Eurooppalaisia puheenvuoroja

Europatruuna Martin Schulz - komission puheenjohtajaksi?

  • 14 min
  • toistaiseksi

Hajanaista ja heikkoa EU:ta on uudistettava tavalla, joka tarjoaa suojaa tavalliselle kansalaiselle, vaatii EU-parlamentin puhemies ja komission puheenjohtajaehdokas Martin Schulz. - Minua eivät populistipuolueet pelota, ne eivät ole tähän mennessä tehneet EU:n lainsäädänötyössä yhtään mitään, sanoo sosialidemokraatti Schultz, joka saapuu Suomeen vierailulle maaliskuun lopulla.
Jorma Mattila esittelee Schultzin näkemyksiä ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

EU-parlamentin puhemies Martin Schulz on Brysselin hallintopalatseissa kuin kotonaan. Mutta sittenkin vähän outo lintu.

Schulz on työskennellyt Euroopan parlamentissa 20 vuotta. Silti hän vastaa mahdollisimman vähän mielikuvaa silkkisukkaisesta, hajuttomasta ja värittömästä eurobyrokraatista.

Schulzissa on jotakin vanhan ajan patruunahenkeä – hän puhuu omin sanoin, kertoo juttuja ja politikoi avoimesti.

Schulz oli jo nuorena intohimoinen lukija. Hän perusti yksin tein kirjakaupan ja antautui samalla kotikaupunkinsa Würselen paikallispolitiikkaan. 31-vuotiaana hän oli Nordrhein-Westfalenin osavaltion nuorin pormestari.

Kirjakauppiaan poliittinen eetos on sekoitus uskoa eurooppalaisiin ihanteisiin ja henkilökohtaiseen vakaumukseen. Mikä on hyvä EU:lle on hyvä Martin Schulzille. Ja toisinpäin.

”Koko Euroopan unioni täytyy uudistaa. Ennen kaikkea komission on keskityttävä työssään olennaiseen. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen, valuutta- ja veropolitiikkaan tai maahanmuuttokysymyksiin.

Meidän on kysyttävä perusteellisesti uudelleen: minkä päämäärän vuoksi EU jotain toimintaa säätelee tai jättää säätelemättä.

”Eli kaikki mikä voidaan tehdä paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti, tehdään myös siellä. Tämä tulee olemaan minun ensimmäinen askeleeni komission johdossa.

Minä kysyn, että mitäs me oikein teemme täällä Brysselissä? Ja mitä olisi parasta ratkaista jossain muualla? Sellaisilla voimavaroilla, mitkä ovat siellä paikan päällä käytössä. Ja täällä Brysselissä keskitymme suurten ongelmien ratkaisemiseen."

Schulz on kamppaillut monen oikeana pitämänsä asian puolesta ja vääriä vastaan vetoamalla siihen, että hän edustaa ainoaa suoraan kansalaisten valitsemaa EU-instituutiota.

Eurooppalaisen demokratian nimissä, kuten hän itse mielellään sanoo.

Ongelmana on että nykyinen EU on Schulzille aivan liian tehoton. Varsinkin Suomi tarvitsee Schulzin mielestä nyt vahvempaa unionia.

”Suomalaiset ovat tällä hetkellä epätoivoisessa tilanteessa, missä he tarvitsevat vahvaa unionia. Mutta tämä mukamas vahva EU on tällä hetkellä niin epäyhtenäinen, että se heikentää itse itseään.

Suomen talouden olisi todella vaikeaa pitää puoliaan kilpailussa Euroopan unionia tai vaikkapa vain Ranskaa tai Saksaa vastaan.

Laajemmin ajateltuna, mikä hyvänsä yksittäinen kansantalous Euroopassa olisi pulassa jos se joutuisi kilpailemaan yksinään Kiinan tai Yhdysvaltojen kanssa. Siihen ei pystyisi edes Saksan liittotasavalta.

Eurooppalaisen sosiaalisen ja taloudellisen mallin suojeleminen 2000 luvulla ei toimi sillä tavalla, että laitetaan vaikka maanosan vahvin talous Saksa yksinään kamppailemaan samalle viivalle Kiinan kanssa. Täytyy käsittää, että me olemme kaikki niin Kiinan kuin myös Intian, Yhdysvaltain, Latinalaisen-Amerikan ja Kaakkois-Aasian paineen alla.

”Se paine käy niin valtaviksi, että ainoa keino suojautua on turvaaminen 500 miljoonan EU-kansalaisen yhtenäisiin sisämarkkinoihin. Ja sitä varten tarvitsemme paljon nykyistä vahvemman EU:n.

Tämä nykyinen tehoton unioni ei todellakaan anna vaikutelmaa, että se ottaisi tehtävänsä tosissaan ja pystyisi ihan käytännössä suojelemaan kansalaisiaan heidän normaalissa arjessaan.

Me olemme valmiita syöttämään pankki- ja valuuttajärjestelmään vaikka päivän varoitusajalla 700 miljardia euroa. Me julistamme pankit systeemirelevanteiksi. Mutta samaan aikaan lapsemme kulkevat työttöminä! Tämä tuhoaa ihmisten luottamuksen Euroopan unioniin."

Saksan suurimman liikepankin Deutsche Bankin tutkimusosaston mukaan 16 unionin jäsenmaassa toimii kaikkiaan 28 EU-vastaista puoluetta. Finanssilaitoksen tutkijat arvioivat, että EU-kriittiset ryhmät niin oikealta kuin vasemmalta voivat kerätä 27 prosenttia parlamenttivaalien äänistä. Tämä merkitsisi 203:a parlamentin kaikkiaan 751 paikasta.

”Euroepäilijöiden kannatuksen kasvun todellakin huomaa kaikkialla kun vain vähän katsoo ympärilleen. Mutta mihinkään suureen eurovastaisten radikaalipuolueiden vaalivoittoon en kuitenkaan usko.

Eurovastaisia ryhmiä ilmestyi poliittiselle kartalle jo edellisissä EU-vaaleissa. Minä en näitä populistipuolueita pelkää lainkaan. Ja tiedättekö miksi? Koska olen nähnyt mitä he täällä tekevät.

EU-parlamentin lainsäädäntötyössä he eivät tee kerrassaan yhtään mitään. Ei sitten mitään. Ne pitävät suuriäänisiä propagandapuheita mutta todellisessa parlamenttityössä heidän panoksensa on ihan pyöreä nolla. Ne istuvat täällä parlamentissa vain yhden tavoitteen vuoksi ja se on EU:n lakkauttaminen. En minä tällaisia puolueita pelkää."

Massiiviset euron pelastustoimet vahvistavat EU-kriittistä vastarintaa unionin ydinmaissa. Esimerkiksi Ranskassa Marie Le Penin johtama kansallinen rintama voi nousta EU-vaalien vahvimmaksi puolueeksi. Suomessa euroepäilyn lippua liehuttaa näkyvimmin Perussuomalainen puolue.

”Minulle jäi Suomen edellisten vaalien yhteydessä sellainen vaikutelma että tavalliset ihmiset tuntevat olevansa ylikuormitettuja.

Näyttää siltä, että Suomessa on runsaasti väkeä, joille eurokriisin taloudellinen ja sosiaalinen paine on muuttunut konkreettiseksi todellisuudeksi. He tuntevat itsensä suojattomiksi.

Kansalaisilla on tunne siitä, että valtio ei seiso heidän rinnallaan eikä tarjoa heille riittävää hyvinvointivaltioon kuuluvaa turvallisuutta.

Ja tätä hylätyksi tulemisen tunnetta ja syrjäytymisen pelkoa on Perussuomalainen puolue käyttänyt tosi viekkaasti hyväkseen. He ovat kertoneet ihmisille, että jos Suomi ja suomalaiset kohtaavat nykyiset ongelmansa yksinään, niin he pärjäävät paljon paremmin. Ja tämä on juuri päinvastoin kuin mitä todellisuudessa on asian laita.

Täältä löytyy syy miksi perussuomalaiset ovat - aivan samalla tavalla kuin vastaavat populistit muissakin maissa - kertoneet uusnationalistisella retoriikallaan ihmisille uuden version sananlaskusta ”oma koti kullan kallis ”. Kuulostaa tietty kauniilta, mutta ei ratkaise yhtään ainutta ongelmaa.

25. toukokuuta ei äänestetä EU:n olemassaolosta. Että nyt sanottaisiin kyllä tai ei Euroopan unionille. Ei, siitä ei näissä vaaleissa ole kysymys. Nyt puhutaan siitä millaisen unionin me haluamme? Haluammeko sosiaalisesti oikeudenmukaisen-, vai kenties vihreän EU:n tai liberaalin EU:n - vai mitä oikein haluamme?"

Deutsche Bankin tutkijat esittävät oletuksen, jonka mukaan radikaaliryhmien suosio vaikuttaa välillisesti vakintuneiden puolueiden ja kansallisten hallitusten politiikkaan. Siten että ne alkavat kannatuksen menettämisen pelosta vetää nationalistisempaa linjaa.

”On toki olemassa vaara, että hallituspuolueet pyrkivät painostuksen alla sopeutumaan ääripuolueisiin, koska ne luulevat sillä tavalla saavansa lisää ääniä.

Minun kokemukseni mukaan ihmiset valitsevat kuitenkin alkuperäisen, eivät kopiota. Ja siksi ei ole mitään hyötyä juosta näiden radikaalipuolueiden tai niiden levittämien iskulauseiden perässä.

On hyviä esimerkkejä siitä, että myös ne jotka asettuvat poikin teloin radikaaleja vastaan, voivat yhtä hyvin voittaa vaaleissa.

Esimerkiksi Alankomaat ja Diederik Samsomin johtama sosiaalidemokraattinen puolue. Samsom veti vuoden 2012 parlamenttivaaleissa erittäin EU-myönteisen vaalikampanjan ja voitti puolueelleen yli kahdeksan lisäpaikkaa.

Nyt meidän täytyy kysyä millä tavalla uudistamme EU:in. Monet niistä, jotka äänestävät radikaaleja eurovastaisia puolueita eivät tee valintaansa ideologisista syistä. Vaan ihan puhtaasta epätoivosta.

Voin ymmärtää sen ihan hyvin. Jos elämänsä alussa oleva nuori on rustannut 300 työpaikkahakemusta ja 300 kertaa saa kieltävän vastauksen. Tai puolivälissä viittäkymppiä oleva aviopari menettää työnsä ja heidän lapsillaan on koulutus kesken ja talo vielä maksamatta. Ja rahat eivät riitäkään talon maksamiseen ja lasten täytyy jättää koulu kesken. Sitten heille tullaan sanomaan, että et sinä tuossa iässä enää mitään töitä löydä. Olet liian vanha.

Jos emme ota vakavasti sitä, että keskiluokka tuntee olonsa epävarmaksi ja uhatuksi ja pelkää syrjäytymistä, niin Euroopan radikaalipuolueet lisäävät kannatustaan edelleen."

Euroopan porvarilliset puolueet luottavat komission puheenjohtajavaalissa Luxemburgin entiseen pääministeriin, kristillisdemokraattiseen EU-ikoniin Jean-Claude Junckeriin (CSV/PCS).

Sosiaalidemokraattien asema näyttää vahvistuneen eräissä EU:n ydinmaissa. Mm. Ranskassa sekä presidentti että pääministeri ovat sosialisteja.

Tv-kanava ZDF:n tekemän mielipidetiedustelun mukaan demarit saisivat EU-vaaleissa jopa 26 prosenttia saksalaisten äänistä EU-vaaleissa ja olisivat vaalien ainoa kannatustaan parantava puolue Saksassa.

”Edellisten EU-vaalien aikaan oli jäsenmaissa seitsemän sosiaalidemokraattista pääministeriä. Tänään heitä on 12. Sosiaalidemokraateilla on EU:n neuvostossa jälleen enemmän hallitusten päämiehiä kuin mitä Euroopan kansanpuolueen ryhmällä on. Tästä näette kyllä, että nyt EU:n vallankäytössä eletään muutoksen aikaa. Siitä syystä uskon kyllä, että voimme hyvinkin olla palaamassa vanhoihin sosiaalidemokraattisiin aikoihin Euroopassa."

EU maiden työttömyys on korkealla, eurovaluutan kriisi on ratkaisematta, talouskasvu mataa alamaissa - mihin Martin Schulzin optimismi perustuu?

”Olen optimistinen sosiaalidemokratian suhteen. Mutta yleiselle optimismille EU:n puitteissa ei ole perusteita. Näyttää siltä että olemme edelleen valtavian haasteiden edessä.

Työttömyyttä ei ole saatu minkäänlaiseen hallintaan. Nyt on kyse kokonaisesta sukupolvesta nuoria ihmisiä useissa EU-maissa. Heille on julistettu, että pankkisysteemi on elintärkeä ja ”systeemirelevantti”, mutta seuraava sukupolvi nuoria ihmisiä ei ole.

Ja sellaiselta sukupolvelta puuttuu usko siihen että EU:lla olisi tarjota jonkinlainen luottamusta herättävä projekti. Tämän minä voin oikein hyvin ymmärtää.

Samaan aikaan korostan, että yksi suurin EU:n ongelmista tällä haavaa on luottokriisi, missä yritysten toiminta jumittaa puuttuvan rahoituksen vuoksi.

Meillä on jatkuvasti enemmän erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka eivät saa hankkeilleen rahoitusta ja lainoja. Ja tämä pysäyttää investoinnit.

Samaan aikaan Euroopan suurimmat pankit hakevat 0,25 prosentin korolla rahaa Euroopan keskuspankista. Mutta tämä raha ei kuitenkaan päädy hyödyttämään reaalitaloutta ja uusia työpaikkoja. EKP:n halvalla rahalla spekuloidaan pörsseissä ja finanssimarkkinoilla. Ja tämä herättää minussa suurta huolta."

Ukrainan kriisi nosti uudelleen pöydälle kysymyksen unionin ulkosuhteista.

EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (GASP) on Maastrichtin sopimuksesta lähtien hoiperrellut heikkona lapsipuolena EU-sopimusten joukossa. Mitä Ukrainan kriisi on opettanut EU:lle sen ulkopoliittisesta iskuvoimasta?

”Mitä nyt olemme nähneet tapahtuvan Ukrainan ja Venäjän välillä on vastakohta sille mitä Euroopan unioni tarkoittaa. EU:n merkitys on siinä, että suuret eivät höykytä pieniä vaan me kaikki toimimme yhdenvertaisina. Helmikuussa neuvoteltiin perustuslakisopimuksesta Ukrainan opposition ja presidentti Janukovitshin välillä. Pöydän ääressä olivat kolmen EU-maan, Saksan, Ranskan ja Puolan ulkoministerit. Heidän tehtävänsä, eli kompromissin neuvotteleminen oli menestys.

Tämä onnistui sen vuoksi, että näillä kolmella ulkoministerillä, Steinmeierilla, Fabiusilla ja Sikorskilla oli 25 muun EU-maan rajoittamaton tuki takanaan. Se että Janukovitshin hallinto romahti niin nopeasti oli kaikille yllätys. Mutta tuo neuvottelutilanne osoitti, että kun kaikki EU-maat ovat saman linjan takana, niin unioni voi saavuttaa ulko- ja turvallisuuspoliittista jalansijaa. Kunhan se toimii sisäisesti yhtenäisenä."

Jorma Mattila 19.3.2014

Lähetykset

  • la 22.3.2014 17.40 • Yle Radio 1

Jaksot

  • Reformaation juhlavuonna Berliinissä rukous on politiikkaa.
    Kirkko on poliittinen instituutio. Kristittyjen on tartuttava toimeen ja puolustettava ihmisoikeuksia selkä suorana, sanoo saksalaisen Gethsemane-seurakunnan pastori Christian Zeiske.
    Berliiniläisen evankelisen seurakunnan aktiivijäsen Peter Steudtner pidätettiin terrorismista syytettynä Turkissa. Kotiseurakunta käynnisti ympäri Saksaa levinneen rukouskampanjan syyttömänä vankilassa viruvan, kansainvälistä työtä tekevän ihmisoikeusaktivistin vapauttamiseksi.
    Peter Steudtner pääsi palaamaan kotiin, mutta samalla käynnistyi teologinen keskustelu siitä, miten rukous tässä pahassa maailmassa oikein toimii?
    Toimittaja on Jorma Mattila ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Ranskalainen kansantalous- ja sosiaaliteoreetikko Jacques Attali kertoo, mitä on odotettavissa vuoteen 2030 mennessä.
    Pirkko Peltonen-Rognoni esittelee ranskalaisen Jacques Attalin uusinta ´Finalment après-demain!´ - teosta. Näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on tehty vuodesta 1982 saakka ja Pirkko Peltonen-Rognoni on tehnyt pitkälti yli 200 puheenvuoroa. Tämä on hänen viimeisensä.

  • Ranskan nuori presidentti Emmanuel Macron tunnusti jo ennen kevään 2017 presidentivaaleja, että yksi hänen inspiraationsa oli Napoleon ja hänen kykynsä rakentaa valtio ja sen hallinto. Ranskalaisjournalisti Jean-Dominique Merchet'n uutuuskirja 'Macron Bonaparte' on poliittis-filosofinen essee Macronin noususta valtaan ennalta suunnitelluin napoleonilaisin keinoin. Kirjan esittelee Ismo Nykänen. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Leijuuko Euroopan yllä nationalismin aave? Juha Kulmanen esittelee katalonialaisen Javier Ruiz Portellan näkemyksiä nationalismista. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2001.

  • Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevits lähti 30 vuotta sitten kiertämään liitoksissaan jo natisevaa neuvostomaata ja keräämään kanssaihmistensä ajatuksia suuresta utopiasta nimeltä Neuvostoliitto. Tämän Utopian ääniä -sarjan viidennessä teoksessa ‒ Vremja Sekond Hend ‒ Aleksijevitshin haastateltavat tuovat moniäänisesti esille hämmennyksensä, jopa epätoivonsa, elämästä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Selvitystyötä menneisyydestä ei ole tehty ja Homo Sovieticus on yhä voimissaan, vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta on yli neljännesvuosisata. Airi Leppänen esittelee valkovenäläisen Nobel-kirjalija Svetlana Aleksijevitsin uusinta teosta ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Kristiina Koivunen esittelee ruotsalaisen turvapaikkajuristin Viktor Banken uutta teosta ´Andrum`. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Saksa ja Ranska ovat nyt valmiita yhdessä ottamaan johtoaseman EU:n kehittämiseksi. Suomella voisi saksalaisdiplomaatin mukaan olla merkittävä rooli Ukrainan konfliktin avaamisessa.
    Wolfgang Ischingerin tapasi Münchenissä Jorma Mattila. Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Mitä Espanjalle on tapahtumassa 40 vuotta demokratiaan siirtymisen jälkeen?
    Syvissä poliittisissa riidoissa kummittelevat taas 1930-luvun haamut. Katalonian
    itsehallintoalueen separatistijohto uhkaa perustaa oman valtion, joka voi johtaa
    koko Espanjan hajoamiseen.
    Tunnettu politiikan kommentaattori Fernando Ónega on seurannut kotimaansa
    demokratian kehitystä alusta asti läheltä.

    Jyrki Palo esittelee espanjalaisen kirjailijan ja toimittajan Fernando Ónegan uutta teosta. Näytteeet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuosikausia kaikkinaiset hälytyskellot ovat kertoneet meitä uhkaavista vaaroista. Ranskalainen esseisti Jacques Lecomte kirjoittaa kuitenkin uutuuskirjassaan 'Maailma voi paljon paremmin kuin voisitte sitä uskoakaan', että niin terveyden alalla, koulutuksessa, demokratiassa, suvaitsevaisuudessa, ympäristössä kuin väkivallan vähenemisessä ihmiskunta on ottanut harppauksenomaisia askeleita parempaan viimeisten vuosikymmenten aikana. Kirjan esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Millaisia vaikutuksia Afganistanin sodalla on ollut kansainvälisellä areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

    Muun muassa näitä kysymyksiä eri alojen huippututkijat pohtivat uutuuskirjassa ”Sovietnam – Die UdSSR in Afganistan 1979–1989”, jota tarkastelee toimittaja Airi Leppänen.
    Näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Juha Kulmanen esittelee norjalaisen professorin Thomas Hylland Eriksenin ajatuksia hitaasta ja nopeasta ajasta. Näytteet lukee Ari Kallio. Ohjelma on uusinta vuodelta 2002. Eurooppalaisia puheen- vuoroja on lähetetty 35 vuoden ajan.

  • Yksi suurista Euroopan yhdentymisen rakentajista, Ranskan entinen presidentti Valéry Giscard D’Estaing suomii kovin sanoin EU:n nykytilannetta.
    ”Eurooppaa vaivaa poliittisen johtajuuden puute. Britannian ero oli jo ennalta nähtävissä ja EU:n tilannetta selkiyttävä tapahtuma. Nyt euroalue siirtyy 20-30 vuodessa yhteiseen budjetti- ja veropolitiikkaan”, sanoo vuonna 1926 syntynyt, todellinen pitkän linjan Eurooppa-visionääri.
    Jorma Mattila haastattelee Giscard D´Estaingia ja näytteet lukee Pekka Kyrö.
    Eurooppalaisia puheenvuoroja- sarjaa on lähetetty vuodesta 1982 ja sitä tuottaa Juha Kulmanen.

Ei tulossa olevia jaksoja

Klipit

  • Euroalueen toiseksi suurin maa Ranska elää edelleen yli varojensa. Entisen suurpankin pääjohtajan Jean Peyrelevade`in tuoretta kirjaa esittelee Ismo Nykänen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

  • Vuonna 1966 Torontossa, Kanadassa virolaisperheeseen syntynyt Andres Kasekamp on Baltian politiikan professori Tarton yliopistossa. Kasekamp, joka on asunut Virossa jo kaksikymmentä vuotta julkaisi vuosi sitten Baltian valtioiden historiaa vertailevan teoksen A history of the Baltic States.

  • EU:n viisaiden neuvoston puheenjohtajan ja Espanjan entisen pääministerin Felipe Gonzálezin uuden toeksen ´Mi idea de Europa` esittely. Toimittajana on Juha Kulmanen ja näytteet lukee Pekka Kyrö.

Kuuntele myös

    Muualla Yle.fi:ssä