Ykkösaamun kolumni

Reetta Räty: Miksi Suomi on muiden mielestä paras ja meidän mielestämme kriisissä?

  • 5 min
  • toistaiseksi

Mitä jos Suomen ongelma ei ole hyvinvointivaltio, vaan se, ettemme tajua, miten hieno keksintö se on.

Tämän ristiriidan äärelle on pysähdyttävä: miksi olemme omasta mielestämme kriisissä ja muiden mielestä paras?

Suomea uudistavia kuunnellessa saa käsityksen, että jos emme välittömästi muutu jotenkin toisenlaiseksi, menemme konkurssiin ja ehkä katoamme kartalta. Meidän pitäisi keksiä uusiksi työ, autoilu, koulu, hyvinvointivaltio, politiikka ja kaikki, mistä käytetään nimeä rakenne.

Kriisitunnelmaa lietsotaan maassa, joka sijoittuu kärkeen kansainvälisissä vertailuissa turvallisuudessa, onnellisuudessa, koulutuksessa, korruption vähäisyydessä, äitinä olemisessa, toisiinsa luottamisessa, tyytyväisyydessä, tasa-arvossa…

Miten pannaan kuntoon maa, joka on jo huipulla?

Kirjailija-toimittaja Anu Partanen tuo kriisipuheen keskelle virkistävän puheenvuoron. Partanen asuu Yhdysvalloissa ja on kirjoittanut nyt myös suomeksi ilmestyneen kirjan Pohjoinen teoria kaikesta (Tammi 2017). Minun silmin kirja on hyvinvointivaltion puolustuspuheenvuoro. Sen argumentaatio ei ole erityisen vasemmistolaista. Se ei todistele, että kattava sosiaaliturva on "oikein", vaan järkevä.

Partanen kertoo runsaan vertailuaineiston ja omakohtaisten kokemusten kautta, miten aikaa vievää, kallista, tehotonta ja ahdistavaa on, kun julkisia palveluita ei juuri ole. Markkinavetoisuus ei ole tehnyt USA:n terveydenhuollosta tai koulutuksesta tehokasta ja laadukasta. Edes verot eivät ole erityisen alhaiset.

Suomessa sen sijaan uskaltaa hankkia lapsen, erota, irtisanoutua työstä, kouluttautua ilman kiitollisuudenvelkaa vanhemmille. Ja aina voi miettiä vaikkapa edullisen päivähoidon yhteyttä tasa-arvoiseen parisuhteeseen tai työelämään.

Ruotsalainen tutkija Lars Trägårdh esittää kirjassa, että Pohjoismaisen mallin tärkein tavoite ei ole ollut talouden sosialisoiminen, vaan yksilön vapauttaminen kaikista riippuvuuden muodoista: köyhät hyväntekeväisyydestä, vaimot miehistä, aikuiset lapset vanhemmista, ikääntyneet aikuisista lapsista.

Olemmekohan itsekään tajunneet systeemimme syvintä olemusta?

Hyvinvointivaltio tarjoaa mahdollisuuden  ei laiskotteluun, vaan elämään, jossa ehtii muutakin kuin kilpailla, säästää lasten kouluun ja olla ahdistunut tulevasta. Ei sosialismia, vaan vapautta.

Ennen kuin alamme uudistaa hyvinvointivaltiota, meidän pitäisi uudistaa omat ajatuksemme siitä. Systeemiä haukutaan passivoivaksi rahasyöpöksi, vaikka sen voisi nähdä vapaita valintoja mahdollistavana individualistin unelmana. Olen itsekin puolustanut hyvinvointivaltion kauneutta sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Partasen kirjaa lukiessa ajattelin sitä, miten paljon systeemi vaikuttaa meihin kaikkiin.

Alkaessani yrittäjäksi minun ei tarvinnut pelätä lasteni koulutuksen tai terveydenhoidon vaarantuvan. Oma terveydenhoitoni ei ole kiinni yritykseni,puolisoni tai hänen työnantajansa menestyksestä ja armeliaisuudesta. Sain yliopistokoulutuksen, vaikka olen isosta perheestä, jossa ei olisi ollut varaa kuuden lapsen college-maksuihin. Kun olen töissä, lapseni käyvät maksuttomia lähikouluja ja syövät kouluruokaa.

Kiitos hyvinvointivaltion, olen vapaa yrittämään. Kiitos hyvinvointivaltion, en ole riippuvainen miehestäni, isästäni tai entisestä työnantajastani.

Puhumme usein ikään kuin yrittäjähenkinen, dynaaminen yhteiskunta olisi vastakohta julkisille palveluille ja kattavalle sosiaaliturvalle. Mitä jos asia on juuri päinvastoin? Sen sijaan, että Suomessa naristaan yrittämisen vaikeudesta, pitäisi puhua siitä, miten hyvät julkiset palvelut mahdollistavat yrittämisen. Vapaudella on hintansa. Maksaahan se, kun holhous on ulotettu kaikille elämänalueille ja varakkaat veropakoilevat, vaikka Suomi tarjoaa heillekin koulutettua työvoimaa, turvallisen arjen ja vain vähäisesti ryöstöjä, aseita ja pelkoa.

En yritä puolustella kaikkia rakennelmia, joita hyvinvointivaltion nimissä on viritelty. Mutta kuuntelen tarkasti Suomen ulkopuolelta systeemiä tarkkailevia. Heitä on lähempänäkin kuin Amerikassa. Esimerkiksi perhe Qaderzada Kontulasta. Afgaaniperheen neljä lasta ovat käyneet koulut Suomessa. Kolme vanhinta tekee jo useampaa työtäkin. Mitä vanhusten kotipalvelussa töissä oleva isä Abdulmanan Qaderzada on opettanut lapsilleen?

"Minun idea on, että mitä vain haluat, sitä Suomessa on. Jos haluat työtä, sitä löytyy. Jos haluat oppia, se onnistuu. Jos teet kovasti työtä, se on mahdollista." Tällainen on Suomi. Mihin meillä on varaa, jos ei tähän?

 

 

 

 

 

Lähetykset

  • ti 7.2.2017 9.05 • Yle Areena

Jaksot

  • Kaikkialla yhteiskunnassa vaaditaan tekoja juuri nyt, vaikkei kukaan enää tunnu tietävän, mitä tekeminen on, sanoo kolumnisti Tuija Siltamäki. Hänen mielestään rohkeinta on joskus olla tekemättä yhtään mitään. Tuija Siltamäki on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja.

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä