Kuusi kuvaa

Tanssitaiteilija Tero Saarinen edustaa kulttuurivientiä parhaimmillaan

  • 42 min
  • toistaiseksi

Tero Saarinen (s.1964) on kotoisin Porista urheilu-hullusta perheestä. Tero ehti kokeilla erilaisia lajeja, kunnes innostui kuvataiteista yläasteikäisenä. Isä huolestui poikansa urheilemisen tyrehtymisestä ja ehdotti, että tämä kokeilisi tanssituntia, sillä Poriin oli juuri avattu tanssikoulu. Tero vastusteli aluksi, mutta päätti kokeilla. - Se oli rakkautta tanssiin ensisilmäyksellä, hän muistelee.

Ura tanssijana lähti nopeasti nousuun. Tero Saarinen matkasi 17-vuotiaana tanssiopettajansa Liisa Nojosen kanssa vanhemmilta salaa Kansallisoopperan balettikoulun pääsykokeisiin ja pääsi sisään. Teron tanssiluokkalaiset olivat vasta 12-vuotiaita, mutta jo häntä taitavampia. Hän harjoitteli ankarasti päästäkseen samalle tasolle. - Onneksi urheilutaustani myötä minulla oli periksiantamattomuutta ja päämäärätietoisuutta, arvioi Tero

Tero Saarinen aloitti 20-vuotiaana uransa tanssijana Suomen Kansallisbaletissa vuonna 1985. Pian tuli myös kansainvälistä menestystä.  Pariisin kansainvälisen tanssikilpailun nykytanssisarjan voitto Jorma Uotisen koreografialla vuonna 1988 oli tärkeä askel. Viisi vuotta myöhemmin Tero Saarinen irtisanoutui Kansallisbaletista. Hän oli ehtinyt tanssia kaikki mahdolliset hänelle sopivaksi katsotut roolit Kansallisbaletissa. Tanssiroolit tuntuivat kapeilta ja niin hän lähti opiskelemaan uutta Japaniin.

- Lähdin vakituisesta työsuhteesta ilman mitään turvaverkkoja, kaikki säästöt menivät  ja rahapulassa kamerakin tuli pantattua, Tero muistelee. Taistelulajien ja perinteisten tanssien lisäksi hän harjoitteli modernia buto-tanssia, joka taisteli perinteistä estetisointia vastaan. - Tietynlainen ristiriitaisuus ja dualismi on osa minua. Pidän traditioista, mutta minua kiinnostaa myös kyseenalaistaminen, jotta oma ajatus omasta alasta pysyy mahdollisimman laajana, Tero jatkaa. Hän ei koskaan katunut hyppyä tuntemattomaan. - Tykkään kun ärsytän omia mukavuusalueitani. Se pitää hereillä, kun kaikki ei mene niin kuin pitäisi.

Palattuaan Japanista Tero Saarista pyydettiin tekemään Tanssiteatteri Mobita/Danscolle kokoillan kantaesitys. Syksyllä 1993 ensi-iltansa saanut Hurmaa 1 käynnisti Teron yhteistyön valosuunnittelija Mikki Kuntun kanssa. Yhteistyöpyyntöjä tuli niin paljon, että vuonna 1996 Tero perusti ryhmän nimeltä Company Toothpick. - Kun Tanskasta otettiin yhteyttä, että haluaisivat ostaa isoja määriä hammastikkuja, päätimme vaihtaa nimeä, Tero nauraa. Nimi muutettiin Tero Saarinen Companyksi.

Tero Saarinen Companyn teokset on toteutettu kansainvälisinä yhteistuotantoina. Ryhmä on esiintynyt lähes 40 maassa. Siitä on tullut merkittävää suomalaista kulttuurivientiä, mutta tukea ei ole helppo saada. - Verrattuna teatteriin tai musiikkiin, tanssi ei saa tarpeeksi vientitukea. Se on kuitenkin hienoa, että tanssi ei enää maistu tanssilavojen Sisu-pastillilta, vaan sen voima on ymmärretty. Kun suomalaista tanssia viedään ulkomaille, pääsee myös muu kansallinen osaaminen, kuten valaistus tai puvustus esiin, hän iloitsee.

- Tanssiteoksen tekeminen lähtee omista havainnoista ja syvistä tunteista, Tero sanoo. Esimerkkeinä hän mainitsee turhautumisensa nykyteknologian ylivallasta tai yhteisöllisyyden ongelmat.

Tero Saarinen törmäsi 2000-luvun alussa Englannissa Shakers-uskonlahkoon, jossa pidettiin tärkeänä muun muassa sukupuolten tasa-arvoa, koulutusta ja pasifismia. Sen toiminta on alkanut jo 1700-luvulla. Tero inspiroitui Shakers-lahkosta, joka ilmaisi itseään ryöpsähtelevistä liikkeistä muodostuvalla improvisatorisella tanssilla.  Hän otti yhteyttä uskonlahkon lauluja levyttäneeseen amerikkalaiseen ryhmään ja onnistui tapaamaan kolme viimeistä lahkolaista Yhdysvalloissa. Tästä syntyi Borrowed Light-tanssiteos, jota esitettiin ympäri maailmaa yli 10 vuotta.

Entä tulevaisuus? Tero Saarinen haluaa nähdä Suomen, jossa asuu eri kulttuuritaustoista tulevia, erivärisiä ihmisiä ja tässä myös tanssilla olisi roolinsa. - Tanssi voi olla se väline, joka saattaa ihmisiä yhteen ja lisää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä. Me tanssinedustajat voisimme olla rikkaamman Suomen mahdollistajia, hän toivoo.

Lähetykset

  • la 18.3.2017 8.05 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Pepi Reinikainen on kirjailija, toimittaja, psykoterapeutti ja elämänkaarikirjoitusmallin kehittäjä. Jo ainakin tuhat ihmistä on vuosien varrella osallistunut hänen vetämilleen elämänkaarikirjoituskursseille. Elämäkaarikirjoittamisessa kirjoitetaan omasta elämästä tarina, jossa selvitellään tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. Omassa elämässään Pepi Reinikainen on oppinut hyväksymään, että kaikki unelmat eivät toteudu Hän on oppinut näkemään kurjatkin elämänvaiheet arvokkaina, koska niiden ansiosta osaa arvostaa pieniäkin hyviä asioita. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Kurinalainen, älykäs, rohkea, huumorintajuinen, menestynyt - siinä vain muutama adjektiivi, jotka kuvaavat Lenita Airistoa. Virtaa ja työtä on riittänyt siitä lähtien kun hänet kruunattiin 17-vuotiaana Suomen Neidoksi vuonna 1954. Hän kertoo rakastavansa myrskyjä ja saavansa niistä virtaa. Jos hän jotain vihaa, se on keskinkertaisuus. Vanhemmiltaan perinnöksi hän on saanut luottamuksen siihen, että pärjää ja voi tehdä mitä haluaa.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Näyttelijä, ohjaaja, laulaja ja teatterinjohtaja Kari Arffman sai suuren haasteen astuessaan vuodenvaihteessa Helsingin Kaupunginteatterin johtajaksi Asko Sarkolan jälkeen. Arffman on 'Kotkan poikii' ja opiskellut näyttelijäksi Tampereella. Johtajakokemusta hänellä on aikaisemmin kotikaupungistaan Kotkasta ja Jyväskylästä. Helsingissä hänet tunnetaan mm. kaupunginteatterin musikaalin Schreck ohjaajana ja näyttelijänä. Johtajana hän haluaa olla mutkaton ja helposti lähestyttävä ja näyttelijänä hän ainakin tietää sen, millaista on olla näyttämöllä kun juttu ei kiinnosta yleisöä. Ohjaustyönsä kautta hän on päässyt tutustumaan jo alaisiinsa ja Kaupunginteatterin toimintaan. Erityisen lähellä Kari Arffmanin sydäntä ovat musikaalit ja niiden suosio on kovassa kasvussa.

    Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen

  • Huolettoman lapsuuden Tesomalla Tampereella viettänyt Ari Hjelm pelaili kouluaikana kaikkia pallopelejä. Muistoissa on yhteinen menestys Timo Jutilan kanssa koulun joukkueessa. Omien sanojensa mukaan herkkä ja kiltti pikkupoika ei silloin osannut haaveillakaan kansainvälisestä jalkapallourasta. Uran yksi huippuhetki lempinimen "Zico" saaneella pelimiehellä oli maajoukkueessa maali Brasilian verkkoon. Jalkapallovalmentajana hän saavutti Tampereella useita mestaruuksia, mutta nyt pelaaminen on enää harrastus ja hän soveltaa taitojaan yrityselämässä.
    Ohjelman Ari "Zico" Hjelmin kuudesta kuvasta on toimittanut Tiia-Kaisa Hasa.

  • Psykologi Aku Kopakkala sanoo eläneensä uneliaita ja vikkeliä kausia. Unelias kausi oli perhekeskeinen elämä Karjalohjalla, missä Kopakkala muun muassa oli perustamassa yksityistä Steiner-koulua. Vikkelä kausi puolestaan tarkoittaa 14 vuoden aikaa, jolloin Kopakkala toimi Mehiläisen työpsykologina ja psykoterapian palvelujohtajana, kunnes hänet irtisanottiin MOT-ohjelmassa esittämiensä kommenttiensa vuoksi. Ultrapitkien matkojen juoksemista harrastava Aku Kopakkala on nyt tyytyväinen potkuihin. Ne ravistelevat arvioimaan elämänsuuntaa uusiksi.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Paras tapa parantaa maailmaa on kehittää koulua. Näin ajattelee idealistiksi tunnustautuva Saku Tuominen, joka haluaa kertoa onnistumisista maailman kouluissa. Hän vetää HundrED-projektia, jonka tarkoitus on etsiä ja tunnistaa parhaat kouluihin liittyvät innovaatiot ja levittää niistä tietoa muiden käyttöön. Suuri rakkaus hänelle on myös jääkiekko, jota hän pelaa aktiivisesti edelleen. TV-tuottajana uransa aloittanut Saku Tuominen tunnetaan myös luovuuskonsulttina ja italialaisen ruoan ystävänä. Kokkaaminen on hänelle tärkeää joka päivä.
    Kuuteen kuvaan Saku Tuomisen elämästä johdattelee Ari Meriläinen.

  • Kuvataiteilija Anita Jensen on pyrkinyt taiteensa kautta selvittämään omaa elämäntarinaansa ja vaikeata äitisuhdettaan. Jensenin äiti sairastui skitsofreniaan heti hänen syntymänsä jälkeen. Äidin sairaus varjosti koko perhettä. Ilmapiiriä kiristi myös äidin katkeruus isän menestyvää suomenruotsalaista liikemiessukua kohtaan. Äiti oli kotoisin köyhistä maalaisoloista ja he menivät naimisiisn sodan aikana. Kuudessa kuvassa Anita Jensen käy läpi lapsuutensa perhekuviota, tietään taiteilijaksi ja japanilaisen kulttuurin yllättävää vaikutusta taiteeseensa. Hän kutsuu töitään surrealistisiksi fotomontaaseiksi.
    Kuvataiteilija Anita Jensenin tapasi Sari Valto.

  • Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi Raipala-Cormier on panostanut jo 35 vuotta sitten asioihin, jotka ovat tänä päivänä pinnalla. hänelle tärkeitä asioita ovat villiyrttien keräily, kasvisruoka, luomu- ja lähiruoka, meditaatio, jooga ja hyvä olo. Frantsilassa on osattu kotikonsteihin liittyviä hoitoniksejä jo sukupolvien ajan. Virpi Raipala-Cormier kertoo elämänsä tärkeistä hetkistä ohjelmassa Kuusi kuvaa. Sen on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Käsikirjoittaja-elokuvaohjaaja Auli Mantila ei itse ota juurikaan valokuvia. Kuusi kuvaa-ohjelmassa hän kertoo, miksi ei halunnut itsestään julkaistavan valokuvia mediassa uran kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Mantila puhuu myös maalle muuttamisesta, sisarusten välisistä riidoista ja siitä, miten hänen ajatuksensa elokuvan tekemisestä ovat muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa sitten esikoiselokuva Neitoperhon.

    Ohjelman on toimittanut Laura Satimus.

  • Marco Bjurström viettää hektisen työnsä vastapainoksi paljon aikaa omalla saarellaan. Silloin on aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia. StepUp-tanssikoulu on edelleen tärkeä paikka ja opetustyötä hän tekee säännöllisesti. Sieltä on jäänyt elämään myös monet tärkeät ystävyyssuhteet. Marco Bjurström sanoo olevansa ammatiltaan innostaja, mutta hän on myös tanssija, tanssinopettaja, kouluttaja, musikaalinäyttelijä, dramaturgi, tv-juontaja sekä yrittäjä.

  • Viestintäyrittäjä ja tietokirjailija Katleena Kortesuon mielestä retoriikka on tänä päivänä yhä tärkeämpi taito, jopa niin tärkeä, että sitä pitäisi opettaa koulussa.

    - Lasten pitäisi oppia ymmärtämään, kuinka heihin mediassa yritetään vaikuttaa ja toisaalta oppia edistämään omia asioitaan retorisin keinoin, hän sanoo.

    Kuusi kuvaa ohjelmassa keskustellaan siitä, miten Katleena Kortesuosta tuli bloggaaja ja viestintäyrittäjä, sosiaalisen median ilmiöiden tunnistaja ja ymmärtäjä.

    Yksi Katleenalle tärkeä asia on Retoriikan kesäkoulu, jota hän vetää vuosittain yhdessä Antti Mustakallion kanssa.

    Toimittaja Esa Viherä.

  • Maailmalla erittäin arvostettu joogi ja joogaopettaja Petri Räisänen tunnetaan siitä, että hän yhdistää pohjalaista kansanparannustekniikkaa astangajoogaan. Hänen joogaretriittinsä eri puolilla maailmaa ovat suosittuja. Vahvan urheilutaustan omaava Petri Räisänen on tehnyt astangajoogaa jo 27 vuoden ajan. Hänet tunnetaan myös tyylikkäistä jogakuvista verkossa. Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä