihollisensa. Kyseessä ei ole vain sananvapaus, vaan laajempi käsitys uuspuritanismista eli allergisuus kaikelle epäilyttävälle, pohdiskelee tietokirjailija, toimittaja Jani Kaaro.

  • Tiistaikolumnisti Roope Mokka: elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa: emme tiedä mitä tehdä ennennäkemättömän yltäkylläisyyden edessä.

  • Maanantain kolumnisti yrittäjä Heidi Hammarsten pohtii menestyksen reseptiä ja suomalaisten menestystä.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä