Ykkösaamun kolumni

Sinikukka Saari: Venäjä ja Trumpin myttyyn menneet diilit

  • 4 min
  • toistaiseksi

Kun tieto Trumpin valinnasta presidentiksi saapui Moskovaan, ilma oli täynnä lupausta ja riemua. Parlamentin alahuoneen duuman edustajat puhkesivat raikuviin aplodeihin kuullessaan Clintonin tappiosta. Hetken aikaa kaikki tuntui mahdolliselta.

Venäjä on jo vuosien ajan nähnyt Yhdysvallat uhkana, ja luottamus maiden välillä on viime vuosien aikana rapautunut lähes olemattomaksi.

Ensihuuman laskeuduttua monet venäläiset kommentaattorit alkoivat varoitella turhasta toiveikkuudesta. Muistuteltiin, kuinka jokainen liennytysyritys maiden välillä on lopulta jäänyt lyhyeksi.  Toisaalta pelättiin että Venäjän pitkään ja huolella rakentamien Kiinan suhteet vaarantuisivat, jos Trumpin kelkkaan hypättäisiin varomattomasti turhalla innokuudella.

Virallisella tasolla linja pysyi maltillisena. Venäjän kerrottiin periaatteessa olevan avoin keskustelulle mahdollisesta yhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa. Selvästi kuitenkin odotettiin että Yhdysvallat ottaisi ensimmäisen askeleen Venäjän suuntaan.

Lähtökohtaisesti Trumpin kylmä, who pays -asennoitumistapa maailmanpolitiikan kysymyksiin vetoaa Venäjän johtoon huomattavasti enemmän kuin Obaman moralistinen retoriikka. Se on kuitenkin kaukana Venäjän omaa, alueiden hallitsemista lähes hinnalla millä hyvänsä painottavasta lähestymistavasta. Ehkä juuri tämän eron vuoksi ensiarvioissa vainuttiinkin diilin mahdollisuus. Yhdysvallat voisi vetäytyä ja säästää rahaa, ja Venäjä puolestaan maksaisi mielellään isommasta roolista maailmannäyttämöllä.

Vain muutaman kuukauden jälkeen Trumpin virkaanastujaisista suurisuuntaiset  puheet diileistä ovat hiljentyneet. Trumpin "art of the deal" ei näytäkään purevan politiikkaan. Politiikassa kaikki liittyy jollakin tapaa kaikkeen ja kokonaisuuksien hahmottaminen on siksi tärkeää.

Trumpilla on voimakkaita mielipiteitä yksittäisistä asioista  esimerkiksi Kiinan epäluotettavuudesta, globalisaation ja vapaakaupan vahingollisuudesta, terrorismista, Yhdysvaltojen kaupallisista eduista Venäjällä tai Lähi-idässä. Häneltä kuitenkin puuttuu kokonaiskuva joka liittäisi yksittäiset mielipiteet yhteen ja jonka pohjalta ulkopoliittista strategiaa tai vakaita liittolaisuuksia voisi rakentaa.

Trumpin tiimin moninaisten ja osin epämääräisten Venäjä-kytköksien ja demokraattipuolueeseen kohdistuneen kyberhyökkäyksen jälkeen Trumpin Venäjä-suhteet ovat suurennuslasin alla ja avauksia tähän suuntaan on vaikea tehdä. Trumpin suosio on raporttien mukaan nopeassa laskussa. Republikaanipuolue  joka ei perinteisesti ole ollut erityisen Venäjä-myönteinen kannoissaan  tuskin tukisi Trumpin epäilyksiä herättäviä Venäjä-diilejä. Trumpin kannattajat eivät äänestäneet häntä ulkopoliittisten painotusten vuoksi vaan sisä- ja talouspolitiikan takia, ja hallinto tietää tämän hyvin.

Ja millä alalla yhteistyö lopulta olisi edes mahdollista? Esimerkiksi yhteinen terrorismin vastainen operaatio vaatisi luottamusta jota maiden välillä ei yksinkertaisesti ole. On epärealistista olettaa, että venäläiset suostuisivat jakamaan tiedustelutietoa Yhdysvaltojen kanssa tai toisin päin. Yksittäiset, selkeästi rajatut kysymykset, jotka toisivat nopeasti positiivia tuloksia molemmille osapuolille, ovat maailmanpolitiikassa hyvin harvassa.

Toisaalta Venäjällä on syytä hymyyn ihan ilman mitään diilejäkin. Sisäisesti jakautunut, kriisistä toiseen kulkeva ja sisäisiin ongelmiinsa keskittyvä Yhdysvallat sopii sille hyvin. Trump nakertaa läntisten maiden keskinäistä luottamusta ja yhtenäisyyttä, ja näin ollen vahvistaa Venäjän suhteellista roolia maailmanpolitiikassa.

Eripurainen länsi ei ehkä kykene toimimaan vastapainona Venäjälle, ja sen toimintavapaus  erityisesti entisen Neuvostoliiton alueella  kasvaa. Trumpin luoman hämmennyksen lisäksi EU joutuu keskittymään sisäisen yhtenäisyyden lisäämiseen Brexit-sotkun keskellä. Nämä ovat huonoja uutisia erityisesti Venäjän veljellisessä syleilyssä kipuilevalle Valko-Venäjälle ja Donbasissa sotivalle Ukrainalle.

Paljon riippuu nyt Euroopasta ja sen tulevista johtajista. Yhdysvalloilla saattaa olla "varaa" jättää Venäjä huomiotta, mutta meillä Euroopassa ei ole tällaista vaihtoehtoa.

 

Lähetykset

  • ma 3.4.2017 9.10 • Yle Areena

Jaksot

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

  • Vaaleja häiritsevät niin toiset valtiot, ääriliikkeet kuin yksityiset ihmiset ja keinoja tulee koko ajan lisää. Kohteena voivat olla sekä ehdokkaat että puolueet. Vaalien turvallisuudesta ja luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian ydintä.

  • Hallituksen puoliväliriihi lämpenee tänään. Lähtökohdat välitarkastelulle ovat jotensakin tyydyttävät ja tämän ja ensi vuoden talouskasvu-ennusteita hilataan koko ajan ylöspäin. Sinänsä on toki hyvä, että uskotaan parempaan. Se on omiaan hälventämään apatian tunnelmaa, joka maata on vuosikaudet vaivannut.

  • Helsingin Sanomat kertoi hiljattain 77-vuotiaasta leskirouvasta, joka oli houkuteltu pankissa tekemään hölmöjä sijoituksia. Kokematon asiakas ei ollut ymmärtänyt, että pankin suosittelemista osakekaupoista seuraisi valtava verolasku. Arvopaperilautakunta määräsikin pankin maksamaan korvauksia.
    Tällaisia kielteisiä uutisia sijoituspalveluista on saatu viime aikoina lukea muitakin.
    Finanssivalvonta varoitti ja mätkäisi maaliskuussa rapsut neljälle yhtiölle, joiden vanhuksille antama neuvonta oli järjestetty puutteellisesti. Suurimman, miljoonan euron maksun, sai Nordea, jonka asiakas myös 77-vuotias leskirouva oli.
    Eikä tarvitse kuin mennä viime vuoteen, kun otsikoissa pyörivät pankkien veronkiertopuuhat Panamassa ja sitä ennen Luxemburgissa.
    Negatiivinen julkisuus keskittyy toki pieneen osaan finanssiyhtiöiden toiminnasta. Mutta ne eivät ole tyhjästä temmattuja. Voitontavoittelu varsinkin sijoitustuotteiden kaupalla on mennyt osin liian pitkälle. Monet tuntuvat jo ajattelevan, että maailma olisi parempi ilman pankkiireja.
    Piiloon on jäänyt se myönteinen panos, joka finanssialalla yhteiskuntien vaurastumisessa kiistatta on. Rahoitusalan tehtävänä on kanavoida varallisuutta säästäjiltä investoijille. Harva meistä voisi ostaa omaa kotia ilman asuntolainaa, jonka pankki rahoittaa talletuksilla. Yritysten kasvu olisi paljon hitaampaa ilman lainoittajia. Eläkkeet jäisivät paljon pienemmiksi ilman sijoitustuottoja.
    Välitystehtävä on kuitenkin luottamustehtävä. Jos luottamus katoaa, on finanssiala pulassa, vaikka tekisikin edelleen voittoa.
    Tämä ymmärretään maailman finanssipäättäjien pöydissä. Alan ammattilaisten suurin yhteisö, CFA Institute, kysyi vastikään finanssijohtajilta, synnyttääkö varainhoito heistä merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Vain 11 prosenttia, joka yhdeksäs, uskoi, että heidän työllään on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
    Suomessa tuudittaudutaan helposti siihen, että meillä finanssiala ei ole kohdannut skandaaleja, jotka olisivat romuttaneet luottamuksen tyystin. Esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna sijoitusneuvojiin luotetaan Suomessa enemmän.
    Ajan merkit ovat kuitenkin selvät. Uhkakuvana on finanssialan muuntuminen ammattikunnaksi, jonne hakeutuvat vain häikäilemättömimmät rahahaukat. Ne, joita ei haittaa muiden pilkka, kunhan palkka on riittävän hyvä.
    Se olisi paha takaisku Suomessa, jossa finanssialan palveluita tarvitaan enemmän ja enemmän. Suuri osa varallisuudesta on vanhemmilla ikäluokilla. Heidän on hoidettava rahojaan viisaasti ja osattava siirtää sitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tottumusta finanssipalveluiden käytöstä ei kuitenkaan monella ole. Haussa on luotettava kumppani.
    Yksinkertainen parannuskeino olisi lisätä etiikkasisältöjä alan koulutukseen ja tutkimukseen. Olin hämmästynyt, kun etsin verkosta suomenkielisiä julkaisuja aiheesta "finanssialan etiikka". Sain vain kaksi osumaa.
    Teema loistaa poissaolollaan myös suomalaisten sijoitusneuvojien tutkinnosta. Toisin kuin kilpailijamaissa, suomalaisten oppikirjoista puuttuvat etiikkaopinnot tyystin.
    Tietenkään pelkät luennot eivät riitä. Toimintatapa, joka lähtee asiakkaan eikä myyjän tarpeista, on istutettava koko alan toimintakulttuuriin. Ihmisten täytyisi voida luottaa sijoitusneuvojaan kuin lääkäriin tai asianajajaan, luotettuun naiseen tai mieheen.
    Finanssiyhtiöt voivat parhaimmillaan olla arvostettu osa yhteiskuntaa. Unelmien mahdollistaja ja vaurastumisen siivittäjä. Mutta siihen rooliin kasvaminen edellyttää nähdäkseni ajassamme elävän epäluulon havaitsemista ja luottamuksen synnyttämistä aidoilla teoilla.

  • Joskus jooga voi auttaa päihittämään riippuvaisuuden jopa kovista huumeista. Jooga yksin ei kuitenkaan riitä. Kolumnisti Maria Markus kertoo, mitä tarvitaan lisäksi.

  • Kun sote siirtyy maakuntiin, kuntapäättäjille jää "vain koulutus". Ei silti kannata kuvitella, että koulutus olisi politiikan osa-alue, josta kaikki ovat samanmielisiä, kirjoittaa toimittaja-yrittäjä Reetta Räty.

  • Kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii Lutherin ongelmallista suhdetta juutalaisiin.

  • Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii propagandan tehoa. Sosiaalinen media on muuttanut julkisuuden ja poliitikkojen suhteen, hän sanoo.

  • Kolumnistivuorossa on kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist. Hän pitää puolustuspuheen tieteelle.

  • Ulkoministeriön tutkija Sinikukka Saari pohtii Venäjän ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suhteita.

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä