Soiva joulukalenteri

Etelämaista tunteen paloa (15.12.)

  • 3 min
  • toistaiseksi

Pekka Nuotion uran merkkitapauksia ei kukaan muu suomalaistenori ole vielä ylittänyt. Metropolitanin vanhan oopperatalon viimeisessä näytöksessä 1966 hän lauloi Tannhäuserin nimiosan ja seuraavana vuonna Metin uudessa talossa Tristanin osan Isoldenaan itse Birgit Nilsson. Tannhäuserina hän esiintyi myös Sydneyn uuden oopperatalon avajaisnäytöksessä 1973. Wagnerin musiikki oli Nuotiolle mieluista laulettavaa, mutta sitä olivat myös italialaisten oopperoiden tenoriroolit. Francesco Cilean Arlesitar on oopperaharvinaisuus, joka on kadonnut ohjelmistosta. Siitä tunnetaan nykyisin vain tenoreiden suosikkiaarioihin kuuluva Federicon valitus. Sen vaikuttavassa tulkinnassa vuodelta 1973 Pekka Nuotion ääni soi uljaimmillaan. Radion sinfoniaorkesteria johtaa Kari Tikka. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Leif Öster/Yle 1975)

Lähetykset

  • to 15.12.2011 0.01 • Yle Areena

Klipit

  • Joulu on kristikunnan arvokas ja tärkeä juhla. Se on toisaalta myös iloinen ja riemukas tapahtuma. Joulun rennompi puoli on inspiroinut mainiota Kuusiston veljesparia Jaakkoa ja Pekkaa laatimaan kahdelle viululle sävelketjun tuttujen joululaulujen pohjalta. Mukaan he ovat ottaneet neljä eri sävelmää, jotka joulumusiikin ystävät helposti tunnistavat. Arvokkaasta alkutunnelmasta edetään jatsahtavien rytmien jälkeen lopun vauhdikkaaseen rekiajeluun. Tuoteselosteessa kerrotaan vielä, että musiikilliseksi mausteeksi on sekoitettu muistumia Aulis Sallisen oopperasta Kullervo sekä Sibeliuksen Karelia-sarjan Alla marcia -osasta. Tarkkakorvaiselle kuuntelijalle näiden sävellainojen löytämisessä on aina oma haasteensa. Äänite on vuodelta 1994. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuvat Seppo Sarkkinen/Yle & Kalevi Rytkölä/Yle 1994)

  • Jouluaaton perinteisiin Yleisradiossa on kuulunut jo yli puolen vuosisadan ajan Taas kaikki kauniit muistot -laulun esittäminen välittömästi Turusta keskipäivällä radioitavan joulurauhan julistuksen jälkeen. Baritoni Sulo Saaritsin esittämänä laulu kuultiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1955. Vaikka laulua on vuosien mittaan soitettu monien muiden nimekkäiden suomalaisten laulajien tulkintana, Sulo Saaritsin koruton ja joulun tunnelmaa aidosti henkivä äänite on säilynyt kuulijoiden suosikkina. Saarits teki Rannan laulusta uuden tallenteen vuonna 1980 ja se virittää tänäkin jouluna kuulijat keskitalven suuren juhlan viettoon. Urkurina on Tauno Äikää. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Håkan Sandblom/Yle 1983)

  • Jean Sibelius arvosti viittä joululauluaan niin paljon, että antoi niille opusnumeron yksi. Laulut tosin syntyivät erillään toisistaan vuosien 1897 ja 1913 välisenä aikana. Säveltäjämestarin laulujen tiedetään olleen vakio-ohjelmistoa Ainolan joulunvietossa ja pianon ääressä istuivat vuoroin säveltäjä itse tai Aino-puoliso. Lauluista neljä on syntynyt Topeliuksen ruotsinkielisiin runoihin. Suosituin niistä on Giv mig ej glans (En etsi valtaa, loistoa). Sarjan kolmatta laulua Det mörknar ute (Jo joutuu ilta) esitetään harvemmin, vaikka se tunnelmallisena sävelkuvana on mestarin käsialaa. Laulun esittäjä on taiteensa huippukautta elävä ja maailmalla hyvin kysytty mezzosopraano Lilli Paasikivi, joka on ottamassa vetovastuun Suomen Kansallisoopperan johtotehtävissä. Ilmo Ranta on pianistina vuonna 1997 tehdyllä äänitteellä. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Yle 2011)

  • Baritoni Matti Lehtinen on suomalaisista laulajista kaikkein muuntautumiskykyisimpiä. Oopperan alueelta hänet muistetaan lukuisista hienoista roolisuorituksista niinkin erilaisissa osissa kuin Taikahuilun valloittava linnustaja Papageno ja koskettava Juha-korvenraivaaja Aarre Merikannon oopperassa. Liedlaulajana hän on yltänyt kansainvälisen tason esityksiin. Lehtinen tunnetaan myös hengellisen musiikin ja modernin suomalaisen laulukirjallisuuden arvostettuna tulkitsijana. Ihailtuja ominaisuuksia Lehtisen laulutaiteessa ovat tekstin merkityksen korostaminen sekä sanojen ymmärrettävyys kuulijan kannalta. Erkki Melartinin Lapin joulu -laulun esityksessä on lämminhenkistä runollisuutta ja joulun taikaa. Äänite on vuodelta 1962 ja studioyhtyettä johtaa Jorma Panula. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Håkan Sandblom/Yle 1967)

  • Sopraano Anita Välkin uran kohokohdat ovat suomalaisen laulutaiteen juhlahetkiä. Huippukaudellaan 60-luvulla hän valloitti vaativat yleisöt maailman merkittävimmissä oopperataloissa New Yorkissa, Lontoossa, Wienissä ja Bayreuthissa. Wagnerin oopperoiden suurten sopraanoroolien ohella hänen ohjelmistoonsa kuuluivat huippuvaativat nimiroolit oopperoissa Elektra ja Turandot. Jälkimaailman harmiksi Välkin laulua on tallessa kovin harvoilla äänitteillä. Vuonna 1970 hän onneksi kävi Yleisradion musiikkistudiossa, jossa tallentui puolisen tusinaa joululaulua. Mukana on Martti Turusen suosittu laulu Me käymme joulun viettohon. Tässä esityksessä voi nauttia Välkin äänen soinnikkuudesta ja täyteläisyydestä sekä tulkintatavan levollisuudesta. Pianistina on Marja Oja. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Erkki Suonio/Yle 1964)

  • Mauno Kuusiston laulajantie on kertomus siitä, kuinka orpopojasta kasvoi yleisön suuresti rakastama taiteilija. Hän varttui Tampereella työväestön keskuudessa ja aloitti työuransa puuseppänä. Lauluharrastus johti lopulta ensikonserttiin Tampereella 1952. Vaikka Kuusisto esiintyi oopperatehtävissä kolmattakymmenettä kertaa, hänet muistetaan ennen kaikkea kansanlaulujen, hengellisen musiikin ja laulelmien esittäjänä. Kuusiston tenoriääni oli kaunissointinen ja klassista lauluihannetta kunnioittava. Konstailematon ja sydämestä lähtevä laulutapa tavoitti kuulijat niin konserteissa kuin äänilevyiltäkin. Hänen suosiostaan laulajana kertoo kultalevymyyntiin yltänyt levytys laulusta Kertokaa se hänelle, joka on eniten Suomessa myyty single. Ylen ??änitteellä Mauno Kuusisto laulaa Pentin serenadin Ilmari Hannikaisen näytelmästä Talkootanssit. Äänite on vuodelta 1957, pianistina on Cyril Szalkiewicz. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Pietinen/Ylen arkisto)

  • Kun Soile Isokoski voitti vuonna 1987 Lappeenrannan laulukilpailun, ei suuri yleisö tuntenut häntä lainkaan. Jatkossa seurasi huikea nousu kansainväliseen laulajaeliittiin, johon sopraano on kuulunut jo parin vuosikymmenen ajan. Taiteelliset voitot ja kiittävät arviot eivät ole muuttaneet Isokoskea ja hänen taiteellista tinkimättömyyttä korostavaa persoonaansa. Laulajatar esiintyy aina musiikin ehdoilla ja sen sisäisiä arvoja kunnioittaen. Hieno osoitus tästä hänen asenteestaan on tapa lähestyä pieniä ja yksinkertaisia lauluja, jollaisten esittäminen on usein yllättävän vaikeata. Pikkulaulujen parissa Isokoski ei ole koskaan sortunut joidenkin oopperalaulajien harrastamaan suurieleisyyteen ja ylitulkintaan. Tämän taidon hän omasi jo tuoreena Lappeenrannan kisan voittajana äänittäessään 1987 Yleisradiolle muiden joululaulujen yhteydessä Leevi Madetojan tunnelmallisen Tähtitaivaan. Pianistina on Marita Viitasalo. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Seppo Sarkkinen/Yle 1990)

  • Eero Heinosta arvostetaan suomalaisten pianistien joukossa musiikin perusarvoja kunnioittavana ja syvällisenä taiteilijapersoonana. Itseään korostamattomana taiteilijana hänelle on tärkeää musiikin sisäinen maailma ja sen välittäminen yleisölle. Uransa aikana Heinonen ei ole kaihtanut suuriakaan haasteita, kuten Mozartin koko pianokonserttotuotannon esittämistä Okko Kamun johtaman Helsingin kamariorkesterin kanssa. Toinen suururakka on ollut Sibeliuksen pianomusiikin kokonaislevytys, joka on saanut paljon kansainvälistäkin huomiota. 1890-luvun alussa syntynyt kokonaisuus Kuusi impromptua edustaa Sibeliuksen varhaista pianotuotantoa. Sarjan eloisa ja mukaansatempaava viides osa Impromptu lukeutuu säveltäjän suosituimpiin pianoteoksiin. Äänite on vuodelta 1996 (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Yle)

  • Nimitys 'kansallisbaritoni' kuvastaa hyvin Jorma Hynnisen asemaa suomalaisessa musiikkielämässä. Hän on laulanut lähes kaiken äänityypilleen sopivan kotimaisen esittämisen arvoisen laulukirjallisuuden. Oma lukunsa on Hynnistä varten sävelletty laulumusiikki sekä suuret oopperaroolit, joista yksi on nimiosa Einojuhani Rautavaaran säveltämässä ja Aleksis Kivestä kertovassa oopperassa. Teoksen syntyyn Hynnisellä oli omakin panoksensa. Rautavaaran tuotannon parhaimmistoon lukeutuva ooppera päättyy koskettavalla tavalla. Säveltäjä rohkeni käyttää Kiven tunnetuimpiin runoihin kuluvaa Sydämeni laulua, joka tunnetaan myös Sibeliuksen hienona kuoroteoksena. Viimemainitun kanssa kilpailee tasavertaisesti Rautavaaran oopperan loppuaaria. Pianistina vuoden 2000 äänittellä on Ilkka Paananen. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Seppo Sarkkinen/Yle 1997)

  • Bassobaritoni Juha Uusitalo on menestynyt kansainvälisillä oopperalavoilla mittavissa Wagner-tehtävissä ja mm. Toscan Scarpiana, joihin osiin hän sopii jo jyhkeän olemuksensakin ansiosta. Koomisia rooleja hänen osalleen ei ole usein sattunut. Poikkeus on köyhtynyt paroni Don Magnifico, joka toivoo vävykseen rikasta prinssiä. Tätä Rossinin Tuhkimo-oopperan herkullista roolihenkilöä Uusitalo esitti taannoin Suomen Kansallisoopperassa. Mainiossa aariassaan Don Magnifico kertoo hullunkurisesta unestaan, jossa aasi lentää kirkontorniin. Samalla kirkonkellot alkavat soida, minkä unennäkijä tulkitsee hääjuhlaksi kodissaan. Lopuksi hän intoutuu kuvittelemaan itsensä vaariksi suuren lastenlapsijoukon keskellä. Radion sinfoniaorkesteria johtaa Hannu Lintu. Äänite on vuodelta 2005. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Heikki Tuuli 2009)

  • Petteri Salomaa oli vain 19-vuotias, kun hän vuonna 1981 voitti Lappeenrannan laulukilpailun miesten sarjan. Laulajan ammattiin suuntautuminen oli hänelle luonnollinen ratkaisu Sibelius-Akatemian laulualan professorin poikana. Laaja perehtyneisyys vokaalimusiikkiin ja laulumaailman tuntemus oli suuri etu, kun hän hoiti myöhemmin samaa virkaa. Omalla taiteilijaurallaan Salomaa on päässyt esiintymään kansainvälisten huippusolistien kanssa mm. Mozartin ja Purcellin oopperoiden kokonaislevytyksissä. Laulajan ohjelmiston keskiössä on aina ollut liedmusiikki. Tässä hän eläytyy uuden rakkauden herättämiin juovuttaviin tuntemuksiin Beethovenin mainiossa laulussa Neue Liebe, neues Leben. Vuonna 1991 tehdyllä äänitteellä pianistina on Tuija Hakkila. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Festium Oy/Ylen arkisto)

  • Karita Mattilan nousu kansainväliseksi laulajaksi oli aavistettavissa jo varhain. Huhu poikkeuksellisesta lahjakkuudesta levisi jo opiskeluaikana Sibelius-Akatemiasta. 20-vuotiaan laulajalupauksen voitto Lappeenrannan laulukilpailussa 1981 merkitsi ponnahduslautaa nousevalle uralle. Se avasi myös oven Yleisradion musiikkistudioon, jonne nuori laulaja saapui pari vuotta myöhemmin Kuulan laulujen nuotteja mukaan. Tuon äänitystapahtuman satoa on nuorekas ja raikas esitys Kuulan dramaattisesta laulusta Epilogi. Eino Leinon runo kertoo menneestä nuoruudesta, mutta myös valoisasta tulevaisuudenuskosta. Nykyisin Mattila esittäisi laulun varmasti elämänkokemustensa värittämänä eri tavalla, mutta oma viehätyksensä on tällä varhaisella äänitteelläkin. Pianistina vuoden 1983 äänitteellä on Markus Lehtinen. (Teksti Veikko Ylikojola - Kuva Kalevi Rytkölä/Yle 1983)

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä