Ykkösaamun kolumni

Reetta Räty: Naiset ja lapset pois kodeista

  • 5 min
  • toistaiseksi

Alkuviikosta ulkoministeri Timo Soinilla oli asiaa kansalaisille. Hän kirjoitti blogitekstin, joka on otsikoitu: "Kotiäitivihan lietsominen vastenmielistä". Kirjoitus koskee kotihoidontukea, ja ulkoministeri tekeekin heti otsikossa selväksi, mistä kotihoidontuessa on kysymys: äideistä.

Ei siis esimerkiksi lapsista tai isistä.

Soini aloittaa kirjoituksensa: "Olen viime aikoina useaan kertaan kiinnittänyt huomiota kotiäitivihaan. On ihmeellistä, että lastaan kotonaan hoitava äiti on uhka Suomenmaalle."

Kotiäitivihaan?

Ihan kuin Soini ei tietäisi, miksi kotihoidontuki on ongelmallinen juuri naisten kannalta. Se heikentää naisten työllistymismahdollisuuksia, ylläpitää epätasa-arvoa perheissä ja vaikuttaa merkittävästi naisten tuleviin eläkkeisiin.

Voi olettaa, että Soini tuntee tilanteen hyvin. Niinpä hänen mielipiteensä on entistä kiinnostavampi. Kotihoidontukea kannattaa vaalia, jos haluaa naisille pienemmät palkat, eläkkeet ja etenemismahdollisuudet.

Kotihoidontuki ei ole tarkoitettu vain naisille. Käytännössä tapahtuu kuten Soinin blogissa: isiä ei edes mainita.

Sosialismi Soinin tekstissä sen sijaan mainitaan. Kas näin: "Perhe saa itse päättää, miten se tämän tukiajan käyttää. Sosialismia ei pidä tuoda perheiden arkeen."

Sosialismiako se olisi, että ei maksettaisi kotona olemisesta?

Suomessa on nyt ja jatkossa täysi vapaus hoitaa lapset kotona. Mutta tämä maa on niin - sanotaanko vaikka sosialistinen, että jos valtio ei osallistu ihmisen itse tekemän ratkaisun rahoittamiseen, vaihtoehtoa ei edes käsitellä poliittisessa keskustelussa.

Sen sijaan heittäydytään marttyyreiksi. Esimerkiksi Eija-Riitta Korhola näyttää kysyvän ministeri Sanni Grahn-Laasosen julkisella Facebook-seinällä näin: "Teinkö väärin lapsiani kohtaan, kun hoidin heidät kotona?"

Pitää kai vastata vielä kerran: ei, et tehnyt.

Kotihoidontuessa ei ole kyse vain siitä, miten vanhemmat hoitavat lapsensa, vaan siitä, millaisia hoitoratkaisuja yhteiskunta tukee.

Kertaan: suomalaiset saavat hoitaa lapsiaan kotona, teltassa, mökillä, tai vaikka maailman ympäri matkaavassa purjeveneessä. Suomessa saa valita äidit koteihin. Suomessa saa olla viemättä pikkulapsia varhaiskasvatukseen. Isäkin voi lähteä työstään ja "keskittyä lapsiin". Siitä vaan! Mikään sosialisti ei tule komentamaan pikkulapsia tarhaan.

Kun puhutaan kotihoidontuesta, puhutaan siitä, millaisia hoitoratkaisuja valtio tukee taloudellisesti.  Kysymys ei kuulu: Teinkö väärin, kun hoidin lapsia kotona? Kysymys kuuluu: Millaisten lastenhoitojärjestelyiden tukeminen edistäisi tasa-arvoa, lasten hyvinvointia, naisten työllistymistä tai vaikka maahanmuuttajien kotoutumista?

Käytännössä yhteiskunnan valinnat tietenkin vaikuttavat perheiden valintoihin. Ne ohjaavat koko työmarkkinaa. Yksi iso kotihoidontukea nostava ryhmä ovat naiset, joilla ei ole työpaikkaa. Kotihoidontuki ei ole heillekään "valinta". Se on loukku.

Suomessa työikäisten naisten osallistuminen ansiotyöhön on jo harvinaisempaa kuin 1980-luvulla. Tätäkö me toivomme? Taantumusta?

Katri Merikallio kirjoitti hiljattain Suomen Kuvalehdessä (30. 9.), että kotihoidontuki on suomalainen kummajainen, jota ihmetellään muissa Pohjoismaissa. Meillä yli 110 000 naista on hoitovapaalla. Norjassa 80 prosenttia ja Tanskassa 90 prosenttia kaksivuotiaista on hoidossa. Suomessa luku on 40.

Kotihoidontuella ohjataan koteihin paitsi äitejä, myös lapsia, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta. Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä kirjoitti viime viikolla HS:ssä näin: "Suurin hyöty varhaiskasvatuksesta tulee lapsille, joiden vanhempien sosiaalinen asema on heikko."

Ja kun professori sanoo "sosiaalinen asema on heikko", meidän pitää uskaltaa ajatella, mitä se tarkoittaa. Varhaiskasvatus hyödyttää tutkimusten mukaan lasta enemmän kuin mikään myöhempi koulutus.

Lue: vaikka naiset olisivat kodeissa, lapset kannattaisi päästää sieltä pois.

Tähän auttaisi, että päivähoitoa ei demonisoitaisi, vaan se pidettäisiin hyvin resurssoituna, joustavana ja tasalaatuisena - sellaisena, että hoitoon ei "joudu", vaan pääsee. Perheen ja työn yhdistäminen on varsinkin pikkulapsivaiheessa raskasta. On luovuttamista, jos emme keksi muuta keinoa kuin uhrata naiset.

 

Reetta Räty

Ykkösaamun kolumni 6.10.2016

 

Linkkejä:

Katri Merikallio: Nainen, pysy kotona! – Keskusta pitää kiinni kotihoidontuesta, vaikka sen tavoite on työllisyyden kasvu (Suomen Kuvalehti)

Eläkelaskelmat:

Laulu 573 566 perheestä. Lpsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. Toim. Anita Haataja, Ilpo Airio, Miia Saarikallio-Torp ja Maria Valaste. Kela 2016

Jorma Sipilä: Lasten kotihoidon tukea täytyy uudistaa (Helsingin Sanomat 30.9.2012)

Lähetykset

  • to 6.10.2016 9.00 • Yle Areena

Jaksot

  • Turpobloggaaja Janne "Rysky" Riiheläisen aiheena on uudenlaisen ajan vaatima uudenlainen maanpuolustus. Muutoksen tarpeen on tuonut ennen kaikkea Venäjän muuttunut toiminta.

  • Samalla kun vanhoja työpaikkoja katoaa, uusia syntyy. Mutta ne eivät synny Suomeen, jos järjestelmä pidetään jäykkänä ja innovaatioita estävänä, kirjoittaa Anne Brunila.

  • Maanantain kolumnisti on kirjailija, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth. Hänen aiheenaan on epäonnistunut terveyspolitiikka.

  • Työllisyysaste ei ratkaisevasti nouse, mutta korjauskeinoiksi sosiaalisen eheyden haasteeseen tarjotaan aina samaa vanhaa: työ ja kannustimet. Väestö eriytyy pysyvästi, jos vaihtoehtoja ei oikeasti pian haeta, kirjoittaa Juho Saari.

  • Aamun kolumnisti on Matias Möttölä. Hän pohdiskelee sijoitusneuvojien työtä.

  • Noin kaksi kolmasosaa suomalaismiehistä ei lue naisten kirjoittamia kirjoja. Ilmiö ei ole vain suomalainen. Miksi miehet vierastavat naisten tuottamaa tekstiä, pohtii kolumnisti Maria Pettersson.

  • Donald Trumpin voitto Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kirvoitti toisenlaista lopputulosta toivoneiden suusta pettyneitä kommentteja demokratian toimimattomuudesta. Kolumnistimme Sinikukka Saari sanoo demokratian silti nytkin toimineen ja muistuttaa, että sen luonteeseen kuuluu epävarmuus ja yllätyksen mahdollisuus. Saari pohtii, että rajutkin muutokset voivat lopulta johtaa entistä toimivimpiin kompromisseihin.

  • Kolumnisti Erkki Virtasen aiheena on naisten ja miesten palkkaero - tai oikeammin nyt jo käytännössä toteutunut samapalkkaisuus. Hän myös kysyy, onko totuudella merkitystä?

  • Uusi puritanismi pelkää pahan saastutusta ja menettää samalla mahdollisuutensa tuntea vihollisensa. Kyseessä ei ole vain sananvapaus, vaan laajempi käsitys uuspuritanismista eli allergisuus kaikelle epäilyttävälle, pohdiskelee tietokirjailija, toimittaja Jani Kaaro.

  • Tiistaikolumnisti Roope Mokka: elämme juuri nyt ihmiskunnan historian parasta ja epävarminta aikaa: emme tiedä mitä tehdä ennennäkemättömän yltäkylläisyyden edessä.

  • Maanantain kolumnisti yrittäjä Heidi Hammarsten pohtii menestyksen reseptiä ja suomalaisten menestystä.

  • Venäjän muissa maissa käymä informaatiosota tarvitsee niiden omien nykymenoon tyytymättömien ryhmittymien mobilisointia. Yksi painopiste on ollut äärioikeistossa, kirjoittaa turpobloggaaja Janne "Rysky" Riiheläinen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä