Ykkösaamun kolumni

Juho Saari: Uudistaminen on mahdollista

  • 5 min
  • toistaiseksi

Eräs sosiaali- ja terveyspolitiikan peruskysymyksistä on, pystytäänkö uudistuksilla saavuttamaan niille asetetut tavoitteet. Vastaus tähän kysymykseen pureutuu monella tapaa sosiaalipolitiikan ytimeen. Toimeenpanotutkimuksissa on nimittäin toistuvasti tehty havainto, jonka mukaan uudistuksille asetetut tavoitteet saavutetaan enemmänkin satunnaisesti kuin systemaattisesti. Harvinaista ei ole myöskään se, että usein uudistusten tavoitteet vesittyvät toimeenpanossa.

Tavoitteiden ja toteutuneen kehityksen välinen kuilu sosiaalipolitiikan uudistamisessa aiheutuu yleensä kahdesta uudistamisen sisään rakennetusta tekijästä.

Ensinnäkin jokainen voimankäyttöön perustuva yritys muuttaa sosiaalipolitiikkaa tuottaa organisoituneen vastavoiman, joka pyrkii minimoimaan muutoksesta sille aiheutuvat menetykset. Erityisen otollisia vastavoiman käytölle ovat uudistukset, jotka puuttuvat keskituloisten saavutettuihin etuihin: esimerkiksi päivähoitomaksujen korotukset ylemmissä maksuluokissa eivät ole menneet lävitse niissä kaupungeissa, joissa keskituloisilla on vahva asema päätöksenteossa.

Toiseksi uudistukset epäonnistuvat lyhyen ja pitkän aikavälin intressien välisen jännitteen takia. Lyhyellä aikavälillä jokin uudistus voi hyvinkin palkita intressiryhmien etuja ja olla siten politiikassa mielekäs. Välttämättä näin ei ole pitkällä aikavälillä. Esimerkkinä voidaan mainita ajankohtainen ehdotus alkoholipolitiikan uudistamisesta. Siinä lyhyellä aikavälillä voitot yksityistetään ja pitkällä aikavälillä kustannukset siirretään yhteiskunnan kannettavaksi. Lopputuloksena ei ole raittiimpi kansakunta.

Kirvestä ei kuitenkin kannata heittää kaivoon. Vertailevien tutkimusten mukaan Suomen julkinen hallinto on yksi maailman parhaista, joten jos jossakin, niin Suomessa uudistusten toimeenpanokyvyn pitäisi olla kunnossa. Suomessa on myös lukuisia esimerkkejä onnistuneista uudistuksista myös 2000-luvulta. Näistä ehkä parhaiten on onnistunut asunnottomuuden vähentämisen ohjelma.

Vuonna 2008 aloitetun uudistuksen perusidea oli yksinkertainen. Sen mukaan paras lääke asunnottomuuteen oli ilman ehtoja annettava oma asunto, joka puolestaan mahdollistaa elämänhallinnan parantamisen. Se ei siis edellyttänyt raittiutta tai puhtaita luottotietoja, vaan ainoastaan sitoutumista asumisyksikön sääntöihin. Samalla asuntolat muuttuisivat asunnoiksi: asuntolan sijaan tulisi koti.

Tämän niin sanotun Asunto ensin  periaatteen toimeenpanon edessä oli lukuisia esteitä. Kohderyhmä oli monella tapaa haastava, kunnat eivät olleet sitoutuneet tavoitteeseen, asia ei ollut äänestäjille keskeinen, yksikkökustannukset asiakasta kohden olivat suuret ja toimeenpano edellytti peräti kuuden ministeriön tai rahoittajan poikkihallinnollista yhteistyötä. Asiaan liittyi myös moralisoivaa pohdintaa juoppojen hyysäämisestä.

Haasteista huolimatta uudistus onnistui erinomaisesti. Asunnottomuus väheni merkittävästi sen kovassa ytimessä ja ihmiset saivat asuntolapaikan sijasta oman kodin. Ohjelmasta tehdyt ulkopuoliset arvioinnit osoittavat asunnottomuuden vähentämisohjelman onnistuneen olennaisilta osiltaan.

Olen tutkinut tämän ohjelman menestyksen takana olevia tekijöitä. Niistä kolme nousee ylitse muiden. Ensinnäkin ohjelmalla oli selvä tehtävä. Siihen ei sisältynyt korulauseita tai toiveajattelua, vaan hallituksen antama tehtäväksianto oli yksiselitteinen ja kaikkien osapuolten ymmärrettävissä. Hankkeelle annettiin määrällinen tavoite ja eri osapuolia sitova ja rahoituspäätöksiä rytmittävä aikataulu.

Toiseksi hankkeesta vastanneet ministerit ja virkamiehet sekä osoittivat hyvää johtajuutta valmistelussa että käyttivät riittävästi heille annettua valtaa ohjelman rakentamisessa. Ratkaisevaan rooliin nousi kyky paimentaa ministeriöt ja kunnat yhteisen tavoitteen taakse. Ohjelmassa muun muassa oli suuri riski, että jotkut kunnat jättäisivät asunnottomuuden vähentämisen naapurikunnan kannettavaksi ja ohjaisivat omat asunnottomansa naapurikuntaan asumaan. Tämä estettiin sitouttamalla tai ehkä pikemminkin velvoittamalla kaikki isot kunnat mukaan.

Kolmanneksi se pystyi vakuuttamaan osapuolet siitä, että uudistus olisi pitkällä aikavälillä sekä toimiva investointi ihmisten elämänlaatuun ja kustannustehokas että juurrutettavissa pysyväksi toiminnaksi. Kyse ei ollut siis ollut hankkeesta joka alkaa ja loppuu, vaan toimintamallin pysyvästä uudistamisesta. Tämä sitoutti hanketulvan alla ähkivät toimijat miettimään toimintamallinsa uudestaan.

Nämä Asunto ensin-ohjelman toimeenpanon kolme periaatetta - selkeys tehtäväksiannossa, johtajuus valmistelussa ja vakuuttavuus juurruttamisessa - soveltuvat suuntaviivoiksi myös muille ajankohtaisille sosiaali- ja terveyspoliittisille uudistuksille. Tänäkin jouluna tuhannet haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat omissa kodeissaan ja sytyttävät kynttilät omille ikkunoilleen tuon ohjelman seurauksena. Suomalaisilla on oikeus samanlaisiin menestystarinoihin myös muissa sosiaali- ja terveyspoliittisissa uudistuksissa.

Ykkösaamun kolumnisti Juho Saari 21.12.2016

Lähetykset

  • ke 21.12.2016 9.05 • Yle Areena

Jaksot

  • Ulkoministeriön erikoistutkija Sinikukka Saari sanoo, ymmärrykseen ei riitä pelkkä historian tuntemus.

  • Tulevaisuudentutkija Roope Mokka vertaa tämän päivän talouskehitystä siihen mitä tapahtui 1800-luvun alussa ja löytää ikävältä kuulostavia yhtäläisyyksiä.

  • Turvallisuuspolitiikan bloggaaja Janne Rysky Riiheläinen pohtii kansallisvaltioiden tiedustelutarvetta ja demokratiaa.

  • Pop-taiteen kuninkaan kuolemasta on 30 vuotta. Kolumnissaan Heli Vaaranen muistelee ystävyyttään Andyn kanssa, sekä hänen viimeisiä vuosiaan. Taiteilija hoiti tulehtunutta sappirakkoaan taikakaluilla ja vitamiineilla. Sairastaminen ei sopinut hänen julkikuvaansa. Lopulta hän joutui hoitoon, mutta sairaalassa kaikki mahdollinen meni pieleen. Turhamaisuus koitui hänen kohtalokseen. Kuva: EPA/KIRA MELZER

  • Julmat ja väkivaltaiset tapahtumat järkyttävät myös poliisia, joskus jopa invalidisoivat. Posttraumaattista, ja myös kumulatiivistä, stressiä kuitenkin osataan hoitaa yhä paremmin. Poliisin posttraumatyöpajojen tulokset ovat rohkaisevia: osallistujat ovat saaneet konkreettista apua oireisiinsa.

  • Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että enemmistö pitää henkilökohtaista arvovapautta oikeudenmukaisempana kuin sosiaalista arvoyhtenäisyyttä. Itsemääräämiseen uskovassa tasavallassa kokoava arvokkuus voidaankin löytää vain elämänarvojen perustason yläpuolelta.

  • Politiikka vaikuttaa talouteen. Brexit, Trump tai Kreikan tilanne vaikuttavat kursseihin suoraan. Populismin nousu on tehnyt ennustettavuudesta vaikeampaa. Sijoittajan kannattaa seurata uutisia ja pitää pää kylmänä.

  • Onko esteellisyyden käsite yksiselitteinen? Läheinen pikkuserkku voi olla syy jäävätä itsensä päätöksenteosta .
    Ykkösaamun tiistaikolumnisti Erkki Virtanen

  • Jos toimittaja ei osaa kirjoittaa neutraalisti, annetaanko homma robotille? Ykkösaamun kolumnisti Jani Kaaro pohtii, voiko natseista puhua neutraalisti?

  • Turvallisuuspolitiikasta bloggaava Janne "Rysky" Riiheläinen arvioi Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin kauden alkua. Riiheläisen mukaan Trump on aiheuttanut eräänlaisen epäjatkuvuustilan kansainvälisessä politiikassa ja Yhdysvallat on menettänyt ison osan ns. pehmeästä voimastaan.

  • Toimittaja ja yrittäjä Reetta Räty on jo pitkään ihmetellyt, miksi suhtaudumme niin kriittisesti itseemme. Kriisitunnelmaa lietsotaan maassa, joka sijoittuu kärkeen kansainvälisissä vertailuissa turvallisuudessa, onnellisuudessa, koulutuksessa, korruption vähäisyydessä, äitinä olemisessa, toisiinsa luottamisessa, tyytyväisyydessä, tasa-arvossa, Räty kirjoittaa.

  • Kolumnistimme, Lapin yliopiston tutkija Saara Tervaniemi kertoo, mistä saamelaisuudessa ja saamelaisten kansallispäivässä (6.2.) on kyse. Saamelaiset ovat odottaneet useamman eliniän, että heidän asemaansa koskevat sopimukset muuttuisivat käytännöksi, saamelaistutkija muistuttaa.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä