Ykkösaamun kolumni

Salaista tietoa

  • 5 min
  • toistaiseksi

Ruotsi on nostanut sotilaallista valmiuttaan "salaisen uhan" takia. Suomessa ei vastaavaa uhkaa tai tarvetta valmiuden nostamiseen katsota olevan. Vaikka Ruotsin ele ei suuren suuri ole sotilaallisesti, on se poliittisesti hyvin raskas. Taustalla täytyy olla jotain paljon konkreettisempaa kuin pahan aavistelu. Ruotsi ei ole jakanut tätä valmiuden nostamiseen johtanutta tietoa Suomen kanssa, kertoo puolustusministeri Jussi Niinistö. Ja vaikka olisikin, hän olisi varmaan sanonut silti noin. Ruotsin omillekaan kansanedustajille kun ei ole kerrottu syytä, miksi Gotlantiin sijoitettiin nopeasti uudestaan vakituisia joukkoja.

Tällainen tietoa pimittävä käytös ei ole Suomessakaan vierasta. Kovin usein on vaikuttanut siltä, että tietoa turvallisuuspolitiikkaan liittyvistä asioista pantataan eduskunnan valiokunnilta mahdollisimman pitkään. Menneinä vuosikymmeninä tällaista panttausta tehtiin sen takia, että tietojen arveltiin menevän suoriltaan Neuvostoliitolle. Nyt kysymys lienee enemmän siitä, että halutaan kontrolloida asioiden tulemista julkisuuteen.

Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden teki elokuun lopussa Euroopan kiertueen. Hänen lausuntonsa Ruotsissa oli äärimmäisen mielenkiintoinen: "Kukaan ei voi ymmärtää väärin, ei herra Putin eikä kukaan muu, että tämä on loukkaamatonta aluetta. Ja piste." Hän hieman epäkorrektisti puhutteli suoraan toisen maan valtionpäämiestä ja sävy oli suorastaan napauttava. Ennen kaikkea lausunto vaikutti ikävän täsmälliseltä. Aivan kuin Biden olisi sanonut Putinille: "Tiedämme mitä aiotte. Älkää."

Bidenin lausuma sisälsi myös vähintäänkin vahvan vihjauksen turvatakuista Ruotsille. Kylmän sodan ajan Ruotsilla ja Yhdysvalloilla oli salainen sopimus sodan varalle. Ei ole vaikeaa ajatella sen järjestelyn saaneen nyt jonkinlaista jatkoa. Kuinka ollakaan heti Bidenin vierailun jälkeen Suomen presidentti ja pääministeri saivat kutsun Ruotsin pääministerin rapukesteihin. Tietoa näistä ei annettu etukäteen, eikä jälkikäteenkään keskusteluista juuri mitään kerrottu. Presidentti twiittasi tapahtumasta huolettomaan sävyyn "Pian pohjoismaista yhteistyötä parhaimmillaan! Kultarannassa 2v sitten palautettu perinne, Fin-Swe kesätapaaminen, nyt PM Löfven isäntänä."

Presidentti Niinistölle tällaiset tavat toimia epävirallisemmissa puitteissa ovat tuttuja. Kultaranta-keskustelut ovat tarpeellisuutensa takia muodostuneet jo instituutioksi. Presidentti on myös tavannut puoluejohtajia tarpeen tullen. Nämä rapukestit sopivat siis hyvin tämän jonon jatkoksi. Hankalassa paikassa pitää tietoa liikuttaa ja mahdollisia yhteisiä näkemyksiä etsiä vapaana normaaliin hallintoon kuuluvasta avoimuudesta ja jäykkyydestä.

Epäviralliset ja salaiset sopimukset ovat aina olleet osa kansakunnan turvallisuutta. Julkisuudessa Suomi on solminut ja solmimassa erilaisia puolustuspoliittisia sopimuksia. Aiemminkin tällaisiin sopimuksiin on saattanut oheen kuulua julkistamattomia ulottuvuuksia. Uskallan arvailla, että viime aikoina on ainakin keskustelun tasolla käyty läpi kansainvälisin sopimuksin demilitarisoidun Ahvenanmaan tilannetta. Paitsi että se on strategisesti tärkeä paikka koko Itämeren kannalta, se on Suomen kauppamerenkululle eräänlainen ovi maailmaan. Suljettuna Ahvenanmaan ovi sulkee käytännössä Suomen muusta maailmasta.

Avoimessa, läpinäkyvyyteen panostavassa demokratiassa salassa pidettävät tärkeät asiat ovat väistämättömyydestään huolimatta vahingollisia. Paitsi että ne heikentävät ajan mittaan luottamusta valtiojohtoon, niin ne luovat heikkoja kohtia informaatiovaikuttamiselle. Sota-ajan julisteissa luki "Kuulut kotirintamaan - Tukahduta jokainen kuulopuhe, juoru, huhu". Keskusteluun ja avoimeen tiedonjakamiseen perustuvassa yhteiskunnassa tämä vaatimus on muuttunut absurdiksi. Joka tarkoittaa kuitenkin sitä, että lähdekritiikki ja vastuu omista sanomisista on yhä suurempi. Meihin yritetään vaikuttaa oikealla, väärällä ja niitä sekoittavalla tiedolla. Ja myös kätkemällä tietoa. Mitä valistuneempia olemme, sitä paremmin pystymme punnitsemaan tilannetta. Tilannekuvan kirkastaminen kansalaisille, varsinkin muutosten yhteydessä, on asioista parhaiten perillä olevan valtiojohdon keskeinen tehtävä.

Tähtitieteessä löydetään uusia planeettoja joskus niin, että niitä itseään ei nähdä, mutta niiden vaikutus muiden taivaankappaleiden kiertoratoihin kertoo niiden olemassaolosta ja koosta. Aivan viime viikkojen turvallisuuspoliittisten tapahtumien valossa tällainen merkittävän kokoinen pimeä planeetta on ilmestynyt turpotaivaankannelle. Kiertoradoissa on nimittäin tapahtunut muutoksia, jotka voivat olla vasta alkua. Saa nähdä onko omassa asemassamme isojakin muutoksia edessä. Pahoin pelkään.

Ykkösaamun kolumni 22.9.2016 Janne Rysky Riiheläinen

 

Lähetykset

  • to 22.9.2016 8.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Vaaleja häiritsevät niin toiset valtiot, ääriliikkeet kuin yksityiset ihmiset ja keinoja tulee koko ajan lisää. Kohteena voivat olla sekä ehdokkaat että puolueet. Vaalien turvallisuudesta ja luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian ydintä.

  • Hallituksen puoliväliriihi lämpenee tänään. Lähtökohdat välitarkastelulle ovat jotensakin tyydyttävät ja tämän ja ensi vuoden talouskasvu-ennusteita hilataan koko ajan ylöspäin. Sinänsä on toki hyvä, että uskotaan parempaan. Se on omiaan hälventämään apatian tunnelmaa, joka maata on vuosikaudet vaivannut.

  • Helsingin Sanomat kertoi hiljattain 77-vuotiaasta leskirouvasta, joka oli houkuteltu pankissa tekemään hölmöjä sijoituksia. Kokematon asiakas ei ollut ymmärtänyt, että pankin suosittelemista osakekaupoista seuraisi valtava verolasku. Arvopaperilautakunta määräsikin pankin maksamaan korvauksia.
    Tällaisia kielteisiä uutisia sijoituspalveluista on saatu viime aikoina lukea muitakin.
    Finanssivalvonta varoitti ja mätkäisi maaliskuussa rapsut neljälle yhtiölle, joiden vanhuksille antama neuvonta oli järjestetty puutteellisesti. Suurimman, miljoonan euron maksun, sai Nordea, jonka asiakas myös 77-vuotias leskirouva oli.
    Eikä tarvitse kuin mennä viime vuoteen, kun otsikoissa pyörivät pankkien veronkiertopuuhat Panamassa ja sitä ennen Luxemburgissa.
    Negatiivinen julkisuus keskittyy toki pieneen osaan finanssiyhtiöiden toiminnasta. Mutta ne eivät ole tyhjästä temmattuja. Voitontavoittelu varsinkin sijoitustuotteiden kaupalla on mennyt osin liian pitkälle. Monet tuntuvat jo ajattelevan, että maailma olisi parempi ilman pankkiireja.
    Piiloon on jäänyt se myönteinen panos, joka finanssialalla yhteiskuntien vaurastumisessa kiistatta on. Rahoitusalan tehtävänä on kanavoida varallisuutta säästäjiltä investoijille. Harva meistä voisi ostaa omaa kotia ilman asuntolainaa, jonka pankki rahoittaa talletuksilla. Yritysten kasvu olisi paljon hitaampaa ilman lainoittajia. Eläkkeet jäisivät paljon pienemmiksi ilman sijoitustuottoja.
    Välitystehtävä on kuitenkin luottamustehtävä. Jos luottamus katoaa, on finanssiala pulassa, vaikka tekisikin edelleen voittoa.
    Tämä ymmärretään maailman finanssipäättäjien pöydissä. Alan ammattilaisten suurin yhteisö, CFA Institute, kysyi vastikään finanssijohtajilta, synnyttääkö varainhoito heistä merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Vain 11 prosenttia, joka yhdeksäs, uskoi, että heidän työllään on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
    Suomessa tuudittaudutaan helposti siihen, että meillä finanssiala ei ole kohdannut skandaaleja, jotka olisivat romuttaneet luottamuksen tyystin. Esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna sijoitusneuvojiin luotetaan Suomessa enemmän.
    Ajan merkit ovat kuitenkin selvät. Uhkakuvana on finanssialan muuntuminen ammattikunnaksi, jonne hakeutuvat vain häikäilemättömimmät rahahaukat. Ne, joita ei haittaa muiden pilkka, kunhan palkka on riittävän hyvä.
    Se olisi paha takaisku Suomessa, jossa finanssialan palveluita tarvitaan enemmän ja enemmän. Suuri osa varallisuudesta on vanhemmilla ikäluokilla. Heidän on hoidettava rahojaan viisaasti ja osattava siirtää sitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tottumusta finanssipalveluiden käytöstä ei kuitenkaan monella ole. Haussa on luotettava kumppani.
    Yksinkertainen parannuskeino olisi lisätä etiikkasisältöjä alan koulutukseen ja tutkimukseen. Olin hämmästynyt, kun etsin verkosta suomenkielisiä julkaisuja aiheesta "finanssialan etiikka". Sain vain kaksi osumaa.
    Teema loistaa poissaolollaan myös suomalaisten sijoitusneuvojien tutkinnosta. Toisin kuin kilpailijamaissa, suomalaisten oppikirjoista puuttuvat etiikkaopinnot tyystin.
    Tietenkään pelkät luennot eivät riitä. Toimintatapa, joka lähtee asiakkaan eikä myyjän tarpeista, on istutettava koko alan toimintakulttuuriin. Ihmisten täytyisi voida luottaa sijoitusneuvojaan kuin lääkäriin tai asianajajaan, luotettuun naiseen tai mieheen.
    Finanssiyhtiöt voivat parhaimmillaan olla arvostettu osa yhteiskuntaa. Unelmien mahdollistaja ja vaurastumisen siivittäjä. Mutta siihen rooliin kasvaminen edellyttää nähdäkseni ajassamme elävän epäluulon havaitsemista ja luottamuksen synnyttämistä aidoilla teoilla.

  • Joskus jooga voi auttaa päihittämään riippuvaisuuden jopa kovista huumeista. Jooga yksin ei kuitenkaan riitä. Kolumnisti Maria Markus kertoo, mitä tarvitaan lisäksi.

  • Kun sote siirtyy maakuntiin, kuntapäättäjille jää "vain koulutus". Ei silti kannata kuvitella, että koulutus olisi politiikan osa-alue, josta kaikki ovat samanmielisiä, kirjoittaa toimittaja-yrittäjä Reetta Räty.

  • Kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii Lutherin ongelmallista suhdetta juutalaisiin.

  • Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii propagandan tehoa. Sosiaalinen media on muuttanut julkisuuden ja poliitikkojen suhteen, hän sanoo.

  • Kolumnistivuorossa on kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist. Hän pitää puolustuspuheen tieteelle.

  • Ulkoministeriön tutkija Sinikukka Saari pohtii Venäjän ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suhteita.

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

  • Niemimaan valtaus kävi äkkiä, mutta valmistelu oli huolellista. Krimin tilanteen vaikutukset ulottuvat laajalle, jopa Suomen puolustusvalmiuteen ja euroviisuihin. Helppoa ratkaisua kriisiin ei ole.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä