Ykkösaamun kolumni

Matias Möttölä: Syntymävuosi ottaa ja antaa

  • 4 min
  • toistaiseksi

Sain joulukuun alussa kirjeen, joka muistutti taas, että onnistuminen raha-asioissa ei ole vain minusta kiinni. Onni ja epäonni riippuvat paljon olosuhteista.

Kirjeessä vakuutusyhtiöni kertoi eläkeuudistuksen vaikutuksesta. Saan alkaa nostaa pientä lisäeläkettäni vasta 66-vuotiaana. Aiempi ikäraja oli 63 vuotta.

Se tietenkin harmitti, vaikken aikonutkaan siirtyä sivuun vielä 63-vuotiaana (joka sekin toki ylittäisi tämänhetkisen keskimääräisen eläköitymisiän 61,1 vuotta.

Mutta kahta kauheammin ottaisi päähän, jos olisin ostanut vakuutukseni aivan hiljattain. Saisin nostaa säästöjäni vasta 70-vuotiaana.

Eläkevakuutusten ehtoja on heikennetty useaan kertaan. Tarkoitus on tietysti varmistaa, että nuoremmat kerryttävät eläkemaksuja ja veroja mahdollisimman pitkään. Toimet ovat tehonneet: säästäminen eläkevakuutuksiin on vaimentunut eikä uusia juuri myydä.

Miten kaukaisilta tuntuvatkaan vakuutusmainokset, joissa herrasväki parhaassa työiässä nosteli samppanjalaseja golfkentällä. Eläkkeelle pääsi vakuutuksen avulla 55-vuotiaana, jos vain säästöjä riitti. Nyt sellainen tuntuisi lähes rikolliselta.

Kuullessani tuollaisen vakuutuksen omistajasta, mietin, olenko hölmö, kun en hankkinut samanlaista takaporttia eläkelaitumille. Haluan kuitenkin olla itselleni armollinen. Syntymävuottani en voi valita.

Syntymävuosi on taustalla monissa rahaan liittyvissä asioissa, ja siinä, miten sijoituksissa onnistuu, alkaen asuntokaupoista.

Ensiasunto ostetaan Suomessa tyypillisesti, kun työura on saatu alulle ja perheen perustaminen ehkä ajankohtaistunut. Ensiasunnon ostajien keski-ikä oli 28,3 vuotta 2015.

Jos tuli tällaiseen elämänvaiheeseen Helsingissä vuonna 1989, juuri ennen lamaa, ja osti asunnon, oli väärässä paikassa väärään tai suorastaan kammottavaan  aikaan. Asunnon hinta romahti pian allekirjoituksen jälkeen.

Kuvitellaan, että tällaisen asunnon ostanut henkilö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja joutui myymään asuntonsa vuonna -95  juuri kun lama oli hellittämässä. Ostajaksi ilmaantui hieman nuorempi henkilö, joka oli juuri saanut vakituisen työpaikan ja halusi asettua omaan kotiin.

Jälkikäteen on he helppo nähdä, että lamaa ennen ostanut teki niin surkeat kaupat kuin mahdollista. Vuonna -95 ostanut taas iski kultasuoneen. Hinnat olivat pohjalla ja edessä edelleen jatkuva nousu.

Molempien kannattaa kuitenkin tiedostaa, että olosuhteita ei voi valita. Huonot kaupat tehnyt saa varmasti uusia mahdollisuuksia. Halvalla asuntonsa ostaneen on tärkeä pysyä nöyränä. Hän tekee varmasti myös huonoja sijoituksia.

Arvopaperien, asuntojen ja muun varallisuuden hinnat heiluvat ylös ja alas. Kukaan ei osaa sanoa varmasti, miten hinnat tästä eteenpäin liikkuvat. Siksi sijoittamisessa on tärkeää hajauttaa. Siis hankkia eri tyyppisiä omistuksia. Kun yksi sijoitus menee huonosti, toinen kenties paikkaa tilannetta.

Lisäksi kannattaa hajauttaa ajallisesti. Asunto on siitä hankala sijoitus, että koko potti pannaan kiinni yhdellä hetkellä. Arvopapereihin kuten osakkeisiin tai rahastoihin voi sen sijaan säästää hiljalleen, niin ei tule ostaneeksi vain huonoon aikaan.

Vaikka kuinka kuulisi toisten pikavoitoista, niiden varaan ei kannata laskea. Varallisuuden kerryttäminen edellyttää kärsivällisyyttä. Laskujeni mukaan osakesijoittajan täytyy varautua jopa 25 vuoden odotukseen, jotta esitteissä luvattuja tuottoja voi pitää enemmän tai vähemmän varmoina.

Onkin tärkeää alkaa miettiä raha-asioita riittävän nuorena. Vanhempana säästöjä voi olla enemmän, mutta hyvien sijoitustuloksien edellyttämää aikaa vähemmän.

Matias Möttölä, Ykkösaamun kolumnisti 20.12.2016

Lähetykset

  • ti 20.12.2016 9.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

  • Vaaleja häiritsevät niin toiset valtiot, ääriliikkeet kuin yksityiset ihmiset ja keinoja tulee koko ajan lisää. Kohteena voivat olla sekä ehdokkaat että puolueet. Vaalien turvallisuudesta ja luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian ydintä.

  • Hallituksen puoliväliriihi lämpenee tänään. Lähtökohdat välitarkastelulle ovat jotensakin tyydyttävät ja tämän ja ensi vuoden talouskasvu-ennusteita hilataan koko ajan ylöspäin. Sinänsä on toki hyvä, että uskotaan parempaan. Se on omiaan hälventämään apatian tunnelmaa, joka maata on vuosikaudet vaivannut.

  • Helsingin Sanomat kertoi hiljattain 77-vuotiaasta leskirouvasta, joka oli houkuteltu pankissa tekemään hölmöjä sijoituksia. Kokematon asiakas ei ollut ymmärtänyt, että pankin suosittelemista osakekaupoista seuraisi valtava verolasku. Arvopaperilautakunta määräsikin pankin maksamaan korvauksia.
    Tällaisia kielteisiä uutisia sijoituspalveluista on saatu viime aikoina lukea muitakin.
    Finanssivalvonta varoitti ja mätkäisi maaliskuussa rapsut neljälle yhtiölle, joiden vanhuksille antama neuvonta oli järjestetty puutteellisesti. Suurimman, miljoonan euron maksun, sai Nordea, jonka asiakas myös 77-vuotias leskirouva oli.
    Eikä tarvitse kuin mennä viime vuoteen, kun otsikoissa pyörivät pankkien veronkiertopuuhat Panamassa ja sitä ennen Luxemburgissa.
    Negatiivinen julkisuus keskittyy toki pieneen osaan finanssiyhtiöiden toiminnasta. Mutta ne eivät ole tyhjästä temmattuja. Voitontavoittelu varsinkin sijoitustuotteiden kaupalla on mennyt osin liian pitkälle. Monet tuntuvat jo ajattelevan, että maailma olisi parempi ilman pankkiireja.
    Piiloon on jäänyt se myönteinen panos, joka finanssialalla yhteiskuntien vaurastumisessa kiistatta on. Rahoitusalan tehtävänä on kanavoida varallisuutta säästäjiltä investoijille. Harva meistä voisi ostaa omaa kotia ilman asuntolainaa, jonka pankki rahoittaa talletuksilla. Yritysten kasvu olisi paljon hitaampaa ilman lainoittajia. Eläkkeet jäisivät paljon pienemmiksi ilman sijoitustuottoja.
    Välitystehtävä on kuitenkin luottamustehtävä. Jos luottamus katoaa, on finanssiala pulassa, vaikka tekisikin edelleen voittoa.
    Tämä ymmärretään maailman finanssipäättäjien pöydissä. Alan ammattilaisten suurin yhteisö, CFA Institute, kysyi vastikään finanssijohtajilta, synnyttääkö varainhoito heistä merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Vain 11 prosenttia, joka yhdeksäs, uskoi, että heidän työllään on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
    Suomessa tuudittaudutaan helposti siihen, että meillä finanssiala ei ole kohdannut skandaaleja, jotka olisivat romuttaneet luottamuksen tyystin. Esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna sijoitusneuvojiin luotetaan Suomessa enemmän.
    Ajan merkit ovat kuitenkin selvät. Uhkakuvana on finanssialan muuntuminen ammattikunnaksi, jonne hakeutuvat vain häikäilemättömimmät rahahaukat. Ne, joita ei haittaa muiden pilkka, kunhan palkka on riittävän hyvä.
    Se olisi paha takaisku Suomessa, jossa finanssialan palveluita tarvitaan enemmän ja enemmän. Suuri osa varallisuudesta on vanhemmilla ikäluokilla. Heidän on hoidettava rahojaan viisaasti ja osattava siirtää sitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tottumusta finanssipalveluiden käytöstä ei kuitenkaan monella ole. Haussa on luotettava kumppani.
    Yksinkertainen parannuskeino olisi lisätä etiikkasisältöjä alan koulutukseen ja tutkimukseen. Olin hämmästynyt, kun etsin verkosta suomenkielisiä julkaisuja aiheesta "finanssialan etiikka". Sain vain kaksi osumaa.
    Teema loistaa poissaolollaan myös suomalaisten sijoitusneuvojien tutkinnosta. Toisin kuin kilpailijamaissa, suomalaisten oppikirjoista puuttuvat etiikkaopinnot tyystin.
    Tietenkään pelkät luennot eivät riitä. Toimintatapa, joka lähtee asiakkaan eikä myyjän tarpeista, on istutettava koko alan toimintakulttuuriin. Ihmisten täytyisi voida luottaa sijoitusneuvojaan kuin lääkäriin tai asianajajaan, luotettuun naiseen tai mieheen.
    Finanssiyhtiöt voivat parhaimmillaan olla arvostettu osa yhteiskuntaa. Unelmien mahdollistaja ja vaurastumisen siivittäjä. Mutta siihen rooliin kasvaminen edellyttää nähdäkseni ajassamme elävän epäluulon havaitsemista ja luottamuksen synnyttämistä aidoilla teoilla.

  • Joskus jooga voi auttaa päihittämään riippuvaisuuden jopa kovista huumeista. Jooga yksin ei kuitenkaan riitä. Kolumnisti Maria Markus kertoo, mitä tarvitaan lisäksi.

  • Kun sote siirtyy maakuntiin, kuntapäättäjille jää "vain koulutus". Ei silti kannata kuvitella, että koulutus olisi politiikan osa-alue, josta kaikki ovat samanmielisiä, kirjoittaa toimittaja-yrittäjä Reetta Räty.

  • Kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii Lutherin ongelmallista suhdetta juutalaisiin.

  • Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii propagandan tehoa. Sosiaalinen media on muuttanut julkisuuden ja poliitikkojen suhteen, hän sanoo.

  • Kolumnistivuorossa on kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist. Hän pitää puolustuspuheen tieteelle.

  • Ulkoministeriön tutkija Sinikukka Saari pohtii Venäjän ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suhteita.

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä