Ykkösaamun kolumni

Roskajuttu

  • 5 min
  • toistaiseksi

Näyttää siltä, että Suomen Lapissa liikkuu kulkijoita kahdesta heimosta. Toiset liikkuvat

ympäristöään kunnioittaen ja toiset vaeltajat huomioon ottaen. Toinen - useimmiten konevoimalla

liikkuva - jättää jätöksensä niin kuin ne sattuvat kädestä putoamaan. Jos tämä heimo saataisiin

kasvatettua sivistyksen piiriin, ei tarvittaisi enää Tunturiluuta-tapahtumia ja Pidä-Lappi- siistinä-

yhdistys voisi julistaa itsensä tarpeettomaksi. Toistaiseksi yhdistys on mitä tarpeellisin.

 

Omilla retkillämme tunturimaassa koetamme huolehtia siitä, että seuraava retkeilijä ei meidän

reitillemme tullessaan voisi mistään havaita meidän siellä olleen. Tämän isäni opetti jo

pikkupoikana. Se opetus henki ikiaikaista ajatusta, että metsä - luonto - on pyhä, eikä siellä saa

käyttäytyä sopimattomasti. Siinä on myös ajatus toisten ihmisten huomioon ottamisesta, ettemme

pilaisi heidän luontokokemustaan omilla roskillamme ja muilla jätöksillämme. Nuotionsija on

ainoa merkki, jota ei voi hävittää. Se on merkki kodista, joka kutsuu seuraavan retkeilijän

käyttämään samaa paikkaa ja sytyttämään oman nuotionsa samaan "kotilieteen". Nykyisenä

Trangia-aikana ei edes nuotionsijoja jää merkiksi vaeltajasta, mikä vaeltajamäärien kasvaessa on

vain hyvä asia.

 

Kaikki eivät selvästikään ajattele näin. Kouriintuntuvimmin tämän koin retkeillessäni yksikseni

Käsivarren välitunturien alueella Ropin ja Tsaiman maisemissa Torisenon seutuvilla. Lätäsenoon

laskeva Toriseno on kaunis polveileva joki koskineen ja korkeine reunaharjuineen. Torisenon

varrella koin yhden tunturiseudun ikimuistoisista ukkosmyrskyistä. Nuotion loisteessa

kypsentämäni tammukkakin jäi vähän raa'aksi armottoman raesateen sammutettua nuotioni. Itse

seurailin komeaa luonnonnäytelmää laavun alta. Se olikin viimeinen tammukkani sillä retkellä

ukkossateen nostettua vedenpintaa ja vyörytettyä joen täyteen luonnon roskaa. Muuta roskaa en

maisemassa nähnytkään.

 

Kaikki muuttui siirryttyäni Lätäsenon varteen. Oli, kuin olisin tullut kaatopaikalle. Paperi- ja

muoviroska ja tyhjät pullot ja säilykepurkit hulvehtivat kaikkialla. Joskus oli selvästi pidetty

siivoustalkoitakin, kun löysin metrin korkuisen 2 x 2 metrin roskakeon. Roskaantumisen syykin

paljastui tuota pikaa. Olin tuskin ennättänyt hikisen marssin jälkeen kaulaani myöten veteen, kun

ylävirran puolella olevaa pientä koskea lasketteli kaksi alusta. Edessä tuli kanadalaiskanootti, jossa

oli kolme matkustajaa, ja takana kumivene jossa istui neljä. Kummallakin aluksella oli

perämoottori perässään.

 

Eihän tämä porukka tietysti ollut näitä kaikkia roskia tuonut, mutta he liikkuivat konevoimalla.

Heidän kulkuneuvonsa kertoi myös sen, että joen varteen oli tultu ainakin kahdella maastoautolla,

joilla saa kulkemaan paljon tavaraa. Jos he olivat tulleet joelle autolla, oli sinne tullut samoin moni

muukin. Niinpä niin - tämä kuvio oli jo selvitetty.

 

Ensimmäisellä Jyväskylän yliopiston tunturiekologian kurssilla Saariselällä 1970-luvun

puolimaissa selvitimme muun muassa tunturireittien ja tupien ympäristöjen roskaantumista.

Laskimme ja punnitsimme opiskelijoiden kanssa kaikki roskat ja selvitimme tuvan kävijämäärät

vieraskirjoista. Tulokset olivat hyvin selvät. Roskaantuminen ei ollut missään suhteessa

kävijämääriin. Ainoa selittävä tekijä oli etäisyys lähimmältä pysäköintipaikalta. Mitä kauempana

tien päästä tupa oli, sitä vähemmän sen ympärillä oli roskia. Siivottoman roskaantumisen raja oli

noin kymmenen kilometriä tieltä. Niin kauas jaksetaan kaljatölkit, säilykepurkit ja makkarapaketit

kantaa. Sen kauemmaksi kaljankantajat eivät kai jaksakaan.

 

Käsivarren Yliperällä tiet ovat useimmiten kaukana. Silti roskaantuminen on ainakin Suomen

puolella melkoinen ongelma, sillä alueelle on päässyt jo kymmeniä vuosia sekä lentokoneella että

moottorikelkalla. Molemmilla saa rahdattua tunturiin paljon roskaa ja roskaajia. Toistuu sama kuin

Saariselällä. Roskavyöhyke ulottuu sinne, minne konevoimalla pääsee.

 

On tietysti väärin tuomita kaikki koneilla liikkuvat. Siihen voi olla monta syytä. Koneet ovat

parantaneet turvallisuutta, kun onnettomuuden uhrit ja tunturissa sairastuneet saadaan nopeammin

hoitoon. Aivan varmasti virkistyksekseen tunturiin lentävien suurin osa on kunnolla käyttäytyviä,

mutta lähes kaikki roskia levittävät törkeleet ovat juuri siinä koneilla kulkevien joukossa ja

pilaavat muunkin moottoriväen maineen.

 

Onneksi uusimmat tiedot kertovat, että tunturireittien varrella roskaantuminen on vähentynyt,

mutta jokivarsien tilanne on ennallaan. Paljon on vielä valistuksen tarvetta.

Jussi Viitala, Ykkösaamun kolumni 29.9.2016

Lähetykset

  • to 29.9.2016 8.53 • Yle Areena

Jaksot

  • Tulevaisuudentutkija Roope Mokka vertaa tämän päivän talouskehitystä siihen mitä tapahtui 1800-luvun alussa ja löytää ikävältä kuulostavia yhtäläisyyksiä.

  • Turvallisuuspolitiikan bloggaaja Janne Rysky Riiheläinen pohtii kansallisvaltioiden tiedustelutarvetta ja demokratiaa.

  • Pop-taiteen kuninkaan kuolemasta on 30 vuotta. Kolumnissaan Heli Vaaranen muistelee ystävyyttään Andyn kanssa, sekä hänen viimeisiä vuosiaan. Taiteilija hoiti tulehtunutta sappirakkoaan taikakaluilla ja vitamiineilla. Sairastaminen ei sopinut hänen julkikuvaansa. Lopulta hän joutui hoitoon, mutta sairaalassa kaikki mahdollinen meni pieleen. Turhamaisuus koitui hänen kohtalokseen. Kuva: EPA/KIRA MELZER

  • Julmat ja väkivaltaiset tapahtumat järkyttävät myös poliisia, joskus jopa invalidisoivat. Posttraumaattista, ja myös kumulatiivistä, stressiä kuitenkin osataan hoitaa yhä paremmin. Poliisin posttraumatyöpajojen tulokset ovat rohkaisevia: osallistujat ovat saaneet konkreettista apua oireisiinsa.

  • Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että enemmistö pitää henkilökohtaista arvovapautta oikeudenmukaisempana kuin sosiaalista arvoyhtenäisyyttä. Itsemääräämiseen uskovassa tasavallassa kokoava arvokkuus voidaankin löytää vain elämänarvojen perustason yläpuolelta.

  • Politiikka vaikuttaa talouteen. Brexit, Trump tai Kreikan tilanne vaikuttavat kursseihin suoraan. Populismin nousu on tehnyt ennustettavuudesta vaikeampaa. Sijoittajan kannattaa seurata uutisia ja pitää pää kylmänä.

  • Onko esteellisyyden käsite yksiselitteinen? Läheinen pikkuserkku voi olla syy jäävätä itsensä päätöksenteosta .
    Ykkösaamun tiistaikolumnisti Erkki Virtanen

  • Jos toimittaja ei osaa kirjoittaa neutraalisti, annetaanko homma robotille? Ykkösaamun kolumnisti Jani Kaaro pohtii, voiko natseista puhua neutraalisti?

  • Turvallisuuspolitiikasta bloggaava Janne "Rysky" Riiheläinen arvioi Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin kauden alkua. Riiheläisen mukaan Trump on aiheuttanut eräänlaisen epäjatkuvuustilan kansainvälisessä politiikassa ja Yhdysvallat on menettänyt ison osan ns. pehmeästä voimastaan.

  • Toimittaja ja yrittäjä Reetta Räty on jo pitkään ihmetellyt, miksi suhtaudumme niin kriittisesti itseemme. Kriisitunnelmaa lietsotaan maassa, joka sijoittuu kärkeen kansainvälisissä vertailuissa turvallisuudessa, onnellisuudessa, koulutuksessa, korruption vähäisyydessä, äitinä olemisessa, toisiinsa luottamisessa, tyytyväisyydessä, tasa-arvossa, Räty kirjoittaa.

  • Kolumnistimme, Lapin yliopiston tutkija Saara Tervaniemi kertoo, mistä saamelaisuudessa ja saamelaisten kansallispäivässä (6.2.) on kyse. Saamelaiset ovat odottaneet useamman eliniän, että heidän asemaansa koskevat sopimukset muuttuisivat käytännöksi, saamelaistutkija muistuttaa.

  • Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari pohtii kolumnissaan kansalaisten valintojen merkitystä sosiaalipolitiikassa. Hän toteaa, ettei kansaa voi pakottaa elämään terveellisesti.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä