Kalle Haatanen

Lauantaisin klo 10.00, Yle Radio 1

Valtiotieteiden tohtori Kalle Haatasen ohjelmissa älyllisistäkin asioista on mahdollista puhua kevyesti, ja pinnallisista syvällisesti.

Ohjelmissa syvä haastattelu yhdistyy kepeyteen, yllättävään, epäsuomalaiseen tyyliin.

Tulossa uusia avauksia, mutta sivistävä ohjelma ei unohda suuria filosofisia kysymyksiä totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

Yle Radio 1 lauantaisin klo 10.00.

Jaksot

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Joulukuu 1917 oli Suomessa monella tapaa dramaattinen kuukausi. Punakaartit ja suojeluskunnat varustautuivat. Monin paikoin oli levottomuuksia. Suomen senaatti valmisteli itsenäisyysjulistusta, mutta osa senaatin jäsenistäkin empi ratkaisevan askeleen ottamista.

    Itsenäisyyden alkua tutkinut historiantutkija Janne Könönen sanoo, että ratkaisevan siirron teki lopulta saksalaiskenraali Erich Ludendorff, joka ehdotti Suomen Saksan edustajalle Edward Hjeltille nopeaa itsenäisyysjulistuksen antamista. Tämän jälkeen myös senaatin puheenjohtaja Svinhufvud alkoi voimakkaasti ajaa itsenäisyysasiaa.

    Miten ja millaisissa olosuhteissa Suomi lähti itsenäisyyden tielle? Kalle Haatasen vieraana on tietokirjailija, historiantutkija Janne Könönen.

  • Vaikka kaikilla eläimillä on jonkinlaisia kommunikaatio järjestelmiä, on ihmiskieli viestinnän välineenä monella tapaa ainutlaatuinen. Ihminen osaa sekä erottaa eri äänteitä toisistaan että kategorisoida kielen avulla ympäröivää maailmaa. Ihmiskielen erikoisuus on se, että se osaa yhdistää nämä kaksi elementtiä toisiinsa. Kieli on systeemi joka yhdistää äänen ja merkityksen systemaattisella tavalla.
    Aiemmin kielitieteilijätkin jakoivat hanakasti kieliä ”primitiivisiin” kieliin ja ”kehittyneisiin” kieliin. Ajateltiin esimerkiksi, että latina on ilmailultaan tarkin kieli ja siksi se sopii parhainten tieteen kieleksi. 1900-luvun kielitieteen suuri oivallus on se, että ei ole rakenteeltaan primitiivisiä tai kehittyneitä kieliä. Kaikilla kielillä pystytään ilmaisemaan mitä tahansa, kun kieltä käytetään paljon ja monipuolisesti.
    Kieliä kuolee koko ajan. Aina edes suhteellisen suuri kieli ei säily hengissä. Esimerkissä Andeilla puhuttu ketšuan kieli on uhanalainen vaikka sillä on miljoonia puhujia. Sen sijaan islannin kieltä ei uhkaa mikään vaikka puhujia on reilusti alle miljoona.

    Toimittaja Hannu Reime on perehtynyt kielitieteen teorioihin kielen synnystä ja kielten universaaleihin ominaisuuksiin.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Historialliset soturiryhmät ja soturisankarit elävät yhä kirjoissa, elokuvissa ja peleissä. Tunnetuimpia soturimyyttejä  ovat viikinkisaagat ja samuraitarinat.
    Uskontotieteen tutkija Karolina Kouvola on tutkinut eri kansojen soturikulttuureita.
    Viikinkisaagoissa esiintyvistä berserkkisotureista on tutkijoillakin ristiriitaisia tulkintoja. Jotkut ovat sitä mieltä että tarinat haavoittumattomista ”berserkkiraivon” tilassa taistelevista viikinkisankareista ovat puhdasta fiktiota. Osa tutkijoista uskoo, että berserkit saattoivat olla  kuninkaiden henkivartiokaartien eliittisotilaita, joihin liitettiin yliluonnollisia ominaisuuksia.
    Miten myyttiset soturiheimot syntyivät, ja mitä muinaisten sotureiden elämästä oikeasti tiedetään? Tutkija Karolina Kouvola on Kalle Haatasen vieraana.

  • Perinteisesti sosiaali- ja terveyspolitiikan tehtävän on ollut markkinariippuvuuden vähentäminen. Kun markkinatalous on eri tavoin kolhinut ihmisiä, heidän tilannettaan on pyritty parantamaan erilaisilla tulonsiirroilla ja palveluilla.

    Nyttemmin on alettu pohtia myös sitä mitä kaikkea hyvinvointivaltio ja sen sosiaalipolitiikka tekee ihmisille. Voiko olla myös niin että hyvinvointivaltio tuottaa myös itse osan ongelmista? Hyvinvointivaltiota kritikoivaa keskustelua on viime vuosina ollut monessa massa, myös Suomessa. Suomessakin on alettu epäillä, että sosiaaliturva voisi passivoida ihmisiä ja tehdä heistä sosiaaliturvariippuvaisia.

    Köyhyyttä ja sosiaaliturvaa pitkään tutkinut Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari on sanoo, että Suomessa ei ole varsinaista köyhyyskulttuuria. Tutkimuksia ei ole löytynyt yhtään sukua, joka sukupolvesta toiseen rakentaisi elämänsä sosiaaliturvan varaan.

    Saaren mukaan Suomen hyvinvointivaltion keskeinen kysymys on se, miten sosiaalimenojen kustannusten kasvun hillintä voidaan tehdä järkevällä tavalla.

    Sosiaalimenot ovat kasvaneet vuoden2008 jälkeen on kasvaneet 20 miljardia ja saaman aikaan bruttokansantuote on kasvanut vain saman verran. Suomalaiset sosiaalietuudet eivät ole mitenkään erityisen anteliaita. Ongelma on siinä että tulosiirtoja saavien määrä on kasvanut.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Filosofista keskustelua totuudesta, kauneudesta, hyvästä ja pahasta.

  • Kuopiolainen Joonas Tolvanen opiskeli perinteistä kiinalaista taistelulajia kungfuta Kiinassa yhteensä parin vuoden ajan.
    Kungfu on olennainen osa kiinalaista kulttuuriperintöä. Sitä opetetaan lukemattomissa kungfu –kouluissa ja myös monissa buddhalaistemppeleissä.
    Kungfu-koulut ovat sisäoppilaitoksia, joissa on usein karut asumisolosuhteet ja hyvin ankara kuri. Ruoka on huonoa ja ruumiillinen kuritus arkipäivää.
    Kalle Haatasen ohjelmassa Joonas Tolvanen kertoo kokemuksistaan kungfu-kouluista ja kiinalaisesta yhteiskunnasta.

  • Kun Suomi joutui luovuttamaan Karjalan Neuvostoliitolle Talvisodan jälkeen, jäi alueelle paljon arvotavaraa, joita Suomi ei ehtinyt evakuoida. Heti sodan jälkeen neuvostoviranomaiset lähettivät Karjalaan Leningradin museoiden asiantuntijoita arvioimaan ja inventoimaan alueen kulttuuriesineistöä.
    Varsinkin kaupunkeihin, Viipuriin, Sortavalaan ja Käkisalmeen jäi paljon arvokasta tavaraa: tauluja, huonekaluja, kirjoja. Monet taideaarteet ovat kadonneet jäljettömiin mutta osa päätyi venäläisiin museoihin. Esimerkiksi Pietarin etnografisessa museossa on kuutisen sataa Karjalasta vietyä esinettä.
    Eremitaasin arkistossa on luetteloitus useita kymmeniä Viipurista tuotuja taide-esineitä.
    Mutta paljon esineistöä on myös kadonnut. Esimerkiksi Viipurista kadonnutta veistosta, joka esitti Mikael Agricolan päätä, ei ole koskaan löytynyt. Jäljettömiin on kadonnut myös kauppias Wahlin arvoviulujen kokoelma.
    Karjalan kannaksella on lähes 90 kartanoa, joiden taide-esineistä ja arvohuonekaluista suurin osa katosi välirauhan aikana teille tietymättömille.
    Taideaarteiden lisäksi Suomi menetti sodassa Karjalan moni-ilmeisen ja rikkaan kulttuuriympäristön, jollaista ei muualla Suomessa ollut.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä