Ykkösaamun kolumni

Sinikukka Saari: Historiantajun lisäksi tarvitsemme tulevaisuudentajua

  • 4 min
  • toistaiseksi

Minä ja kaltaiseni asiantuntijaihmiset kauhistelemme usein nykymaailman heikkoa historiantajua sekä tutkittujen faktojen kieltämistä ”musta ja mun kavereista tuntuu” -pohjalta.  Yhtälailla meidän tulisi kuitenkin kauhistella tulevaisuudentajun vähyyttä sekä – sinällään ihan oikeiden – faktojen moninaisten ja ristiriitaisten seurausten pohdinnan puuttumista.

Esimerkiksi omassa some-virrassani terrorismin pelkoa usein vähätellään vertaamalla terrori-iskuissa kuolleiden määrää vaikkapa liikennekuolemiin. Ero on tietenkin hurja: vuonna 2013 EU:n alueella kuoli 7 ihmistä terrori-iskuissa kun samana vuonna liikenteessä menehtyi 25 938 ihmistä. Historiallisestikin usein suhteellistetaan. 1970- ja 1980-luvuilla terrorismiin menehtyi Euroopassa paljon enemmän ihmisiä kuin nykyisin. Tarjottava johtopäätös tuntuisi olevan, ettei kannata vouhottaa niin paljon terrorismista, sillä sehän on lopulta aika mitätön ongelma.

Kuitenkin jos historiallisen kontekstin ja tilastollisten faktojen lisäksi omaamme tulevaisuudentajua, kannattaa terrorismin uhkaan suhtautua vakavasti. Nykyinen terrorismi tulisi suhteellistaa ennen kaikkea tulevaisuuden todennäköisiin kehityskulkuihin, ei nykyisiin tai menneisiin numeroihin.

Mitä tiedämme tulevaisuudesta? Tuoreen amerikkalaisen National Intelligence Councilin raportin mukaan ainakin sen että teknologian – mukaan lukien tuhoamiskyvyltään valtavien aseiden ja uudenlaisten kauko-ohjattavien asejärjestelmien – kehitys on huimaa. Korkean teknologian kynnys alenee nopeasti. Tiedämme myös, että muun muassa esineiden internettiä ja sähköisiä vaalijärjestelmiä hyödyntävät kehittyneet läntiset yhteiskunnat ovat monilla uusilla tavoilla haavoittuvaisia. Terroristiset ryhmät ovat nopeita käyttämään hyväkseen teknologian luomat uudet rekrytoinnin, propagandan ja logistiikan mahdollisuudet. Viranomaisten on vaikea saada kiinni kansainvälisesti verkostoituneita, ei-hierarkkisia ja ketteriä toimijoita.

Tiedämme lähitulevaisuudesta myös sen, että kansainvälisen järjestelmän toiminta ja maiden välinen yhteistyö on entistäkin vaikeampaa. Samanaikaisesti yhä useampien maiden ja alueiden epävakaus kasvaa väestöpaineen, ilmastomuutoksen, huonon hallinnon, heikon elintason ja pitkittyneiden konfliktien seurauksena.  Alueelliset muuttoliikkeet todennäköisesti myös voimistuvat. Hallinnon heikkoudet, levottomat ajat ja teknologian kehitys ja halpeneminen tarkoittaa että ydinteknologia saattaa levitä ja löytää tiensä vaarallisille toimijoille.

Lisäksi näyttää siltä että seuraavina vuosina erilaiset ryhmäidentiteetit rakentuvat yhä useammin ja voimakkaammin poissulkemiselle ja ulkopuolisten tuomitsemiselle – niin meillä kuin muualla. Tällainen ”me vastaan muut” -ilmapiiri ruokkii terrorismia kahdelta suunnalta. Toisaalta se lisää suoraan uskonnollisen fundamentalismin ja väkivallan vetovoimaa. Toisaalta se lisää terrorismin vetovoimaa epäsuorasti, reaktiona erilaisten ryhmien koventuneisiin asenteisiin ja epäreiluksi koettuun toimintaan. Nämä muut ryhmät voivat olla länsimaita, eri uskontojen kannattajia, tai saman uskonnon eri ryhmiä. Näin itseään ruokkivan vihan kierre on valmis.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on nimennyt terrorismin ja ääriliikkeet kaikkein suurimmaksi turvallisuusuhaksi Yhdysvalloille, ja haluaa sulkea maansa rajat uhkaaviksi kokemiltaan mailta.

Vaikka terrorismin uhkaa ei mielestäni pidä vähätellä, on Trumpin politiikka nimenomaan vailla tulevaisuudentajua.  Maailma on jo nyt monimutkainen vaikutussuhteiden rihmasto, joka ei noudata kansallisia rajoja.  Tulevaisuudessa globaalin keskiluokan kasvaessa ja teknologian kehittyessä maailmasta tulee yhä keskinäisriippuvaisempi.

Tätä kehityssuuntaa ei voi maailman mahtavinkaan valtio padota pysyvästi, ainoastaan luoda sille väliaikaisia hidasteita tai osittaisia esteitä. Parempi vastaus olisi kehittää omaa kykyä ymmärtää, hyödyntää ja hallita tulevaisuuden kehityksen virtaa, eikä taistella epätoivoisesti sitä vastaan.

Lähetykset

  • ke 1.3.2017 9.00 • Yle Areena

Jaksot

  • Kaikkialla yhteiskunnassa vaaditaan tekoja juuri nyt, vaikkei kukaan enää tunnu tietävän, mitä tekeminen on, sanoo kolumnisti Tuija Siltamäki. Hänen mielestään rohkeinta on joskus olla tekemättä yhtään mitään. Tuija Siltamäki on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja.

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä