Ykkösaamun kolumni

Marko Kilpi: Miksi rattijuoppo pilaa oman ja uhriensa elämän?

  • 4 min
  • toistaiseksi

Keski-ikäinen mies käveli kaupungin ravintolakatua pitkin harmaa bleiseri yllään. Hän ei erottunut millään tavalla muista kulkijoista, askelkin oli sopivalla tavalla raskas ja hakeva. Muista miehen erotti se, että hän oli hetkeä aiemmin tehnyt vakavan rikoksen.

Nuori opiskelijanainen havahtui hereille. Hän pälyili ympärilleen. Kaikki oli kuten pitääkin. Siitä huolimatta hänellä oli outo tunne. Jotain oli tapahtunut, eikä se voinut olla pelkkää unta.

Nainen nousi ikkunan luo, katsoi ulos verhojen välistä. Risteyksessä, hänen kotinsa edessä, seisoi auto törmänneenä toisiin autoihin. Konepellin alta kohosi höyryä.

Kuljettajan ovi avautui ja mies astui ulos. Naisen yllätykseksi kuljettaja lähti kävelemään pois aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Poliisipartio sai liikenneonnettomuustehtävän. Partio tiesi heti, että kyseessä on enemmän kuin pelkkä peltikolari, sillä kuljettaja oli paennut paikalta. Ilmoittajan antamiin tuntomerkkeihin sopiva mies löytyi kävelemästä ravintolakadulta tumman harmaa bleiseri yllään, raskaasti päihtyneenä.

Elämä on niin arvokasta, että käytämme valtavasti aikaa ja resursseja sen turvaamiseen ja ylläpitämiseen. Siitä huolimatta kohtuuttoman usein elämä saa täysin odottamattomia ja katastrofaalisia käänteitä, joiden jälkeen mikään ei ole enää ennallaan. Usein tuo käänne tapahtuu täysin ilman syytä tai tarkoitusta. Tarinamme kaltainen bleiserimies on hyvä esimerkki tällaisten loputtomien murhetarinoiden syyllisistä.

Millainen on tuo Turmiolan Tommi, joka päättää ottaa täysin tuntemattomien ihmisten kohtalot omiin käsiinsä ja lähtee viljelemään ympärilleen säälimättömästi kuolemaa? Läpensä tunteeton psykopaatti, joka jäljiltä ei löydy enää kiveäkään toisen päältä? Ei. Hän on täysin tavallinen, tässä tapauksessa keskivertoa paremmin toimeentuleva mies, moitteeton yhteiskunnan tukipilari, jolla ei ole minkäänlaista rikostaustaa.

Mikään ei anna minkäänlaista viitettä siitä, että hän olisi jonkinlainen riskitapaus, että hän olisi vaaraksi. Että hänen perässään tulevat jonakin päivänä poliisipartiot, vainukoirat - lain pitkä ja armoton koura. Mutta siitä huolimatta näin tapahtuu.

Tällaisten tilanteiden uhriksi joutuminen on järisyttävällä tavalla katkeroittavaa. Se vie pohjan kaikelta. Sinulta riistetään lopullisesti läheinen tai loukkaannut itse vakavasti, etkä tule koskaan vammoistasi toipumaan. Ei ole olemassa mitään, millä voisi korvata sellaisia menetyksiä. Ja se kaikki tapahtuu ilman syytä. Ilman minkäänlaista tarkoitusta. Eikö elämällä olekaan lopulta minkäänlaista arvoa? Miksi kaikkein arvokkaimman voi menettää niin halvalla, niin yhtäkkiä ja varoittamatta?

Tilanne on usein erittäin järkyttävä myös rikoksen tekijälle. Ei heillä ole tarkoituksena tappaa. Eivät he halua vapaaehtoisesti tuhota omaa elämäänsä. Mutta siitä huolimatta niin tapahtuu, kerta toisensa jälkeen ja niin tulee tapahtumaan vastaisuudessakin.

On äärimmäisen asiallista kysyä, miksi niin tapahtuu. Sitä ei voi selittää pelkästään päihtymyksellä. Kenties siinä on jotain, joka liittyy olennaisesti ihmisyyteen. Virheet ja niiden loputon toistaminen kuuluvat meidän perusominaisuuteen, olkoon ne miten järjettömiä tai typeriä tahansa.

Elämän ehtoopuolella on tapana katsella taaksepäin. Miten elämä oikein meni ja mitä siellä tulikaan tehtyä. Merkittävät tapaukset viitoittavat elämäntaivalta ja usein sieltä on hahmotettavissa jonkinlainen merkitys, miksi ylipäätään on tullut elettyä.

Entäpä jos se oman elämän merkittävin tapahtuma onkin valtava virhe? Olet tappanut jonkun ja samalla tuhonnut omankin elämäsi. Senkö takia olit olemassa? Senkö takia synnyit? Vain tuomassa tuhoa ja kärsimystä.

On äärimmäisen vaikeaa myöntää itselleen, että on tuhonnut kaiken ilman syytä. Miten sellaisen kanssa voi elää? Miten voi milloinkaan enää hyväksyä itseään? Valtavan suuret asiat ovat loppujen lopuksi todella pienestä kiinni. Omasta päätöksestä.

Bleiserimiehen päihtymys oli niin väkevä, että auto oli sinkoillut hänen käsissään pitkin kaupungin katuja hallitsemattomasti, kuin järkensä menettänyt risteilyohjus. Jotkut sattuvat tällaisten ihmisten tielle ja jotkut eivät ja juuri se on elämän merkillistä, armotonta rulettia, jossa me olemme pelkkiä pelinappuloita. Tällä kertaa selvittiin kuin ihmeen kaupalla vähällä, sillä mies törmäsi kadun varteen pysäköityihin, tyhjiin autoihin. Surullisen usein lopputulos on toisenlainen.

Ykkösaamun kolumnisti Marko Kilpi 10.5.2017

Lähetykset

  • ke 10.5.2017 10.08 • Yle Areena

Jaksot

  • Kaikkialla yhteiskunnassa vaaditaan tekoja juuri nyt, vaikkei kukaan enää tunnu tietävän, mitä tekeminen on, sanoo kolumnisti Tuija Siltamäki. Hänen mielestään rohkeinta on joskus olla tekemättä yhtään mitään. Tuija Siltamäki on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja.

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

  • Automatisointi tarkoitti palkkaerojen kasvua ja yhteiskunnan polarisoitumista. Keinoäly taas tuo korkeakoulutetut osaksi työväenluokkaa ja yhdistää ihmiset taisteluun konetta vastaan.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä