Ykkösaamun kolumni

Reetta Räty: Älä patista naista hankkimaan lasta

  • 5 min
  • toistaiseksi

Synnyttäjien keski-ikä Suomessa nousee. Eniten vauvoja syntyy 30-34-vuotiaille.  Varsinkin kaupunkien koulutetut naiset saavat ensimmäisen lapsensa vanhempana kuin aiemmin. Pääkaupunkiseudulla ensisynnyttäjistä noin joka kuudes on täyttänyt 35 vuotta. Näistä luvuista kertovissa uutisissa ehdotetaan usein, että lapsia kannattaisi kyllä hankkia nuorempana.

Esimerkiksi tässä Ylen jutussa  terveystieteen tohtori, tutkimuspäällikkö Reija Klemetti Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sanoo: "Lämpimästi kannatan sitä, että ainakin ensimmäinen lapsi saataisiin alle 35-vuotiaana." Ja: "Sopiikin toivoa, että ylempi luokka ymmärtäisi ajoittaa lasten hankinnan aikaisemmaksi, jolloin se onnistuu paremmin ja siihen liittyy vähemmän riskejä."

Tässä lehtijutussa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, dosentti Mervi Halttunen-Nieminen  pitää yhtenä syynä synnytysiän nousuun sitä, että ihmiset eivät välttämättä tajua ikääntyvänsä. Nuoret vanhemmat kuulemma jaksavat hoitaa lapsia paremmin ja ovat luottavaisempia. "Nelikymppiset vanhemmat ovat usein niin kiinni lapsessaan, että eivät uskalla jättää lastaan edes hoitoon." Elämä ei aina mene niin kuin munasolut ja tutkimuspäälliköt toivoisivat!

Monet naiset hermostuvat näistä ohjeistuksista. Kiitos vaan neuvoista, mutta elämä ei aina mene niin kuin munasolut ja tutkimuspäälliköt toivoisivat!

Lähes kaikki raskauteen liittyvät riskit lisääntyvät 35 ikävuoden jälkeen. Miksi naiset eivät silti piittaa suosituksista? Ainakin siksi, että kun kommentoidaan keskiarvoja, yksilölliset elämäntilanteet jäävät huomiotta. Puhutaan lapsen teon "lykkäämisestä" ikään kuin kaikilla olisi lapsia haluava puoliso ja tasapainoinen parisuhde. "Lasten hankinnan ajoitus" ei onnistu esimerkiksi niiltä tuhansilta, jotka kärsivät lapsettomuudesta. "Ihmiset eivät tajua ikääntyvänsä" tuntuu ylimieliseltä arviolta, jos ei ole vuosiin murehtineet muuta kuin sitä, ettei lapsia ehkä ehdi saada.

Synnyttäjien keski-ikä kertoo naisista ja perheistä massana. Siitä huolimatta on niin että: Kaikki eivät halua lapsia. Kaikki eivät saa lapsia. Kaikki eivät löydä puolisoa, jonka kanssa hankkia lapsia. Kaikki eivät uskalla hankkia lapsia taloudellisen tilanteen tai oman terveydentilan takia. Kaikki eivät ole varmoja, haluavatko lapsia. Kaikkien puolisot eivät halua lapsia. Joillakin on puoliso, jonka kanssa ei kannatakaan hankkia lapsia. Jotkut eroavat juuri, kun olisi aika yrittää saada lapsia.

Teoriassa voi olla hyvä idea saada lapset vaikka opiskeluaikana, mutta silloin pitää kyllä olla ihan toisenlainen opiskeluaika kuin kaveripiirilläni on ollut.Lasten tekoon patistaminen tuskin auttaa trendin kääntämisessä. Naiset ovat vapaampia kuin koskaan vaikuttamaan lapsilukuunsa. Sen sijaan voi miettiä, miksi lapsia eivät yritä saada edes ne, jotka haluaisivat. Tutkija Anna Rotkirch kirjoittaa asiasta näin : "On paradoksi, että meillä on miltei maailman anteliain kokoelma perhepoliittisia etuuksia, ja silti vanhemmaksitulo askarruttaa ja ahdistaa niin monia."

Jos ajatus lapsesta sekä kiinnostaa että ahdistaa, voi katsella ympärilleen: ihan kaikenlaiset naiset saavat lapsia, kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Suomessa on nytkin yli 1,5 miljoonaa tapaa olla äiti. 

Sekin pitäisi hyväksyä normiksi, että yhä suurempi osa ei halua lapsia ja lapsiperheen arkea. Tuoreen Väestöliiton kyselyn mukaan  16 prosenttia 20-45-vuotiaista suunnittelee jäävänsä lapsettomaksi. Anna Rotkirch sanoo, että Suomeen on ehkä juurtumassa pienen perheen ihanne. "Jos yhä useampi toivoo nolla tai vain yhtä lasta, emme leimaa tätä huonoksi vaihtoehdoksi." Tämä on erinomainen idea. Ei painostusta, utelemista tai patistusta!

Olen helpottunut, että omat lapseni syntyivät omia aikojaan - toki "väärään aikaan" töiden kannalta. Oikeaa aikaa ei olisi koskaan tullut. Lasten saamiseen eivät kannustaneet gynekologin uhkaukset hedelmällisyyden laskemisesta, vaan sattuma. Pikkulapsiajan tärkein tuki olivat kollegat, jotka olivat selvinneet  hirveän härdellin kanssa tietenkin  lapsista ja vaativista töistä. Roolimallit ovat tärkeitä, kun miettii, mikä on itselle mahdollista.

Lapsen saamisesta puhuttaessa keskitytään hirveän paljon vauvoihin. Vauvat kuitenkin katoavat vuodessa. Minusta ei kannata miettiä, haluaisiko vauvan, vaan toivooko loppuelämää omien lasten kanssa. Ajattelen usein kollegaa, joka sanoi perheensä selviämiskeinoksi sen, etteivät he tee mitään erityistä kolmen lapsensa kanssa. "Liekki on matalalla, mutta lämmin", tämä isä sanoi.

Reetta Räty, Ykkösaamun kolumni, 9.1.2017

Reetta Räty on toimittaja, yrittäjä ja kahden tytön äiti. Kasvoi Kuusamossa, asuu Kalliossa, opettelee arabiaa.

 

Lähetykset

  • ma 9.1.2017 8.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Kaikkialla yhteiskunnassa vaaditaan tekoja juuri nyt, vaikkei kukaan enää tunnu tietävän, mitä tekeminen on, sanoo kolumnisti Tuija Siltamäki. Hänen mielestään rohkeinta on joskus olla tekemättä yhtään mitään. Tuija Siltamäki on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja.

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä