Ykkösaamun kolumni

Kari Enqvist: Mikseivät avaruusolennot ole jo soittaneet?

  • 5 min
  • toistaiseksi

Äskettäin maailmaa kohautti uutinen kivestä ja seitsemästä veljeksestä. 39 valovuoden etäisyydellä sijaitsevan punaisen kääpiötähden ympäriltä löydettiin seitsemän maapallon kaltaista kiviplaneettaa.

Punaiset kääpiötähdet ovat paljon Aurinkoa himmeämpiä. Nämä maapallon veljekset kiertävät kuitenkin hyvin lähellä emotähteään ja osa niin kutsutulla elämänvyöhykkeellä. Se on alue, jossa tähti lämmittää planeettaa sen verran, että vesi voi esiintyä juoksevassa muodossa.

Tuolloin elämän synty voi olla mahdollista.

Aurinkokuntamme ulkopuolisia planeettoja eli eksoplaneettoja on löydetty jo tuhansia. Monet niiden planeettakunnista eivät muistuta omaamme. Siksi maapallon veljekset ovat herättäneet suurta innostusta.

Maapallon ulkopuolinen elämä kiehtoo, mutta mikrobien sijasta haluaisimme tietenkin saada yhteyden älylliseen elämään. Haluamme vahvistuksen sille, ettemme asuta yksin universumin valtaisaa pimeyttä.

Maan ulkopuoliseen älyyn on aina projisoitu ihmisen toiveita ja intohimoja.

Se oli eräs syistä, jonka vuoksi Giordano Bruno poltettiin elävältä Rooman Campo de' Fiori torilla helmikuussa 1600. Bruno oli esittänyt, että tähdet ovat aurinkoja ja että niiden ympärillä voi olla elämää. Tämä ei katoliselle kirkolle sopinut.

1800-luvun lopulta alkaen Marsissa oltiin näkevinään keinotekoisia kanaaleja. Niihin haluttiin uskoa niin paljon, että marspinnan satunnaiset uurteet tulkittiin kuivuvaa planeettaa asuttavan rodun viimeiseksi ponnistukseksi.  1930-luvun Yhdysvalloissa Orson Welles aiheutti jopa valtaisan hysterian marsilaisten hyökkäyksestä kertovalla radiokuunnelmallaan.

Sen jälkeen elämää on aurinkokunnasta haravoitu kuin neulaa heinäsuovasta. Mitään ei ole löytynyt. 1960-luvulta alkaen avaruutta on kuunneltu radioteleskoopein siinä toivossa, että jokin kaukainen rotu viestittelisi olemassaolostaan. Avaruus on kuitenkin pysynyt mykkänä.

Elämän etsintään on alkanut liittyä samanlaisia piirteitä kuin Jumalan olemassaolon todisteluun. Jumala ei löydy koskaan sieltä, minne kriittinen katseemme kohdistuu vaan lymyää tieteen aukkopaikoissa. Aukkojen elämä on samanlajista: milloin on katsottu väärästä paikkaa, milloin kuunneltu vääriä radiotaajuksia  ja ehkä elämä ei muualla perustukaan hiileen vaan piihin?

Tietomme elämän synnystä ovat vajavaiset, sillä esimerkkinä meillä on vain oma maapallomme. Mutta sen perusteella voimme yrittää hahmottaa kahta keskeistä kysymystä: Mikä on pitkä aika? Ja toisaalta: mikä on lyhyt aika?

Maapallo on neljä ja puoli miljardia vuotta vanha: se on pitkä aika.

Elämän ensimmäisten merkkien uskotaan syntyneen vain joitakin satoja miljoonia vuosia maapallon syntymästä. Se on lyhyt aika. Tämä viittaa siihen, että elämän syntyminen ei ole vaikeaa; että galaksimme miljardien planeettojen joukossa on monia, joissa on elämää.

Merissä elämää on ollut neljä miljardia vuotta. Silti sinne ei ole ilmestynyt yhtään älypäätä. Tyhmä kuin kala, tapaamme sanoa. Vasta kun eliöt pungersivat maalle reilut neljäsataa miljoonaa vuotta sitten, alkoi tapahtua.

Neljäsataa miljoonaa vuotta on pitkä aika. Maaeläinten kehitys ei silti tarkoittanut älyllistä elämää. Ilman 65 miljoonaa vuotta sitten Jukatanin niemimaalle iskeytynyttä asteroidia ihmissukua ei luultavasti olisi olemassa.

Ihmisäly syntyi hyvin, hyvin nopeasti, laskentatavasta riippuen joissakin miljoonissa vuosissa. Niin nopeasti, että pitkien vuosimiljardien rinnalla se vaikuttaa sattuman oikulta.

Evoluutiolla ei ole mitään suuntaa. Se ei pyri älyn kehittämiseen. Siksi on täysin mahdollista, että omassa Linnunradassamme olemme ainoa älykäs rotu.

Mutta me haluamme uskoa kosmisiin sisaruksiimme. Heille on sälytetty vapahtajan rooli: he tulevat ja ratkaisevat ylivertaisella älyllään kaikki ongelmamme. He ovat hyväntahtoisia ja lempeitä, eteeristen jumalien kaltaisia.

Mutta avaruus on niin valtaisa, että luultavimmin tähtien välisen kuilun voivat ylittää vain koneet. Ja vaikka avaruusmatkailu onnistuisikin, vaikka joskus saisimmekin yhteyden tähtirotuun, on aivan mahdollista, että he osoittautuvat meitä tyhmemmiksi.

Mitä tekisimme, jos heidän mielestään orjuus olisi normaalia ja luonnon täyshävittäminen kunniallista? Mitä jos he anelisivat meiltä neuvoja saastuneen, kuolevan kotiplaneettansa pelastamiseksi? Miten osaisimme opettaa heitä, kun emme osaa opettaa edes itseämme?

Toisin sanoen: taivaalta on turha odottaa ihmeitä. Meidän on paras tottua pärjäämään omin voimin.

 

Lähetykset

  • ti 7.3.2017 10.50 • Yle Areena

Jaksot

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

  • Vaaleja häiritsevät niin toiset valtiot, ääriliikkeet kuin yksityiset ihmiset ja keinoja tulee koko ajan lisää. Kohteena voivat olla sekä ehdokkaat että puolueet. Vaalien turvallisuudesta ja luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian ydintä.

  • Hallituksen puoliväliriihi lämpenee tänään. Lähtökohdat välitarkastelulle ovat jotensakin tyydyttävät ja tämän ja ensi vuoden talouskasvu-ennusteita hilataan koko ajan ylöspäin. Sinänsä on toki hyvä, että uskotaan parempaan. Se on omiaan hälventämään apatian tunnelmaa, joka maata on vuosikaudet vaivannut.

  • Helsingin Sanomat kertoi hiljattain 77-vuotiaasta leskirouvasta, joka oli houkuteltu pankissa tekemään hölmöjä sijoituksia. Kokematon asiakas ei ollut ymmärtänyt, että pankin suosittelemista osakekaupoista seuraisi valtava verolasku. Arvopaperilautakunta määräsikin pankin maksamaan korvauksia.
    Tällaisia kielteisiä uutisia sijoituspalveluista on saatu viime aikoina lukea muitakin.
    Finanssivalvonta varoitti ja mätkäisi maaliskuussa rapsut neljälle yhtiölle, joiden vanhuksille antama neuvonta oli järjestetty puutteellisesti. Suurimman, miljoonan euron maksun, sai Nordea, jonka asiakas myös 77-vuotias leskirouva oli.
    Eikä tarvitse kuin mennä viime vuoteen, kun otsikoissa pyörivät pankkien veronkiertopuuhat Panamassa ja sitä ennen Luxemburgissa.
    Negatiivinen julkisuus keskittyy toki pieneen osaan finanssiyhtiöiden toiminnasta. Mutta ne eivät ole tyhjästä temmattuja. Voitontavoittelu varsinkin sijoitustuotteiden kaupalla on mennyt osin liian pitkälle. Monet tuntuvat jo ajattelevan, että maailma olisi parempi ilman pankkiireja.
    Piiloon on jäänyt se myönteinen panos, joka finanssialalla yhteiskuntien vaurastumisessa kiistatta on. Rahoitusalan tehtävänä on kanavoida varallisuutta säästäjiltä investoijille. Harva meistä voisi ostaa omaa kotia ilman asuntolainaa, jonka pankki rahoittaa talletuksilla. Yritysten kasvu olisi paljon hitaampaa ilman lainoittajia. Eläkkeet jäisivät paljon pienemmiksi ilman sijoitustuottoja.
    Välitystehtävä on kuitenkin luottamustehtävä. Jos luottamus katoaa, on finanssiala pulassa, vaikka tekisikin edelleen voittoa.
    Tämä ymmärretään maailman finanssipäättäjien pöydissä. Alan ammattilaisten suurin yhteisö, CFA Institute, kysyi vastikään finanssijohtajilta, synnyttääkö varainhoito heistä merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Vain 11 prosenttia, joka yhdeksäs, uskoi, että heidän työllään on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
    Suomessa tuudittaudutaan helposti siihen, että meillä finanssiala ei ole kohdannut skandaaleja, jotka olisivat romuttaneet luottamuksen tyystin. Esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna sijoitusneuvojiin luotetaan Suomessa enemmän.
    Ajan merkit ovat kuitenkin selvät. Uhkakuvana on finanssialan muuntuminen ammattikunnaksi, jonne hakeutuvat vain häikäilemättömimmät rahahaukat. Ne, joita ei haittaa muiden pilkka, kunhan palkka on riittävän hyvä.
    Se olisi paha takaisku Suomessa, jossa finanssialan palveluita tarvitaan enemmän ja enemmän. Suuri osa varallisuudesta on vanhemmilla ikäluokilla. Heidän on hoidettava rahojaan viisaasti ja osattava siirtää sitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tottumusta finanssipalveluiden käytöstä ei kuitenkaan monella ole. Haussa on luotettava kumppani.
    Yksinkertainen parannuskeino olisi lisätä etiikkasisältöjä alan koulutukseen ja tutkimukseen. Olin hämmästynyt, kun etsin verkosta suomenkielisiä julkaisuja aiheesta "finanssialan etiikka". Sain vain kaksi osumaa.
    Teema loistaa poissaolollaan myös suomalaisten sijoitusneuvojien tutkinnosta. Toisin kuin kilpailijamaissa, suomalaisten oppikirjoista puuttuvat etiikkaopinnot tyystin.
    Tietenkään pelkät luennot eivät riitä. Toimintatapa, joka lähtee asiakkaan eikä myyjän tarpeista, on istutettava koko alan toimintakulttuuriin. Ihmisten täytyisi voida luottaa sijoitusneuvojaan kuin lääkäriin tai asianajajaan, luotettuun naiseen tai mieheen.
    Finanssiyhtiöt voivat parhaimmillaan olla arvostettu osa yhteiskuntaa. Unelmien mahdollistaja ja vaurastumisen siivittäjä. Mutta siihen rooliin kasvaminen edellyttää nähdäkseni ajassamme elävän epäluulon havaitsemista ja luottamuksen synnyttämistä aidoilla teoilla.

  • Joskus jooga voi auttaa päihittämään riippuvaisuuden jopa kovista huumeista. Jooga yksin ei kuitenkaan riitä. Kolumnisti Maria Markus kertoo, mitä tarvitaan lisäksi.

  • Kun sote siirtyy maakuntiin, kuntapäättäjille jää "vain koulutus". Ei silti kannata kuvitella, että koulutus olisi politiikan osa-alue, josta kaikki ovat samanmielisiä, kirjoittaa toimittaja-yrittäjä Reetta Räty.

  • Kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii Lutherin ongelmallista suhdetta juutalaisiin.

  • Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii propagandan tehoa. Sosiaalinen media on muuttanut julkisuuden ja poliitikkojen suhteen, hän sanoo.

  • Kolumnistivuorossa on kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist. Hän pitää puolustuspuheen tieteelle.

  • Ulkoministeriön tutkija Sinikukka Saari pohtii Venäjän ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suhteita.

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä