Kultakuumeen kolumni

Taide ja kapitalismin diktatuuri

  • 5 min
  • toistaiseksi

Kolumnissaan Otso Kantokorpi pohtii taiteilijan vapautta.

Lähetykset

  • ke 9.11.2011 15.10 • Yle Areena

Jaksot

  • "Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Satukirjojen jalomieliset prinssit on syrjäytetty. Jalomielisyys on sananakin kulahtanut. Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Oman edun tavoittelusta on tullut hyve. Otetaan se, mikä on tarjolla. Otetaan sekin, mikä ei ole tarjolla, koska joku sen hölmöyksissään luovutti."

  • "Viime viikko jää mieleeni hämmentävänä. Silloin poikkeuksellisen moni maalainen vilttiintyi lausumaan sosiaalisissa ja epäsosiaalisissa medioissa kotiseudustaan niin kauniita sanoja, ettei sellaisia kuule yleensä kuin kansallispukuisten kunniamummojen tai Kalle Väänästä siteeraavien kotiseutuneuvosten kuivissa juhlapuheissa."

  • "Taiteenlajeista ainoastaan musiikki operoi minussa näin. Minulla ei ole taitoa analysoida, miksi näin tapahtuu. Miksi tunteet paisuvat hyvän musiikin äärellä. Mutta jo alakoulussa huomasin, että kaikki eivät reagoineet musiikkiin samalla tavalla. Jotkut olivat ihan kuin ei mitään. Minulla ihokarvat nousivat, itketti ja pakahdutti."

  • "Kahvihetkeni meni melkein pilalle, kun tahtomattani ryhdyin seuraamaan valotaulun frekvenssiä. En kuitenkaan katsonut asiakseni loukkaantua. Olinhan keskellä kauppakeskusta – sellaiseenhan nämä mainostaulut jotenkin kuuluvat. Kyseessä ei ollut siis ruma kategoriavirhe – niin kuin vaikka munakkaaseen tumpattu tupakka."

  • "Kun maailma on musta, lue minulle ääneen. Niin voisi lukea omassa hoitotestamentissani.

    Luetaan toisillemme. Luetaan asemalaitureilla, kun pitkästymme odottamaan junaa. Luetaan rakastavaisina lakanoissa. Luetaan väsyneinä toisillemme ääneen työpäivän jälkeen, löydetään taas se yhteinen nauru. Jos ei jaksa itse lukea ääneen, on olemassa arjen ihme, joka tekee sen puolestasi: äänikirja."

  • "Ja katso! Niin vain läsähti kahdellasadalla miljoonalla tuotettu Hollywood-marenki savolaisten silmiteltäväksi. Oi sitä tunnelmaa, kuinka moninaisesti me otimmekaan Titanicin vastaan. Joku purisi vieruskaverilleen jänismetsälläkäynnistään, teinitytöt huokailivat Leonardo di Capion ihanaisuutta ja muutamat ukot hörähtelivät, kun Kate Winslet vilautti tissiä ja elokuvan kestäessä salin hajugalleriaan liittyi myös pierunkatku."

  • "Tässä sivistävä seuraleikki koko uusioperheelle! Vanhanaikainen viiden vihjeen tietovisa, missä etsitään yhtä kaikkien aikojen tärkeintä kotimaista kirjailijaa. No siinähän livahtikin jo yksi, ylimääräinen vihje."

  • "Suurilla kielialueilla, henkisesti tai fyysisesti tilaavievissä maissa matkustaessani olen pohtinut, millaista olisi olla suuren maan tai vaikkapa entisen siirtomaavallan kansalainen. Venäläinen, britti, pohjoisamerikkalainen. Puhuisinko kovemmalla äänellä? Olisinko jotenkin itsestäänselvemmin jotakin?"

  • "Prinssi Edwardin saarella (jonka olin lapsena ajatellut yhtä epätodelliseksi kuin Narnian) istuin L.M. Montgomery -konferenssissa ja kuulin ympäri maailmaa tulleiden Montgomery-tutkijoiden esitelmöivän. Tyttökirjallisuus oli tärkeä, merkityksellinen, avartava puheenaihe. "

  • "Yövyin teltassa keskellä tätä kaikkia kehoni mielihyväkeskuksia hierovaa konserttia, aavan laulua, laskemattoman auringon alla. Nukuin autuaan unta."

  • "Viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut ihmisten ja myös itseni väsyvän siihen, että usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on kutistunut. En tiedä onko se näin, mutta siltä se tuntuu."

  • "Kun takavuosina utelin pojaltani, mistä hänen jalkapallokaverinsa Nderim on kotoisin, lapsi katsoi minua hitaasti ja vastasi: Se on suomalainen."

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä