Ääniversumi

Suomalaisten erityinen luontosuhde

  • 22 min
  • ei kuunneltavissa

Suomalaisten erityinen luontosuhde on radiofoninen äänitutkielma poliittisen retoriikan ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Teoksen lähtökohtana on pääministeri Juha Sipilän 16.9.2015 pitämän televisiopuheen useita retoriikka-analyyseja ja internetmeemejä kirvoittanut tunnettu lause: ”Meillä suomalaisilla on erityinen luontosuhde, otamme innolla uutta teknologiaa käyttöön, olemme käytännönläheisessä ongelmanratkaisukyvyssä maailman parhaita. ” Ääniteos tarkastelee kriittisesti lauseen itsestäänselvänä oletettua, ilmeisen romantisoitua käsitystä suomalaisten suhteesta luontoon. Teos kysyy, millainen on sellainen suomalainen luontosuhde, jota ei näy matkailumainoksissa, pääministerin televisiopuheessa tai yritysten ympäristövastuukuvauksissa. Millainen on se yksittäisen ihmisen tai teollisuusyrityksen luontosuhde, jossa luontoa välineellistetään, käytetään ja saastutetaan surutta, eettisesti ja moraalisesti kestämättömin perustein ja osin myös lakeja rikkoen. Ääniteos ottaa erityisesti kantaa Talvivaaran eli nykyisen Terrafame Oy:n tapaukseen, joka on suomalaisessa teollisuusyrityskentässä erityinen: lupa- ja asetushakemussotkuja, salailua sekä jatkuvaa kaivosalueen ympäristön vesiä ja pohjavesiä saastuttavia raskasmetallipäästöjä.

Teoksen äänimateriaali sisältää pääministeri Sipilän televisiopuheesta työstettyä ääntä sekä Stop Talvivaara –liikkeen videoleikkeistä ja uutisista poimituista äänistä. Riikonen neuvotteli keväällä 2016 pääsystä Talvivaaran (eli nykyisen Terrafame Oy:n) kaivosalueelle Sotkamoon äänittämään, mutta lopulta lupaa ei myönnetty. Tekijä halusi kuitenkin käyttää teoksessa nimenomaan Talvivaaran ääniä, kuten purkuputkesta virtaavan veden ääntä. Muina ääninä teoksessa kuullaan muun muassa yksittäisten, metsästä kerättyjen roskien ääniä sekä Helsingin vilkkaissa risteyskohdissa äänitettyjä liikenteen ääniä. Teos on äänellinen tulkinta yhtäältä vaihtoehdottomuuden retoriikasta sekä toisaalta vesien ja virtojen vuotamisesta, ylivalumisesta, niiden hallitsemattomuudesta.

Suomalaisten erityinen luontosuhde – teos on eräänlainen ennakko-osa tulevaa laajempaa projektia, jossa Taina Riikonen tarkastelee äänitaiteen, ekologisen aktivismin ja yhteiskuntakriittisyyden suhteita.
Tuotanto, Radioteatteri,Soila Valkama

Lähetykset

  • pe 7.10.2016 22.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • On ranskalaisen näytelmäkirjailijan ja teoreetikon Antonin Artaud'n (1896-1948) kuunnelma vuodelta 1947.
    Artaud tunnetaan käsitteestään "Julmuuden teatteri". Julmuudella tässä yhteydessä tarkoitetaan yleisön kohtaamisen ankaruutta, ei väkivaltaista julmuutta, vaan sitä että yleisöä ei tainnuteta valmiiksi pureskellulla ajattelulla tai psykologisoinnilla vaan hänen ajatteluaan häiritään ja hänet provosoidaan ulos estoisesta maailmastaan kohtaamaan itsensä ja oma primitiivinen minänsä. Artaud'n teatteri oli fyysistä teatteria, ilmeet, eleet ja äänet, koko näyttämöllepano, merkitsevät sanoja enemmän. Tästä teatterifilosofiasta ponnistavat mm. Peter Brook ja Jouko Turkka.
    Hänen kuunnelmassaankin kuuluvat esiintyjien fyysisyys ja äänellinen akti, ilmaisu on sanoja voimakkaampaa.

    Kuunnelma: Chaloisse - Pour en finir avec le jugement de dieu on Artaud'n tänä vuonna 70 vuotta täyttävä kuunnelma. Hän ryhtyi työhön toivuttuaan rankasta hoitoperjodista mielisairaalan kammottavissa, sodan jälkeisissä, olosuhteissa. Hoidot olivat rankkoja ja hänen ympärillään kohtalotoverit kuolivat nälkään. Maailman mielettömyys kuuluu hänen kuunnelmasaan, se sisältää toisaalta krittisiä kielikuvia katolistakirkkoa ja Amerikkaa kohtaan toisaalta se pyrkii pelkällä äänellä ja nonsense -tekstillä purkamaan maailmantuskaa. Teos piti esittää tammikuun 2. vuonna 1948, mutta kanavaajohtajana toiminut Vladimir Porché perui esityksen viime hetkinä syynä teoksen kriittinen ja halventava ote valtaa kohtaan. Ranskan intellektuellit protestoivat voimallisesti ja turhaa. Artaud'lle teoksen torjutuksi tuleminen oli kova isku ja hän kuoli, 4. maaliskuuta 1948.

    Äänessä: Antonin Artaud, Maria Casarès, Roger Blin ja Paule Thèvenin
    perkussiot: Antonin Artaud ja Roger Blin

  • "HUKKUVAT KUVAT", Triptyykki koostuu kolmesta kuvasta. Kuvien kesto on sama: 3 minuuttia 3 sekuntia. Ääniteoksen työprosessissa keskityttiin arkitodellisuudessa kuultaviin ääniin. Mihin arkisten äänien kestollinen ja tilallinen tutkiminen johtaa? Mihin ympäröivä todellisuus laajenee? Miten sitä voi sävyttää, annostella ja rikkoa? Mitä sen rinnalle voi tuoda? Missä poettisuus avautuu? Mihin tauko ja hiljaisuus asettuvat? Entä kuulija? Entä tallennin tai radio formaattina?

    Äänisuunnittelu ja dramaturgia: Henri Tuulasjärvi
    Muu työryhmä: Henri Tuominen ja Antti Lehtinen

  • Ääniversumissa matkaamme Heikki Laitisen kanssa 1600-luvun runouteen, kun hän kohtaa Maskun kirkossa Hemminki Hollon hengen. Hemmingin 1605 ilmestynyt runoteos Yxi Vähä Suomenkielinen Wirsikirja on ensimmäinen suomenkielinen runoantologia, ja sillä on ollut voimakas vaikutus suomalaisten käsitykseen omasta itsestään. Ohjelman "Kohtaaminen Hemminki Maskulaisen kanssa" ovat toteuttaneet Leena Häkkinen, Heikki Laitinen ja Timo Väänänen. Tekstit ovat Hemminki Maskulaisen ja Heikki Laitisen

  • Miltä kuulostaa paikassa, johon jäätikkö poikii vuosittain 20 miljardia tonnia jäätä? Mitä lapset leikkivät Grönlannissa? Grönlanti sulaa on Katri Henrikssonin ja Pentti Männikön toteuttama sanaton ääniteos. Se kertoo ilmastonmuutoksen muovaamasta luonnosta ja ihmisistä, jotka elävät elämäänsä tuossa kummallisessa paikassa. Autenttisista äänistä syntyy rytminen ja musiikillinen kudelma.

  • Eero Aron teos kuulosta. Siitä kuinka jonkun korvat erottavat jotakin, mikä toiselta jää kuulematta. Toinen on tulla hulluksi äänestä, joka toisella häviää taustahälyyn. Haastateltavina Katri Henriksson ja Sirkka Saksa.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä