Ykkösaamun kolumni

Matias Möttölä: Syntymävuosi ottaa ja antaa

  • 4 min
  • toistaiseksi

Sain joulukuun alussa kirjeen, joka muistutti taas, että onnistuminen raha-asioissa ei ole vain minusta kiinni. Onni ja epäonni riippuvat paljon olosuhteista.

Kirjeessä vakuutusyhtiöni kertoi eläkeuudistuksen vaikutuksesta. Saan alkaa nostaa pientä lisäeläkettäni vasta 66-vuotiaana. Aiempi ikäraja oli 63 vuotta.

Se tietenkin harmitti, vaikken aikonutkaan siirtyä sivuun vielä 63-vuotiaana (joka sekin toki ylittäisi tämänhetkisen keskimääräisen eläköitymisiän 61,1 vuotta.

Mutta kahta kauheammin ottaisi päähän, jos olisin ostanut vakuutukseni aivan hiljattain. Saisin nostaa säästöjäni vasta 70-vuotiaana.

Eläkevakuutusten ehtoja on heikennetty useaan kertaan. Tarkoitus on tietysti varmistaa, että nuoremmat kerryttävät eläkemaksuja ja veroja mahdollisimman pitkään. Toimet ovat tehonneet: säästäminen eläkevakuutuksiin on vaimentunut eikä uusia juuri myydä.

Miten kaukaisilta tuntuvatkaan vakuutusmainokset, joissa herrasväki parhaassa työiässä nosteli samppanjalaseja golfkentällä. Eläkkeelle pääsi vakuutuksen avulla 55-vuotiaana, jos vain säästöjä riitti. Nyt sellainen tuntuisi lähes rikolliselta.

Kuullessani tuollaisen vakuutuksen omistajasta, mietin, olenko hölmö, kun en hankkinut samanlaista takaporttia eläkelaitumille. Haluan kuitenkin olla itselleni armollinen. Syntymävuottani en voi valita.

Syntymävuosi on taustalla monissa rahaan liittyvissä asioissa, ja siinä, miten sijoituksissa onnistuu, alkaen asuntokaupoista.

Ensiasunto ostetaan Suomessa tyypillisesti, kun työura on saatu alulle ja perheen perustaminen ehkä ajankohtaistunut. Ensiasunnon ostajien keski-ikä oli 28,3 vuotta 2015.

Jos tuli tällaiseen elämänvaiheeseen Helsingissä vuonna 1989, juuri ennen lamaa, ja osti asunnon, oli väärässä paikassa väärään tai suorastaan kammottavaan  aikaan. Asunnon hinta romahti pian allekirjoituksen jälkeen.

Kuvitellaan, että tällaisen asunnon ostanut henkilö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja joutui myymään asuntonsa vuonna -95  juuri kun lama oli hellittämässä. Ostajaksi ilmaantui hieman nuorempi henkilö, joka oli juuri saanut vakituisen työpaikan ja halusi asettua omaan kotiin.

Jälkikäteen on he helppo nähdä, että lamaa ennen ostanut teki niin surkeat kaupat kuin mahdollista. Vuonna -95 ostanut taas iski kultasuoneen. Hinnat olivat pohjalla ja edessä edelleen jatkuva nousu.

Molempien kannattaa kuitenkin tiedostaa, että olosuhteita ei voi valita. Huonot kaupat tehnyt saa varmasti uusia mahdollisuuksia. Halvalla asuntonsa ostaneen on tärkeä pysyä nöyränä. Hän tekee varmasti myös huonoja sijoituksia.

Arvopaperien, asuntojen ja muun varallisuuden hinnat heiluvat ylös ja alas. Kukaan ei osaa sanoa varmasti, miten hinnat tästä eteenpäin liikkuvat. Siksi sijoittamisessa on tärkeää hajauttaa. Siis hankkia eri tyyppisiä omistuksia. Kun yksi sijoitus menee huonosti, toinen kenties paikkaa tilannetta.

Lisäksi kannattaa hajauttaa ajallisesti. Asunto on siitä hankala sijoitus, että koko potti pannaan kiinni yhdellä hetkellä. Arvopapereihin kuten osakkeisiin tai rahastoihin voi sen sijaan säästää hiljalleen, niin ei tule ostaneeksi vain huonoon aikaan.

Vaikka kuinka kuulisi toisten pikavoitoista, niiden varaan ei kannata laskea. Varallisuuden kerryttäminen edellyttää kärsivällisyyttä. Laskujeni mukaan osakesijoittajan täytyy varautua jopa 25 vuoden odotukseen, jotta esitteissä luvattuja tuottoja voi pitää enemmän tai vähemmän varmoina.

Onkin tärkeää alkaa miettiä raha-asioita riittävän nuorena. Vanhempana säästöjä voi olla enemmän, mutta hyvien sijoitustuloksien edellyttämää aikaa vähemmän.

Matias Möttölä, Ykkösaamun kolumnisti 20.12.2016

Lähetykset

  • ti 20.12.2016 9.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Kaikkialla yhteiskunnassa vaaditaan tekoja juuri nyt, vaikkei kukaan enää tunnu tietävän, mitä tekeminen on, sanoo kolumnisti Tuija Siltamäki. Hänen mielestään rohkeinta on joskus olla tekemättä yhtään mitään. Tuija Siltamäki on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja.

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä