Kuusi kuvaa

Auli Mantila ei halua olla huomion kohteena

  • 43 min
  • toistaiseksi

Auli Mantila (s. 1964) tunnetaan elokuvakäsikirjoittaja-ohjaajana, mutta itse hän esittelisi itsensä “yhtenä monista”. - Se ei tee minusta erikoista, että asiat, joita olen tehnyt ammatikseni, ovat erikoisia, hän perustelee.

Auli Mantila on kotoisin Jyväskylästä nelilapsisesta perheestä. Isä oli töissä Nesteellä lähettäjänä ja äidin perhepäivähoitajan työn takia Aulin kotona temmelsi paljon lapsia. Auli lainasi kirjastoautosta aina torstaisin pinon kirjoja ja luki niitä sängyssä. Metelöinti ei haitannut yhtään. - Sitä kautta opin keskittymään omiin asioihini huolimatta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Meillä oli sääntö, että lukevaa ei saa häiritä, Auli muistelee.

Auli Mantila iloitsee siitä, että perhe piti aina yhtä, vaikka välillä siskosten riidat olivat hurjia. - Kerran löin siskoani siivouspäivänä Sinipiialla. Tämän jälkeen pienempi sisko heitti lattian pesuvedet päälleni.

Auli on käsitellyt sisaruutta elokuvissaan Marja, Neitoperho sekä esikoisromaanissaan Varpunen (2005). Sisaruksiaan ei voi valita. - Vaikka siskosten kanssa riideltiin verisesti, niin minulla oli tunne, että ne eivät koskaan jätä. Vaikket näkisi niitä koskaan, ne on silti sun ihmisiä, Auli kiteyttää.

Auli Mantila opiskeli aluksi Jyväskylässä luokanopettajaksi. Hän oli mukana ylioppilasteatterissa 17-vuotiaasta alkaen. - Silloin kun mietin ammatinvalintaa ei elämänpiiriini kuulunut elokuvaohjaajan ammattia. Hän ehti opiskella OKL:ssä vuoden, kunnes ylioppilasteatterin Georg Büchnerin Woyzeckin harjoituksissa hänelle avautui, että opettajaksi opiskelut saivat jäädä.

- Pyrin koko 80-luvun teatterikorkeakouluun eri linjoille, mutta en päässyt, Auli kertoo. Tämän jälkeen hän lähti Puolaan ja päätti siellä, että pyrkii kaikkiin Suomen taidekouluihin. Jos hän ei pääsisi mihinkään niistä, jäisi hän Puolaan. - Pääsin elokuvataiteen laitokselle, mutta ei minulla ollut mitään hajua miten elokuvia tehdään, hän muistelee.

Auli Mantilan ensimmäinen kokopitkä elokuva Neitoperho sai ensi-iltansa 20 vuotta sitten. - Muistan siitä vain niitä hetkiä kun asiat naksahtelivat paikalleen. Yksi Pelon maantiede-elokuvaan (2000) liittyvä naksahdus puolestaan oli se, kun elokuvanteon viime metreillä Auli tajusi, että elokuvan vastaanotto voisi olla hyvin haastava. - Sillä hetkellä minulle oli aivan sama miten se otetaan vastaan, sillä olin tehnyt parhaani, hän mietti. Pelon Maantiede sai eniten katsojia Auli Mantilan elokuvista, jos tv-töitä ei lasketa.

Auli Mantila ottaa itse hyvin harvoin valokuvia. Hän ei myöskään halunnut itsestään julkaistavan kuvia mediassa uran kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Syy oli se, että hän ei halunnut olla huomion kohteena vaan koki, että työt kertovat kaiken oleellisen myös hänestä. Oma ego ei saisi tulla asioiden edelle.

- Heikkouteni on miellyttämisenhalu. Jos olisin ollut huomion kohteena, olisin alkanut tarkkailla, miten minusta kirjoitetaan. Pelkäsin, että olisin alkanut toimia sen mukaan, että minua rakastettaisiin enemmän, hän tunnustaa. Elokuvanteossa Auli Mantila ei siedä jos joku sooloilee tai työntää itsensä esille. - Silloin kavalletaan se asia, jota ollaan viemässä eteenpäin!

Hänen miellyttämisenhalunsa toimii tutkana siihen, mihin aiheisiin tai käsikirjoituksiin hän tarttuu. - Tiedän mitä ei saisi tehdä tai ajatella ja valitsen sen, mikä jännittää minua ja missä on vaaran tuntua, hän analysoi. 

Auli Mantila muutti Helsingistä maaseudulle Loviisaan vuonna 2009. - Työ alkoi tuntua liikaa työltä, hän sanoo. Nuoruudessaan hevosia harrastanut Auli opiskeli myös hevosenhoitajaksi ja nyt hän opettelee jopa kengityssepäksi. - Se on mielenkiintoinen ja vaikea ammatti: Naulata elävän olennon jalkaan pala rautaa kiinni. Pitää tietää mitä teet!

Paitsi kiinnostus hevosia kohtaan, myös poliittinen ilmapiiri johti Mantilan uuteen ammattiin. - Kun perussuomalaiset saivat jytkyn, tajusin, että se, miten taiteilijuuteen ja hyvinvointiyhteiskuntaan on suhtauduttu, ja mitä arvostetaan ei ehkä enää päde kohta. Halusin toisen ammatin, jossa olisin vähemmän riippuvainen suhdanteista ja apurahoista, tilittää Auli Mantila

Taiteellinen työ silti jatkuu. Auli Mantilan taiteilijaprofessuuri loppui 2016 ja nyt työn alla on käsikirjoitus, jonka hän voisi myös ohjata jos tarvetta on. Hänen ajatuksensa elokuvanteosta on muuttunut.  - Minulla ei ole minkään valtakunnan hinkua käsikirjoittaa tai ohjata elokuvia, jos kukaan ei halua katsoa. 20 vuotta sitten en ajatellut kenelle puhun. Halu saada sanoa jotakin ja raivata tila itselle, oli silloin tärkeää. Nykyään ajattelen, että on seinille huutamista, jos ei ole vastaanottajaa.

Ohjelman Auli Mantilan elämän kuudesta kuvasta on toimittanut Laura Satimus.

Lähetykset

  • la 22.4.2017 8.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Luontokuvaaja Hannu Hautala on tehnyt elämäntyönsä metsässä. Hänen suosikkikuvauskohteita ovat kuukkeli, joutsen, palokärki, kotka ja uivelo. Hannu Hautala rakastaa kuvaamista talven valossa ja kesän valoisissa öisissä metsissä. Hannu Hautala lienee eniten valokuvakirjoja julkaissut suomalainen luonnonvalokuvaaja. Hänen kirjojaan on julkaistu yli 50, ja niitä on käännetty useille kielille ja myyty ympäri maailmaa. Luontokuvaus vaatii ennakkovalmisteluja, sillä hyvä luontokuva ei useinkaan synny sattumalta. Hyvän kuvan saaminen voi Hautalalla kestää jopa vuosia. Hautalan kuusi kuvaa on nauhoitettu Hannun jäljet –valokuvakeskuksessa Kuusamon keskustassa. Toimittajana on Rita Trötschkes.

  • Iro Haarla on poikkeuksellinen muusikko suomalaisittain, sillä hän on saanut levyttää jo kolme levyä suurelle kansainväliselle ECM-levymekille. Musiikin tekeminen alkoi hänellä jo pienenä tyttönä, kun hän haki lohtua yksinäisyyteensä improvisoimalla pianolla lauluja. Ison osan urastaan hän teki yhteistyössä edesmenneen miehensä Edward Wesalan kanssa. Pianon rinnalla harppu on hänen soittimensa. Musiikki on hänelle ollut kuin ratsuhevonen, jonka selässä hän on ratsastanut läpi elämän myrskyjen. Iro Haarlan tapasi toimittaja Sari Valto.

  • Pepi Reinikainen on kirjailija, toimittaja, psykoterapeutti ja elämänkaarikirjoitusmallin kehittäjä. Jo ainakin tuhat ihmistä on vuosien varrella osallistunut hänen vetämilleen elämänkaarikirjoituskursseille. Elämäkaarikirjoittamisessa kirjoitetaan omasta elämästä tarina, jossa selvitellään tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. Omassa elämässään Pepi Reinikainen on oppinut hyväksymään, että kaikki unelmat eivät toteudu Hän on oppinut näkemään kurjatkin elämänvaiheet arvokkaina, koska niiden ansiosta osaa arvostaa pieniäkin hyviä asioita. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Kurinalainen, älykäs, rohkea, huumorintajuinen, menestynyt - siinä vain muutama adjektiivi, jotka kuvaavat Lenita Airistoa. Virtaa ja työtä on riittänyt siitä lähtien kun hänet kruunattiin 17-vuotiaana Suomen Neidoksi vuonna 1954. Hän kertoo rakastavansa myrskyjä ja saavansa niistä virtaa. Jos hän jotain vihaa, se on keskinkertaisuus. Vanhemmiltaan perinnöksi hän on saanut luottamuksen siihen, että pärjää ja voi tehdä mitä haluaa.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Näyttelijä, ohjaaja, laulaja ja teatterinjohtaja Kari Arffman sai suuren haasteen astuessaan vuodenvaihteessa Helsingin Kaupunginteatterin johtajaksi Asko Sarkolan jälkeen. Arffman on 'Kotkan poikii' ja opiskellut näyttelijäksi Tampereella. Johtajakokemusta hänellä on aikaisemmin kotikaupungistaan Kotkasta ja Jyväskylästä. Helsingissä hänet tunnetaan mm. kaupunginteatterin musikaalin Schreck ohjaajana ja näyttelijänä. Johtajana hän haluaa olla mutkaton ja helposti lähestyttävä ja näyttelijänä hän ainakin tietää sen, millaista on olla näyttämöllä kun juttu ei kiinnosta yleisöä. Ohjaustyönsä kautta hän on päässyt tutustumaan jo alaisiinsa ja Kaupunginteatterin toimintaan. Erityisen lähellä Kari Arffmanin sydäntä ovat musikaalit ja niiden suosio on kovassa kasvussa.

    Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen

  • Huolettoman lapsuuden Tesomalla Tampereella viettänyt Ari Hjelm pelaili kouluaikana kaikkia pallopelejä. Muistoissa on yhteinen menestys Timo Jutilan kanssa koulun joukkueessa. Omien sanojensa mukaan herkkä ja kiltti pikkupoika ei silloin osannut haaveillakaan kansainvälisestä jalkapallourasta. Uran yksi huippuhetki lempinimen "Zico" saaneella pelimiehellä oli maajoukkueessa maali Brasilian verkkoon. Jalkapallovalmentajana hän saavutti Tampereella useita mestaruuksia, mutta nyt pelaaminen on enää harrastus ja hän soveltaa taitojaan yrityselämässä.
    Ohjelman Ari "Zico" Hjelmin kuudesta kuvasta on toimittanut Tiia-Kaisa Hasa.

  • Psykologi Aku Kopakkala sanoo eläneensä uneliaita ja vikkeliä kausia. Unelias kausi oli perhekeskeinen elämä Karjalohjalla, missä Kopakkala muun muassa oli perustamassa yksityistä Steiner-koulua. Vikkelä kausi puolestaan tarkoittaa 14 vuoden aikaa, jolloin Kopakkala toimi Mehiläisen työpsykologina ja psykoterapian palvelujohtajana, kunnes hänet irtisanottiin MOT-ohjelmassa esittämiensä kommenttiensa vuoksi. Ultrapitkien matkojen juoksemista harrastava Aku Kopakkala on nyt tyytyväinen potkuihin. Ne ravistelevat arvioimaan elämänsuuntaa uusiksi.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Paras tapa parantaa maailmaa on kehittää koulua. Näin ajattelee idealistiksi tunnustautuva Saku Tuominen, joka haluaa kertoa onnistumisista maailman kouluissa. Hän vetää HundrED-projektia, jonka tarkoitus on etsiä ja tunnistaa parhaat kouluihin liittyvät innovaatiot ja levittää niistä tietoa muiden käyttöön. Suuri rakkaus hänelle on myös jääkiekko, jota hän pelaa aktiivisesti edelleen. TV-tuottajana uransa aloittanut Saku Tuominen tunnetaan myös luovuuskonsulttina ja italialaisen ruoan ystävänä. Kokkaaminen on hänelle tärkeää joka päivä.
    Kuuteen kuvaan Saku Tuomisen elämästä johdattelee Ari Meriläinen.

  • Kuvataiteilija Anita Jensen on pyrkinyt taiteensa kautta selvittämään omaa elämäntarinaansa ja vaikeata äitisuhdettaan. Jensenin äiti sairastui skitsofreniaan heti hänen syntymänsä jälkeen. Äidin sairaus varjosti koko perhettä. Ilmapiiriä kiristi myös äidin katkeruus isän menestyvää suomenruotsalaista liikemiessukua kohtaan. Äiti oli kotoisin köyhistä maalaisoloista ja he menivät naimisiisn sodan aikana. Kuudessa kuvassa Anita Jensen käy läpi lapsuutensa perhekuviota, tietään taiteilijaksi ja japanilaisen kulttuurin yllättävää vaikutusta taiteeseensa. Hän kutsuu töitään surrealistisiksi fotomontaaseiksi.
    Kuvataiteilija Anita Jensenin tapasi Sari Valto.

  • Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi Raipala-Cormier on panostanut jo 35 vuotta sitten asioihin, jotka ovat tänä päivänä pinnalla. hänelle tärkeitä asioita ovat villiyrttien keräily, kasvisruoka, luomu- ja lähiruoka, meditaatio, jooga ja hyvä olo. Frantsilassa on osattu kotikonsteihin liittyviä hoitoniksejä jo sukupolvien ajan. Virpi Raipala-Cormier kertoo elämänsä tärkeistä hetkistä ohjelmassa Kuusi kuvaa. Sen on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Käsikirjoittaja-elokuvaohjaaja Auli Mantila ei itse ota juurikaan valokuvia. Kuusi kuvaa-ohjelmassa hän kertoo, miksi ei halunnut itsestään julkaistavan valokuvia mediassa uran kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Mantila puhuu myös maalle muuttamisesta, sisarusten välisistä riidoista ja siitä, miten hänen ajatuksensa elokuvan tekemisestä ovat muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa sitten esikoiselokuva Neitoperhon.

    Ohjelman on toimittanut Laura Satimus.

  • Marco Bjurström viettää hektisen työnsä vastapainoksi paljon aikaa omalla saarellaan. Silloin on aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia. StepUp-tanssikoulu on edelleen tärkeä paikka ja opetustyötä hän tekee säännöllisesti. Sieltä on jäänyt elämään myös monet tärkeät ystävyyssuhteet. Marco Bjurström sanoo olevansa ammatiltaan innostaja, mutta hän on myös tanssija, tanssinopettaja, kouluttaja, musikaalinäyttelijä, dramaturgi, tv-juontaja sekä yrittäjä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä