Ykkösaamun kolumni

Reetta Räty: Älä patista naista hankkimaan lasta

  • 5 min
  • toistaiseksi

Synnyttäjien keski-ikä Suomessa nousee. Eniten vauvoja syntyy 30-34-vuotiaille.  Varsinkin kaupunkien koulutetut naiset saavat ensimmäisen lapsensa vanhempana kuin aiemmin. Pääkaupunkiseudulla ensisynnyttäjistä noin joka kuudes on täyttänyt 35 vuotta. Näistä luvuista kertovissa uutisissa ehdotetaan usein, että lapsia kannattaisi kyllä hankkia nuorempana.

Esimerkiksi tässä Ylen jutussa  terveystieteen tohtori, tutkimuspäällikkö Reija Klemetti Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sanoo: "Lämpimästi kannatan sitä, että ainakin ensimmäinen lapsi saataisiin alle 35-vuotiaana." Ja: "Sopiikin toivoa, että ylempi luokka ymmärtäisi ajoittaa lasten hankinnan aikaisemmaksi, jolloin se onnistuu paremmin ja siihen liittyy vähemmän riskejä."

Tässä lehtijutussa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, dosentti Mervi Halttunen-Nieminen  pitää yhtenä syynä synnytysiän nousuun sitä, että ihmiset eivät välttämättä tajua ikääntyvänsä. Nuoret vanhemmat kuulemma jaksavat hoitaa lapsia paremmin ja ovat luottavaisempia. "Nelikymppiset vanhemmat ovat usein niin kiinni lapsessaan, että eivät uskalla jättää lastaan edes hoitoon." Elämä ei aina mene niin kuin munasolut ja tutkimuspäälliköt toivoisivat!

Monet naiset hermostuvat näistä ohjeistuksista. Kiitos vaan neuvoista, mutta elämä ei aina mene niin kuin munasolut ja tutkimuspäälliköt toivoisivat!

Lähes kaikki raskauteen liittyvät riskit lisääntyvät 35 ikävuoden jälkeen. Miksi naiset eivät silti piittaa suosituksista? Ainakin siksi, että kun kommentoidaan keskiarvoja, yksilölliset elämäntilanteet jäävät huomiotta. Puhutaan lapsen teon "lykkäämisestä" ikään kuin kaikilla olisi lapsia haluava puoliso ja tasapainoinen parisuhde. "Lasten hankinnan ajoitus" ei onnistu esimerkiksi niiltä tuhansilta, jotka kärsivät lapsettomuudesta. "Ihmiset eivät tajua ikääntyvänsä" tuntuu ylimieliseltä arviolta, jos ei ole vuosiin murehtineet muuta kuin sitä, ettei lapsia ehkä ehdi saada.

Synnyttäjien keski-ikä kertoo naisista ja perheistä massana. Siitä huolimatta on niin että: Kaikki eivät halua lapsia. Kaikki eivät saa lapsia. Kaikki eivät löydä puolisoa, jonka kanssa hankkia lapsia. Kaikki eivät uskalla hankkia lapsia taloudellisen tilanteen tai oman terveydentilan takia. Kaikki eivät ole varmoja, haluavatko lapsia. Kaikkien puolisot eivät halua lapsia. Joillakin on puoliso, jonka kanssa ei kannatakaan hankkia lapsia. Jotkut eroavat juuri, kun olisi aika yrittää saada lapsia.

Teoriassa voi olla hyvä idea saada lapset vaikka opiskeluaikana, mutta silloin pitää kyllä olla ihan toisenlainen opiskeluaika kuin kaveripiirilläni on ollut.Lasten tekoon patistaminen tuskin auttaa trendin kääntämisessä. Naiset ovat vapaampia kuin koskaan vaikuttamaan lapsilukuunsa. Sen sijaan voi miettiä, miksi lapsia eivät yritä saada edes ne, jotka haluaisivat. Tutkija Anna Rotkirch kirjoittaa asiasta näin : "On paradoksi, että meillä on miltei maailman anteliain kokoelma perhepoliittisia etuuksia, ja silti vanhemmaksitulo askarruttaa ja ahdistaa niin monia."

Jos ajatus lapsesta sekä kiinnostaa että ahdistaa, voi katsella ympärilleen: ihan kaikenlaiset naiset saavat lapsia, kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Suomessa on nytkin yli 1,5 miljoonaa tapaa olla äiti. 

Sekin pitäisi hyväksyä normiksi, että yhä suurempi osa ei halua lapsia ja lapsiperheen arkea. Tuoreen Väestöliiton kyselyn mukaan  16 prosenttia 20-45-vuotiaista suunnittelee jäävänsä lapsettomaksi. Anna Rotkirch sanoo, että Suomeen on ehkä juurtumassa pienen perheen ihanne. "Jos yhä useampi toivoo nolla tai vain yhtä lasta, emme leimaa tätä huonoksi vaihtoehdoksi." Tämä on erinomainen idea. Ei painostusta, utelemista tai patistusta!

Olen helpottunut, että omat lapseni syntyivät omia aikojaan - toki "väärään aikaan" töiden kannalta. Oikeaa aikaa ei olisi koskaan tullut. Lasten saamiseen eivät kannustaneet gynekologin uhkaukset hedelmällisyyden laskemisesta, vaan sattuma. Pikkulapsiajan tärkein tuki olivat kollegat, jotka olivat selvinneet  hirveän härdellin kanssa tietenkin  lapsista ja vaativista töistä. Roolimallit ovat tärkeitä, kun miettii, mikä on itselle mahdollista.

Lapsen saamisesta puhuttaessa keskitytään hirveän paljon vauvoihin. Vauvat kuitenkin katoavat vuodessa. Minusta ei kannata miettiä, haluaisiko vauvan, vaan toivooko loppuelämää omien lasten kanssa. Ajattelen usein kollegaa, joka sanoi perheensä selviämiskeinoksi sen, etteivät he tee mitään erityistä kolmen lapsensa kanssa. "Liekki on matalalla, mutta lämmin", tämä isä sanoi.

Reetta Räty, Ykkösaamun kolumni, 9.1.2017

Reetta Räty on toimittaja, yrittäjä ja kahden tytön äiti. Kasvoi Kuusamossa, asuu Kalliossa, opettelee arabiaa.

 

Lähetykset

  • ma 9.1.2017 8.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Ulkoministeriön erikoistutkija Sinikukka Saari sanoo, ymmärrykseen ei riitä pelkkä historian tuntemus.

  • Tulevaisuudentutkija Roope Mokka vertaa tämän päivän talouskehitystä siihen mitä tapahtui 1800-luvun alussa ja löytää ikävältä kuulostavia yhtäläisyyksiä.

  • Turvallisuuspolitiikan bloggaaja Janne Rysky Riiheläinen pohtii kansallisvaltioiden tiedustelutarvetta ja demokratiaa.

  • Pop-taiteen kuninkaan kuolemasta on 30 vuotta. Kolumnissaan Heli Vaaranen muistelee ystävyyttään Andyn kanssa, sekä hänen viimeisiä vuosiaan. Taiteilija hoiti tulehtunutta sappirakkoaan taikakaluilla ja vitamiineilla. Sairastaminen ei sopinut hänen julkikuvaansa. Lopulta hän joutui hoitoon, mutta sairaalassa kaikki mahdollinen meni pieleen. Turhamaisuus koitui hänen kohtalokseen. Kuva: EPA/KIRA MELZER

  • Julmat ja väkivaltaiset tapahtumat järkyttävät myös poliisia, joskus jopa invalidisoivat. Posttraumaattista, ja myös kumulatiivistä, stressiä kuitenkin osataan hoitaa yhä paremmin. Poliisin posttraumatyöpajojen tulokset ovat rohkaisevia: osallistujat ovat saaneet konkreettista apua oireisiinsa.

  • Viimeiset viisikymmentä vuotta ovat osoittaneet, että enemmistö pitää henkilökohtaista arvovapautta oikeudenmukaisempana kuin sosiaalista arvoyhtenäisyyttä. Itsemääräämiseen uskovassa tasavallassa kokoava arvokkuus voidaankin löytää vain elämänarvojen perustason yläpuolelta.

  • Politiikka vaikuttaa talouteen. Brexit, Trump tai Kreikan tilanne vaikuttavat kursseihin suoraan. Populismin nousu on tehnyt ennustettavuudesta vaikeampaa. Sijoittajan kannattaa seurata uutisia ja pitää pää kylmänä.

  • Onko esteellisyyden käsite yksiselitteinen? Läheinen pikkuserkku voi olla syy jäävätä itsensä päätöksenteosta .
    Ykkösaamun tiistaikolumnisti Erkki Virtanen

  • Jos toimittaja ei osaa kirjoittaa neutraalisti, annetaanko homma robotille? Ykkösaamun kolumnisti Jani Kaaro pohtii, voiko natseista puhua neutraalisti?

  • Turvallisuuspolitiikasta bloggaava Janne "Rysky" Riiheläinen arvioi Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin kauden alkua. Riiheläisen mukaan Trump on aiheuttanut eräänlaisen epäjatkuvuustilan kansainvälisessä politiikassa ja Yhdysvallat on menettänyt ison osan ns. pehmeästä voimastaan.

  • Toimittaja ja yrittäjä Reetta Räty on jo pitkään ihmetellyt, miksi suhtaudumme niin kriittisesti itseemme. Kriisitunnelmaa lietsotaan maassa, joka sijoittuu kärkeen kansainvälisissä vertailuissa turvallisuudessa, onnellisuudessa, koulutuksessa, korruption vähäisyydessä, äitinä olemisessa, toisiinsa luottamisessa, tyytyväisyydessä, tasa-arvossa, Räty kirjoittaa.

  • Kolumnistimme, Lapin yliopiston tutkija Saara Tervaniemi kertoo, mistä saamelaisuudessa ja saamelaisten kansallispäivässä (6.2.) on kyse. Saamelaiset ovat odottaneet useamman eliniän, että heidän asemaansa koskevat sopimukset muuttuisivat käytännöksi, saamelaistutkija muistuttaa.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä