Ykkösaamun kolumni

Janne "Rysky" Riiheläinen: Tiedustelutarve ja sen demokraattiset rajoitukset

  • 5 min
  • toistaiseksi

Kun epävarmuus ja ennustettavuus maailmassa kasvaa, kasvaa myös tarve tiedolle ja arvioille siitä, mitä kenties on tapahtumassa ja miksi. Tämän ikiaikaisen tarpeen toteutus on toimintaa, jota sanotaan tiedusteluksi.

Valtaosa tiedustelusta on itse asiassa arkista puuhaa, jossa kerätään tietoa avoimista lähteistä, kootaan sitä yhteen ja ennen kaikkea tehdään analyysi tiedosta. Digitalisaation myötä tiedon hankkiminen ja kerääminen ovat muuttuneet ja yhä keskeisempään asemaan on noussut kyky suodattaa ja käsitellä tietoa olennaisuuden näkökulmasta.

Tiedustelutiedon hyvyyden mittari on aina se, että kuinka se auttaa päätöksentekijää tekemään parempia päätöksiä. Varsinkin turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon kuuluu aina olennaisena osana tieto, jota ei eri syistä voi julkaista.¨

Suomen parhaiten tiedolla evästetyt ihmiset löytyvät valtiojohdosta, jolle hankitaan paras mahdollinen tieto päätöksenteon pohjaksi. Osa huonoilta tai kummalliselta näyttävistä poliittisista päätöksistä saattaakin olla tiukasti salassa pidettävän tiedon pohjalta tehtyjä. Avoimen demokratian ja salaisen tiedustelutiedon yhdistäminen ei aina onnistu ja jos pitää valita annetaanko politiikan vai tiedustelun kärsiä, päädytään käytännössä aina poliittisen puolen ottamaan osumaan. Tämä koskee varsinkin tilanteita, joissa saatu tieto on tullut ulkomailta.

Olennaisena osana Suomenkin tiedustelua kun on kansainvälinen tietovaihto, jota ei haluta missään nimessä vaarantaa. Tähän liittyen on Suomen hyvin läheinen yhteistyö Ruotsin kanssa erinomainen asia, sillä se on yksi tiedustelun suurvaltoja Euroopassa. Sieltä saatiin muun muassa vinkki Ulkoministeriön tietojärjestelmässä piileksineestä vakoiluohjelmasta.

Varsinkin suurempien maiden tiedustelupalvelujen toimenkuvaan on aina kuulunut myös aktiivinen toiminta ulkomailla. Suomalaiseen poliittiseen historiaan, ja varmaan myös nykypäivään, ulkovaltojen tiedustelupalvelujen toiminta kuuluu olennaisena osana. Tiedustelun osa on aina vastatiedustelu, jossa pyritään estämään itselle vahingollinen tiedustelutoiminta. Se mikä sellaista sitten on ja miten siihen puututaan, on osittain poliittinen päätös. Tiedustelu ei ikinä tapahdu poliittisessa tyhjiössä, vaan sen ohjauksen tulisi aina jollain tasolla ottaa huomioon myös valtakunnan poliittiset tarpeet.

Normaalisti tiedustelutieto on salaista jo sen takia, että se kertoo omista tai muiden tiedustelukyvyistä liikaa. Toisaalta tieto sinällään voi olla julkista, mutta se halutaan pitää luottamuksellisena ikävän luonteensa takia. Pitäisin varmana sitä, että suurin piirtein jokaisessa maapallon itsenäisessä valtiossa on viimeisten kuukausien aikana koostettu tiedustelutiedosta ja analyysistä sellaisia raportteja Yhdysvaltain uudesta presidentistä, että ne halutaan pitää visusti salassa hyvien suhteiden säilyttämiseksi.

Kun Kreml kertoo julkisesti tekevänsä tällaista analyysiä, niin kyseessä on todennäköisesti toinen tapa käyttää hankittua tiedustelutietoa. Venäjä on ihan varmasti jo hankkinut laillisin ja laittomin keinoin Trumpista niin perusteelliset tiedot, että ymmärtää kuinka hän toimii ja reagoi.. Julkisuuteen asti tulleet tiedot viittaavat siihen, että tätä työtä on tehty jo hyvin pitkään. Nyt sillä tiedolla pelataan ja pyritään aiheuttamaan haluttuja reaktioita.

Samaan aikaan kun Yhdysvaltojen presidentti on perin huonoissa väleissä oman, valtavan tiedustelukoneistonsa kanssa, on Venäjän presidentti itse kyseisen koneiston tuote. Putin siirtyi aikanaan pääministeriksi turvallisuuspalvelu FSB:n johdosta. Putin edustaa taustaltaan tiedustelun sitä puolta, joka ei tyydy vain keräämään tietoa. Hän toimi nuorena upseerina pitkään Itä-Saksassa osana valtiojärjestelmää, jota on pidetty esimerkkinä tiedustelupalvelujen tunkeutumisesta elämän jokaiselle osa-alueelle. Jotain kaikuja hänen nykyisessä toiminnassaan voi kenties nähdä siitä, kun hän avuttomana joutui katsomaan avuttoman vierestä edustamansa järjestyksen romahtamista muurin murtuessa.

Aivan lähiaikoina tulee julki esitys Suomen uudeksi tiedustelulaiksi. Tämä työ on osa isoa ja tärkeää urakkaa saattaa turvallisuuteen liittyvä suomalainen lainsäädäntö monin tavoin muuttuneen maailman tasalle. Suomalainen oikeusvaltio toimii normaalioloissa lain kirjaimen mukaan, vaikka se kirjain olisikin mietitty toimimaan hyvin toisenlaisissa olosuhteissa. Tiedustelulainsäädännön sotilaallinen puoli on selkeä ja melko lailla kaikille helppo hyväksyä. Sotilastiedustelun kohteet kun ovat ulkomailla tai ainakin ulkomaalaisia. Siviilipuoli sen sijaan koskettaa suomalaisten elämää Suomessa.

Perustuslaissa hyvin tiukaksi säädetty viestin salaisuus on asia, josta jollain tasolla on pystyttävä tinkimään toimivan tiedustelulain saavuttamiseksi. Samoin laissa on löydettävä keinot määritellä, milloin tämä tinkiminen saa tapahtua ja millä ehdoilla. Tämän päälle on määriteltävät juridiset ja poliittiset tavat valvoa tiedustelutoiminnan laillisuutta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Watergate-skandaali aiheutti sen, että tiedustelutoiminta otettiin tiukkaan poliittiseen valvontaan, ettei presidentti voisi käyttää sitä omien poliittisten päämääriensä hyväksi. Näin toimitaan demokraattisissa yhteiskunnissa, mutta autoritäärisissä valtioissa tilanne on käytännössä päinvastainen. Niissä tiedustelun tehtävänä on suojata vallanpitäjiä, ei kansalaisia.

Joka tapauksessa me tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa yhä kipeämmin tietoa ja ymmärrystä siitä mitä tapahtuu. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat yhä tiukemmin toisiinsa kietoutuneita. Pienen maan on pystyttävä myös varautumaan äkkinäisiin muutoksiin olosuhteissa. Silloin toimiva tiedustelu voi antaa vähän lisäaikaa ja ennen kaikkea eväät parempaan päätöksentekoon. Eikä riitä, että tiedustelulle annetaan riittävät keinot, pitää olla myös resursseja niiden keinojen käyttöön. Ennakoimaton maailmanmeno edellyttää tietopohjaa, jolla tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä hyvinkin nopeasti.

 

Lähetykset

  • ma 27.2.2017 11.05 • Yle Areena

Jaksot

  • Ministereiden vastuualueita uudistettiin väliriihessä. Kyllä nyt kelpaa seuraavaan uudistukseen asti, kirjoittaa kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön paikalta eläköitynyt pitkäaikainen virkamies Erkki Virtanen

  • Kaikkialla yhteiskunnassa vaaditaan tekoja juuri nyt, vaikkei kukaan enää tunnu tietävän, mitä tekeminen on, sanoo kolumnisti Tuija Siltamäki. Hänen mielestään rohkeinta on joskus olla tekemättä yhtään mitään. Tuija Siltamäki on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja.

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä