Kulttuurin huumehistoria

Reggae, rastat ja pyhä yrtti

  • 19 min
  • 2 kk 6 pv

Mistä ilmestyvät hampunlehdet levykansiin, T-paitoihin ja keikkajulisteisiin? Mistä tulevat nuo pitkiä hiuksiaan kummallisilla patukoilla pitävät, pelottavan näköiset mustat miehet, jotka kuuntelevat reggaeta, lukevat Raamattua, puhuvat vertauksin, ja kielellä, jota on vaikea käsittää?

Miksi jamaikalainen Bob Marley polttaa levyn kannessa jäätelötuutin kokoista, käsin käärittyä marihuanapötköä? Miksi hänen lauluissaan vilisee outoja käsitteitä ja sanoja: Jah Rastafari, natty dreadlocks, Babylon, kaya?

Popmusiikkia harrastava nuoriso Yhdysvalloissa ja Euroopassa sai 1970-luvun alussa yhtäkkiä paljon ihmeteltävää. Uusi musiikki, reggae, kulkeutui maailmalle Karibian meren pieneltä saarelta, Jamaikalta.

Mistä johtuu, että reggae-musiikkia ja kannabista on vaikea erottaa toisistaan? Mistä johtuu, että niillä on voimakas kulttuurinen side ja yhteinen kulttuurihistoria?

Muun muassa tähän vastataan Kulttuurin huumehistoria –ohjelmasarjan kymmenennessä osassa.

Ohjelman ovat toimittaneet Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka.

Lähetykset

  • ma 10.2.2014 17.20 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Pikkukaupunki vailla mahdollisuuksia, huumeita ja paljon työttömyyttä - Edinburgh 1980 luvulla vai Rovaniemi 2000-luvulla? Samankaltaisista aineksista syntyy kaksi hyvin erilaista elokuvaa: Danny Boylen ohjaama Trainspotting vuodelta 1996 ja Joonas Neuvosen ohjaama dokumenttielokuva Reindeerspotting vuodelta 2010. Molemman elokuvat nostavat myös kohua ja puhetta siitä, miten huumeita saa elokuvissa kuvata ja näyttää. Tämä on tuttua huume-elokuvien historiasta. Aina kun huumeita on elokuvissa näytetty, on päädytty keskustelemaan siitä houkutteleeko elokuva nuoria huumeiden käyttäjiksi.Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.

  • Kun shamaani vajoaa transsiin, siihen tarvitaan kaksi asiaa: noitarummun hypnoottinen rytmi ja huumaava aine. Vanhat käsitteet saavat digitaalisessa kulttuurissa uusia merkityksiä. Teknoravet ovat digitaalisen ajan heimokokouksia. Teknomusiikki ja ekstaasi ovat niiden käyttövoima. Mayday ja Love Parade ovat teknokansan massatapahtumia, joihin kokoontuu parhaimmillaan 1990-luvulla puolitoista miljoonaa nuorta. Lontoossa iltapäivälehdet vaativat uutta tappavaa musiikkia kiellettäväksi. Suomessa turkulaiset nuoret miehet aktivoituvat samoihin aikoihin kuin Berliinissä ja Lontoossa alkaa tapahtua. Vuonna 1989 Hyperdelic Housers -ryhmä järjestää Turussa Suomen ensimmäiset varastobileet eli reivit. Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.

  • Mistä ilmestyvät hampunlehdet levykansiin, T-paitoihin ja keikkajulisteisiin? Mistä tulevat nuo pitkiä hiuksiaan kummallisilla patukoilla pitävät, pelottavan näköiset mustat miehet, jotka kuuntelevat reggaeta, lukevat Raamattua, puhuvat vertauksin, ja kielellä, jota on vaikea käsittää? Miksi jamaikalainen Bob Marley polttaa levyn kannessa jäätelötuutin kokoista, käsin käärittyä marihuanapötköä? Miksi hänen lauluissaan vilisee outoja käsitteitä ja sanoja: Jah Rastafari, natty dreadlocks, Babylon, kaya? Popmusiikkia harrastava nuoriso Yhdysvalloissa ja Euroopassa sai 1970-luvun alussa yhtäkkiä paljon ihmeteltävää. Uusi musiikki, reggae, kulkeutui maailmalle Karibian meren pieneltä saarelta, Jamaikalta. Mistä johtuu, että reggae-musiikkia ja kannabista on vaikea erottaa toisistaan. Mistä johtuu, että niillä on voimakas kulttuurinen side ja yhteinen kulttuurihistoria? Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.

  • Totuus on tulkinnanvarainen ja muuttuva käsite. Kaiken ei tarvitse olla tasapuolista, tasa-arvoista, tasapaksua eikä edes totta. Tärkeintä on antaa mielettömän maailman vyöryä ympärillään ja yrittää pysyä siinä mukana, usein erilaisten päihteiden myötävaikutuksella. Amerikkalainen Hunter S. Thompson hylkää uuden journalismin 1970-luvun alussa ja keksii gonzo-journalismin. Vai keksiikö? Meillä Suomessa Veikko Ennala gonzoilee tyylipuhtaasti jo 1950-luvun alussa! Hän sekaantuu ensin morfiiniin ja tutkii sen jälkeen LSD:tä. Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.

  • Marmeladitaivas ja kaleidoskooppisilmäinen tyttö. Sanomalehtitaksit, peilisolmiot, kukat jotka kasvavat niin korkealle, ihmiset jotka hymyilevät ja kulkevat pää pilvissä. Rakkauden kesänä 1967 ilmestyi eräs rockmusiikin historian maineikkaimmista albumeista: The Beatlesin Sergeant Pepper’s Lonely Hearts Club Band. Samoihin aikoihin Paul McCartney tunnustaa julkisesti käyttäneensä LSD:tä, psykedeelistä muotihuumetta. Hänen yhtyetoverinsa ovat jo tutustuneet aineeseen. Sen vaikutukset ovat alkaneet kuulua The Beatlesin musiikissa. Kappale Lucy in the Sky with Diamonds joutuu heti Englannin yleisradioyhtiön BBC:n soittokieltoon, ilmiselvien huumeviittausten takia. Ja pian The Beatlesin musiikki läpivalaistaan röntgenillä: huumeita kuullaan monissa lauluissa. John Lennon yrittää vakuuttaa, että Lucy-laulun ideat eivät tulleet LSD:n käytöstä, vaan Liisan seikkailuista ihmemaassa. Kulttuurin huumehistoriassa ollaan tänään vuodessa 1967 ja kuunnellaan laulua, jonka nimestä löytyvät kirjaimet LSD. Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.

  • Kaunis kesäinen päivä englantilaisella maaseudulla. Charles Dodgson, pappi ja matemaatikko, on souturetkellä ystävänsä lapsien kanssa ja alkaa kertoa tarinaa tytöstä, joka seuraa valkoista kania ja joutuu kaninkolon kautta ihmemaahan. Sata vuotta myöhemmin Dodgsonin salanimella Lewis Carroll kirjoittama satukirja Liisan seikkailut ihmemaassa nousee hippiliikkeen raamatuksi ja tajunnanlaajentamiskulttuurin ykkösteokseksi. 1960-luvulla Liisa ja psykedelia ovat kaikkialla. "Go ask Alice", kehoittavat Jefferson Airplane, Beatlesit ja Walt Disney. Valkoisen kanin metsästyksestä tulee slanginimi LSD-tripille. Liisa Ihmemaassa ei kuitenkaan ole ainoa alun perin lapsille suunnattu teos, jonka huumekulttuuri on ottanut omakseen. Viitteitä huumausaineisiin on löydetty niin Tarusta sormusten herrasta, Muumeista kuin Teletapeistakin. Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka. Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.

  • Nuori Billie Holiday laulaa epäonnisesta rakkaudesta, mutta vanhempi Holiday laulaa epäonnisesta elämästä. Hänen elämäänsä ei hallitse rakkaus, vaan heroiini. Huumepoliisi ja sensaatiolehdet eivät jätä häntä rauhaan. ”Me yritämme elää sata päivää yhdessä päivässä. Eikä niin voi tehdä”, sanoo Billie Holiday. 44 vuotta kestäneen elämänsä (1915 - 1959) aikana hän näkee monen kollegansa ennenaikaisen kuoleman: Art Tatum, Fats Waller, Lester Young, Charlie Parker. Billie Holiday ansaitsee vaihtelevan elantonsa laulamalla jazzia. Hän elää elämänsä viihdeteollisuuden alueella, joka on raskas, kuluttava ja nopeasti tuhoava: huumeita, prostituutiota, rikollisuutta. Hän on nainen, joka elää miesten maailmassa. Hän ei säästy nöyryytyksiltä eikä tuholta. Eivätkä hänen kohtalonsisarensa Edith Piaf, Janis Joplin ja Amy Winehouse pääse juurikaan helpommalla. Kulttuurin huumehistorian kuudennessa jaksossa tapaamme kovaonnisia laulajattaria. Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka. Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.

  • William S. Burroughs oli amerikkalaisen kirjallisuuden virallinen paha poika. Jo lapsena huumeiden käytöstä haaveillut Burroughs hakeutui tietoisesti rikollisiin piireihin, ampui huumepäissään vaimonsa ja ryhtyi kirjoittamaan. Syntyi romaani 'Nisti', joka kuvaa narkomaanin elämää 40- ja 50-lukujen Amerikassa. Allen Ginsbergin ja Jack Kerouacin kanssa Burroughs muodostaa Beat-sukupolven kärkikolmikon. Vaikka Beatnikit tunnetaan aikanaan ehkä parhaiten pukeutumistyylistään, jatsin diggailusta ja huumeidenkäytöstä, on sukupolven vaikutus kulttuuriin merkittävä. Allen Ginsbergin mukaan Beat-sukupolvi on vaikuttanut mm. seksuaaliseen vapautumiseen, homojen ja mustien oikeuksiin, sensuurin vapautumiseen, eko-tietoisuuden lisääntymiseen ja huumekeskustelun järkeistymiseen. Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka. Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.

  • ”Jos tahdot soittaa kuin Bird sinun on elettävä kuin Bird!”, väittää jazzin urbaani legenda 1940-luvun New Yorkissa. Tämä saa monet nuoret jazzmuusikot kokeilemaan heroiinia. Bebop on mutkikasta, vaativaa ja ylinopeaa musiikkia, mutta missä on sen svengin salaisuus? Charlie Parker luovuttaa puolet tekijänpalkkioistaan heroiinikauppiaalleen ja omistaa hänelle sävellyksensä Moose the Mooche. Heroiini ei ollut ainoastaan bebop-muusikoiden suosiossa. Samana vuonna, jolloin Charlie Parker levytti tuon sävellyksen, meillä Suomessa kulutettiin reseptilääkkeenä yli sata kiloa heroiinia, enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. Heroiini poistettiin Suomen apteekkien valikoimista vasta vuonna 1957. Sarjan neljännessä osassa ollaan 1940-luvun Amerikassa ja kuunnellaan uutta vallankumouksellista jazzia. Toimittajina Kaisa Pulakka ja Jukka Mikkola. Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.

  • On helpompi kuvitella taiteilijat nuuskaamaan kokaiinia Pariisin ja Berliinin cabaret-ravintoloihin, kuin Helsingin kuppiloihin. Kokaiinin käyttö oli 20-luvun Helsingissä kuitenkin niin yleistä, että salakauppaa harjoitettiin useissa kahviloissa ja poliisiin haaviin ainetta jäi takavarikoissa kilokaupalla. Kokaiinia käytetään myös Mika Waltarin romaanissa Suuri Illusioni, joka syntyi Waltarin päädyttyä Tulenkantajien vaikutuspiiriin. Boheemin elämän puuhamiehenä toimii erityisesti Olavi Paavolainen, jonka järjestämien juhlien muistilista kertoo kaiken olennaisen: "alastomuus, itämaisia pukuja, patjoja, mattoja, valaistusta, suitsutusta, parfyymiä, sminnkiä, bolssia, likööriä, punssia, viinaa, oopiumia, tupakkaa, kukkia, piippuja…" Kulttuurin huumehistoria -sarjan kolmannessa osassa nuuskataan kokaiinia ja svengaillaan jatsin tahtiin 1920-luvulla. Kaisa Pulakan ja Jukka Mikkolan käsittelyssä on Mika Waltarin romaani Suuri illusioni vuodelta 1928. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.
    Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka. Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama.

  • Ollessaan työn touhussa Sherlock Holmes ei tarvitse kokaiinia. Mutta keikkojen välissä hän tympääntyy ja täyttää työnpuutteen jättämän tyhjiön piikittämällä ajan hengen mukaan suoraan suoneeni. Kokaiinin lääketieteellisen käytön melankolikoille lanseerasi Sigmund Freud. 1800-luvulla morfiinista ja kokaiinista vieroittamiseen on tarjolla monenlaisia kuureja, joista lääkärit, apteekkarit ja kaupustelijat saavat mukavasti lisätuloja. Tuon ajan morfiiniriippuvaisista on viidesosa lääkäreitä ja heidän puolisoitaan. Huoli huumeista alkaa levitä 1900-luvun lähestyessä. Ja Sherlock Holmeskin joutuu vieroitukseen. Kulttuurin huumehistorian toisessa osassa tutustutaan Arthur Conan Doylen romaaniin Neljän merkki ja saadaan kuulla, mitä huumausainetta Sherlock Holmes säilyttää marokiininnahkaisessa kotelossaan. Lisäksi selviää, miten asenteiden kiristyminen huumausaineita kohtaan vaikuttaa myös etsiväneron elämään. Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa Pulakka. Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee kulttuurin eri alueilta 12 teosta, joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet.

  • Oopiumpöhinöissä sävelletty psykedeellinen sinfonia. Onko Fantastinen sinfonia oopiumin
    käyttäjän säveltämä? Huumeita käyttävän myyttisen taiteilijan hahmo syntyi 200 vuotta sitten.
    Thomas De Quincey kirjoitti 1821 Englantilaisen oopiuminkäyttäjän tunnustukset ja Hector
    Berlioz sävelsi ensimmäisen psykedeelisen sinfonian Symphonie fantastiquen oopiumin
    innoittamana 1830. Apteekeissa myytiin tuolloin oopiumia lasten ja aikuisten vaivoihin samaan
    tapaan kuin buranaa nyt. Oopiumi auttoi kuukautiskipuihin, hysteriaan ja muihin naistenvaivoihin.
    Lapset saatiin nukkumaan yönsä rauhassa ja duunarit sekoittivat sitä alkoholiin voidakseen
    rentoutua halvalla. Musiikki soi ja edelleen jimmorrisonit ja villevalot jatkavat kulkuaan De
    Quinceyn jäljillä keinotekoisissa paratiiseissa. Joissa ovien auettua taiteilijat voivat nähdä
    majesteettisia näkyjään. Miten huumeet liittyvät klassisen musiikin historiaan ja miten sai alkunsa
    huumeita käyttävän taiteilijaneron myyttinen hahmo?. Toimittajina Jukka Mikkola ja Kaisa
    Pulakka. Kirjallisuusnäytteet lukee Pietari Kylmälä. Tuottajana on Pertti Ylikojola ja dramaturgina
    Soila Valkama. Kulttuurin huumehistoria esittelee 12 teosta kulttuurin eri alueilta ja aikakausilta,
    joiden syntyyn huumeet ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet

Ei tulossa olevia jaksoja

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä