Ykkösaamun kolumni

Reetta Räty: Naiset ja lapset pois kodeista

  • 5 min
  • toistaiseksi

Alkuviikosta ulkoministeri Timo Soinilla oli asiaa kansalaisille. Hän kirjoitti blogitekstin, joka on otsikoitu: "Kotiäitivihan lietsominen vastenmielistä". Kirjoitus koskee kotihoidontukea, ja ulkoministeri tekeekin heti otsikossa selväksi, mistä kotihoidontuessa on kysymys: äideistä.

Ei siis esimerkiksi lapsista tai isistä.

Soini aloittaa kirjoituksensa: "Olen viime aikoina useaan kertaan kiinnittänyt huomiota kotiäitivihaan. On ihmeellistä, että lastaan kotonaan hoitava äiti on uhka Suomenmaalle."

Kotiäitivihaan?

Ihan kuin Soini ei tietäisi, miksi kotihoidontuki on ongelmallinen juuri naisten kannalta. Se heikentää naisten työllistymismahdollisuuksia, ylläpitää epätasa-arvoa perheissä ja vaikuttaa merkittävästi naisten tuleviin eläkkeisiin.

Voi olettaa, että Soini tuntee tilanteen hyvin. Niinpä hänen mielipiteensä on entistä kiinnostavampi. Kotihoidontukea kannattaa vaalia, jos haluaa naisille pienemmät palkat, eläkkeet ja etenemismahdollisuudet.

Kotihoidontuki ei ole tarkoitettu vain naisille. Käytännössä tapahtuu kuten Soinin blogissa: isiä ei edes mainita.

Sosialismi Soinin tekstissä sen sijaan mainitaan. Kas näin: "Perhe saa itse päättää, miten se tämän tukiajan käyttää. Sosialismia ei pidä tuoda perheiden arkeen."

Sosialismiako se olisi, että ei maksettaisi kotona olemisesta?

Suomessa on nyt ja jatkossa täysi vapaus hoitaa lapset kotona. Mutta tämä maa on niin - sanotaanko vaikka sosialistinen, että jos valtio ei osallistu ihmisen itse tekemän ratkaisun rahoittamiseen, vaihtoehtoa ei edes käsitellä poliittisessa keskustelussa.

Sen sijaan heittäydytään marttyyreiksi. Esimerkiksi Eija-Riitta Korhola näyttää kysyvän ministeri Sanni Grahn-Laasosen julkisella Facebook-seinällä näin: "Teinkö väärin lapsiani kohtaan, kun hoidin heidät kotona?"

Pitää kai vastata vielä kerran: ei, et tehnyt.

Kotihoidontuessa ei ole kyse vain siitä, miten vanhemmat hoitavat lapsensa, vaan siitä, millaisia hoitoratkaisuja yhteiskunta tukee.

Kertaan: suomalaiset saavat hoitaa lapsiaan kotona, teltassa, mökillä, tai vaikka maailman ympäri matkaavassa purjeveneessä. Suomessa saa valita äidit koteihin. Suomessa saa olla viemättä pikkulapsia varhaiskasvatukseen. Isäkin voi lähteä työstään ja "keskittyä lapsiin". Siitä vaan! Mikään sosialisti ei tule komentamaan pikkulapsia tarhaan.

Kun puhutaan kotihoidontuesta, puhutaan siitä, millaisia hoitoratkaisuja valtio tukee taloudellisesti.  Kysymys ei kuulu: Teinkö väärin, kun hoidin lapsia kotona? Kysymys kuuluu: Millaisten lastenhoitojärjestelyiden tukeminen edistäisi tasa-arvoa, lasten hyvinvointia, naisten työllistymistä tai vaikka maahanmuuttajien kotoutumista?

Käytännössä yhteiskunnan valinnat tietenkin vaikuttavat perheiden valintoihin. Ne ohjaavat koko työmarkkinaa. Yksi iso kotihoidontukea nostava ryhmä ovat naiset, joilla ei ole työpaikkaa. Kotihoidontuki ei ole heillekään "valinta". Se on loukku.

Suomessa työikäisten naisten osallistuminen ansiotyöhön on jo harvinaisempaa kuin 1980-luvulla. Tätäkö me toivomme? Taantumusta?

Katri Merikallio kirjoitti hiljattain Suomen Kuvalehdessä (30. 9.), että kotihoidontuki on suomalainen kummajainen, jota ihmetellään muissa Pohjoismaissa. Meillä yli 110 000 naista on hoitovapaalla. Norjassa 80 prosenttia ja Tanskassa 90 prosenttia kaksivuotiaista on hoidossa. Suomessa luku on 40.

Kotihoidontuella ohjataan koteihin paitsi äitejä, myös lapsia, jotka hyötyisivät varhaiskasvatuksesta. Sosiaalipolitiikan emeritusprofessori Jorma Sipilä kirjoitti viime viikolla HS:ssä näin: "Suurin hyöty varhaiskasvatuksesta tulee lapsille, joiden vanhempien sosiaalinen asema on heikko."

Ja kun professori sanoo "sosiaalinen asema on heikko", meidän pitää uskaltaa ajatella, mitä se tarkoittaa. Varhaiskasvatus hyödyttää tutkimusten mukaan lasta enemmän kuin mikään myöhempi koulutus.

Lue: vaikka naiset olisivat kodeissa, lapset kannattaisi päästää sieltä pois.

Tähän auttaisi, että päivähoitoa ei demonisoitaisi, vaan se pidettäisiin hyvin resurssoituna, joustavana ja tasalaatuisena - sellaisena, että hoitoon ei "joudu", vaan pääsee. Perheen ja työn yhdistäminen on varsinkin pikkulapsivaiheessa raskasta. On luovuttamista, jos emme keksi muuta keinoa kuin uhrata naiset.

 

Reetta Räty

Ykkösaamun kolumni 6.10.2016

 

Linkkejä:

Katri Merikallio: Nainen, pysy kotona! – Keskusta pitää kiinni kotihoidontuesta, vaikka sen tavoite on työllisyyden kasvu (Suomen Kuvalehti)

Eläkelaskelmat:

Laulu 573 566 perheestä. Lpsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. Toim. Anita Haataja, Ilpo Airio, Miia Saarikallio-Torp ja Maria Valaste. Kela 2016

Jorma Sipilä: Lasten kotihoidon tukea täytyy uudistaa (Helsingin Sanomat 30.9.2012)

Lähetykset

  • to 6.10.2016 9.00 • Yle Areena

Jaksot

  • Pop-taiteen kuninkaan kuolemasta on 30 vuotta. Kolumnissaan Heli Vaaranen muistelee ystävyyttään Andyn kanssa, sekä hänen viimeisiä vuosiaan. Taiteilija hoiti tulehtunutta sappirakkoaan taikakaluilla ja vitamiineilla. Sairastaminen ei sopinut hänen julkikuvaansa. Lopulta hän joutui hoitoon, mutta sairaalassa kaikki mahdollinen meni pieleen. Turhamaisuus koitui hänen kohtalokseen. Kuva: EPA/KIRA MELZER

  • Julmat ja väkivaltaiset tapahtumat järkyttävät myös poliisia, joskus jopa invalidisoivat. Posttraumaattista, ja myös kumulatiivistä, stressiä kuitenkin osataan hoitaa yhä paremmin. Poliisin posttraumatyöpajojen tulokset ovat rohkaisevia: osallistujat ovat saaneet konkreettista apua oireisiinsa.

  • Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että enemmistö pitää henkilökohtaista arvovapautta oikeudenmukaisempana kuin sosiaalista arvoyhtenäisyyttä. Itsemääräämiseen uskovassa tasavallassa kokoava arvokkuus voidaankin löytää vain elämänarvojen perustason yläpuolelta.

  • Politiikka vaikuttaa talouteen. Brexit, Trump tai Kreikan tilanne vaikuttavat kursseihin suoraan. Populismin nousu on tehnyt ennustettavuudesta vaikeampaa. Sijoittajan kannattaa seurata uutisia ja pitää pää kylmänä.

  • Onko esteellisyyden käsite yksiselitteinen? Läheinen pikkuserkku voi olla syy jäävätä itsensä päätöksenteosta .
    Ykkösaamun tiistaikolumnisti Erkki Virtanen

  • Jos toimittaja ei osaa kirjoittaa neutraalisti, annetaanko homma robotille? Ykkösaamun kolumnisti Jani Kaaro pohtii, voiko natseista puhua neutraalisti?

  • Turvallisuuspolitiikasta bloggaava Janne "Rysky" Riiheläinen arvioi Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin kauden alkua. Riiheläisen mukaan Trump on aiheuttanut eräänlaisen epäjatkuvuustilan kansainvälisessä politiikassa ja Yhdysvallat on menettänyt ison osan ns. pehmeästä voimastaan.

  • Toimittaja ja yrittäjä Reetta Räty on jo pitkään ihmetellyt, miksi suhtaudumme niin kriittisesti itseemme. Kriisitunnelmaa lietsotaan maassa, joka sijoittuu kärkeen kansainvälisissä vertailuissa turvallisuudessa, onnellisuudessa, koulutuksessa, korruption vähäisyydessä, äitinä olemisessa, toisiinsa luottamisessa, tyytyväisyydessä, tasa-arvossa, Räty kirjoittaa.

  • Kolumnistimme, Lapin yliopiston tutkija Saara Tervaniemi kertoo, mistä saamelaisuudessa ja saamelaisten kansallispäivässä (6.2.) on kyse. Saamelaiset ovat odottaneet useamman eliniän, että heidän asemaansa koskevat sopimukset muuttuisivat käytännöksi, saamelaistutkija muistuttaa.

  • Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari pohtii kolumnissaan kansalaisten valintojen merkitystä sosiaalipolitiikassa. Hän toteaa, ettei kansaa voi pakottaa elämään terveellisesti.

  • Lukeminen ei ole vain hauskaa, vaan se on eloonjäämistaito. Informaatioyhteiskunnassa ei voi pärjätä ilman kykyä omaksua tietoa ja tarkastella sitä monelta kantilta. Kolunistina on kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi

  • Kasvava vanhusväestö vie meidät uuteen aikaan. Jos pelaamme korttimme nyt oikein, se voi muuttaa kaiken parempaan suuntaan, väittää kolumnistimme tiedetoimittaja ja tietokirjailija Jani Kaaro.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä