Ykkösaamun kolumni

Reetta Räty: Naiset ja lapset pois kodeista

  • 5 min
  • toistaiseksi

Alkuviikosta ulkoministeri Timo Soinilla oli asiaa kansalaisille. Hän kirjoitti blogitekstin, joka on otsikoitu: "Kotiäitivihan lietsominen vastenmielistä". Kirjoitus koskee kotihoidontukea, ja ulkoministeri tekeekin heti otsikossa selväksi, mistä kotihoidontuessa on kysymys: äideistä.

Ei siis esimerkiksi lapsista tai isistä.

Soini aloittaa kirjoituksensa: "Olen viime aikoina useaan kertaan kiinnittänyt huomiota kotiäitivihaan. On ihmeellistä, että lastaan kotonaan hoitava äiti on uhka Suomenmaalle."

Kotiäitivihaan?

Ihan kuin Soini ei tietäisi, miksi kotihoidontuki on ongelmallinen juuri naisten kannalta. Se heikentää naisten työllistymismahdollisuuksia, ylläpitää epätasa-arvoa perheissä ja vaikuttaa merkittävästi naisten tuleviin eläkkeisiin.

Voi olettaa, että Soini tuntee tilanteen hyvin. Niinpä hänen mielipiteensä on entistä kiinnostavampi. Kotihoidontukea kannattaa vaalia, jos haluaa naisille pienemmät palkat, eläkkeet ja etenemismahdollisuudet.

Kotihoidontuki ei ole tarkoitettu vain naisille. Käytännössä tapahtuu kuten Soinin blogissa: isiä ei edes mainita.

Sosialismi Soinin tekstissä sen sijaan mainitaan. Kas näin: "Perhe saa itse päättää, miten se tämän tukiajan käyttää. Sosialismia ei pidä tuoda perheiden arkeen."

Sosialismiako se olisi, että ei maksettaisi kotona olemisesta?

Suomessa on nyt ja jatkossa täysi vapaus hoitaa lapset kotona. Mutta tämä maa on niin - sanotaanko vaikka sosialistinen, että jos valtio ei osallistu ihmisen itse tekemän ratkaisun rahoittamiseen, vaihtoehtoa ei edes käsitellä poliittisessa keskustelussa.

Sen sijaan heittäydytään marttyyreiksi. Esimerkiksi Eija-Riitta Korhola näyttää kysyvän ministeri Sanni Grahn-Laasosen julkisella Facebook-seinällä näin: "Teinkö väärin lapsiani kohtaan, kun hoidin heidät kotona?"

Pitää kai vastata vielä kerran: ei, et tehnyt.

Kotihoidontuessa ei ole kyse vain siitä, miten vanhemmat hoitavat lapsensa, vaan siitä, millaisia hoitoratkaisuja yhteiskunta tukee.

Kertaan: suomalaiset saavat hoitaa lapsiaan kotona, teltassa, mökillä, tai vaikka maailman ympäri matkaavassa purjeveneessä. Suomessa saa valita äidit koteihin. Suomessa saa olla viemättä pikkulapsia varhaiskasvatukseen. Isäkin voi lähteä työstään ja "keskittyä lapsiin". Siitä vaan! Mikään sosialisti ei tule komentamaan pikkulapsia tarhaan.

Kun puhutaan kotihoidontuesta, puhutaan siitä, millaisia hoitoratkaisuja valtio tukee taloudellisesti.  Kysymys ei kuulu: Teinkö väärin, kun hoidin lapsia kotona? Kysymys kuuluu: Millaisten lastenhoitojärjestelyiden tukeminen edistäisi tasa-arvoa, lasten hyvinvointia, naisten työllistymistä tai vaikka maahanmuuttajien kotoutumista?

Käytännössä yhteiskunnan valinnat tietenkin vaikuttavat perheiden valintoihin. Ne ohjaavat koko työmarkkinaa. Yksi iso kotihoidontukea nostava ryhmä ovat naiset, joilla ei ole työpaikkaa. Kotihoidontuki ei ole heillekään "valinta". Se on loukku.

Suomessa työikäisten naisten osallistuminen ansiotyöhön on jo harvinaisempaa kuin 1980-luvulla. Tätäkö me toivomme? Taantumusta?

Katri Merikallio kirjoitti hiljattain Suomen Kuvalehdessä (30. 9.), että kotihoidontuki on suomalainen kummajainen, jota ihmetellään muissa Pohjoismaissa. Meillä yli 110 000 naista on hoitovapaalla. Norjassa 80 prosenttia ja Tanskassa 90 prosenttia kaksivuotiaista on hoidossa. Suomessa luku on 40.

Kotihoidontuella ohjataan koteihin paitsi äitejä, myös lapsia, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta. Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä kirjoitti viime viikolla HS:ssä näin: "Suurin hyöty varhaiskasvatuksesta tulee lapsille, joiden vanhempien sosiaalinen asema on heikko."

Ja kun professori sanoo "sosiaalinen asema on heikko", meidän pitää uskaltaa ajatella, mitä se tarkoittaa. Varhaiskasvatus hyödyttää tutkimusten mukaan lasta enemmän kuin mikään myöhempi koulutus.

Lue: vaikka naiset olisivat kodeissa, lapset kannattaisi päästää sieltä pois.

Tähän auttaisi, että päivähoitoa ei demonisoitaisi, vaan se pidettäisiin hyvin resurssoituna, joustavana ja tasalaatuisena - sellaisena, että hoitoon ei "joudu", vaan pääsee. Perheen ja työn yhdistäminen on varsinkin pikkulapsivaiheessa raskasta. On luovuttamista, jos emme keksi muuta keinoa kuin uhrata naiset.

 

Reetta Räty

Ykkösaamun kolumni 6.10.2016

 

Linkkejä:

Katri Merikallio: Nainen, pysy kotona! – Keskusta pitää kiinni kotihoidontuesta, vaikka sen tavoite on työllisyyden kasvu (Suomen Kuvalehti)

Eläkelaskelmat:

Laulu 573 566 perheestä. Lpsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. Toim. Anita Haataja, Ilpo Airio, Miia Saarikallio-Torp ja Maria Valaste. Kela 2016

Jorma Sipilä: Lasten kotihoidon tukea täytyy uudistaa (Helsingin Sanomat 30.9.2012)

Lähetykset

  • to 6.10.2016 9.00 • Yle Areena

Jaksot

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

  • Vaaleja häiritsevät niin toiset valtiot, ääriliikkeet kuin yksityiset ihmiset ja keinoja tulee koko ajan lisää. Kohteena voivat olla sekä ehdokkaat että puolueet. Vaalien turvallisuudesta ja luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian ydintä.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä