Ykkösaamun kolumni

Salaista tietoa

  • 5 min
  • toistaiseksi

Ruotsi on nostanut sotilaallista valmiuttaan "salaisen uhan" takia. Suomessa ei vastaavaa uhkaa tai tarvetta valmiuden nostamiseen katsota olevan. Vaikka Ruotsin ele ei suuren suuri ole sotilaallisesti, on se poliittisesti hyvin raskas. Taustalla täytyy olla jotain paljon konkreettisempaa kuin pahan aavistelu. Ruotsi ei ole jakanut tätä valmiuden nostamiseen johtanutta tietoa Suomen kanssa, kertoo puolustusministeri Jussi Niinistö. Ja vaikka olisikin, hän olisi varmaan sanonut silti noin. Ruotsin omillekaan kansanedustajille kun ei ole kerrottu syytä, miksi Gotlantiin sijoitettiin nopeasti uudestaan vakituisia joukkoja.

Tällainen tietoa pimittävä käytös ei ole Suomessakaan vierasta. Kovin usein on vaikuttanut siltä, että tietoa turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä asioista pantataan eduskunnan valiokunnilta mahdollisimman pitkään. Menneinä vuosikymmeninä tällaista panttausta tehtiin sen takia, että tietojen arveltiin menevän suoriltaan Neuvostoliitolle. Nyt kysymys lienee enemmän siitä, että halutaan kontrolloida asioiden tulemista julkisuuteen.

Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden teki elokuun lopussa Euroopan kiertueen. Hänen lausuntonsa Ruotsissa oli äärimmäisen mielenkiintoinen: "Kukaan ei voi ymmärtää väärin, ei herra Putin eikä kukaan muu, että tämä on loukkaamatonta aluetta. Ja piste." Hän hieman epäkorrektisti puhutteli suoraan toisen maan valtionpäämiestä ja sävy oli suorastaan napauttava. Ennen kaikkea lausunto vaikutti ikävän täsmälliseltä. Aivan kuin Biden olisi sanonut Putinille: "Tiedämme mitä aiotte. Älkää."

Bidenin lausuma sisälsi myös vähintäänkin vahvan vihjauksen turvatakuista Ruotsille. Kylmän sodan ajan Ruotsilla ja Yhdysvalloilla oli salainen sopimus sodan varalle. Ei ole vaikeaa ajatella sen järjestelyn saaneen nyt jonkinlaista jatkoa. Kuinka ollakaan heti Bidenin vierailun jälkeen Suomen presidentti ja pääministeri saivat kutsun Ruotsin pääministerin rapukesteihin. Tietoa näistä ei annettu etukäteen, eikä jälkikäteenkään keskusteluista juuri mitään kerrottu. Presidentti twiittasi tapahtumasta huolettomaan sävyyn "Pian pohjoismaista yhteistyötä parhaimmillaan! Kultarannassa 2v sitten palautettu perinne, Fin-Swe kesätapaaminen, nyt PM Löfven isäntänä."

Presidentti Niinistölle tällaiset tavat toimia epävirallisemmissa puitteissa ovat tuttuja. Kultaranta-keskustelut ovat tarpeellisuutensa takia muodostuneet jo instituutioksi. Presidentti on myös tavannut puoluejohtajia tarpeen tullen. Nämä rapukestit sopivat siis hyvin tämän jonon jatkoksi. Hankalassa paikassa pitää tietoa liikuttaa ja mahdollisia yhteisiä näkemyksiä etsiä vapaana normaaliin hallintoon kuuluvasta avoimuudesta ja jäykkyydestä.

Epäviralliset ja salaiset sopimukset ovat aina olleet osa kansakunnan turvallisuutta. Julkisuudessa Suomi on solminut ja solmimassa erilaisia puolustuspoliittisia sopimuksia. Aiemminkin tällaisiin sopimuksiin on saattanut oheen kuulua julkistamattomia ulottuvuuksia. Uskallan arvailla, että viime aikoina on ainakin keskustelun tasolla käyty läpi kansainvälisin sopimuksin demilitarisoidun Ahvenanmaan tilannetta. Paitsi että se on strategisesti tärkeä paikka koko Itämeren kannalta, se on Suomen kauppamerenkululle eräänlainen ovi maailmaan. Suljettuna Ahvenanmaan ovi sulkee käytännössä Suomen muusta maailmasta.

Avoimessa, läpinäkyvyyteen panostavassa demokratiassa salassa pidettävät tärkeät asiat ovat väistämättömyydestään huolimatta vahingollisia. Paitsi että ne heikentävät ajan mittaan luottamusta valtiojohtoon, niin ne luovat heikkoja kohtia informaatiovaikuttamiselle. Sota-ajan julisteissa luki "Kuulut kotirintamaan - Tukahduta jokainen kuulopuhe, juoru, huhu". Keskusteluun ja avoimeen tiedonjakamiseen perustuvassa yhteiskunnassa tämä vaatimus on muuttunut absurdiksi. Joka tarkoittaa kuitenkin sitä, että lähdekritiikki ja vastuu omista sanomisista on yhä suurempi. Meihin yritetään vaikuttaa oikealla, väärällä ja niitä sekoittavalla tiedolla. Ja myös kätkemällä tietoa. Mitä valistuneempia olemme, sitä paremmin pystymme punnitsemaan tilannetta. Tilannekuvan kirkastaminen kansalaisille, varsinkin muutosten yhteydessä, on asioista parhaiten perillä olevan valtiojohdon keskeinen tehtävä.

Tähtitieteessä löydetään uusia planeettoja joskus niin, että niitä itseään ei nähdä, mutta niiden vaikutus muiden taivaankappaleiden kiertoratoihin kertoo niiden olemassaolosta ja koosta. Aivan viime viikkojen turvallisuuspoliittisten tapahtumien valossa tällainen merkittävän kokoinen pimeä planeetta on ilmestynyt turpotaivaankannelle. Kiertoradoissa on nimittäin tapahtunut muutoksia, jotka voivat olla vasta alkua. Saa nähdä onko omassa asemassamme isojakin muutoksia edessä. Pahoin pelkään.

Ykkösaamun kolumni 22.9.2016 Janne Rysky Riiheläinen

 

Lähetykset

  • to 22.9.2016 8.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Turpobloggaaja Janne "Rysky" Riiheläisen aiheena on uudenlaisen ajan vaatima uudenlainen maanpuolustus. Muutoksen tarpeen on tuonut ennen kaikkea Venäjän muuttunut toiminta.

  • Samalla kun vanhoja työpaikkoja katoaa, uusia syntyy. Mutta ne eivät synny Suomeen, jos järjestelmä pidetään jäykkänä ja innovaatioita estävänä, kirjoittaa Anne Brunila.

  • Maanantain kolumnisti on kirjailija, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth. Hänen aiheenaan on epäonnistunut terveyspolitiikka.

  • Työllisyysaste ei ratkaisevasti nouse, mutta korjauskeinoiksi sosiaalisen eheyden haasteeseen tarjotaan aina samaa vanhaa: työ ja kannustimet. Väestö eriytyy pysyvästi, jos vaihtoehtoja ei oikeasti pian haeta, kirjoittaa Juho Saari.

  • Aamun kolumnisti on Matias Möttölä. Hän pohdiskelee sijoitusneuvojien työtä.

  • Noin kaksi kolmasosaa suomalaismiehistä ei lue naisten kirjoittamia kirjoja. Ilmiö ei ole vain suomalainen. Miksi miehet vierastavat naisten tuottamaa tekstiä, pohtii kolumnisti Maria Pettersson.

  • Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kirvoitti toisenlaista lopputulosta toivoneiden suusta pettyneitä kommentteja demokratian toimimattomuudesta. Kolumnistimme Sinikukka Saari sanoo demokratian silti nytkin toimineen ja muistuttaa, että sen luonteeseen kuuluu epävarmuus ja yllätyksen mahdollisuus. Saari pohtii, että rajutkin muutokset voivat lopulta johtaa entistä toimivimpiin kompromisseihin.

  • Kolumnisti Erkki Virtasen aiheena on naisten ja miesten palkkaero - tai oikeammin nyt jo käytännössä toteutunut samapalkkaisuus. Hän myös kysyy, onko totuudella merkitystä?

  • Uusi puritanismi pelkää pahan saastutusta ja menettää samalla mahdollisuutensa tuntea vihollisensa. Kyseessä ei ole vain sananvapaus, vaan laajempi käsitys uuspuritanismista eli allergisuus kaikelle epäilyttävälle, pohdiskelee tietokirjailija, toimittaja Jani Kaaro.

  • Tiistaikolumnisti Roope Mokka: elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa: emme tiedä mitä tehdä ennennäkemättömän yltäkylläisyyden edessä.

  • Maanantain kolumnisti yrittäjä Heidi Hammarsten pohtii menestyksen reseptiä ja suomalaisten menestystä.

  • Venäjän muissa maissa käymä informaatiosota tarvitsee niiden omien nykymenoon tyytymättömien ryhmittymien mobilisointia. Yksi painopiste on ollut äärioikeistossa, kirjoittaa turpobloggaaja Janne "Rysky" Riiheläinen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä