Kuusi kuvaa

Pepi Reinikainen on hyväksynyt elämäntarinassaan myös kurjat vaiheet

  • 44 min
  • toistaiseksi

Kirjailija Pepi Reinikaisen keskeinen elämäntyö on ollut luoda elämänkaarikirjoittamismalli, jota lukemattomat ihmiset ovat opiskelleet kursseilla ja Pepin kirjoittamien kirjojen kautta. Elämänkaarikirjoittamisessa tutkitaan oman elämän tapahtumia ja etsitään syitä ja niiden seurauksia – kuitenkaan syyllistämättä ketään. Tarinan kirjoittamisella haetaan armollisuutta ja ymmärrystä sekä itseään että lähipiiriä kohtaan.

Omaa tarinaa peilataan suvun kautta ottamalla selvää isovanhempien ja isoisovanhempien vaiheista tai jos se ei ole mahdollista, ainakin tutkimalla sitä aikakautta, millä aikaisemmat sukupolvet ovat eläneet. Oma elämä alkaa näyttäytyä pitkän ketjun yhtenä osana ja moni asia on helpompi hyväksyä. Pepi Reinikaisen motto onkin: ”Mitä ei voi muuttaa, se tulee hyväksyä – uhriutumatta.”

Pepi Reinikainen syntyi vuonna 1949 Pohjois-Karjalan Valtimossa. Jo pienenä tyttönä hän muistaa miettineensä elämäntehtäväänsä ja tulleensa siihen johtopäätökseen, että hänestä pitää tulla joko lähetyssaarnaaja tai näyttelijä.

- Näyttelijäntyöstä tuli minulle pitkäaikainen unelma ja nuorena pääsinkin amatöörinä mukaan turkulaisiin teattereihin. Unelma näyttelijän ammatista murskaantui, kun ymmärsin kahden yrittämisen jälkeen, etten tule koskaan pääsemään Teatterikorkeakouluun sisälle. Päätin sulkea  teatterinoven lopullisesti. Lähetyssaarnaajaakaan minusta ei tullut, mutta ehkä olen näiden molempien ammatin vaatimia taitoja käyttänyt elämässäni muulla tavalla, Pepi miettii.

Merkittävä elämänvaihe Pepillä oli sisäoppilaitosvuodet Porvoon naisopisto- ja tyttölukiossa, jota kutsuttiin Nunnalaksi. Pepin isä laittoi Pepin vastoin tämän tahtoa Nunnalaan. Nunnala oli aikoinaan ollut edistyksellisen koulun maineessa ja Armi Kuuselan mainostettiin sitä käyneen.

- Mutta kun minä aloitin Nunnalan 60-luvun loppupuolella, koulu eli jo rappion aikaa. Opettajat olivat ikääntyneitä ja elivät vanhaa maailmaa, vaikka yhteiskunta koulun ulkopuolella oli jo modernisoitumassa. Jo pelkästään ruuan suhteen elettiin vanhaa sota-aikaa. Ruoka oli ala-arvoisen huonoa. Koko lukion aikana emme nähneet salaatteja tai mitään tuoretta, Pepi moittii. Nuukuuden nimissä ruokaa jatkettiin aina päivästä päivään ja lämmitettiin vanhaa ruokaa uudestaan.

Opettajat ihailivat kauniita, iloisia, varakkaista perheistä tulevia tyttöjä. Ne, jotka tähän ihanteeseen eivät sopineet, heitä alettiin jopa vainota. - Itse koin olleeni opettajien kiusaama, jatkuvasti heidän hampaissaan. Opettajat eivät nähneet meitä millään lailla yksilöinä, eivät nähneet, miten yksinäisiä ja ahdistuneita meistä monet olivat. Koulussa tapahtui useita itsemurhayrityksiäkin, eivätkä opettajat puuttuneet pahoinvointiin mitenkään. Koin nuo neljä lukiovuotta Nunnalassa suorastaan traumaattisiksi, Pepi pahoittelee. Nyt hän valmistelee parhaillaan romaanikäsikirjoitusta, joka liittyy Nunnalaan.

Toinen ”erämaavaihe” Pepin elämässä olivat vuodet Hollannissa, minne hän muutti aviomiehensä perässä 70-luvun lopussa. Pariskunta asettui miehen kotipaikkakunnalle Maastrichtiin, jonka murre oli siihen aikaan jopa muiden hollantilaisten mielestä käsittämätöntä. Pepi puhui miehensä kanssa englantia, mutta muutoin kielimuuri ympäröi hänet tiiviisti.

- Olin yksinäinen ja ulkopuolinen. Toisaalta tuona aikana tajusin, että osaan sentään suomea hyvin! Aloin muokata Nunnala-vuosina kirjoittamiani päiväkirjoja ja sain julkaistua ensimmäisen fiktiivisen kirjani "Hullu ihana lintu –metsäkyyhky". Siinä tosin en vielä pystynyt kertomaan Nunnalasta suoraan, vaan vertauskuvin.”

Pepin ja hänen miehensä liitto päättyi eroon ja Pepi muutti poikansa kanssa Suomeen. Alkoi sinnittely. Tässä vaiheessa Pepi oli julkaissut jo useampia kirjoja, mutta varsinaista läpimurtoa ei ollut syntynyt. Työttömyyden ja satunnaisten keikkatöiden jälkeen Pepi päätyi kouluavustajaksi kouluun, missä hän oli aiemmin vieraillut kirjailijan ominaisuudessa. Koulun rehtori ehdotti, että Pepi alkaisi pitää lapsille kirjoittajaryhmää.

- Olin ottanut kouluavustajan työn ilolla vastaan ja päätin, että teen kaikkeni työni ja koulun eteen. Niinpä innostuin tästä kirjoituskerhoideastakin. Keksin, että laitan lapset kirjoittamaan oman elämänsä tarinan, mutta niin, että heidän täytyy ensin haastatella vanhempiaan ja isovanhempiaan ja vasta sitten mennä oman elämänsä vaiheisiin. Huomasin, että tämä malli toimi! Samaa mallia sovelsin sitten Vanajaveden opiston kurssilla, mitä minulta pyydettiin. Tästä alkoi elämäntyöni elämänkaarikirjoittamiskurssien vetäjänä, Pepi kiteyttää.

Pepi sanoo työnsä kirjoittajakurssien vetäjänä olleen valtava rikkaus. - Olen oppinut näiltä ihmisiltä valtavasti. On hienoa olla todistamassa, millaisia löydöksiä ja oivalluksia ihmiset tekevät elämästään. Nämä kirjoittajat ovat se suku, minkä olen tässä maailmassa saanut. Nämä ihmiset, joita kiinnostaa elämä ja jotka haluavat olla rehellisiä oman elämänsä ja omien valintojensa suhteen. Ihmiset, jotka oppivat antamaan arvon elämälleen ja antamaan anteeksi itselleen mahdolliset virheet eivät uhriudu. Olen hyväksynyt omassa elämäntrinassani myös kurjat vaiheet, sanoo Pepi Reinikainen.

Lähetykset

  • la 17.6.2017 8.06 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Luontokuvaaja Hannu Hautala on tehnyt elämäntyönsä metsässä. Hänen suosikkikuvauskohteita ovat kuukkeli, joutsen, palokärki, kotka ja uivelo. Hannu Hautala rakastaa kuvaamista talven valossa ja kesän valoisissa öisissä metsissä. Hannu Hautala lienee eniten valokuvakirjoja julkaissut suomalainen luonnonvalokuvaaja. Hänen kirjojaan on julkaistu yli 50, ja niitä on käännetty useille kielille ja myyty ympäri maailmaa. Luontokuvaus vaatii ennakkovalmisteluja, sillä hyvä luontokuva ei useinkaan synny sattumalta. Hyvän kuvan saaminen voi Hautalalla kestää jopa vuosia. Hautalan kuusi kuvaa on nauhoitettu Hannun jäljet –valokuvakeskuksessa Kuusamon keskustassa. Toimittajana on Rita Trötschkes.

  • Iro Haarla on poikkeuksellinen muusikko suomalaisittain, sillä hän on saanut levyttää jo kolme levyä suurelle kansainväliselle ECM-levymekille. Musiikin tekeminen alkoi hänellä jo pienenä tyttönä, kun hän haki lohtua yksinäisyyteensä improvisoimalla pianolla lauluja. Ison osan urastaan hän teki yhteistyössä edesmenneen miehensä Edward Wesalan kanssa. Pianon rinnalla harppu on hänen soittimensa. Musiikki on hänelle ollut kuin ratsuhevonen, jonka selässä hän on ratsastanut läpi elämän myrskyjen. Iro Haarlan tapasi toimittaja Sari Valto.

  • Pepi Reinikainen on kirjailija, toimittaja, psykoterapeutti ja elämänkaarikirjoitusmallin kehittäjä. Jo ainakin tuhat ihmistä on vuosien varrella osallistunut hänen vetämilleen elämänkaarikirjoituskursseille. Elämäkaarikirjoittamisessa kirjoitetaan omasta elämästä tarina, jossa selvitellään tapahtumien syy- ja seuraussuhteita. Omassa elämässään Pepi Reinikainen on oppinut hyväksymään, että kaikki unelmat eivät toteudu Hän on oppinut näkemään kurjatkin elämänvaiheet arvokkaina, koska niiden ansiosta osaa arvostaa pieniäkin hyviä asioita. Ohjelman on toimittanut Sari Valto.

  • Kurinalainen, älykäs, rohkea, huumorintajuinen, menestynyt - siinä vain muutama adjektiivi, jotka kuvaavat Lenita Airistoa. Virtaa ja työtä on riittänyt siitä lähtien kun hänet kruunattiin 17-vuotiaana Suomen Neidoksi vuonna 1954. Hän kertoo rakastavansa myrskyjä ja saavansa niistä virtaa. Jos hän jotain vihaa, se on keskinkertaisuus. Vanhemmiltaan perinnöksi hän on saanut luottamuksen siihen, että pärjää ja voi tehdä mitä haluaa.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Näyttelijä, ohjaaja, laulaja ja teatterinjohtaja Kari Arffman sai suuren haasteen astuessaan vuodenvaihteessa Helsingin Kaupunginteatterin johtajaksi Asko Sarkolan jälkeen. Arffman on 'Kotkan poikii' ja opiskellut näyttelijäksi Tampereella. Johtajakokemusta hänellä on aikaisemmin kotikaupungistaan Kotkasta ja Jyväskylästä. Helsingissä hänet tunnetaan mm. kaupunginteatterin musikaalin Schreck ohjaajana ja näyttelijänä. Johtajana hän haluaa olla mutkaton ja helposti lähestyttävä ja näyttelijänä hän ainakin tietää sen, millaista on olla näyttämöllä kun juttu ei kiinnosta yleisöä. Ohjaustyönsä kautta hän on päässyt tutustumaan jo alaisiinsa ja Kaupunginteatterin toimintaan. Erityisen lähellä Kari Arffmanin sydäntä ovat musikaalit ja niiden suosio on kovassa kasvussa.

    Ohjelman on toimittanut Ari Meriläinen

  • Huolettoman lapsuuden Tesomalla Tampereella viettänyt Ari Hjelm pelaili kouluaikana kaikkia pallopelejä. Muistoissa on yhteinen menestys Timo Jutilan kanssa koulun joukkueessa. Omien sanojensa mukaan herkkä ja kiltti pikkupoika ei silloin osannut haaveillakaan kansainvälisestä jalkapallourasta. Uran yksi huippuhetki lempinimen "Zico" saaneella pelimiehellä oli maajoukkueessa maali Brasilian verkkoon. Jalkapallovalmentajana hän saavutti Tampereella useita mestaruuksia, mutta nyt pelaaminen on enää harrastus ja hän soveltaa taitojaan yrityselämässä.
    Ohjelman Ari "Zico" Hjelmin kuudesta kuvasta on toimittanut Tiia-Kaisa Hasa.

  • Psykologi Aku Kopakkala sanoo eläneensä uneliaita ja vikkeliä kausia. Unelias kausi oli perhekeskeinen elämä Karjalohjalla, missä Kopakkala muun muassa oli perustamassa yksityistä Steiner-koulua. Vikkelä kausi puolestaan tarkoittaa 14 vuoden aikaa, jolloin Kopakkala toimi Mehiläisen työpsykologina ja psykoterapian palvelujohtajana, kunnes hänet irtisanottiin MOT-ohjelmassa esittämiensä kommenttiensa vuoksi. Ultrapitkien matkojen juoksemista harrastava Aku Kopakkala on nyt tyytyväinen potkuihin. Ne ravistelevat arvioimaan elämänsuuntaa uusiksi.
    Ohjelman on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Paras tapa parantaa maailmaa on kehittää koulua. Näin ajattelee idealistiksi tunnustautuva Saku Tuominen, joka haluaa kertoa onnistumisista maailman kouluissa. Hän vetää HundrED-projektia, jonka tarkoitus on etsiä ja tunnistaa parhaat kouluihin liittyvät innovaatiot ja levittää niistä tietoa muiden käyttöön. Suuri rakkaus hänelle on myös jääkiekko, jota hän pelaa aktiivisesti edelleen. TV-tuottajana uransa aloittanut Saku Tuominen tunnetaan myös luovuuskonsulttina ja italialaisen ruoan ystävänä. Kokkaaminen on hänelle tärkeää joka päivä.
    Kuuteen kuvaan Saku Tuomisen elämästä johdattelee Ari Meriläinen.

  • Kuvataiteilija Anita Jensen on pyrkinyt taiteensa kautta selvittämään omaa elämäntarinaansa ja vaikeata äitisuhdettaan. Jensenin äiti sairastui skitsofreniaan heti hänen syntymänsä jälkeen. Äidin sairaus varjosti koko perhettä. Ilmapiiriä kiristi myös äidin katkeruus isän menestyvää suomenruotsalaista liikemiessukua kohtaan. Äiti oli kotoisin köyhistä maalaisoloista ja he menivät naimisiisn sodan aikana. Kuudessa kuvassa Anita Jensen käy läpi lapsuutensa perhekuviota, tietään taiteilijaksi ja japanilaisen kulttuurin yllättävää vaikutusta taiteeseensa. Hän kutsuu töitään surrealistisiksi fotomontaaseiksi.
    Kuvataiteilija Anita Jensenin tapasi Sari Valto.

  • Frantsilan luomuyrttitilan perustaja Virpi Raipala-Cormier on panostanut jo 35 vuotta sitten asioihin, jotka ovat tänä päivänä pinnalla. hänelle tärkeitä asioita ovat villiyrttien keräily, kasvisruoka, luomu- ja lähiruoka, meditaatio, jooga ja hyvä olo. Frantsilassa on osattu kotikonsteihin liittyviä hoitoniksejä jo sukupolvien ajan. Virpi Raipala-Cormier kertoo elämänsä tärkeistä hetkistä ohjelmassa Kuusi kuvaa. Sen on toimittanut Rita Trötschkes.

  • Käsikirjoittaja-elokuvaohjaaja Auli Mantila ei itse ota juurikaan valokuvia. Kuusi kuvaa-ohjelmassa hän kertoo, miksi ei halunnut itsestään julkaistavan valokuvia mediassa uran kymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Mantila puhuu myös maalle muuttamisesta, sisarusten välisistä riidoista ja siitä, miten hänen ajatuksensa elokuvan tekemisestä ovat muuttuneet kahdessakymmenessä vuodessa sitten esikoiselokuva Neitoperhon.

    Ohjelman on toimittanut Laura Satimus.

  • Marco Bjurström viettää hektisen työnsä vastapainoksi paljon aikaa omalla saarellaan. Silloin on aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia. StepUp-tanssikoulu on edelleen tärkeä paikka ja opetustyötä hän tekee säännöllisesti. Sieltä on jäänyt elämään myös monet tärkeät ystävyyssuhteet. Marco Bjurström sanoo olevansa ammatiltaan innostaja, mutta hän on myös tanssija, tanssinopettaja, kouluttaja, musikaalinäyttelijä, dramaturgi, tv-juontaja sekä yrittäjä.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä