Ykkösaamun kolumni

Heikki Hiilamo: Pakko tehdä valinnanvapaus

  • 4 min
  • toistaiseksi

Miten suhtautuisit hallituksen esitykseen laiksi hyvästä elämästä? Kukaan muu kuin ihmisvihaaja ei voi vastustaa näin nimettyä lakia, mutta laki on tietysti mahdoton toteuttaa. Tämä pätee myös lakiin sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapaudesta.

Kaikki haluavat valintoja ja vapautta. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeet ovat kuitenkin äärettömiä, joten valinnat ja vapaus ovat aina rajoitettuja. Siksi jää myös kysymys siitä, mitä tuon nimisellä lakiesityksellä todellisuudessa tavoitellaan.

Sote-uudistuksen veturia, peruspalveluministeri Juha Rehulaa, tentattiin A-studion Talk ohjelmassa siitä, miksi marraskuun 2015 hallituskriisin jälkeen hallitus päätti siirtää sote-palvelut 18 maakunnalle sekä toteuttaa valinnanvapauden uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa. Hallitusohjelmassa valinnanvapaus oli uudistuksen kolmas vaihe.

Hallituksen ja puolueen uskollisena soturina Rehula ei voinut ohjelmassa myöntää, että kyse oli vaihtokaupasta, jossa keskustapuolue sai himoitsemansa maakuntamallin ja kokoomus valinnanvapauden. Toisaalta Rehula oli rehellinen siinä, ettei tapahtunutta suoraan kiistänytkään.

Sote-uudistuksessa on viime kädessä raadollisesti kyse vallasta  ei siitä, että haluttaisiin ensisijaisesti parantaa sote-palveluita. Keskusta halusi käyttää valtaa saadakseen itselleen mieluisen aluehallintomallin, jossa sille on odotettavissa vahva asema. Kokoomus halusi parantaa yksityisten sote-tuottajien asemaa suhteessa julkisiin tuottajiin. Perussuomalaisilla ei ollut ilmeisesti vahvaa mielipidettä kummastakaan kysymyksestä.

Kyse ei ole siis siitä, että maakuntamalli tai valinnanvapaus toteutettaisiin suomalaisten tai mainittujen puolueiden kannattajien hyväksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että asiasta tehtiin puolueiden kesken sopimus.

Tähän sopimukseen on syytä palata uudelleen ja uudelleen, sillä se on ainoa selitys sille, miksi hallitus ajaa laajasta kritiikistä huolimatta valinnanvapautta kuin käärmettä pyssyyn. Maakuntamalli ei ollut paras vaihtoehto sote-palveluiden järjestämiseksi. Palveluja järjestäviä tahoja on edelleen liikaa. Malli on kuitenkin parempi kuin nykyinen, ja sen kanssa voidaan elää.

Sen sijaan valinnanvapaus on vaarassa heikentää dramaattisesti julkista sote-järjestelmää. Käytännössä lähes kaikki muut paitsi suoraan mainitusta lakiehdotuksesta hyötyvät tahot vastustavat sen toteuttamista esitetyssä muodossa. Myös jotkut kokoomuslaiset sote-asiantuntijat ovat kääntäneet selkänsä omalle puolueelleen.

Suuri kysymys onkin se, miksi kokoomus haluaa valinnanvapauden ja mitä sillä todellisuudessa tavoitellaan. Jälkimmäiseen kysymykseen on helppo vastata. Kyse on yksityisten yritysten  ennen muuta suuryhtiöiden roolin tuotannon kasvattaminen julkisesti rahoitetuissa sote-palveluissa suhteessa julkisiin tuottajiin. Siksi onkin harhaanjohtavaa puhua sote-palveluiden valinnanvapauslaista. Ehdotan, että lakiehdotusta kutsuttaisiin laiksi sote-palveluiden julkisesta ja yksityisestä tuottamisesta.

Ei ole itsestään selvää, että julkisesti rahoitettujen palveluiden tulisi olla myös julkisesti tuotettuja. Joissain tapauksissa on järkevää tuottaa julkiset palvelut yksityisesti Sote-palvelut eivät ole kuitenkaan samanlaisia kuin vaikkapa jätehuolto tai kouluruokailu. Tutkimus ja käytäntö ovat osoittaneet, että julkisten sote-palveluiden markkinoilla tulisi edetä hitaasti ja varovasti. Näyttö on esitetty moneen kertaan myös Suomessa käydyssä keskustelussa.

Miksi kokoomus haluaa lain, jonka seuraukset julkiselle sote-palvelujärjestelmälle voivat olla kohtalokkaita. Onko puolueen sisällä yksityisten palveluntuottajien viides kolonna? Siihen viittaisi näkyvien kokoomuspoliitikkojen loikkaaminen hoivapalveluyrityksiin. Vai onko kysymys sokeasta uskosta vapaiden markkinoiden ideologiaan? Tähän en osaa vastata.

Kolmen puolueen sopimus raukeaa, kun Sipilän hallituksen valtakausi päättyy. Sen jälkeen valinnanvapaudelle tuskin löytyy muista puolueista uusia palkkasaarnaajia.

Heikki Hiilamo, Ykkösaamun kolumnisti 15.5. 2017

 

Lähetykset

  • ma 15.5.2017 16.28 • Yle Areena

Jaksot

  • Ministereiden vastuualueita uudistettiin väliriihessä. Kyllä nyt kelpaa seuraavaan uudistukseen asti, kirjoittaa kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön paikalta eläköitynyt pitkäaikainen virkamies Erkki Virtanen

  • Kaikkialla yhteiskunnassa vaaditaan tekoja juuri nyt, vaikkei kukaan enää tunnu tietävän, mitä tekeminen on, sanoo kolumnisti Tuija Siltamäki. Hänen mielestään rohkeinta on joskus olla tekemättä yhtään mitään. Tuija Siltamäki on Tampereella päivystävä vapaa toimittaja.

  • Inka Mero on hallitusammattilainen ja teknologian kasvuyrityksiin keskittyvä sijoittaja. Hän kehottaa netissä liikkuvia muistamaan, että siellä tieto on valtaa ja kaikki on kaupan.

  • Venäjällä viettelykoulut ovat suosiossa. Varakkaista miehistä kilpaillaan ainakin suurkaupungeissa. Yhteiskunta ei takaa tasa-arvoa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa.

  • Käynnissä on kulttuurivallankumous. Siinä tilastollinen normaalijakauma syrjäyttää muut normaaliuden määritelmät. Uusi normaali ei kuitenkaan synny riidatta.

    Korjaus 17.5.: Jutusta on poistettu viittaus Anja Snellmanin toiseen ammattiin, jonka virheellisesti sanottiin olevan psykologi. Oikeasti Snellman on toiselta ammatiltaan terapeutti.

  • Maatalouden harjoittamista näillä pohjoisilla leveysasteilla perustellaan ja vastustetaan monin argumentein. Näkökulmia on monia järkevyydestä, kannattavuudesta ja ilmaston kannalta. Aamun kolumnisti Jussi Viitala lisää mukaan vielä ajan kulumisen tuoman muutoksen.

  • Kolumnistimme on tällä kertaa sotentuntija. Lailla tavoitellaan, ei enempää eikä vähempää kuin hyvää elämää. Mutta toteutetaanko se vapaudella vai pakolla? Heikki Hiilamo kirjoittaa valinnanvapauden pakosta.

  • Kolumnisti pohtii elämän suuria virheitä, niiden syitä ja seurauksia.

  • Pitkä ikä ei tarkoita vain lisää elinvuosia. Mihin eliniän venyminen voisi johtaa, sitä pohtii kosmologi, teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist.

  • Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Sotaa ei enää seurata tiedotusvälineissä päivittäin. Kolumnisti Janne Riiheläinen kysyykin: vieläkö muistat Ukrainan?

  • Venäläinen Facebook-sivusto seuraa Venäjän vallankumousvuotta fiktiivisten statuspäivitysten kautta 'reaaliajassa' - joskin siis 100 vuotta myöhässä. Sivulla elämästään kertovat esimerkiksi nuoret kulttuuriradikaalit, eksyksissä olevat aateliset, maltillisempaa muutosta kannattavat ja ajan henkeä ilmentävät taiteilijat. Suomi 100 -juhlarahakohun keskellä huomasin ajattelevani, että ehkäpä myös Suomen historian vaikeita aikoja olisi voinut ilmentää tällä tavalla.

  • Työpaikan ilmapiirin merkitys työviihtyvyydelle tunnetaan, mutta pitäisikö myös kodin ilmapiiriin kiinnittää huomiota. Kodin tunnelman tiedetään vaikuttavan paljon lasten kehitykseen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä