Kuusi kuvaa

Kuvataiteilija Anita Jensen kuvaa teoksissaan mielen teatteria

  • 43 min
  • toistaiseksi

Kuvataiteilija Anita Jensenin lapsuusperheeseen kuuluivat äiti, isä, isosisko ja isoveli. Kun Anita syntyi vuonna 1957 tähän helsinkiläiseen perheeseen, tunnelma ei ollut onnellinen ja iloinen. Äiti oli sairastunut mieleltään; hän oli yrittänyt ensimmäistä kertaa itsemurhaa viiltämällä kaulavaltimoaan. Myöhemmin hän hyökkäsi miehensä kimppuun veitsi kädessä ja riehui niin, että paikalle tarvittiin poliisit.  Anita muistaa lapsuudestaan ahdistavan tunteen siitä, että heidän perheensä oli jotain erilaista ja että heistä supistiin naapureissa.

Jokainen perheenjäsen otti erilaisen roolin suhteessa äitiin. Isosisko yritti ylläpitää iloisuudellaan ja positiivisuudellaan hyvää ilmapiiriä. Anita otti hiljaisen tarkkailijan roolin.

Äiti oli alkanut vihata kaikkea sitä, mitä hänen miehensä eli lastensa isä edusti. Äiti oli lähtöisin kurjista ja köyhistä maaseudun oloista ja tullessaan kaupunkiin töihin hän oli isään rakastuttuaan toivonut elämänsä kohentuvan kertaheitolla. Anitan isä kun puolestaan oli vaurasta,  Amerikasta tullutta ja alun perin Tanskasta lähtöisin olevaa sukua. Isän isoisä oli menestynyt liikemies, joka bisnesten ohella oli kanssa perustamassa Suomeen mm. Talin golfkenttää.  Hänen poikansa jatkoivat hänen jalanjäljissään. Anitan isä kuitenkin teki omat valintansa sodan sytyttyä hänen oman isänsä lähdettyä Amerikoihin etsimään onneaan,  jättäen kaksi murrosikäistä poikaa äidilleen ilman minkään maan kansalaisuutta. Sodan pyörteissä Anitan isäkin oli vuoden sitten internointileirillä etelä Ruotsissa.  Suomeen palattuaan hän  tapasi kauniin tytön Karjalohjalta ja he menivät naimisiin joukkohäissä  Helsingin suurkirkossa. Hän koki sosiaalisen pudotuksen kaiken tämän  seurauksena ja teki koko ikänsä töitä varastomiehenä. Tämä kaikki oli Anitan äidille vaikeaa kestää vuosien varrella.

Vanhemmat erosivat, kun Anita oli teini-iässä. Äiti eristi Anitan ja isän toisistaan kymmenen vuoden ajaksi, mutta kun Anita sitten aikuisena sai uudelleen yhteyden isäänsä, he jatkoivat läheistä suhdettaan siitä, mihin se oli jäänyt. Isä kävi tuolloin lähes päivittäin Anitan ateljeessa katsomassa tämän työskentelyä.

Anitasta tuli kuvataiteilija, vaikka äiti oli tuhahdellut, että tuosta ei mitään tule. Teini-iästä lähtien Anita alkoi omatoimisesti hankkia itselleen kuvataiteen koulutusta erilaisilta kursseilta ja myöhemmin Kulttuuritalon kuvataidepiiristä. Hän päätti hakea Taideakatemian kouluun grafiikkalinjalle ja pääsi sisään. Valmistuttuaan hän on elättänyt itsensä vapaana taiteilijana ja syväpainografiikan opettajana  Taideteollisessa Korkeakoulussa /Aalto-yliopistossa.

Anita Jensen on huomannut käsittelevänsä lapsuutensa vaikeita asioita taiteessaan. Hän alkoi tehdä taidetta omalla versiollaan musteläiskätesteistä. Esteettisesti kauniit ja erikoiset teokset saivat kiitosta, mutta kun Anita yritti niiden kautta analysoida itseään, häneltä loppuivat voimat ja jalat menivät alta.  Hän päätti mennä psykoanalyysiin, koska pelkäsi mielenterveytensä romahtavan kuten äidille oli käynyt.  Vuosien mittaan Anita onkin huomannut, että hänen mielensä kyllä kestää, mutta elämän kuormittaessa se on keho, joka häneltä herkästi pettää.

Anita sai opintostipendin Japaniin 1990-luvun puolivälissä ja tuosta matkasta tuli hänelle käännekohta. Japanista tuli hänelle maa, johon hän palaa säännöllisesti. Japanissa yllätti se, että hän törmäsi lapsuutensa ilmapiiriin ja ulkopuolisuuden tunteeseen. Hän tunsi tulevansa torjutuksi ihmisten taholta, vaikka pintapuolisesti kaikki vaikuttivat ystävällisiltä. Ihmiset näyttivät hänelle hymyileviä kasvoja, mutta heidän todellisia tunteitaan hän ei pystynyt aistimaan. Tutulta tuntui myös japanilaisten tapa pitää kulissia yllä. Toisaalta kylpiessään Japanissa maalaiskylässä yhdessä paikallisten mummojen kanssa hän koki yhtymäkohtia lapsuutensa hyviin hetkiin yhdessä isoäidin kanssa.

Japanissa Anita Jensen kiinnostui valokuvista ja alkoi keräillä niitä kirpputoreilta. Hän löysi kokonaisia vanhoja perhealbumeja. Kuvista hän etsii vihjauksia perheenjäsenten välisistä siteistä ja tunteista pinnan alla. Valokuvat paljastavat teatterin, jota perheenjäsenet esittävät toisilleen ja ulkopuolisille.Näitä valokuvia hän käyttää nykyään pigmenttivedoksissa ja yhdistelee niitä yllättäviin arkisiin asioihin. Kuvissa on rinnastettu esineitä Anitan lapsuudenkodista ja satavuotiaita japanilaisia perhepotretteja.

Japanilaisessa estetiikassa häntä kiehtovat esteettiset ääripäät. Kuihtunut ja lakastunut on siellä yhtä arvostettua ja kaunista kuin tuore ja kukoistava ja hienostunut ja groteski ovat liitossa keskenään.

Tänä vuonna Anita Jensenistä julkaistaan kirja "Silmä elämän sydämessä" (Maahenki), jossa tulkitaan hänen taidettaan.

Lähetykset

  • la 6.5.2017 8.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Luontokuvaaja Hannu Hautala on tehnyt elämäntyönsä metsässä. Hänen suosikkikuvauskohteita ovat kuukkeli, joutsen, palokärki, kotka ja uivelo. Hannu Hautala rakastaa kuvaamista talven valossa ja kesän valoisissa öisissä metsissä. Hannu Hautala lienee eniten valokuvakirjoja julkaissut suomalainen luonnonvalokuvaaja. Hänen kirjojaan on julkaistu yli 50, ja niitä on käännetty useille kielille ja myyty ympäri maailmaa. Luontokuvaus vaatii ennakkovalmisteluja, sillä hyvä luontokuva ei useinkaan synny sattumalta. Hyvän kuvan saaminen voi Hautalalla kestää jopa vuosia. Hautalan kuusi kuvaa on nauhoitettu Hannun jäljet –valokuvakeskuksessa Kuusamon keskustassa. Toimittajana on Rita Trötschkes.

  • Iro Haarla on poikkeuksellinen muusikko suomalaisittain, sillä hän on saanut levyttää jo kolme levyä suurelle kansainväliselle ECM-levymekille. Musiikin tekeminen alkoi hänellä jo pienenä tyttönä, kun hän haki lohtua yksinäisyyteensä improvisoimalla pianolla lauluja. Ison osan urastaan hän teki yhteistyössä edesmenneen miehensä Edward Wesalan kanssa. Pianon rinnalla harppu on hänen soittimensa. Musiikki on hänelle ollut kuin ratsuhevonen, jonka selässä hän on ratsastanut läpi elämän myrskyjen. Iro Haarlan tapasi toimittaja Sari Valto.

  • Pepi Reinikainen on kirjailija, toimittaja, psykoterapeutti ja elämänkaarikirjoitusmallin kehittäjä. Jo ainakin tuhat ihmistä on vuosien varrella osallistunut hänen vetämilleen elämänkaarikirjoituskursseille. Elämäkaarikirjoittamisessa kirjoitetaan omasta elämästä tarina, jossa selvitellään tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. Omassa elämässään Pepi Reinikainen on oppinut hyväksymään, että kaikki unelmat eivät toteudu Hän on oppinut näkemään kurjatkin elämänvaiheet arvokkaina, koska niiden ansiosta osaa arvostaa pieniäkin hyviä asioita. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Kurinalainen, älykäs, rohkea, huumorintajuinen, menestynyt - siinä vain muutama adjektiivi, jotka kuvaavat Lenita Airistoa. Virtaa ja työtä on riittänyt siitä lähtien kun hänet kruunattiin 17-vuotiaana Suomen Neidoksi vuonna 1954. Hän kertoo rakastavansa myrskyjä ja saavansa niistä virtaa. Jos hän jotain vihaa, se on keskinkertaisuus. Vanhemmiltaan perinnöksi hän on saanut luottamuksen siihen, että pärjää ja voi tehdä mitä haluaa.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Näyttelijä, ohjaaja, laulaja ja teatterinjohtaja Kari Arffman sai suuren haasteen astuessaan vuodenvaihteessa Helsingin Kaupunginteatterin johtajaksi Asko Sarkolan jälkeen. Arffman on 'Kotkan poikii' ja opiskellut näyttelijäksi Tampereella. Johtajakokemusta hänellä on aikaisemmin kotikaupungistaan Kotkasta ja Jyväskylästä. Helsingissä hänet tunnetaan mm. kaupunginteatterin musikaalin Schreck ohjaajana ja näyttelijänä. Johtajana hän haluaa olla mutkaton ja helposti lähestyttävä ja näyttelijänä hän ainakin tietää sen, millaista on olla näyttämöllä kun juttu ei kiinnosta yleisöä. Ohjaustyönsä kautta hän on päässyt tutustumaan jo alaisiinsa ja Kaupunginteatterin toimintaan. Erityisen lähellä Kari Arffmanin sydäntä ovat musikaalit ja niiden suosio on kovassa kasvussa.

    Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen

  • Huolettoman lapsuuden Tesomalla Tampereella viettänyt Ari Hjelm pelaili kouluaikana kaikkia pallopelejä. Muistoissa on yhteinen menestys Timo Jutilan kanssa koulun joukkueessa. Omien sanojensa mukaan herkkä ja kiltti pikkupoika ei silloin osannut haaveillakaan kansainvälisestä jalkapallourasta. Uran yksi huippuhetki lempinimen "Zico" saaneella pelimiehellä oli maajoukkueessa maali Brasilian verkkoon. Jalkapallovalmentajana hän saavutti Tampereella useita mestaruuksia, mutta nyt pelaaminen on enää harrastus ja hän soveltaa taitojaan yrityselämässä.
    Ohjelman Ari "Zico" Hjelmin kuudesta kuvasta on toimittanut Tiia-Kaisa Hasa.

  • Psykologi Aku Kopakkala sanoo eläneensä uneliaita ja vikkeliä kausia. Unelias kausi oli perhekeskeinen elämä Karjalohjalla, missä Kopakkala muun muassa oli perustamassa yksityistä Steiner-koulua. Vikkelä kausi puolestaan tarkoittaa 14 vuoden aikaa, jolloin Kopakkala toimi Mehiläisen työpsykologina ja psykoterapian palvelujohtajana, kunnes hänet irtisanottiin MOT-ohjelmassa esittämiensä kommenttiensa vuoksi. Ultrapitkien matkojen juoksemista harrastava Aku Kopakkala on nyt tyytyväinen potkuihin. Ne ravistelevat arvioimaan elämänsuuntaa uusiksi.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Paras tapa parantaa maailmaa on kehittää koulua. Näin ajattelee idealistiksi tunnustautuva Saku Tuominen, joka haluaa kertoa onnistumisista maailman kouluissa. Hän vetää HundrED-projektia, jonka tarkoitus on etsiä ja tunnistaa parhaat kouluihin liittyvät innovaatiot ja levittää niistä tietoa muiden käyttöön. Suuri rakkaus hänelle on myös jääkiekko, jota hän pelaa aktiivisesti edelleen. TV-tuottajana uransa aloittanut Saku Tuominen tunnetaan myös luovuuskonsulttina ja italialaisen ruoan ystävänä. Kokkaaminen on hänelle tärkeää joka päivä.
    Kuuteen kuvaan Saku Tuomisen elämästä johdattelee Ari Meriläinen.

  • Kuvataiteilija Anita Jensen on pyrkinyt taiteensa kautta selvittämään omaa elämäntarinaansa ja vaikeata äitisuhdettaan. Jensenin äiti sairastui skitsofreniaan heti hänen syntymänsä jälkeen. Äidin sairaus varjosti koko perhettä. Ilmapiiriä kiristi myös äidin katkeruus isän menestyvää suomenruotsalaista liikemiessukua kohtaan. Äiti oli kotoisin köyhistä maalaisoloista ja he menivät naimisiisn sodan aikana. Kuudessa kuvassa Anita Jensen käy läpi lapsuutensa perhekuviota, tietään taiteilijaksi ja japanilaisen kulttuurin yllättävää vaikutusta taiteeseensa. Hän kutsuu töitään surrealistisiksi fotomontaaseiksi.
    Kuvataiteilija Anita Jensenin tapasi Sari Valto.

  • Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi Raipala-Cormier on panostanut jo 35 vuotta sitten asioihin, jotka ovat tänä päivänä pinnalla. hänelle tärkeitä asioita ovat villiyrttien keräily, kasvisruoka, luomu- ja lähiruoka, meditaatio, jooga ja hyvä olo. Frantsilassa on osattu kotikonsteihin liittyviä hoitoniksejä jo sukupolvien ajan. Virpi Raipala-Cormier kertoo elämänsä tärkeistä hetkistä ohjelmassa Kuusi kuvaa. Sen on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Käsikirjoittaja-elokuvaohjaaja Auli Mantila ei itse ota juurikaan valokuvia. Kuusi kuvaa-ohjelmassa hän kertoo, miksi ei halunnut itsestään julkaistavan valokuvia mediassa uran kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Mantila puhuu myös maalle muuttamisesta, sisarusten välisistä riidoista ja siitä, miten hänen ajatuksensa elokuvan tekemisestä ovat muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa sitten esikoiselokuva Neitoperhon.

    Ohjelman on toimittanut Laura Satimus.

  • Marco Bjurström viettää hektisen työnsä vastapainoksi paljon aikaa omalla saarellaan. Silloin on aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia. StepUp-tanssikoulu on edelleen tärkeä paikka ja opetustyötä hän tekee säännöllisesti. Sieltä on jäänyt elämään myös monet tärkeät ystävyyssuhteet. Marco Bjurström sanoo olevansa ammatiltaan innostaja, mutta hän on myös tanssija, tanssinopettaja, kouluttaja, musikaalinäyttelijä, dramaturgi, tv-juontaja sekä yrittäjä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä