Ykkösaamun kolumni

Juho Saari: Uudistaminen on mahdollista

  • 5 min
  • toistaiseksi

Eräs sosiaali- ja terveyspolitiikan peruskysymyksistä on, pystytäänkö uudistuksilla saavuttamaan niille asetetut tavoitteet. Vastaus tähän kysymykseen pureutuu monella tapaa sosiaalipolitiikan ytimeen. Toimeenpanotutkimuksissa on nimittäin toistuvasti tehty havainto, jonka mukaan uudistuksille asetetut tavoitteet saavutetaan enemmänkin satunnaisesti kuin systemaattisesti. Harvinaista ei ole myöskään se, että usein uudistusten tavoitteet vesittyvät toimeenpanossa.

Tavoitteiden ja toteutuneen kehityksen välinen kuilu sosiaalipolitiikan uudistamisessa aiheutuu yleensä kahdesta uudistamisen sisään rakennetusta tekijästä.

Ensinnäkin jokainen voimankäyttöön perustuva yritys muuttaa sosiaalipolitiikkaa tuottaa organisoituneen vastavoiman, joka pyrkii minimoimaan muutoksesta sille aiheutuvat menetykset. Erityisen otollisia vastavoiman käytölle ovat uudistukset, jotka puuttuvat keskituloisten saavutettuihin etuihin: esimerkiksi päivähoitomaksujen korotukset ylemmissä maksuluokissa eivät ole menneet lävitse niissä kaupungeissa, joissa keskituloisilla on vahva asema päätöksenteossa.

Toiseksi uudistukset epäonnistuvat lyhyen ja pitkän aikavälin intressien välisen jännitteen takia. Lyhyellä aikavälillä jokin uudistus voi hyvinkin palkita intressiryhmien etuja ja olla siten politiikassa mielekäs. Välttämättä näin ei ole pitkällä aikavälillä. Esimerkkinä voidaan mainita ajankohtainen ehdotus alkoholipolitiikan uudistamisesta. Siinä lyhyellä aikavälillä voitot yksityistetään ja pitkällä aikavälillä kustannukset siirretään yhteiskunnan kannettavaksi. Lopputuloksena ei ole raittiimpi kansakunta.

Kirvestä ei kuitenkin kannata heittää kaivoon. Vertailevien tutkimusten mukaan Suomen julkinen hallinto on yksi maailman parhaista, joten jos jossakin, niin Suomessa uudistusten toimeenpanokyvyn pitäisi olla kunnossa. Suomessa on myös lukuisia esimerkkejä onnistuneista uudistuksista myös 2000-luvulta. Näistä ehkä parhaiten on onnistunut asunnottomuuden vähentämisen ohjelma.

Vuonna 2008 aloitetun uudistuksen perusidea oli yksinkertainen. Sen mukaan paras lääke asunnottomuuteen oli ilman ehtoja annettava oma asunto, joka puolestaan mahdollistaa elämänhallinnan parantamisen. Se ei siis edellyttänyt raittiutta tai puhtaita luottotietoja, vaan ainoastaan sitoutumista asumisyksikön sääntöihin. Samalla asuntolat muuttuisivat asunnoiksi: asuntolan sijaan tulisi koti.

Tämän niin sanotun Asunto ensin  periaatteen toimeenpanon edessä oli lukuisia esteitä. Kohderyhmä oli monella tapaa haastava, kunnat eivät olleet sitoutuneet tavoitteeseen, asia ei ollut äänestäjille keskeinen, yksikkökustannukset asiakasta kohden olivat suuret ja toimeenpano edellytti peräti kuuden ministeriön tai rahoittajan poikkihallinnollista yhteistyötä. Asiaan liittyi myös moralisoivaa pohdintaa juoppojen hyysäämisestä.

Haasteista huolimatta uudistus onnistui erinomaisesti. Asunnottomuus väheni merkittävästi sen kovassa ytimessä ja ihmiset saivat asuntolapaikan sijasta oman kodin. Ohjelmasta tehdyt ulkopuoliset arvioinnit osoittavat asunnottomuuden vähentämisohjelman onnistuneen olennaisilta osiltaan.

Olen tutkinut tämän ohjelman menestyksen takana olevia tekijöitä. Niistä kolme nousee ylitse muiden. Ensinnäkin ohjelmalla oli selvä tehtävä. Siihen ei sisältynyt korulauseita tai toiveajattelua, vaan hallituksen antama tehtäväksianto oli yksiselitteinen ja kaikkien osapuolten ymmärrettävissä. Hankkeelle annettiin määrällinen tavoite ja eri osapuolia sitova ja rahoituspäätöksiä rytmittävä aikataulu.

Toiseksi hankkeesta vastanneet ministerit ja virkamiehet sekä osoittivat hyvää johtajuutta valmistelussa että käyttivät riittävästi heille annettua valtaa ohjelman rakentamisessa. Ratkaisevaan rooliin nousi kyky paimentaa ministeriöt ja kunnat yhteisen tavoitteen taakse. Ohjelmassa muun muassa oli suuri riski, että jotkut kunnat jättäisivät asunnottomuuden vähentämisen naapurikunnan kannettavaksi ja ohjaisivat omat asunnottomansa naapurikuntaan asumaan. Tämä estettiin sitouttamalla tai ehkä pikemminkin velvoittamalla kaikki isot kunnat mukaan.

Kolmanneksi se pystyi vakuuttamaan osapuolet siitä, että uudistus olisi pitkällä aikavälillä sekä toimiva investointi ihmisten elämänlaatuun ja kustannustehokas että juurrutettavissa pysyväksi toiminnaksi. Kyse ei ollut siis ollut hankkeesta joka alkaa ja loppuu, vaan toimintamallin pysyvästä uudistamisesta. Tämä sitoutti hanketulvan alla ähkivät toimijat miettimään toimintamallinsa uudestaan.

Nämä Asunto ensin-ohjelman toimeenpanon kolme periaatetta - selkeys tehtäväksiannossa, johtajuus valmistelussa ja vakuuttavuus juurruttamisessa - soveltuvat suuntaviivoiksi myös muille ajankohtaisille sosiaali- ja terveyspoliittisille uudistuksille. Tänäkin jouluna tuhannet haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat omissa kodeissaan ja sytyttävät kynttilät omille ikkunoilleen tuon ohjelman seurauksena. Suomalaisilla on oikeus samanlaisiin menestystarinoihin myös muissa sosiaali- ja terveyspoliittisissa uudistuksissa.

Ykkösaamun kolumnisti Juho Saari 21.12.2016

Lähetykset

  • ke 21.12.2016 9.05 • Yle Areena

Jaksot

  • Kaikkialla yhteiskunnassa vaaditaan tekoja juuri nyt, vaikkei kukaan enää tunnu tietävän, mitä tekeminen on, sanoo kolumnisti Tuija Siltamäki. Hänen mielestään rohkeinta on joskus olla tekemättä yhtään mitään. Tuija Siltamäki on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja.

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä