Ykkösaamun kolumni

Kari Enqvist: Minne tontut katosivat?

  • 5 min
  • toistaiseksi

Suomessa on paljon ihmisiä, jotka sanovat: Tiede ei selitä kaikkea. Tiede on rajoittunutta. Tiede on vain yksi tapa tarkastella maailmaa.

Heidän joukossaan on niitä, jotka uskovat yliluonnolliseen. He uskovat tuntevansa henkien läsnäolon. He uskovat näkevänsä tulevaisuuteen. Heidän maailmansa on täynnä mysteereitä, salaperäisiä energioita ja värähtelyjä.

Heille on myös yhteistä suunnaton omahyväisyys. He kuvittelevat olevansa poikkeusyksilöitä, shamaaneja, näkijöitä. He kuvittelevat omaavansa lahjoja, joita muilta puuttuu. Heidän egonsa on suuri kuin zeppeliini.

Heillä on kokemuksia, jotka ovat tärkeämpiä ja parempia kuin muiden kokemukset. He pitävät itseään sekä herkkinä että siunattuina. Omien tuntemustensa ansiosta he tietävät paremmin kuin "kapeakatseinen tiede", miten asiat ovat.

Heitä ei haittaa, että tieteellinen tieto on saavutettu miljoonien henkilötyövuosien aherruksella siinä missä heidän oma maailmankäsityksensä on pelkkää mututuntumaa.

Ei, oma kokemus on heille tärkeintä.

He kritisoivat tiedettä äänekkäästi vaikkeivät erota raparperin vartta neliöjuuresta. Heistä vain tuntuu, että tiede on väärässä. Tätä uskoaan he julistavat mieluusti, sillä he tietävät olevansa muita kyvykkäämpiä.

Ei ole kauaa siitä, kun monet luotettavat ihmiset näkivät kaikkialla tonttuja. Niiden tiedettiin asustavan talleissa ja hoitavan hevosia. Oli riihitonttuja, ja harmaan nutun nähtiin usein vilahtavan myös tuvan uuninpankolla.

Missä tontut ovat nyt? Siirtyivätkö ne ylemmälle astraalitasolle vai matkasivatko UFOn mukana tähtiin? Miksei niitä enää nähdä?

Mahtaisiko johtua siitä, ettei tonttuja ole koskaan ollut olemassakaan? Siitä huolimatta, että niin moni epäselvännäkijä vannoi niitä nähneensä?

Ihmisten henkilökohtaiset kokemukset ovat toki kiistämättömiä. Kysymys on näiden kokemusten oikeasta tulkinnasta.

Joku voisi sanoa: tontut olivat olemassa niitä nähneille.

Tämä on totuus-sanan viheliäistä prostituutiota. Totuus maailmasta on se, millainen maailma on.

Ei ole olemassa monia totuuksia. Sen sijaan ihmisillä on monia luuloja ja kuvitelmia. Hyvin usein ne ovat vääriä. Usein niillä ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.

Mutta erehtyminen täysin sallittua. Se on jopa suotavaa, sillä mikään ei opeta niin paljon kuin erehtyminen. Tämän tietää jokainen tiedemies. Tiede erehtyy jatkuvasti mutta koko ajan myös korjaa itseään. Tiede tunnustaa erehtyväisyytensä ja on siksi varovaista ja nöyrää.

Tänä omahyväisyyden aikana mututietäjät ovat vailla epäilyjä. Egopöhnässään he eivät tule kysyneeksi: voisinko sittenkin erehtyä? Voisiko olla, ettei aaveita ole olemassa vaikka niitä näenkin? Voisiko ilmastomuutos olla totta vaikka pari kesää sitten minua vilutti?

Tähän asti erilaisiin kuvitelmiin on ollut tapana suhtautua lempeydellä. Jokaisella on oma tarinansa, postmodernit filosofit saarnasivat opettaessaan meitä suvaitsevaisiksi. Jokaisen tarina on samanarvoinen, he selittivät, ja media on ottanut tästä ilon irti julkaisemalla kritiikittä höpötarinoita vain myyntiään lisätäkseen.

Mutta nyt suvaitsevaisuus saa riittää, sillä olemme nähneet mihin se johtaa. Tontut ovat palanneet takaisin ja johtavat kansakuntia Turkista Yhdysvaltoihin. Huhupuheet korvaavat tiedon, twitter-tokaisut tutkimuksen.

Nyt on tullut aika kaikkien kunnon kansalaisten astua esiin ja sanoa: totuudella on väliä. Totuus ei ole kauppatavaraa ja käsite "vaihtoehtoinen totuus" mieletön.

Otetaan siis totuus takaisin. Tehdään totuuden tavoittelu jälleen suureksi. Rakennetaan muuri valheita vastaan ja pannaan tiedotusvälineet maksamaan se!

Julistetaan jossittelematta: yliluonnollisesta ei ole mitään todistusaineistoa. Ei ole mitään viitettä siitä, että avaruusolennot olisivat vierailleet Maassa. On suunnattomasti todistusaineistoa siitä, että ihmisen toiminta muuttaa ilmastoa. Evoluutio on totta. Maa kiertää Aurinkoa aivan riippumatta siitä, miltä teistä tuntuu.

Työntäkää siis omat tuntemuksenne hetkeksi sinne minne päivä ei paista eikä Kuu kumota. Yrittäkää opetella hieman nöyryyttä.

Kysykää itseltänne edes kerran: voisinko sittenkin olla väärässä?

Lähetykset

  • ti 4.4.2017 11.12 • Yle Areena

Jaksot

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

  • Vaaleja häiritsevät niin toiset valtiot, ääriliikkeet kuin yksityiset ihmiset ja keinoja tulee koko ajan lisää. Kohteena voivat olla sekä ehdokkaat että puolueet. Vaalien turvallisuudesta ja luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian ydintä.

  • Hallituksen puoliväliriihi lämpenee tänään. Lähtökohdat välitarkastelulle ovat jotensakin tyydyttävät ja tämän ja ensi vuoden talouskasvu-ennusteita hilataan koko ajan ylöspäin. Sinänsä on toki hyvä, että uskotaan parempaan. Se on omiaan hälventämään apatian tunnelmaa, joka maata on vuosikaudet vaivannut.

  • Helsingin Sanomat kertoi hiljattain 77-vuotiaasta leskirouvasta, joka oli houkuteltu pankissa tekemään hölmöjä sijoituksia. Kokematon asiakas ei ollut ymmärtänyt, että pankin suosittelemista osakekaupoista seuraisi valtava verolasku. Arvopaperilautakunta määräsikin pankin maksamaan korvauksia.
    Tällaisia kielteisiä uutisia sijoituspalveluista on saatu viime aikoina lukea muitakin.
    Finanssivalvonta varoitti ja mätkäisi maaliskuussa rapsut neljälle yhtiölle, joiden vanhuksille antama neuvonta oli järjestetty puutteellisesti. Suurimman, miljoonan euron maksun, sai Nordea, jonka asiakas myös 77-vuotias leskirouva oli.
    Eikä tarvitse kuin mennä viime vuoteen, kun otsikoissa pyörivät pankkien veronkiertopuuhat Panamassa ja sitä ennen Luxemburgissa.
    Negatiivinen julkisuus keskittyy toki pieneen osaan finanssiyhtiöiden toiminnasta. Mutta ne eivät ole tyhjästä temmattuja. Voitontavoittelu varsinkin sijoitustuotteiden kaupalla on mennyt osin liian pitkälle. Monet tuntuvat jo ajattelevan, että maailma olisi parempi ilman pankkiireja.
    Piiloon on jäänyt se myönteinen panos, joka finanssialalla yhteiskuntien vaurastumisessa kiistatta on. Rahoitusalan tehtävänä on kanavoida varallisuutta säästäjiltä investoijille. Harva meistä voisi ostaa omaa kotia ilman asuntolainaa, jonka pankki rahoittaa talletuksilla. Yritysten kasvu olisi paljon hitaampaa ilman lainoittajia. Eläkkeet jäisivät paljon pienemmiksi ilman sijoitustuottoja.
    Välitystehtävä on kuitenkin luottamustehtävä. Jos luottamus katoaa, on finanssiala pulassa, vaikka tekisikin edelleen voittoa.
    Tämä ymmärretään maailman finanssipäättäjien pöydissä. Alan ammattilaisten suurin yhteisö, CFA Institute, kysyi vastikään finanssijohtajilta, synnyttääkö varainhoito heistä merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Vain 11 prosenttia, joka yhdeksäs, uskoi, että heidän työllään on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
    Suomessa tuudittaudutaan helposti siihen, että meillä finanssiala ei ole kohdannut skandaaleja, jotka olisivat romuttaneet luottamuksen tyystin. Esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna sijoitusneuvojiin luotetaan Suomessa enemmän.
    Ajan merkit ovat kuitenkin selvät. Uhkakuvana on finanssialan muuntuminen ammattikunnaksi, jonne hakeutuvat vain häikäilemättömimmät rahahaukat. Ne, joita ei haittaa muiden pilkka, kunhan palkka on riittävän hyvä.
    Se olisi paha takaisku Suomessa, jossa finanssialan palveluita tarvitaan enemmän ja enemmän. Suuri osa varallisuudesta on vanhemmilla ikäluokilla. Heidän on hoidettava rahojaan viisaasti ja osattava siirtää sitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tottumusta finanssipalveluiden käytöstä ei kuitenkaan monella ole. Haussa on luotettava kumppani.
    Yksinkertainen parannuskeino olisi lisätä etiikkasisältöjä alan koulutukseen ja tutkimukseen. Olin hämmästynyt, kun etsin verkosta suomenkielisiä julkaisuja aiheesta "finanssialan etiikka". Sain vain kaksi osumaa.
    Teema loistaa poissaolollaan myös suomalaisten sijoitusneuvojien tutkinnosta. Toisin kuin kilpailijamaissa, suomalaisten oppikirjoista puuttuvat etiikkaopinnot tyystin.
    Tietenkään pelkät luennot eivät riitä. Toimintatapa, joka lähtee asiakkaan eikä myyjän tarpeista, on istutettava koko alan toimintakulttuuriin. Ihmisten täytyisi voida luottaa sijoitusneuvojaan kuin lääkäriin tai asianajajaan, luotettuun naiseen tai mieheen.
    Finanssiyhtiöt voivat parhaimmillaan olla arvostettu osa yhteiskuntaa. Unelmien mahdollistaja ja vaurastumisen siivittäjä. Mutta siihen rooliin kasvaminen edellyttää nähdäkseni ajassamme elävän epäluulon havaitsemista ja luottamuksen synnyttämistä aidoilla teoilla.

  • Joskus jooga voi auttaa päihittämään riippuvaisuuden jopa kovista huumeista. Jooga yksin ei kuitenkaan riitä. Kolumnisti Maria Markus kertoo, mitä tarvitaan lisäksi.

  • Kun sote siirtyy maakuntiin, kuntapäättäjille jää "vain koulutus". Ei silti kannata kuvitella, että koulutus olisi politiikan osa-alue, josta kaikki ovat samanmielisiä, kirjoittaa toimittaja-yrittäjä Reetta Räty.

  • Kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii Lutherin ongelmallista suhdetta juutalaisiin.

  • Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii propagandan tehoa. Sosiaalinen media on muuttanut julkisuuden ja poliitikkojen suhteen, hän sanoo.

  • Kolumnistivuorossa on kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist. Hän pitää puolustuspuheen tieteelle.

  • Ulkoministeriön tutkija Sinikukka Saari pohtii Venäjän ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suhteita.

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä