Ooppera

Rautavaaran esikoisooppera Kaivos ensimmäistä kertaa oopperalavalla

  • 1 h 36 min
  • ei kuunneltavissa

Ensiesitys Unkarin valtionoopperassa perjantaina 21.10. osana kansannousun 60-vuotismuistovuotta. Esitys kuullaan Yle Radio 1:ssä lauantai-iltana 22.10. klo 19.45.

(Oopperan tiivistelmä ja valokuvia tämän sivun alaosassa. Libreton voit lukea tästä.)

Äskettäin edesmennyt säveltäjä Einojuhani Rautavaara on todennut vuonna 1962 valmistuneesta esikoisoopperastaan: ”Kaivos on ehkä paras kirjoittamani ja säveltämäni ooppera, varsinainen jännitysnäytelmä, jonka aihe - ihminen määrittelee itsensä valinnoillaan - on yhä ja aina ajankohtainen.” 

Rautavaaran sävelkieleltään modernistinen Kaivos on saanut odottaa näyttämöesitystään yli puoli vuosisataa. Hannu Lintu nosti vahvan oopperan unohduksesta ja johti Tampere Filharmonian konsertissa teoksen konserttiesityksen vuonna 2010, ja tuosta illasta on julkaistu myös levy.

Oopperan syntyhistoria liittyy kertomukseen, jonka Rautavaara kuuli opiskeluaikanaan Sveitsissä eräältä Unkarin pakolaiselta. Kertomuksen keskiössä oli joukko kaivostyöläisiä, jotka olivat lokakuussa vuonna 1956 tapahtuneen kansannousun aikana piiritettyinä oman kaivoksensa sisään. 

Kun Kansallisooppera ja Wihurin säätiö julistivat oopperasävellyskilpailun, Rautavaara muisti kertomuksen. Kilpailun tuomaristo asetti Kaivoksen ensimmäiselle sijalle, mutta voittajaksi valittiin kuitenkin Tauno Pylkkäsen Ikaros.

Kaivos ei noussut Kansallisoopperan lavalle, mutta se nähtiin huhtikuussa 1963 TV-teatterin toteutuksena, osittain etäännytettynä lähtökohdistaan. Tähän lienee ollut syynä poliittinen varovaisuus.

Kaivos saa ensimmäisen esityksensä Unkarin valtionoopperassa perjantaina 21.10. osana Unkarin kansannousun 60-vuotismuistovuotta. Kansannousun vuosipäivä on 23.10.

Teoksen toteutuksessa on vahva Suomi-kytkös, sillä kapellimestari on Suomessa pitkään vaikuttanut Tibor Boganyi, teoksen ohjaa Vilppu Kiljunen ja lakkojohtaja Simonin roolissa laulaa Tommi Hakala. Teos esitetään suomen kielellä. Teos kuullaan Yle Radio 1:ssä lauantai-iltana 22.10.

Ennen illan oopperaa klo 19.03 - 19.45 Unkarin kansannoususta kertoo toimittaja Hannu Reime. Lisäksi haastateltavina ovat Kaivos-oopperan ohjaaja Vilppu Kiljunen ja kapellimestari Tibor Bogányi. Illan toimittaa Outi Paananen.

Einojuhani Rautavaara: Kaivos (1962)

Kolminäytöksinen ooppera
Libretto Einojuhani Rautavaara (lue libretto täältä)

Musiikinjohto Tibor Bogányi
Unkarin valtionoopperan kuoro ja orkesteri

Yle Radio 1 lauantaina 22.10.2016 klo 19.45

Rooleissa mm.:

Simon - Tommi Hakala, baritoni
Ira - Adrienn Miksch, sopraano
Komissaari - Béla Laborfalvi Soós, baritoni
Pappi - Péter Fried, basso
Marko - Atilla Kiss B., tenori

Synopsis. Oopperan tapahtumat

Kaivos. Kolminäytöksinen ooppera. Kantaesitys 10.4.1963 Suomen Televisiossa. Libretto Einojuhani Rautavaara.

Henkilöt: Marko (tenori), Vanha (basso), Pappi (basso), Komissaari (baritoni), Simon (baritoni), Ira (sopraano), kaivosmies (tenori), radio (puheääni), kuoro: kaivosmiehiä ja heidän naisiaan.

Tapahtumapaikka: tapahtuu joissain Euroopassa nykyajassa.

I näytös

Kaivos on liittynyt lakkoon, johon koko maa on ryhtynyt ja noussut siten diktatorista Puoluetta vastaan. Vallankumous on tapahtumassa myös kaivoksessa ja miehet odottavat paraikaa johtajiaan, jotka ovat menneet puoluetoimistoon vangitsemaan Puolueen asettamaa Komissaaria, kaivoksen valvojaa. Kun hänet tuodaan, hän on lyötynä ja sidottunakin yhä pelottava hahmo ja hänen pahaaennustavat sanansa saavat hänen vangitsijansa epäröimään. Mutta nuori ja intomielinen Marko repii herjaten Johtajan kuvan seinältä ja kiihdyttää toverinsa raivoon. Kaivoskylän pappi saa heidät kuitenkin rauhoittumaan realistisilla epäilyksillään: ei sota ole liehuvia lippuja, se on verta ja kuraa. Nuori Marko ja iäkäs Vanha eivät yksin kykene heitä johtamaan, siihen eivät liioin kykene vallankumouspäämajasta saadut radiomääräykset.

Kesken syntynyttä masentunutta tunnelmaa Marko näkee äkkiä Simonin ja Iran, jotka ovat tulleet vuorilta alas ihmisten luokse. Kaivosmiehet tervehtivät Simonia suuren sodan aikaisena partisaanitoverinaan, valitsevat hänet johtajakseen tämän epäilyksistä välittämättä ja lähtevät kaivokselle noutamaan sinne kätkettyjä aseitaan. Pappi yrittää taivuttaa Simonia joko rauhaan tai pakoon, vallankumous tuhoaisi kaivoksen ja sen ihmiset. Mutta Simon tietää, että hän ei voi valita: ”Joko he sortuvat, koska heidät jätin taikka siksi, että heitä johdin.” Kolmatta vaihtoehtoa ei ole, hänet on pantu johtamaan ihmisiä, joihin hän ei kuulu ja joiden asia on hänelle vieras.

II näytös

Tuhon symboliksi ja välikappaleeksi tulee Ira. Kaivos taistelee, se on piiritetty ahtaalle kaivoskuilun ympärille. Puoliksi maan alla, käytävien suulla on tehdassali, jossa kaivoksen naiset pelosta suunniltaan kuuntelevat ulkoa kuuluvaa ammuntaa. Heidän pelkonsa kohdistuu hämäränä vihana ulkopuolisiin ja vieraisiin: Iraan, joka lopulta hukuttaa heidän syyttävät äänensä radion tanssimusiikkiin. Marko yrittää turhaan saada kenttäpuhelimella yhteyttä pääkaupunkiin, ja Ira pilkkaa hänen toivoaan: ”Kaupungissa rauniot hymyilevät meille…” Äkkiä hän huomaa vangitun Komissaarin ja katkoo hänen siteensä. Ira on elänyt itseään paljon vanhemman Simonin voimakkaan persoonallisuuden alistamana. Tällä teollaan hän haluaa katkoa kahleensa, asettaa Simonin valinnan eteen: joko hän tai muut ihmiset.

Komissaari vääntää veitsen Iran kädestä, iskee sillä Markoa, ottaa tämän aseen ja ryntää ovelle. Silloin Simon tulee sisään ja Komissaari tempaa Iran kilveksi eteensä. Hän asettaa Simonin näin uuden valinnan eteen. Komissaari itse toimii uskoen siihen, että Puolueen auktoriteetti on välttämätön ja näiden ihmisten parhaaksi. Sen rinnalla hänen oma henkensä ei merkitse mitään. Hän on kasvanut kaivoksen ihmisten keskellä, tuntee heidät ja rakastaa heitä. Simon on rikkinäinen, itsekeskeinen ja epävarma. Hän tuntee sen itse ja ehdottaa siksi omituista peliä, jossa on panoksena Komissaarin vapaus tai kuolema ja pelivälineenä Ira: selin häneen seisovan tytön on arvattava, kumman käden Simon kohottaa, oikean vai vasemman. Oikea vastaus vapauttaa Komissaarin, väärä surmaa hänet. Ira tahtoo kieltäytyä, mutta Simon ja ”petoksen” nähneiden naisten syytökset pakottavat hänet lopulta vastaamaan. Hysteerisenä Ira huutaa: ”vasen”, mutta hän ei näe, että Simon ei kohota kumpaakaan kättään ennen kuin vastauksen kuultuaan. Simon siis vapauttaa Komissaarin. Hän on individualisti eikä haluaisi valita eikä osallistua, mutta tilanne pakottaa hänet siihen. Ira kääntyy, näkee vasemman käden ylhäällä ja vaipuu kirkaisten maahan.

Samassa Vanha syöksyy sisään: asemien läpimurto on tapahtunut, piiritetyt eivät voi enää kestää kauan. Mutta Komissaari on vapaa ja lähtee liittyäkseen omiinsa. On enää vain yksi tie ulos saarroksista: Simon aukaisee alas kaivokseen johtavan portin ja miehet ja naiset katoavat sen käytäviin. Viimeksi jää Ira, joka yksin ehtii kuulla radion ilmoituksen vallankumouksen tappiosta ja luvatusta armahduksesta sillä ehdolla, että kapinan johtajat luovutetaan. Mutta hän ei kerro kenellekään kuulemaansa vaan sulkee portit takanaan.

III näytös

Maanalaisessa kaivosluolassa Pappi jakaa ehtoollista ihmisille, jotka vain ihme voi pelastaa. Haavoittunut, kuumeinen Marko näkee luolan seinissä kimmeltäviä metalleja ja kuulee malmisia ääniä. Hän menettää tajuntansa. Ira yrittää saada Simonin pakenemaan: ”Meitä on vain kaksi ja me voimme päästä läpi…”, mutta Simon haluaa kantaa vastuunsa loppuun asti. Kaivosmiehet ovat lohduttautuneet juopottelemalla ja heidän humalaisiin ääniinsä sekoittuu päihtyneen kaivosmiehen juomalaulu. Se kasvaa meteliksi ja saa kuumeisen Markon ryntäämään ahdistuneena, pakokauhun vallassa käytävään, joka vie ulos

– hän ehkä pelastuu, ehkä kuolee. Hänen pakokauhunsa tarttuu, kaikki ryntäävät

käytävää kohti haluten seurata Markoa, mutta Simon ja Vanha asettuvat aseineen esteeksi. Heidän on pakko ampua ja luoti osuu Iraan, joka ryntää Simonin luo. Laukaukset saavat kivistä kyhätyn seinän sortumaan ja sen takaa paljastuu vanha kaivoskäytävä, jonne pakolaiset katoavat hitaasti ja epäröiden. Jäljelle jäävät vain kuollut Ira ja suunniltaan järkkynyt Simon. Yhtäkkiä pimeään luolaan tunkeutuu valokeila: Komissaari ja hänen sotilaansa ovat löytäneet kapinalliset. Simon peräytyy seinää vasten, sotilaat naulitsevat hänet siihen pistimillä. Viimeinen näky on kaivosmiesten joukko astumassa vapaan taivaan alle jossain uloskäytävän suulla.

Einojuhani Rautavaara

Oopperan libretto: Einojuhani Rautavaara: Kaivos

Lähetykset

  • la 22.10.2016 19.47 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Erkki Melartin: Aino
    Libretto: Jalmari Finne, perustuu Kalevalan runoihin
    Musiikinjohto Klaus Mäkelä

    Suomen Kansallisoopperan kuoro ja orkesteri

    Aino - Helena Juntunen, sopraano
    Väinö - Juha Kotilainen, baritoni
    Jouko - Jyrki Anttila, tenori
    Annikki - Anna-Kristiina Kaappola, sopraano
    Taina, äiti - Jeni Packalen, mezzosopraano
    Vedenneidot - Meriliinu Haataja, sopraano, Tuula Paavola, altto, ja Johanna Lehesvuori, sopraano

    Suoran lähetyksen toimittaa Risto Nordell. Oopperan väliajalla illan teoksesta ja sen esityksestä keskustelevat Erkki Melartin -seuran puheenjohtaja Tuire Ranta-Meyer ja oopperalaulaja Jaakko Kortekangas.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Aino on hakemassa vihdaksia ja laulaa auringolle ja keväälle: "rientävi sorea sulho, aurinko ylinen ylkä ". Aino muistaa syntymäänsä. Silloin alkoi uhrilehdossa kasvaa "Ainon koivu, Ainon sielu". Väinö kuulee laulun ja innostuu, sillä Ainolla on hänen mielestään sama kaipuu ja "ikuinen ikävä" kuin hänellä. Väinöltä puuttuvat luonnon syntysanat ja hän uskoo saavansa ne luonnosta syntyneen Ainon kanssa. Vasta silloin Väinö olisi kokonainen. Aino ei halua, vaan pakenee metsään. Väinö tuntee kuin nuortuneensa Ainon vaikutuksesta. Hän ei halua Ainoa väkisin, vaan päättää tulla pyytämään Ainoa tämän perheeltä. Taina etsii Ainoa, tytärtään. Myös Ainon veli Jouko tulee etsimään. Aino löytyy, mutta hän on allapäin. Aino kertoo unestaan: hän oli lentänyt lintuna, haukka oli syöksynyt häntä kohti ja silloin hän oli lentänyt auringon syliin. Sitten hän sanoo Väinön pyytäneen häntä. Taina ilahtuu suurmiehen kiinnostuksesta, mutta Jouko vakuuttaa kukistavansa Väinön. Jouko odottaa, kun Väinö tulee kalevalaistensa kanssa. Yhteenotto huipentuu Väinön laulaessa Joukon suohon ja loihtiessa myrskyn. Jouko on valmis lupaamaan mitä vain päästäkseen pulasta, ja lopulta hänen täytyy antaa sisarensa ennen kuin Väinö laulaa hänet vapaaksi.

    II näytös
    Aino istuu koivun juurella ja laulaa "tuli kevät, tuli toivo, tuli kevät, tuli kaiho, tuli ikuinen ikävä". Ainon nuorempi sisar Ainikki tulee ja iloitsee käkien kukkumisesta. Aino uskoo jo Joukon voittaneen koska luonto kukoistaa. Aino sanoo odottavansa aurinkoa sulhasekseen, mutta Ainikki sanoo Väinön olevan tulossa. Jouko tulee ja joutuu tunnustamaan joutuneensa tappiolle ja luvanneensa Ainon Väinölle. Jouko pakenee, Aino on epätoivoinen, mutta Taina iloitsee häistä. Väinö tulee väkensä kanssa. Aino ei vieläkään halua hänelle, mutta Väinö ei luovuta, sillä Aino on hänelle "selitys kysynnän kaiken, elon selvitys ihana." Väinöä pyydetään laulamaan, mutta hän haluaa avukseen soittimen, loihtii Ainon koivusta kanteleen ja laittaa siihen kielet Ainon hiuksista. Väinö alkaa soittaa, mutta soitto on "suruista tehty, murehista muovaeltu", ja silloin Väinö huomaa surun kaiken syntysanaksi. Väinön laulaessa Aino tuntee saavansa siivet, kohoavansa ilmaan ja lentävänsä kohti aurinkoa. Hän katoaa metsään, ja Väinö ihmettelee, miksi äkkiä "soitto on samea kuin ois riemu kesken laannut". Ainoa lähdetään etsimään.

    Epilogi Väinön laulaessa Aino on ymmärtänyt oman ikävänsä: "kun hän suruja ylisti, tunsin, hän minusta lauloi." Nyt hän kuuntelee rannalla hurmioituneena vedenneitojen laulua ja odottaa auringon nousua. Kuoron laulaessa nousevan auringon ylistystä "kuin itse luonto laulaisi " Aino syöksyy mereen.

    (Lähde: Suomen Kansallisooppera)

  • Ensimmäinen Kalevala-aiheinen ooppera. Libretto Friedrich Wilhelm Otto Spengler. Musiikinjohto Leif Segerstam. Turun filharmoninen orkesteri. Chorus Cathedralis Aboensis (valm. Märt Krell). Ilmarinen - Tommi Hakala, baritoni. Louchi - Johanna Rusanen-Kartano, sopraano. Achti Lemminkäinen - Christian Juslin, tenori. Ismo - Kaisa Ranta, sopraano. Luonnotar - Anna Danik, mezzosopraano. Wäinämöinen - Petri Lindroos, basso. Zauberer - Petter Andersson, baritoni. - Oopperan väliajalla ja päätteeksi professori Timo Virtanen, pianisti Erkki Korhonen ja Outi Paananen keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. (Äänitetty Turun Logomossa samana päivänä).

    OOPPERAN TAPAHTUMAT

    I näytös - Morsiamen kosinta
    Kalevalaiset saapuvat Pohjolaan, jonne heidät on houkutellut huhu hallitsijantyttären, Ismon kauneudesta. Ensin tytärtä tavoittelee Ahti Lemminkäinen. Pohjolan tietäjät pilkkaavat isottelevaa Ahtia, mutta tämä kostaa tuhoamalla heidät. Raivostunut Louhi asettaa Ahdille mahdottomia tehtäviä: tämä lähettää nuorukaisen Hiiden hirven hiihdäntään ja ampumaan Tuonelan joutsenen. Varmistaakseen toivotun tuloksen Louhi järjestää Tuonen virralle väijytyksen, jossa Ahti menettää henkensä.

    Ismo näkee harmaahapsisen miehen pihamaalla. Louhi riemastuu, sillä hän oivaltaa, että tulija on Väinämöinen, jalo laulaja. Louhi ei kuitenkaan aio luovuttaa tytärtään ilmaiseksi: hän vaatii Väinämöistä takomaan Sammon ja antamaan sen vastalahjaksi Pohjolaan. Väinämöinen ei kuitenkaan voi takoa Sampoa, sillä hänen ilonsa on miekassa ja laulussa. Oikea mies työhön on suuren laulajan veli, seppä Ilmarinen.

    Väinämöinen kehottaa Ilmarista takomaan Sammon. "Pitääkö minun auttaa sinua vielä kosinnassakin", leukailee Ilmarinen. Ilmarinen lupaa takoa Sammon, kunhan keksii miten se tehdään.

    Ilmarinen kohtaa Ismon, joka paljastaa äidiltään oppimallaan salaisuudella Sammon synnyn: "Sepän pitää huutaa Sammon syntysanat hiillokseen". Ilmarinen oivaltaa, että "rakkaus" on se taikasana, jolla avataan autuuden portit. Louhi vaatii Ilmarista tarttumaan toimeen ja ihmettelee tytärtään, joka halajaa metsään poimimaan kukkia hääseppelettä varten.

    Louhen Tuonelan joelle lähettämä tietäjä saapuu ja kertoo Ahdin kuolemasta. Ismon sydäntä kylmää: pihamaalla on outo ja pelottava vieras. Luonnotar on aavistanut poikansa kohtalon ja saapunut etsimään Ahtia Pohjolasta. Louhi ei suo äidille tietoa pojan haudanpaikasta ja raivostunut Luonnotar langettaa Pohjolan emännän ylle kirouksen.

    II näytös - Sampo
    Ilmarinen saa Sammon taontaan avukseen renkijoukon, joka pumppaa palkeilla ilmaa hiillokseen niin, että liekit roihuavat kohti taivasta. Ilmarinen huutaa ilmoille syntysanoja: Valo! Voima! Runsaus! Ne eivät auta: "Ei, sinäkään et ole onni! Sinutkin isken kappaleiksi! Palaa hiillokseen ja muovaudu uudelleen."

    Maanhenget ja vedenhenget kiiruhtavat apuun ja kun Ilmarinen kuulee Ismon laulavan yksikseen "Sinä olet rakkaus", hän muistaa taikasanan. Ilmarisen kajauttaessa tuon sanan hiillokseen syntyy Sampo. Ilmarinen ja Ismo julistavat rakkauttaan, mutta Louhi varastaa Sammon ja vie Ismon mukanaan.

    III näytös - Ahdin henkiinherääminen
    Väinämöinen saattaa Luonnotarta Tuonelan joelle. Äidin etsiessä poikansa ruumista Väinämöinen laulaa kanteleen säestyksellä rukouksen, jossa hän pyytää tähtiä osoittamaan tietä Luonnottarelle ja Tapion tyttäriä valmistamaan pehmoisen leposijan tämän pojalle.

    Luonnotar anoo Ukkoa kuulemaan rukouksensa. Sitten hän pyytää mehiläisiä laskeutumaan Ahdin suulle ja vuodattamaan tilkkasen hunajaa. Ahti herää henkiin ja kohtaa Väinämöisen, joka kehottaa Ahtia taisteluun. Paikalle saapuu myös Ilmarinen miehineen. Yhdessä Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti päättävät saada Sammon takaisin. Luonnotar ei haluaisi päästää manan majoilta pelastamaansa poikaa uusiin taistoihin, mutta antaa lopulta periksi. Kaikki vannovat kuolemaa Pohjan tuville ja kunniaa Kalevan pojille.

    IV näytös - Kamppailu onnesta
    Sampo jauhaa Pohjolaan onnea. Tietäjä saapuu ja ilmoittaa Louhelle Kalevan miesten lähestyvän. Äitinsä vankina oleva Ismo laulaa surumielistä lauluaan. Laulun johdattamana Ilmarinen, Väinämöinen ja Ahti miehineen löytävät Ismon. Pohjolan ja Kalevan joukkojen välinen taistelu on jo kääntymässä kalevalaisten tappioksi, mutta silloin Väinämöinen poistaa Sammon päällä olevan verhon ja ihmemyllyn kirkkaus sokaisee pohjolalaiset väistymään.

    Väinämöinen laulaa Louhen ja Pohjolan väen jääpatsaiksi. Kalevan väki lähtee kotimatkalle (libreton mukaan nousee laivaan ja suuntaa kohti Suomen rantoja) ja pyytää Ukkoa suojaamaan heidän kotimatkaansa.

  • 3-näytöksinen ooppera. Libretto: säveltäjä. Ohjaus: Kasper Holten.
    Musiikinjohto John Fiore.
    Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri.

    Hollantilainen - Johan Reuter, bassobaritoni, Senta - Camilla Nylund, sopraano. Daland - Gregory Frank, basso, Erik - Mika Pohjonen, tenori. Mary - Sari Nordqvist, mezzosopraano, Perämies - Tuomas Katajala, tenori. - Suoran radio- ja verkkolähetyksen toimittaa Outi Paananen. Oopperan väliajalla ja päätteeksi Risto Nordell, Juha Uusitalo ja Laura Åkerlund keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

    Oopperan tapahtumat:

    I näytös
    Oopperan päähenkilö on hollantilainen merikapteeni, joka rangaistukseksi jumalanpilkasta on tuomittu ikuisesti harhailemaan maailman merillä. Tuomio ei ole kuitenkaan ehdoton. Hollantilainen saa kerran seitsemässä vuodessa tilaisuuden noustsa maihin, ja mikäli hän onnistuu tuolloin löytämään vaimon, joka on uskollinen ja uhrautuvainen, päättyy rangaistus ja hollantilaisen piinattu sielu saa rauhan.

    Oopperan alussa seitsemän vuotta on jälleen kulunut, ja hollantilainen purjehtii vuonoon Norjan rannikolla. Hänen mielialansa on synkkä, sillä hän tietää aiempien kokemustensa perusteella, että uskollisen vaimon löytäminen on lähes mahdotonta. Samaan vuonoon on aiemmin purjehtinut myrskyä pakoon norjalainen laiva, jota komentaa kapteeni Daland. Kun hollantilainen saa kuulla, että Dalandilla on naimaton tytär, hän esittelee Dalandille rikkauksiaan. Daland vakuuttuu siitä, että hollantilainen on hyvä sulhasehdokas hänen tyttärelleen.

    II näytös
    Dalandin tytär Senta on jo pitkään haaveillut tutustuvansa hollantilaiseen. Hän on kuullut merimiesten tarinoita hollantilaisen onnettomasta kohtalosta ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että juuri hän on tuo hollantilaisen etsimä uskollinen vaimo. Kun Daland sitten esittelee matkalla tapaamansa hollantilaisen Sentalle, on tunnelma dramaattinen. Hollantilainen ja Senta tuntevat välittömästi kuuluvansa toisilleen ikuisesti.

    III näytös
    Dalandin laivan miehistö juhlii kotiinpaluutaan. Juhliminen ja meluaminen herättävät hollantilaisen laivan miehistön, joka koostuu kammottavista haamuista. Seuraa laulukilpailu Dalandin merimiesten ja hollantilaisen haamujen välillä, jonka haamut voittavat. Sitten siirrytään seuraamaan Erikin ja Sentan välistä riitaa. Erik on mustasukkainen, sillä hän on pitänyt Sentaa morsiamenaan, ja nyt hollantilainen on vietellyt tämän. Hollantilainen kuulee Erikin puheet ja tekee niistä johtopäätöksen, että Senta on pettänyt häntä Erikin kanssa. Hän ryntää epätoivoisena laivalleen ja valmistautuu aloittamaan seuraavan seitsemän vuoden purjehduksen. Sentalle ei jää nyt muuta vaihtoehtoa kuin heittäytyä rantajyrkänteeltä alas, jotta hänen äärimmäinen uskollisuutensa hollantilaiselle tulisi todistetuksi.
    Hollantilaisen rangaistus on päättynyt. Lopussa yleisö näkee, kuinka aavelaiva uppoaa ja miten hollantilaisen sekä Sentan toisiaan syleilevät sielut nousevat taivaaseen, kohti ikuista rauhaa ja autuutta.

  • 3-näytöstä ja epilogi. Libretto: W.H. Auden ja Chester Kallman William Hogarthin samannimisen kuparipiirrossarjan vuodelta 1735 mukaan. Suomen kansallisoopperan kuoro ja orkesteri. Musiikinjohto Eivind Gullberg Jensen. Tom Rakewell - Steve Davislim, tenori. Anne - Hanna Rantala, sopraano. Nick Shadow - Jaakko Kortekangas, baritoni. Baba Turkkilainen - Päivi Nisula, mezzosopraano. Trulove - Koit Soasepp, basso. Sellem - Mika Pohjonen, tenori. Mother Goose - Merle Silmato, altto. Mielisairaalan vartija - Juha Eskelinen, baritoni. - Kansallisoopperassa 9.4. äänitetyn esityksen toimittaa Risto Nordell. Outi Paananen sekä säveltäjät Kimmo Hakola ja Olli Kortekangas keskustelevat illan teoksesta ja sen esityksestä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä