Ykkösaamun kolumni

Maria Markus: Älä tule paha koukku, tule hyvä koukku

  • 5 min
  • toistaiseksi

”Harjoittele, niin kuin se pelastaisi henkesi”, on amerikkalaisen joogaopettajan, Taylor Huntin, opetuksen ydin. Hän tarkoittaa, mitä sanoo. Useammankin kerran täpärästi ja välillä vastentahtoisesti henkiin jäänyt entinen narkomaani sai elämänlangastaan lopulta kiinni joogan avulla. Aloitettuaan joogan kymmenisen vuotta sitten hän ei ole jättänyt päivääkään omaa harjoitustaan väliin, vaikka se vaatisi heräämään puoli kolmelta yöllä.

Nyt Taylor Hunt kiertää ympäri maailmaa opettamassa, ja hänet tunnetaan paitsi näyttävistä tatuoinneistaan, myös poikkeuksellisesta  avoimuudestaan. Hän uhmasi sosiaalista leimautumista ja kirjoitti selviytymistarinastaan kirjan A way from Darkness, joka on rehellisyydessään paikoin raastavaa luettavaa. Kun Hunt luki kirjaansa ääneen berliiniläisessä kirjakaupassa, vieressäni istuvilla saksalaismiehilläkin aataminomenat alkoivat nykiä.

Ei Huntin tarina toki ole ainoa laatuaan. Monella intohimoisesti joogaavalla tai urheilevalla on addiktiotausta. Se, mikä sai minut kiinnostumaan Taylor Huntista, on miehen palava halu auttaa muita riippuvuuden kanssa painiskelevia – ja etenkin tulokset, joita hän kertoo saaneensa aikaan.

Kovien huumeiden käyttö Yhdysvalloissa on ollut tällä vuosisadalla räjähdysmäisessä kasvussa. YK:n huumeraportti (http://www.unodc.org/wdr2016/ ) kertoo, että heroiinin käyttö USA:ssa on miltei kolminkertaistunut vuosien 2003-2014 välillä. Heroiiniepidemiaan liittyvien kuolemien määrä on kasvanut peräti viisinkertaiseksi vuoden 2000 jälkeen. Valkoinen talo tiedotti viime vuonna, että USA:ssa kuolee vuosittain enemmän ihmisiä huumeiden yliannostukseen kuin liikenneonnettomuuksissa.

Heroiini on yksi vaikeimmista huumeista vieroittautua. Onnistumisprosentit vaihtelevat lähteistä riippuen hyvinkin paljon, mutta kaikki kertovat samaa karua tarinaa. Hunt viittaa Amerikan oopiumpainajaisesta kertovaan kirjaan Dreamland, jonka mukaan heroinisteista vain noin alle kymmenes pääsee kuiville normaalissa vieroituksessa. Ja Anonyymeissä Alkoholisteissa, johon myös Hunt aikoinaan turvautui, vain suhteellisen pieni osa jatkaa ohjelman mukana pitkään.

Onnistumista on hankala vertailla ohjelmien kesken, mutta Huntin pari vuotta sitten perustaman Trini Foundationin päihteistä vieroittautumiseen tähtäävä joogaohjelma ainakin tuntuu toimivan. Huntin mukaan sen on käynyt läpi tähän mennessä noin 80 päihderiippuvaista, joista vain kolme on ratkennut takaisin päihteisiin. Jotkut ovat myöhemmin jättäneet joogaamisen, mutta hekin osallistuivat ainakin kolme kuukautta ohjelmaan tunnollisesti.

Mikä sitten on Huntin metodin salaisuus? Riittääkö, että addiktioherkille levitetään joogamatto eteen ja pistetään netistä joogaohjelma pyörimään? Ei. Toki fyysinen aktiivisuus on tärkeää, samoin kuin oman tilansa tiedostaminen. Päihderiippuvuus kun on siitä erikoinen sairaus, että sen kieltäminen on osa sairauden luonnetta. Huntin mukaan toipumisen tärkein avain on kuitenkin yhteisö.

Trini Foundationin lähes kaikki joogaopettajat ovat eläneet riippuvuuksien kanssa. He ovat joko itse entisiä addikteja tai heidän lähipiiristään löytyy päihteiden kanssa kamppailevia. He tietävät, keitä he opettavat. Häpeän ja piilottelun kehä murtuu. Päihdeongelmainen ei ole enää yksin kamppailunsa kanssa.

Yhteisön ja mielekkään tekemisen voima päihdetyössä on huomattu myös Islannissa, jossa nuorison juopottelu viikonloppuisin tuntui jossain vaiheessa riistäytyneen täysin käsistä. Nuorten humalatoilailu ei jäänyt huomaamatta – eikä kuulematta – edes suomalaiselta turistilta. Parin vuosikymmenen aikana Islanti on kuitenkin onnistunut lähes lopettamaan alaikäisten päihteidenkäytön. Muutaman vuoden takaisten tilastojen mukaan islantilaiset teinit juopottelevat nyt vähiten Euroopassa. (http://www.icenews.is/2014/02/04/iceland-ranks-lowest-amongst-adolescent-alcohol-drinkers-in-europe/#axzz4dXdndlCO)

Muutos saatiin aikaan ennen kaikkea tarjoamalla nuorisolle kiinnostavaa tekemistä: hip hopia, kamppailulajeja, musiikkityöpajoja, ja mitä nyt nuoret sitten ikinä haluavatkaan tehdä. Harrastuksiin myönnettiin julkista tukea, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua niihin. Vanhempia kannustettiin viettämään paljon aikaa nuortensa kanssa satunnaisen ”laatuajan” sijaan. Toimintatapaa pyritään nyt levittämään ympäri Eurooppaa Youth in Europe (http://youthineurope.org)  –ohjelman kautta.

Vaikka islannissa tehtiin samalla myös lakimuutoksia, kuten nostettiin ikärajoja, ilmiöön perehtyneiden tutkijoiden mukaan yksistään kielloilla ja rajoituksilla on turha toivoa suuria muutoksia. Tarvitaan luonnollisia endorfiinipöllyjä kemiallisten sijaan - hyviä koukkuja tuhoavien sijaan.

Niin ja se yhteisö. Yksin möröt tuntuvat suuremmilta.

Maria Markus, Ykkösaamun kolumnisti

Lähetykset

  • ti 18.4.2017 14.35 • Yle Areena

Jaksot

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

  • Vaaleja häiritsevät niin toiset valtiot, ääriliikkeet kuin yksityiset ihmiset ja keinoja tulee koko ajan lisää. Kohteena voivat olla sekä ehdokkaat että puolueet. Vaalien turvallisuudesta ja luotettavuudesta huolehtiminen on demokratian ydintä.

  • Hallituksen puoliväliriihi lämpenee tänään. Lähtökohdat välitarkastelulle ovat jotensakin tyydyttävät ja tämän ja ensi vuoden talouskasvu-ennusteita hilataan koko ajan ylöspäin. Sinänsä on toki hyvä, että uskotaan parempaan. Se on omiaan hälventämään apatian tunnelmaa, joka maata on vuosikaudet vaivannut.

  • Helsingin Sanomat kertoi hiljattain 77-vuotiaasta leskirouvasta, joka oli houkuteltu pankissa tekemään hölmöjä sijoituksia. Kokematon asiakas ei ollut ymmärtänyt, että pankin suosittelemista osakekaupoista seuraisi valtava verolasku. Arvopaperilautakunta määräsikin pankin maksamaan korvauksia.
    Tällaisia kielteisiä uutisia sijoituspalveluista on saatu viime aikoina lukea muitakin.
    Finanssivalvonta varoitti ja mätkäisi maaliskuussa rapsut neljälle yhtiölle, joiden vanhuksille antama neuvonta oli järjestetty puutteellisesti. Suurimman, miljoonan euron maksun, sai Nordea, jonka asiakas myös 77-vuotias leskirouva oli.
    Eikä tarvitse kuin mennä viime vuoteen, kun otsikoissa pyörivät pankkien veronkiertopuuhat Panamassa ja sitä ennen Luxemburgissa.
    Negatiivinen julkisuus keskittyy toki pieneen osaan finanssiyhtiöiden toiminnasta. Mutta ne eivät ole tyhjästä temmattuja. Voitontavoittelu varsinkin sijoitustuotteiden kaupalla on mennyt osin liian pitkälle. Monet tuntuvat jo ajattelevan, että maailma olisi parempi ilman pankkiireja.
    Piiloon on jäänyt se myönteinen panos, joka finanssialalla yhteiskuntien vaurastumisessa kiistatta on. Rahoitusalan tehtävänä on kanavoida varallisuutta säästäjiltä investoijille. Harva meistä voisi ostaa omaa kotia ilman asuntolainaa, jonka pankki rahoittaa talletuksilla. Yritysten kasvu olisi paljon hitaampaa ilman lainoittajia. Eläkkeet jäisivät paljon pienemmiksi ilman sijoitustuottoja.
    Välitystehtävä on kuitenkin luottamustehtävä. Jos luottamus katoaa, on finanssiala pulassa, vaikka tekisikin edelleen voittoa.
    Tämä ymmärretään maailman finanssipäättäjien pöydissä. Alan ammattilaisten suurin yhteisö, CFA Institute, kysyi vastikään finanssijohtajilta, synnyttääkö varainhoito heistä merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Vain 11 prosenttia, joka yhdeksäs, uskoi, että heidän työllään on tärkeä yhteiskunnallinen merkitys.
    Suomessa tuudittaudutaan helposti siihen, että meillä finanssiala ei ole kohdannut skandaaleja, jotka olisivat romuttaneet luottamuksen tyystin. Esimerkiksi ruotsalaisiin verrattuna sijoitusneuvojiin luotetaan Suomessa enemmän.
    Ajan merkit ovat kuitenkin selvät. Uhkakuvana on finanssialan muuntuminen ammattikunnaksi, jonne hakeutuvat vain häikäilemättömimmät rahahaukat. Ne, joita ei haittaa muiden pilkka, kunhan palkka on riittävän hyvä.
    Se olisi paha takaisku Suomessa, jossa finanssialan palveluita tarvitaan enemmän ja enemmän. Suuri osa varallisuudesta on vanhemmilla ikäluokilla. Heidän on hoidettava rahojaan viisaasti ja osattava siirtää sitä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Tottumusta finanssipalveluiden käytöstä ei kuitenkaan monella ole. Haussa on luotettava kumppani.
    Yksinkertainen parannuskeino olisi lisätä etiikkasisältöjä alan koulutukseen ja tutkimukseen. Olin hämmästynyt, kun etsin verkosta suomenkielisiä julkaisuja aiheesta "finanssialan etiikka". Sain vain kaksi osumaa.
    Teema loistaa poissaolollaan myös suomalaisten sijoitusneuvojien tutkinnosta. Toisin kuin kilpailijamaissa, suomalaisten oppikirjoista puuttuvat etiikkaopinnot tyystin.
    Tietenkään pelkät luennot eivät riitä. Toimintatapa, joka lähtee asiakkaan eikä myyjän tarpeista, on istutettava koko alan toimintakulttuuriin. Ihmisten täytyisi voida luottaa sijoitusneuvojaan kuin lääkäriin tai asianajajaan, luotettuun naiseen tai mieheen.
    Finanssiyhtiöt voivat parhaimmillaan olla arvostettu osa yhteiskuntaa. Unelmien mahdollistaja ja vaurastumisen siivittäjä. Mutta siihen rooliin kasvaminen edellyttää nähdäkseni ajassamme elävän epäluulon havaitsemista ja luottamuksen synnyttämistä aidoilla teoilla.

  • Joskus jooga voi auttaa päihittämään riippuvaisuuden jopa kovista huumeista. Jooga yksin ei kuitenkaan riitä. Kolumnisti Maria Markus kertoo, mitä tarvitaan lisäksi.

  • Kun sote siirtyy maakuntiin, kuntapäättäjille jää "vain koulutus". Ei silti kannata kuvitella, että koulutus olisi politiikan osa-alue, josta kaikki ovat samanmielisiä, kirjoittaa toimittaja-yrittäjä Reetta Räty.

  • Kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii Lutherin ongelmallista suhdetta juutalaisiin.

  • Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo pohtii propagandan tehoa. Sosiaalinen media on muuttanut julkisuuden ja poliitikkojen suhteen, hän sanoo.

  • Kolumnistivuorossa on kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist. Hän pitää puolustuspuheen tieteelle.

  • Ulkoministeriön tutkija Sinikukka Saari pohtii Venäjän ja Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin suhteita.

  • Kulttuurikriitikko Aleksis Salusjärvi ei oikein saa kiinni Espoosta, vaikka on siellä syntynyt. Espoolaisena Salusjärvi ei ole mielestään mistään kotoisin.

  • Kolumnisti, kirjailija ja filosofi Jari Ehrnrooth pohtii edustajuuden kriisiä. Hänen mielestään myllerryksen tilaan joutuneeseen politiikkaan on kehkeytynyt - pitkästä aikaa - kunnon shakespeareläinen asetelma.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä