Eurooppalaisia puheenvuoroja

Latvian viestintäilmapiiri

  • 13 min
  • toistaiseksi

Entisen kulttuuriministerin Sarmite Elerten näkemyksiä esittelee Martti Puukko. 7.2.2014

Vuonna 1957 syntynyt Sarmite Elerte on nykyään Riian kaupunginvaltuuston jäsen. Hän johtaa valtuustossa Yhtenäisyys – puolueen ryhmää.

Aiemmin hän toiminut muun muassa Latvian kulttuuriministerinä ja vuosien 1990 – 2008 välisen ajan hän oli latvialaisen Diena – lehden päätoimittaja. Hän ei itse koe, että muutos lehden päätoimittajasta poliitikoksi olisi ollut kovin valtava.

Sarmite Elerte Dienahan ei kuitenkaan ollut poliittinen lehti?

”Kyllä se oli.”

Oliko?

”Tietysti se oli. Se oli Latvian kaikkein merkittävin ja vaikutusvaltaisin lehti.”

Mutta eihän se ollut kuitenkaan puoluelehti.

”Ei, sitä se ei koskaan ollut.”

Juuri sitä minä tarkoitin.

”Diena oli itsenäinen ja riippumaton lehti. Mutta toki lehdellä oli todella suuri poliittinen vaikutusvalta. Se oli parin vuosikymmenen ajan Latvian suurin sanomalehti. Lehtemme oli avoin erilaisille mielipiteille, mutta samanaikaisesti meillä oli toimituksessa vankat käsitykset niistä arvoista, joita halusimme puolustaa. Kun aloitimme lehden toiminnan vuonna 1990, yksi aivan keskeisimmistä strategisista päämäristä oli Latvian saattaminen mukaan eurooppalaisiin rakenteisiin ja myöhemmin Natoon. Me ymmärsimme, että Latvian mahdollisuus säilyä itsenäisenä valtiona perustuu siihen, että me olemme hyvin syvästi sitoutuneita ja integroituneita Euroopan Unioniin. Olen hyvin iloinen siitä, että hiljattain Latvia otti jälleen yhden merkittävän askeleen integroitumisprosessissaan. Latvia siirtyi mukaan Euroopan Unionin ytimeen, kun otimme Euron valuutaksemme vain joitakin viikkoja sitten.

Olen puhunut joiden riikalaisten ihmisten kanssa kadulla. Varsin monet heistä ovat olleet vähemmän iloisia Euroon siirtymisestä.

”Minusta se johtuu enimmäkseen kahdesta asiasta. Meidän aiempi rahamme lati oli todella mukavan näköinen. Se on todellakin visuaalisesti hyvin miellyttävän näköinen raha. Ja ihmiset pitivät Latvian kauniin näköisestä rahasta. Toiseksi ihmiset eivät useinkaan ajattele geopoliittisia asioita, uhkia tai valintoja joka päivä. Mutta mikäli me vertaamme nyt Latviaa ja Ukrainaa, niin voidaan sanoa, että me olimme kutakuinkin samankaltaisessa tilanteessa heidän kanssaan 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvun alussa. Ero Ukrainan ja Latvian välillä on se, että meidän johtajamme näkivät pienen mahdollisuuksien ikkunan olevan raollaan ja me teimme täällä kaikkemme, jotta me voisimme ensin jättää Neuvostoliiton taaksemme ja sitten, jotta me pysyisimme vapaina uudelleen syntyvän Venäjän imperiumin vaikutuspiiristä. Latviassa kuulee hyvin usein valitusta Euroopan Unionin ja Brysselin byrokraateista, mutta kun katsoo nyt ukrainalaisia, jotka vaativat mahdollisuutta tulla mukaan läntiseen Eurooppaan, voimme siinä suhteessa ottaa vähän rennommin.”

Palatkaamme vielä Diena – sanomalehteen, jonka päätoimittajana toimitte lähes kahden vuosikymmenen ajan. Mitä lehdelle tapahtui viime vuosikymmenen lopulla? Menettikö se lukijansa?

”Dienan omistajat vaihtuivat. Niin tapahtui vuosi sen jälkeen kun minä olin lähtenyt lehdestä. Silloin Diena kuten kaikki muutkin sanomalehdet joutui menemään hyvin kriittisen ajan läpi. Lehtimainonta oli murroksessa, koska mainostajat siirtyivät yhä enemmän ja enemmän internetiin.  Samaan aikaan Latvia oli hyvin syvässä taantumassa. Nuo kaksi asiaa ajoittuvat samaan aikaan. Samaan aikaan Diena-lehden pääomistaja eli ruotsalainen Bonnier menetti mielenkiintonsa lehteen. Bonnierillakin oli silloin menossa sukupolvenvaihdos. Niinpä Bonnier - yhtymä päätti myydä lehden.”

Jotkut virolaiset toimittajakollegani ovat puhuneet jopa katkeraan sävyyn Bonnierin toiminnasta täällä Latviassa. Mitä te ajattelette Bonnier – yhtymän päätöksestä myydä Diena-lehti?

”Silloin kun minä toimin Dienan päätoimittajana, lehti ei ollut ainoastaan sisällöltään menestyvä, vaan se oli sitä myös taloudellisesti. Ansaitsimme aina enemmän kuin kulutimme eli lehti oli voitollinen, paitsi vuonna 1998. Senkin kriisin me pystyimme ratkaisemaan. Sanoisin, että Bonnier oli todella hyvä partneri. Alussa se yhtiö oli vähemmistöomistajana Dienassa ja sitten jo enemmistön. Bonnier – yhtymä ei yrittänyt koskaan vaikuttaa lehden sisältöön. Olin siitä hyvin iloinen ja minusta on tärkeää, että kukin partneri tietää omat rajansa.”

Ymmärrän toki tuon, mutta kuten sanoin jotkut virolaiset toimittajakollegat, että Bonnier ei toiminut reilusti siinä vaiheessa kun se myi lehden.

”Kuten sanoin Bonnierillakin tapahtui sukupolven vaihdos ja samassa yhteydessä siellä tapahtui myös arvomaailman muutos. Muistan, että 1990- luvun alussa Dagens Industri – lehden päätoimittaja järjesti laivan viemään öljyä Tallinnaan kun Neuvostoliitto oli katkaissut oman öljynviennin, sen jälkeen kun Viro oli julistautunut uudestaan itsenäiseksi. 1990 – luvulla Ruotsissakin seurattiin enemmän tunteella Baltian maiden tapahtumia. Sitten siellä tapahtui muutos ja he menettivät mielenkiintonsa, niinpä heidän oli helpompi myydä lehti kuin mennä sen kanssa läpi vaikeiden aikojen.”

Kuka osti Diena – lehden?

”Huh, pitkän aikaa ostajat pysyivät piilossa. Kukaan ei tiennyt keitä he olivat. Puhuttiin, että ostajat olisivat olleet joitakin kummallisia brittejä, mutta vaikuttaa siltä, että latvialaiset oligarkit toteuttivat pari vuosikymmentä kestäneen toiveensa. Dienahan oli suhtautunut heihin hyvin kriittisesti. Nyt Diena on jotain ihan muuta. Hyvin monet toimittajat lähtivät Dienasta, koska sen omistajista ei ollut selvyyttä.”

Virossa, Postimees – lehdestä on olemassa myös venäjänkielinen versio. Oliko Dienan kohdalla tilanne samankaltainen?

”Alussa meillä oli myös venäjänkielinen versio, mutta sen levikki pieneni ja pieneni, joten mainostajatkaan eivät olleet siitä kiinnostuneita. Niin, ei yksityisen lehden velvollisuus ole ylläpitää jotain sellaista osiota, joka tuottaa jatkuvasti tappiota.”

Sarmite Elerte, mikä mediatilanne Latviassa tänään? Olen saanut monilta tahoilta siitä varsin synkän kuvan.

”Kyllä, minustakin tilanne on erittäin huono, mikäli puhumme nyt painetusta mediasta. Täällähän oli olemassa kolme suurta sanomalehteä. Ne olivat ”Diena”, ”Latvijas Avize” ja ”Neatkariga Rita Avize”.  Viimemainitun omistaa eräs oligarkki. ”Diena” on menettänyt asemansa ja   ”Latvijas Avize” on konservatiivinen lehti jonka lukijakunta koostuu lähinnä maaseudun väestöstä. Mutta on meillä olemassa yksi varsin hyvä viikkolehti, jonka nimi on ”Ir”, eli suomeksi kyllä. Lehden toimittajista suurin osa on siirtynyt lehteen Dienasta, toisin sanoen Dienan entiset toimittajat perustivat uuden viikkolehden. Meillä on myös varsin suosittuja internet-portaaleja. Mutta, kyllä tilanne on nyt huonompi, jos puhumme riippumattomista laatulehdistä. Siksi onkin erittäin tärkeää, että me kehitämme ja tuemme julkista mediaa, eli televisiota ja radiota. Tv – ja radiohan toimivat valtion rahoituksen varassa, joten ne voivat olla riippumattomia.”

Millä tapaa tv:tä ja radiota rahoitetaan täällä Latviassa?

”Ne saavat rahoituksensa valtion budjetista. Meillähän on keskusteltu pitkään siitä mikä on paras tapa rahoittaa julkista mediaa. Tv ja radiota johtaa neuvosto.”

Millainen neuvosto?

”Se on neuvosto, joka on vastuussa elektronisesta mediasta. Eri ammattilaisorganisaatiot ovat nimenneet neuvoston jäsenet, jonka jälkeen eduskunta on hyväksynyt heidät. Nuo neuvoston jäsenet eivät itse ole poliitikkoja, mutta kuten sanoin parlamentti on äänestänyt heidät neuvostoon. Tuo neuvosto on uusi asia ja julkisen sähköisen median johtajat ovat uusia ja he ovat mielestäni saaneet jo aikaan varsin tuloksia muun muassa uutistoiminnassa. Täällä on kasvava tarve julkisen tiedonvälityksen kehittämiseen.”

Saavuttaako Latvian julkinen tiedonvälitys myös tämän maan venäjänkielisen väestön?

”Kyllä, meillä on venäjänkielisiä ohjelmia Latvian radiossa ja televisiossakin on joitakin venäjänkielisiä uutislähetyksiä.”

Sarmite Elerte, millainen on Latvian kielitilanne ylipäätään tänä päivänä? Silloin kuun vietin täällä noin puolen vuoden ajan vuosina 1988 ja 1989 täällä oli hyvin paljon niitä ihmisiä, jotka eivät osanneet lainkaan latviaa. Mikä on tilanne tänään?

”Täältä löytyy yhä niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan opettele latvian kieltä, vaikka he olisivatkin asuneet täällä yli 40 vuoden ajan. Mutta toki tilanne on muuttunut viimeisten kahdenkymmenen tai kahdenkymmenenviiden vuoden aikana. Nyt voidaan sanoa, että nuoret osaavat täällä latviaa. Se johtuu siitä, että opetuksessa on otettu tärkeitä askeleita siihen suuntaan. Nyt 60 prosenttia oppiaineista lukiossa on latvian kielellä. Korkeakouluissa ja yliopistoissa opetuskielenä on latvia. Tilanne on siis siltä osin muuttunut, mutta monissa suurissa kaupungeissa venäjänkieli on niskan päällä, tavallaan myös täällä Riiassa.”

Onko latvialaisten ja venäläisten välillä jännitteitä täällä Latviassa?

”Ei niitä jännitteitä näy katutasolla. Ei täällä ole siitä johtuvia konflikteja. Mutta kyllä niitä jännitteitä silti on yhä olemassa. Joskus ne ovat syvällä piilossa ihmisten mielissä.”

Täällä Riiassa tapahtui erittäin traaginen onnettomuus viime marraskuussa. Tuossa Maximan kauppakeskuksen romahtamisessa kuoli niin latvian kuin venäjänkielisiäkin ihmisiä. Oliko tuolla tragedialla jonkinlainen yhdistävä vaikutus?

”En ymmärrä tuollaista kysymystä. Et muuten ole ensimmäinen, joka esittää tuon kysymyksen. Jos tuossa onnettomuudessa olisi kuollut virolainen tai arabi, mustaihoinen tai kuka muu tahansa, minusta olisi tuntunut aivan samalta. Kyse on ihmisistä… Ei täällä ole sellaista konfliktia tai vastakkainasettelua ihmisten välillä, että joku venäläinen olisi iloinen latvialaisen kuolemasta tuollaisessa traagisessa onnettomuudessa… Eikä kukaan latvialainen tuntisi iloa jos uhrina olisi venäläinen. Kysymys on hyvin keinotekoinen. En usko, että kukaan täällä Latviassa ajattelisi tuota tavoin tai, että joku täällä laskisi kumpia, venäläisiä vai latvialaisia kuoli onnettomuudessa enemmän. Niin ei ole.”

En minä sitä tuolla tavalla tarkoittanutkaan. Joskus vain on niin, että tragediat yhdistävät ihmisiä ja saavat heidät huomamaan, että me kaikki olemme ihmisiä. Ehkäpä selitän vähän. Kun Breivik tappoi kymmeniä ihmisiä Norjassa, sikäläiset ihmiset unohtivat ainakin hetkeksi vaikkapa poliittiset erimielisyytensä. Eli tragedia yhdisti norjalaisia. Tarkoitin jotain senkaltaista.”

”Niin, kyllä Maximan tragedia yhdisti ihmisiä, mutta ei siinä kyselty oliko kyse latvialaista tai venäläisistä uhreista. Mutta ei tragedia johtanut myöskään siihen, että joku olisi ryhtynyt kyselemään kuinka integroituja ihmiset täällä ovat. Latvialaisten ja venäläisten väliset jännitteet ovat paljon pintaa syvemmällä. Ne eivät näy ulospäin.”

Martti Puukko

Lähetykset

  • la 8.2.2014 17.40 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä